TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Vuoden ensimmäinen Tallinnan reissu ajoittui tänä vuonna jo tammikuun puoleen väliin. Tiukan toimistopäivän jälkeen oli aika jatkaa kollegoiden kanssa iltaa Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Trofe -ravintolaan.
Olin aiemmin käynyt paikassa kerran aika tarkalleen vuosi sitten, kun samainen paikka osallistui historian ensimmäiselle Tallinnassa järjestetylle SYO!-viikoille (Virossa kampanjaa kulkee SÖÖ nimellä).
Sisäänkäynti Trofeen on melko huomaamaton ja kadulta tulee laskeutua portaat alas kellariin. Ahtaiden portaiden selvittäminen palkitaan pääsyllä kauniiseen ja tunnelmalliseen, paksuilla holvikaarilla tuettuun ravintolasaliin. Trofessa on kaksi erillistä salia ja sinne sopii yhteensä noin 80 ruokailijaa.
Edellisestä vierailusta oli jäänyt herkullinen ankka mieleen. Nytkin listalta löytyi ankkaa, mutta päätin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Alkuruoaksi valitsin katajanmarjoilla marinoitua silakkaa. Lasipurkki oli kiva tapa tarjoilla silakka, jossa oli aika vahva happo, mutta mukana ollut raejuusto avokado salaatti piparjuurella tasapainotti hyvin makuja. Annokseen kuului myös kannabissiemenleipää. Tässä kohtaa siis lunastan klikkiotsikon lupauksen kannabiksesta.
Pöytäseuralaisista toinen valitsi kermaisen kurpitsakeiton alkuun ja kehui sen taivaisiin. Toinen taas valitsi salaatin miedosti savustetusta taimenesta, joka sekin oli kuulemma hyvää, mutta ennen kaikkea se annos oli todella kaunis.
Hieman houkutti tilata pääruoaksi ankkaa, koska se edellisellä vierailulla oli niin hyvää, mutta tällä kertaa päädyin kuitenkin riistaan ja tilasin annoksen nimeltä Hirvi ja Puuro. Edellä mainittujen pääkomponenttien lisäksi annoksessa oli hopeasipulihilloa ja mustaherukka-punaviinikastiketta. Hirvi oli haudutettu ylikypsäksi ja pienemmät palat annoksessa oli todella sopivan kypsiä, mutta yksi isompi pala olisi vaatinut vähän enemmän haudutusta. Tästä huolimatta annos oli kokonaisuutena onnistunut ja vaikka se oli tosi reilun kokoinen, tuli se tästä huolimatta ahdettua kokonaan naamariin. Ruoan huuhtelin Malbecilla alas, joka oli oiva valinta hirven kyytipojaksi.
Jälkiruokaalistalla ensimmäisenä vaihtoehtona oli Eestiläinen Kama ja Omena. Mielenkiintoni heräsi heti, että mikäs se tämä on. Virossa on kuitenkin tullut käytyä useamman kerran vuodessa jo kymmenen vuoden ajan ja sitäkin ennen jo jonkin aikaa ja en ole koskaan vielä tähän perinneherkkuun törmännyt. Paikalliset kollegat kertoivat sen olevan eräänlainen jauhoseos, jota on tapana sekoittaa erilaisiin maitotuotteisiin kuten maitoon, jogurttiin tai piimään. Nykyään sitä saa kuulemma jäätelössäkin. Suomessa vastaava tuote lienee talkkuna, joka on kyllä tutumpi, mutta ei sitäkään ole tullut kovin usein nautittua.
Kama tarjoiltiin kauniissa pallomaisessa lasiastiassa ja ensitutustuminen kamaan oli lämmin. Se ei ollut kovin makea annos, joka toimii itselle ja päällä ollut marjaomenahillo toi mukavasti vähän hapokkuutta ja syvyyttä jälkkäriin. Nyt oli siis nautittu illallisella sekä kamaa, että kannabista ja vielä kyytipoikana pari lasia viiniäkin.
