Näin lennetään tyylillä Kathmandusta stadiin. Delhin lentokentällä joutuu olemaan yötä joten eikös onnellisen elämän periaatteisiin kuulu että siitäkin kannattaa nauttia.
1. Varaa liput ykkösluokaan niin pääset loungeen jo Kathmandussa.
2. Nauti paikasta numero 1A
3. Etukäteen olet varannut hieronnan ja hotellihuoneen. Delhissä ei kannata mennä Intiaa yöksi koska viisumi pelkästään maksaa 60 dollaria ja sen rahan voi käyttää hotelliin.
4. Kirjauduttuasi huoneeseen voit käydä suihkussa, juoda aulabaarissa herkullisen cappuccinon ja rentoutua hieronnassa.
5. Illalla luet vielä India Timesistä tärkeimmät uutiset jotta ymmärrät Intialaisten näkökulmaa. Myös 50 sivua Pekka Himasen tuoreinta raporttia ja vähän Harward Business Reviewiä Strawberry Lemonaden kera.
6. Hyvin nukutun yön jälkeen heräät ja nautit herkullisesta hotelliaamiaisesta rauhassa.
7. Ja tämä kaikki pitää tietenkin blogata giganopean netin yli.
8. Blogattuasi katsot Reetta Rätyn ihania näkökulmia ja toteat että niin moni suomalainen on niin ihanan sivistymätön ja niin oman kuplansa sisällä.
Jeee!!! Ihana palata pian Suomeen! Suomessa voin ehkä oppia ymmärtämään suomalaisten näkökulmia. Suomi on pieni kansa. Pitäkäämme yhtä!
Nepalissa on chilli kulttuuri. Kun kaupungissa huomattiin, että kadut on liian kapeita, päätettiin leventää katuja. Ongelmalliseksi muodostui se, että talot olivat 3m liian lähellä. No päätökseksi tuli, että lyhennetään kaikkia taloja Kathmandun pääkatujen varsilla 3m. Jotkut purkivat talojaan ja lauppojaan suosiolla. Osa vedettiin kaupungin toimesta puskutraktorilla lyhyemmäksi.
Kathmandu = Dustmandu
Projekti on kestänyt jo yli 2 vuotta. Joka kuukausi annetaan työmiehille uusi 2 kuukauden deadline eikä siltikään homma etene.
Katselin kun 5 ihmistä katsoo ja 1 heiluttaa kuokkaa. Hohhoijaa mitä laiskiaisia.
Paikallisilla on vitsi, että kiinalaiset olisivat jo tehneet projektin vuosi sitten valmiiksi. Kiinalaiset ovat ahkeria, Nepalilaiset chillejä eli laiskoja. Palkat sen mukaisia.
Tehokasta elämää! Suomalaiset on ahkeria. Menestystä elämääsi!
Ajoimme tänään Pokharasta-Kathmanduun. Päätiellä on kivoja maisemia mutta päätimme silti kokeilla löytyisikö jotain aidompaa Nepalin elämää joen toiselta puolelta.
Joen voi ylittää monenlaisella härvelillä. Useimmat silloista on 1-4 ihmisen kuljettimia, ja osa on isompia. Harvoista voi mennä autolla yli mutta jälleen moottoripyörä todisti ylivoimaisuutensa kulkupelinä Aasiassa.
Otimme kapean riippusillan ja ajoimme sitä pitkin joen yli pienen kylään. Meidät otettiin mukavasti vastaan ja heti meille oltiin tarjoilemassa ruokaa. Kieltäydyimme ja jatkoimme matkaa.
Emme tietenkään olleet varautuneet kunnollisilla kartoilla joten kyselimme jokaisessa polun mutkassa ihmisiltä minne mennä.
Jälleen kannatti kokeilla sivutietä. Pääteiltä kannattaa poiketa. Näkee sellaisia paikkoja mitä muut turistit eivät bussilla ohi kaahatessaan näe.
Käymme aamukahvilla. Vatsassa hieman kutittaa. Jännittää. Olemme parin tunnin päästä menossa riippuliitämään.
