smarko

Näiden silmien kanssa en ole aiemmin katsellutkaan

Se on kai jossain mielessä hyvä merkki, että en enää pysty toimimaan niin, että ensin keskustelen aamupäivällä jonkun itselleni uuden ihmisen kanssa pari tuntia jossain melko avarassa huonetilassa, neutraalilla maaperällä, jossa lipuu ohitse muitakin ihmisiä ja jonne pääsevät myös kadun äänet, ja kokea saman päivän iltapäivänä häntä samassa huonetilassa etäämmältä katsellen, itse mahdollisesti eri roolissa tai ehkä samassa, kuin en olisi koskaan häntä tavannutkaan, vaikka keskustelutuokio olisi ollut kauttaaltaan leppoisa ja molemmin puolin puheentäyteinen. Tämä liittynee sekä siihen, että rohkenen antaa mieleni avautua mielenkiintoiseksi kokemilleni ihmisille, enkä tahattomasti siilouta muodostuvaa kokemusta, että myös siihen, että merkittävä muutos ruokavaliooni on tehnyt mahdolliseksi tavoittaa paremmin omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan.

Tuntuu samaan aikaan sekä hiukan ihmeelliseltä, että verrattoman normaalilta, kuinka tietoisuus- ja läsnäolotaidot (eng. mindfulness) saa niin paljon helpommin esille verrattuna siihen, millaista oli aiemmalla ruokavaliolla. Jopa heti aamusta on niin paljon energiaa käytössä, että ei tarvitse tankkailla paljon vettä ja vitamiineja kummoisempaa, jotta jaksaa kiepaista 6 km:n pikalenkkeilyt. Ehkä vähän hyviä rasvoja sisältäviä pekaanipähkinöitä, chia-siemeniä ja kuuman juoman seassa raakaruokosokeria, ja sitten jo voikin mennä.

Olennaisin muutos on ollut se, kuinka hyvin elimistö pystyy nyt pitämään vireystilan tasaisen hyvänä, vaikka fyysisen rasittavuuden asteet ja mentaalisten suoritteiden aiheuttama kuormitus vaihtelisivat laadultaan ja kestoltaan paljonkin. Tällä tavoin elimistön on kai "tarkoitettukin" toimivan? Tosin, en nyt varsinaisesti ole kiinnostunut kokeilemaan ihan minkä tahansa kokemuksen ottamista vastaan ihan vain sietokyvyn testaamisen vuoksi ja maailmassa on edelleen liikaa ihmisiä, joista on sopivan leikkisää sujauttaa kokemuksiin mukavia muistoja tahraavia ja negatiivisia tuntemuksia herättäviä aineksia.

On ollut hyödyllistä kerryttää mahdollisuuksiaan arvioida intuitiivisesti sitä, mitä tapahtuu itsensä sisällä, kun ruokkii itseään jollain tietyllä logiikalla, sillä se johtaa melko vääjäämättä käsityksien "täytyy olla näin" ja "on oltava joko A tai B" äärelle, mistä ei ole enää kovin pitkä matka sopivaan seuraavaan kokeiluehdotukseen. Excel-taulukkolaskentakin auttaa. Sitä kauttahan sekin selvisi, että on saanut päivittäin aivan tarpeettoman paljon fosforia, magnesiumia, kaliumia ja kalsiumia, sillä niiden saantimäärien vähentäminen ja parempien keskinäisten suhteiden säätäminen mm. leivän muodossa olevien vehnien ja leivinjauheen poisjättämisen kautta paransi lähtötilannetta nopeasti (pari päivää). Jodilisä tabletin muodossa oli myös paikallaan (iHerbistä tilattuna, koska hullua kyllä Suomesta ei saa 150 mikrogrammaisia tabletteja, vaan lähinnä jotain 30 milligrammaisia).

Parhaimpia palkintoja itsensä parantelussa on se, kuinka yhteiselo muiden ihmisten kanssa onnistuu aiempaa ketterämmin ja kuinka uusista ja entisistä keskustelukumppaneista voi nauttia enemmän heidän persoonansa ja ajatuksien läsnä olevuuden helpomman aistittavuuden ja huomioimisen kautta. Tuntuu, että jokin muukin toimii paremmin. Tosin, eivät sosiaaliset taidot ja ihmisten erityisyyden parempi huomiointikyky maagisesti vain ilmesty jostain kaikessa laajuudessaan, vaan niitä pitää myös työstää ja vaalia. Tähän tarkoitukseen koen, että en asu sopivassa ympäristössä, mihin pitänee saada aikaan muutos.

Seuraavaksi pitäisi parannella kasvojen ihoa ja saada muutama kadonnut hius takaisin, mikä vaatinee taas hiukan lisää omatoimista tutkimustyötä, but that is all right.

--

Aiempia blogikirjoituksiani löytyy id:n 2179 alta osoitteesta: http://www.city.fi/blogit/2179