Tämä oli oiva päätös aterialle ja oli kiva päästä maistamaan jotain uutta. Sen ollessa Viron perinneruokaa, niin vielä parempi. Trofe onnistui tälläkin kertaa varmasti ja läpi illallisen ja paikkahan on oiva vaihtoehto vaikkapa romanttiselle illalliselle vanhojen holvikaarien alla kynttilänloisteessa. Jos olet hyvin pian Tallinnaan menossa, niin Trofe on tälläkin kertaa mukana SYÖ! -viikoilla eli virolaisittain SÖÖ! Tallinn -kampanjassa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Arto Rastaan ja Hans Välimäen yhteisprojektina syntynyt ravintola Penélope on ollut auki aikalailla tasan vuoden. Olen ehtinyt siellä pari kertaa käydä lounaalla, mutta illallista en ollut vielä ehtinyt kokeilla. Lounaan perusteella odotukset illalliselle olivat korkealla.
Maamme eturivin keittäjien lyödessä hynttyyt yhteen sopii odottaa jotain suurta ja noin vuoden taipaleella Penélope on myös osoittanut kuuluvansa maan eturivin ravintoloiden joukkoon. Molempiin herroihin on tavattu aika vahvasti liittää fine dining leima, mutta Penélope n kohdalla ei voi oikein puhua fine diningistä, Ruoat ovat kyllä laadukkaita ja taiten valmistettuja, mutta kuitenkin melko yksinkertaisia ja perustuvat enemmän laadukkaisiin raaka-aineisiin kuin useisiin työvaiheisiin annoksia valmistettaessa, eli kikkailuun kuten kunnianhimoisempaa fine-diningin tekemistä usein tavataan kutsua.
Marraskuisena keskiviikkona oli tarkoitus piristää syksyn synkkyyttä menemällä kuuntelemaan Volbeatin keikkaa ja sitä ennen nauttia pikainen dinneri Penélopessa. Kiitos Postilakon ja sitä seuranneiden tukilakkojen, keikka jouduttiin perumaan. Tämä oli iso pettymys, mutta mahdollisti pikaisen dinnerin vaihtumisen hieman pidempään ja kiireettömämpään versioon. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen pöytävaraustamme ja siksi päätimme käydä alkudrinkeillä Penélopen viereen hiljan auenneessa Bardem baarissa, joka kuuluu samoille omistajille ja on Penélopen pikkusisko, tai nimen perusteella pikemminkin puoliso.
Bardem on sisustukseltaan mukavan kutsuva ja se olikin jo keskiviikko alkuillasta noin puolillaan. Koska meillä oli vielä kohtuullisesti aikaa ennen pöytävarausta, niin päätimme ottaa drinkkien lisäksi pientä purtavaa. Saimme leikkelelautasen ja neulamuikkuja savustettuna ja itse purkitettuna harissaöljyyn. Palan painikkeeksi valikoitui Banana Bomb ja Last Freshment baarin signature-listalta. Kaikki toimi, mutta Puruveden muikut nousivat pääosaan ja jäivät mieleen. Seuralaiseni kommentti: ”En tiennyt tykkääväni muikuista”, kuvaa hyvin tätä annosta, kun tappelimme purkin pohjalla olevista viimeisistä muikunrippeistä. Ainut mistä tähän annokseen liittyen piti antaa palautetta, että pieni haarukka olisi kiva öljyisten muikkujen saalistamiseen. Nyt käytössä olleilla cocktailtikuilla tämä oli haasteellista ja sotkuista puuhaa. Tämä oli kuulemma jo tiedostettu ja asetilaus oli sisässä.
Baarin jälkeen oli aika siirtyä ravintolan puolelle.
Jos Bardem oli noin puolillaan, niin kauniimpi puolisko oli hieman kuuden jälkeen jo lähes täynnä. Meille oli varattu pöytä aitiopaikalta köökin edestä baaritiskiltä. Penélopen arvosteluista muistan etenkin alkuun lukeneeni muutaman negatiivisen palautteen, kun varaaja oli istutettu baaritiskille ”normaalin” pöydän sijaan. Ymmärrän, että jos odottaa normaalia pöytää niin ennakko-odotuksiin nähden baaritiskille joutuminen voi yllättää, mutta omasta mielestäni kyseessä on ehdottomasti ravintolan paras paikka.