Töissä jo lapsena ravintoloissa
Nepalissa mennään töihin jo lapsena. Kouluja ei ole pakko käydä. Tapasimme eilen syömässä Nepalilaisen tarjoilija Timin (nimi muutettu). Timin isä halus hänen auttavan maatilalla töissä. Tim halus mennä kahvilaan töihin.
Vanhempana isä jatkoi pakottamisyrityksiään, mutta Tim muutti Pokharaan ja sai heti töitä. Aikansa moottoripyöräiltyään Tim kokeili riippuliitämistä ja rakastui lajiin. Isälleen hän ei uskalla harrastuksestaan kertoa.
Kun ravintolahommista on taukoa. Tim lähtee aina lentämään. Pokharan Sarangkot on yksi maailman kuuluisimmista riippuliitopaikoista: ilmassa on joka hetki noin 100-200 riippuliitäjää.
Lähdemme ajamaan vuorelle avolavalla. Matka kestää parikymmentä minuuttia. Nyt se on menoa.
Ennakkoperintö
Matkalla Tim kertoo että hänen veljensä asuu erillään muusta suvusta. Hänen isänsä jakoi veljen pyynnöstä pellot kolmeen: vanhemmille kolmannes ja molemmille pojille kolmannekset. Isä ja Tim pitävät viljelyksiään yhdessä. Veli erillään.
Timillä on vaimo ja 2 lasta. Heitä Tim näkee aina viikonloppuvapaalla ( 1pv = lauantai) . Nepalissa tehdään 6 päiväistä työviikkoa. Turistisesongin ajan tehdään töitä ja sadekaudella lomaillaan.
Riippuliitäminen harrastuksena
Timin työkaverit katsovat vapaa-aikansa leffoja. Tim lentää. Hän osti 3 vuotta sitten 3000 euroa maksavan riippuliitimen. Sillä voi päästä jopa 70 km/h nopeutta. Liitimessä on myös laskuvarjo joka aukeaa jos jotain menee pieleen. Tim kertoo nousevansa usein jopa 3.5kilometriin. Hän ei käytä gpsää ilmaisemaan korkeuden muutosta vaan lentää ihan fiiliksellä.
Riippuliitämisessä kehittyy vain ahkeralla harjoittelulla. Jos lentämiseen tulee kuukauden tauko, tippuu aloittelijan tasolle.
Pokharassa on 6 eri riippuliitofirmaa. 3 odottaa lupaa. Olemme vanhimman firma asiakkaina.
Olemme ylhäällä Sarangkotilla. Tällä vuorella on myös hyvä paikka katsoa auringonnousua tai laskua.
Romaniasta kotoisin oleva Tony laittaa minulle valjaat päälle. Hän on yli 10 vuotta lentänyt lentäjä. Kerran hän lensi 178 km matkan Transylvanian yllä pysähtymättä. Siinä meni melkein 7 tuntia.
Tim lähtee korkeuksiin. Minä ja Tony perässä. Huudan wuhuuuuuuuuu!!!!!!!!!
Lopun tarinasta joudut kokemaan itse koska sanat eivät riitä kuvailemaan. Suosittelen! Nepal on mesta paikka!
Nepal on turistille helppo maa. Täällä saa kaikkea mitä tarvitsee. Prätkän vuokraus onnistuu ja tottumattomillekin tiet ovat helppoja.
Ajoimme tänään Kathmandusta Pokharaan. Tie oli hyväkuntoinen mutta silloin tällöin oli kuoppia ja pienehköjä potholeja. Nopeudet 50-90 kmh. Pääteiltä poistuttaessa kannattaa ottaa kunnon pyörä, mutta pääteillä ajavalle riittää perus Nepal pyörä. Matka kesti 6 tuntia sisältäen safkatauon.
Pokhara on 400m alempana kuin Kathmandu joten näin talvellakin täällä on lämpimämpi.
Matkalla kävimme syömässä ja ihastelimme arkkitehtuuria.
Lähdimme liian myöhään Kathmandusta ja jouduimme ajamaan viimeiset 20km pimeässä autojen seassa. Se oli semijännittävä kokemus.