Tiskillä istuskellessa voi jutella samalla tavalla seuralaisen kanssa kuin pöydässäkin. Itseasiassa jopa paremmin koska istutaan vierekkäin. Täydessä ja meluisassa ravintolassa voi olla joskus hieman hankala jutella pöydän toiselle puolelle. Jos taas ei juttua riitä koko ajaksi tai on muuten kiinnostunut keittiön työskentelystä, niin tähän baaritiskipaikka on oivallinen. Itselle innokkaana (valittevasti innokaampi kuvaa paremmin kuin osaava) amatöörikokkina oli tosi mielenkiintoista seurata annosten nousemista. Miinuspuolena baaritiskipaikassa on, että se johtaa helposti ylensyöntiin, koska on vaikea olla haalimatta lisää annoksia, kun katselee niiden valmistumista.
Ruokalistan tutkimisen jaksoin tälläkin kertaa urhoollisesti Hendrick gt:n voimin läpi, mutta Penélopen lista sisälsi liian monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joten päätimme valita 5 ruokalajin setin ja antaa keittiön päättää mitä he haluavat meille tarjota. Onneksi tulin maininneeksi, mitä ehdimme baarissa jo syödä, koska muuten olisi tullut muikut toiseen kertaan. Tosin niin hyviä ne olivat, että siitäkin olisi selvitty. Charcuterie plate ja Boquerenos (muikut) löytyy tosiaan myös Penélopen puolelta listalta. Varsinaisia viinipaketteja Penélopessa ei ollut valmiina menuille, mutta sen verran hyvällä ammattitaidolla ja viinin tuntemuksella henkilökunta oli varustettu, että hyvin sieltä löytyi annoksiin sopivaa juotavaa. Menu aloitettiin sashimiannoksella, jonka kyytipoikana Sangiovese toimi hyvin.
Lohisashimin jälkeen meille tarjoiltiin hunajapaahdettua myskikurpitsaa Ras el hanout -maustesekoituksella, fetalla, verdellä ja granaattiomenalla. Tämä annos oli täysi kymppi ja ehkäpä illan paras. Annoksen maut olivat todella hyvin tasapainossa ja teki mieli nuolla kulho lopuksi. Vauhtiin kun oli päästy niin kolmas annos, Paistettu kampasimpukka, tuli melko nopeasti kurpitsan perään. Kampasimpukan kyytipoikana tuli Perigordin mustaa tryffeliä, rapeaa perunaa ja vihreää currya ja annos oli kivasti tarjoiltu simpukankuoresta.
Tahti oli ollut melko rivakka ja kolme annosta oli mennyt aika vauhdikkaasti. Pienen tauon jälkeen neljäntenä meille tarjoiltiin Lofooteilta tullutta grillattua kuningasrapun jalkaa. Annos käsitti kaksi jalkaa ja pinnalla oli paahdettua valkosipulia ja sumak’kia ja pienessä kulhossa oli vielä aiolia. Tämä annos tarjoiltiin suoraan tiskiltä ja varoteltiin, että sen eteen joutuu hieman näkemään vaivaa, mutta se on sen arvoista. Varoitus piti paikkaansa, jonkin verran joutui askartelemaan saadakseen kaikki herkulliset ravunlihat suuhun, mutta kyllä se tosiaan oli pienen (tai vaikka vähän isommankin) vaivan arvoista.
Tässä kohtaa askarrellessani rapua suuhun näin, että keittiöstä oli työn alla pulpo. Rapu oli kaikessa herkullisuudessaan melko kevyt annos ja ajattelin, että jäljellä on enää jälkiruoka ja samaan aikaan näin, että yhtä ehdottomista suosikeistani oli nousemassa keittiöstä, niin pakko oli huikata, että nostakaapa minullekin yksi sellainen. Keittiöstä kyllä sanottiin, että meille oli vielä pääruokakin tulossa, että nälän takia ei tarvitse tilata, mutta enemmän se tulikin tilattua, koska pulpo. Tursas tarjoiltiin hieman tulisen masabacha-hummuksen ja vesikrassipeston kera, jotka korostivat mureaa mustekalaa oikein hyvin.
Pääruokamme oli Penélope’s Dry Aged Black Angus Entrêcote. Menussa luki, että se tulee Suomesta, mutta tuote oli vaihtunut Australiasta tulevaksi hiljattain. Raakakypsennetty liha oli kyllä todella hyvää ja annos oli melko reilu meille kahdelle, kun takana annoksia oli Bardemin snacksit mukaan lukien jo seitsemän. Pihvin kanssa meille tuli sienirisottoa. Annos oli sen verran reilu, että jo sitä tarjoiltaessa mainittiin, että voi jättää osan syömättä, mutta ruoan haaskaus on vastoin periaatteitani ja siksi yritin kyllä syödä kaiken.
Tämän jälkeen tarjolle oli vielä tulossa pari jaettavaa jälkkäriä, mutta niitä ennen pyysimme pienen aikalisän. Hetken vatsan annettua painua ja keittiön työskentelyä ihmeteltyämme meille tuotiin ensin sitruunapiirakkaa ja sitten vielä paistettua suklaamoussea. Molemmat olivat hyviä annoksia ja etenkin sitruunapiirakka todella kaunis annos, mutta tässä kohtaa ei ruokahalua juuri enää ollut jäljellä ja siksi meillä oli hieman vaikeuksia jälkkäreiden kanssa.
Sadepilvellä on hopeareunus, ainakin tällä kertaa kun harmiksemme peruttu keikka johti pitkään ja herkulliseen illalliseen. Bardemin snacksit, ylimääräinen pulpo, keittiön ”laskuvirhe” ja jaetut jälkiruoat johtivat siihen, että tulimme syöneeksi kymmentä eri annosta. Saimme siis melko hyvin läpileikkauksen Penélopen tarjonnasta. Tosin sen verran laaja lista on kyseessä, että jäi sinne monta tosi mielenkiintoista annoista vielä kokeiltavaksikin. Tämä onkin yksi Penélopen vahvuuksista, että vastoin nykyistä suuntausta, siellä on paljon erilaisia vaihtoehtoja ja soveltuu siksi oivallisesti isommillekin porukoille tai henkilöille, joilla on paljon joko henkisiä tai oikeita ruokarajoitteita. Tämä luo toki vaatimuksia keittiöllekin, kun pitää hallita paljon annoksia, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan tämä puoli vaikutti olevan hyvin hanskassa. Keittiön tasosta kertoo sekin, että vaikka lista on täynnä toinen toistaan parempia raaka-aineita, niin ehkä illan paras annos tulee niinkin eksoottisesta ja kalliista raaka-aineesta kuin kurpitsa.
Jos siis syystä tai toisesta Penélope on vielä testaamatta, niin kannattaa koukata paikalle. Samoin kuin uusi Bardem on syytä katsastaa ja sinne vinkkini on tilata muikut drinksun kyytipojaksi. Penélopen vinkki taas on, että kun teet varausta, niin laita viestiksi, että haluisit istua baaritiskillä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Piipahdimme ystäväni kanssa testaamaan Frida’sin uudistunutta ruokalistaa eräänä sateisena marraskuun alkuiltana. Frida’s on tuttu ravintola ja olen siellä muutamasti jo ennättänyt käydä edellisen ruokalistan aikana, joten halusin toki testata myös tapahtuneet muutokset ja uudistukset.
Usein kuulee kehuttavan Frida’sia erityisesti cocktailien ja pienempien purtavien suhteen ja ne toden totta ovat molemmat oikein toimivia. Pienet annokset ilahduttavat raikkaudellaan ja makumaailmalla ja cocktailit ovat hauskoja ja kivan meksikolaishenkisiä.