Joulu tulee joka vuosi. Hauskaa seurata täältä Aasiasta käsin joulun tuloa. Joulukuusia ilmestyy tännekin keskelle hellettä. Facessa jaetaan joululauluja. Raskasta joulua on ihan mahtava setti: http://www.youtube.com/watch?v=2s_QgMCW9ks&feature=share
Hauskaa ja raskasta joulun odotusta!
Joulu on yrittäjille iso sesonki. Silloin kannattaa myydä kun asiakkaat haluavat ostaa. Meidän http://www.suomikauppa.fi stä saa joululahjoja ja ruokia ympäri maailmaa.
Luulisi että pienessä yhteisössä. Ihmiset pitävät huolta toisistaan.
Malediiveillä on kylä, jossa asuu 1300 ihmistä. Kaikki olivat ystävällisiä. Kerran tapahtui jotain ja ihmiset lakkasivat puhumasta yhdelle perheelle. Eivät edes tervehtineet. Mitä lie tapahtunut. Ihmiset ovat julmia.
Slummin perhe
Slummissa asuu perhe. Miehen kuukausipalkka on 100 euron luokkaa. Äiti hoitaa kotona pientä lasta. Peltihökkelistä pitää maksaa vuokraa 60 euroa kuukaudessa. Jäljelle jäävällä 40 eurolla kuukaudessa pitää ruokkia perhe.
Mies jää auton alle. Nainen hoitaa pientä lastaan. Suru on kova miehen menetyksestä. Taloudellinen ahdinko suuri. Mitä voisi tehdä. Suku asuu ihan muualla. Sinne yhteydet on katkenneet. Ei osaa edes lukea eikä kirjoittaa.
Taloudelliset vaikeudet
Vuokra 80 euroa per kuukaudessa. Tuloja nolla. Ei sosiaaliturvaa. Pakko ryhtyä tekemään jotain. Luku- ja kirjoitustaidon puuttuessa kerjääminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
Jokainen ohi kävelevä ulkomaalainen on mahdollisuus tienata päivän ruoka ja vuokra.
Jos slummissa ei olisi vuokrakuluja, voisi elää edullisemmin. Onko pakko asua kaupungissa? Jos kaikki maailman ihmiset osaisivat lukea ja kirjoittaa, olisi mahdollisuudet enemmän auki. Oman nimen paperilta lukemisen osaaminen voi olla iso elämys. Samoin voi olla iso iloa jos osaa yhtäkkiä lukea kaupassa hintalapuista hinnat. Tietää mikä on edullista ja mihin rahat riittää.
Tositarinoita joita ei uskoisi todeksi. Osaammeko edes lukutaitoamme arvostaa? Lukutaito on rikkautta.
Ehkä yksi hämmentävimmästä asioista on suomalainen sauna. Suomalaiset ovat saunakansaa. Kun me muutamme ulkomaille, rakennamme sinne saunan.
Ajelimme tänään prätkillä Kathmandun pikkukujilla. Kadut ovat hauskoja. Pieniä katuja kuin pikkukylissä. Hiekkateitä ja monesti päällystettyjä. Mutkaisia ja kuoppaisia teitä. Ei uskoisi että olemme neljän miljoonan ihmisen kaupungissa. Ihan pikkukaupungin fiilis.
Illalla systeri lämmitti saunan. Siis täällä Kathmandussa! Upea kokemus ja sauna oli vielä todella hyvälaatuinen.
Saavuin eilen illalla Dogmanduun. Kathmandua sanotaan dogmanduksi koska täällä on älyttömästi koiria. Koirat haukkuvat.
Aamuherätys tuli aasian tyyliin musiikilla joka kaikui pihalla.
Turisteja, turisteja, turisteja
Tänään Kathmandussa kävimme tutustumassa vanhaan kaupunkiin. Ero Myanmariin on valtava: Turisteja on tuhat kertaa enemmän Nepalissa.
Huomenna menemme prätkillä Pokharaan. Pokhara on alempana ja siellä on vähän lämpimämpi.
Siskon miehellä on viiskymppiset. Sen kunniaksi varasimme riippuliitoretken.