Frida’sista kerrotaan, että he ovat uuteen listaansa hieman yksinkertaistaneet drinkkiensä makumaailmaa. Ravintolan avautuessa alkukeväällä 2019 cocktailit olivat kuulemma kokeellisempia, mutta nyt niitä on pyritty tuomaan lähemmäs teemaa ja ruokaa, joka on varmasti oikein hyvä päätös.
Cocktailien nautiskelun jälkeen meille suositellaan valittavaksi valmista maistelumenua.
TUNA TATAKI
Kevyesti marinoitua tonnikalaa, guacamolea, pico de galloa & talon tortillalastuja
LAMB BIRRIA
Pitkään kypsytettyä lammaspataa, avocadolla, punasipulilla, korianterilla & limellä.
CHURRO
Churrot sitruunakastikkeella ja tummasuklaadipillä.
Menun avaa keitto, joka on oikein ihana startti kylmän marraskuisen illan illalliselle. Keitossa on hyvät maut ja mausteet. Keiton tortillalastut tuovat mukavaa twistiä ja raikkautta annokseen, mutta ovat hivenen hankalasti syötäviä.
Toinen annos, raikas tuna tataki, on kauniin keveä ja sen raaka-aineissa on selvästi jatkumoa edellisen annoksen makuihin avokadolla ja tortillalastuilla. Molemmat alkuruoat toimivat todella mukavasti; ne ovat raikkaita ja kivoja makupaloja, jotka ilmentävät hyvin Frida’sin makumaailmaa.
Pääruoaksi saamme lammasta, paljon lammasta. Lihaa ei tässä annoksessa ole säästelty. Kolmaskin annos sisältää avokadoa ja tortillalettuja, illan ruoat ovat vahvasti näiden raaka-aineiden ympärille rakennettu. Eikä se toki haittaa; avokadohan on erinomainen raaka-aine ja sopii Frida’sin teemaan. Pehmeiden tortillalettujen vuoksi annosta on hivenen haastava syödä, tee siis viisaammin kuin allekirjoittanut: älä pukeudu valkoiseen paitaan.
Churrojälkkäri kuuluu maistelumenun. Se oli alkuruoan tapaan lämmin ja talvinen, jopa lohdullinen jälkiruoka. Toisen jälkiruoka-annos vaihdettiin listan toiseen jälkkäriin, kauniiseen suklaakakkuun. Tällä kertaa olisi kannattanut pitäytyä maistelumenussa, sillä churrot vetivät jälkiruoista ehdottomasti pidemmän korren ja ihmeteltiin yhdessä avecini kanssa, ettei olla taidettu saada näin hyviä churroja aikoihin.
Varaa pöytä TableOnlinesta: Frida's Lönnrotinkatu 18, Helsinki
Katja/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Näin joulun lähestyessä halusin yllättää äitini ja päätin viedä hänet viettämään rauhallista sunnuntaipäivää satumaiseen Porvooseen, jossa jouluntaika on käsinkosketeltavissa. Porvoossa on pitkään tehty töitä tunnelmallisen joulun eteen ja kaupungilla järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja aina rauhallisista joulukonserteista kinkkubingoon. Jotta kaupungissa vierailevien ja paikkakuntalaisten ei tarvitsisi nauttia jouluntunnelmasta tyhjin vatsoin on myös ravintola Salt antanut oman panoksensa tunnelmallisen joulun eteen.
Porvoon kirkon kupeessa, vanhassa idyllisessä rakennuksessa sijainnut, menestystä ja tunnettuutta kerännyt, Wanha Laamanni päivittyi keväällä 2019 Saltiksi. Ravintolan omistajat halusivat tuoda Porvooseen uudenlaisen ruokakonseptin, jossa yhdessä syönti ja jaettavat annokset ovat toiminnan keskiössä. Menujen suunnittelussa ja toteutuksessa on pyritty panostamaan korkealuokkaisiin kasvisruoka-annoksiin, joissa on hyödynnetty myös uusia proteiininlähteitä.
Salt on pitkään ollut bucket-listallani ja nyt jos koska, oli hyvä hetki käydä testaamassa ravintolan jaettavat annokset, sillä onhan joulu tunnetusti jakamisen aikaa. Varmistaakseni onnistuneen illan päätin hyvissä ajoin varata pöydän ennakkoon kyseiselle illalle. Omasta mielestäni ravintolan asiakaskokemus alkaa siitä hetkestä, kun asiakas varaa ravintolasta pöydän. Saltissa tämä on huomioitu hyvin ja pöydän pystyy tietenkin varaamaan helposti TableOnline.fi:sta. Samalla voi jo ennakkoon tutustua ravintolan menuihin ja viineihin. Pohdimme avecini kanssa jo ennakkoon, että haluamme maistaa Saltin joululounasta, koska se on tarjolla myös sunnuntaisin.
Kierreltyämme hetken kaupungin idyllisissä kivijalkakaupoissa ja Porvoon rakennuksia ihaillen, alkoi pöytävarauksemme lähestyä. Matkaa Porvoon keskustasta Ravintola Saltiin ei ollut kuin muutama sata metriä ja matka meni kylmästä kelistä huolimatta täysin huomaamatta joulunvalojen loisteessa.
Ravintolaan sisään astuttaessa rentous ja maanläheisyys näkyivät heti Saltin sisustuksessa, joka mielestäni sopii hyvin ravintolan konseptiin. Omistajan mukaan suuri osa ravintolan sisustuksesta on toteutettu itse käsityönä ja tätä itse arvostan aina.
Riisuttuamme takit narikkaan ystävällinen tarjoilija toivotti meidät tervetulleiksi ja ohjasi valitsemaan mieluisan pöydän. Istuuduttuamme pöytään tarjoilija toi meille menut ja esitteli joululounaaseen kuuluvan herkullisen alkupalapöydän sekä antoi suositukset viineistä.
Alkupaloista omaksi suosikikseni valikoituivat lämminsavulohi sinappidressingilla ja Saltin perunasalaatti. Äitini puolestaan tykästyi savuporomoussen täyteläisyyteen ja puolukoiden tuomaan kontrastiin.
Näiden herkkujen lisäksi alkupalapöydästä löytyi:
Punajuurta, pähkinää ja balsamicoa, suolasieniä ja vuolukermaa, haudutettua punakaalia sekä artesaanileipiä ja voita.
Pöytävarausta tehdessä olimme päättäneet valmiiksi, että valitsemme joululounaan lämpimiksi merilohta tillipestolla ja vermuttikastikeella sekä glaseerattua porsaanposkea ja maa-artisokkaa. Pääruokien lisäkkeiksi kuuluivat paahdettua perunaa ja aiolia sekä punajuurta ja suolakurkkua. Tarjoili osasi kertoa tarkkaan eri viinivaihtoehtoehdoista ja niiden pohjalta päädyimme valitsemaan lohen kanssa puolikuivan ja kevyehkön Mülheimer Sonnenlay Riesling Zeppelin 2018. Porsaanposken kanssa puolestaan valitsimme tarjoilijan suositteleman täyteläisen ja mausteisen Bout D’Zan Cotes du Rhone Rouge 2018.
Lämpimistä ruoista erityisesti avecini lemppariksi muodostui merilohi tillipestolla ja vermuttikastikeella, joka häkellytti myös minua sen useilla eri mauillaan. Itse vanhana lihan ystävänä annan toki oman ääneni porsaanposkelle, joka ei erillisiä kehuja tarvitse, vaan maistettaessa saavutti kyllä oman paikkansa. Ensi kerralla haluan kuitenkin testata myös munakoisokaalikääryleen ja paahdetut tomaatit, joka oli lämpimien annosten kasvisvaihtoehtona.
Jälkiruoaksi kuuluivat juustot hillon kera sekä suolakinuskipannacotta ja kardemummaa. Juustot mielestäni päätteli hyvin suolaisen osuuden, kun taas lopullisen makeuden suuhun toi suussasulava suolakinuskipannacotta ja kardemumma.
Ravintolan lupaus: ”Enemmän annoksia, enemmän makuja, enemmän hyvää fiilistä ja tunnelmaa” lunasti kyllä meidän kohdallamme lupauksensa. Jaettavien annosten ansiosta pystyimme molemmat nauttia niin merilohesta kuin myös erittäin mureasta ja maukkaasta porsaanposkesta. Iltamme oli todella onnistunut ja vaikkakin Saltin annokset ovat suunniteltu jaettaviksi, olisivat ne mielestäni sopineet erinomaisesti myös yksin nautittaviksi. Ravintolan kokonaisilmapiiri oli hyvällä tapaa rento ja kotoisa. Samaan aikaan henkilökunta kuitenkin erittäin asiantuntevaa ja annokset toteutettuina parhaista raaka-aineista.
PS. Salt ei ole ainoastaan lounas- tai illallispaikka vaan ravintolassa voi myös rentoutua pienen purtavan ja viinilasillisen äärellä. Salt tarjoaa myös tunnelmalliset ja uniikit puitteet kokoustamiseen ja varmistaa, että loihtii kokouspäivään herkulliset antimet kauden parhaista raaka-aineista.
Varaa pöytä TableOnlinesta: ravintola Salt Vuorikatu 17, Porvoo.
Jani/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hello Stranger ei ole enää mikään tämän syksyn uutuus (avajaiset olivat 23.3.2019) Helsingin Vilhonkadulla, mutta mikäli kyseinen ravintola ei ole vielä tuttu, tässä pieni yhteenveto. Hello Stranger on laadukkaisiin raaka-aineisiin, viineihin sekä cocktaileihin panostava ravintola-terassi-cocktail bar Helsingin päärautatieaseman välittömässä läheisyydessä, joka tarjoaa helposti jaettavia (tai yksin syötäviä) annoksia alkuruoan ja pääruoan välistä hintansa ja kokonsa puolesta.
Itselleni on kertynyt vajaa kymmenkunta ruokailukertaa Hello Strangerissa. Käyntikertoja sitäkin enemmän. Kesäisin sisäpihalla toimii tunnelmallinen Secret Garden -terassi vaihtuvine DJ iltoineen ja esiintyjineen, sekä toinen puolisko Hello Strangeristä toimii erinomaisena loungena ja cocktailbarina.
Syksyn alussa Hello Stranger uudisti ruokalistansa ja vei makumailman Italian Piemonteen. Marraskuun alussa valikoimiin lisättiin Hello Strangerin ylpeys, 5/7 ruokalajin chef's menu, joka on saatavilla trendin mukaisesti myös loppuun asti mietittynä kasvisversiona. Annokset kasvismenussa eivät siis ole samoja kuin lihaversiot, miinus liha. 5 ruokalajia 52 €, 7 ruokalajia 65 € sekä kasvismenu 52 €. Viinipaketti 45/55 €. Yksinkertaista ja helppoa, valitse menu, istu ja nauti showsta.
Hello Strangerin palvelu, tunnelma sekä ruoka on mutkatonta, vaikka kaikesta näkee ja tuntee, että niihin on nähty paljon vaivaa. Näistä syistä Hello Strangeriin on vaan niin helppo tulla kerta toisensa jälkeen.
Illallisen aloitan yleensä saapumalla hieman etuajassa ravintolaan ja nauttimalla yhden jos toisenkin Mari Seppälän loihtiman cocktailin, vasta tämän jälkeen siirrytään itse illallisen pariin, koska miksi ei!?
Maistelimme molemmat chef's menut, viiden ruokalajin tavallisen sekä kasvisversion. Illan aikana chef's menuissa suosikeiksi tai yllättäjiksi nousi luultavasti tartar (sekä kasvis että perinteinen), yrttiohratto sekä sashimi. En listaa tässä kirjoituksessa kaikkia annoksia tai laita kaikista kuvia, ei anneta kaiken yllätysmomentin mennä piloille.
Chef's menu elää hieman tilanteen, sesongin ja raaka-aineiden saatavuuden mukaan, joten yhdenkään käyntikerran ei pitäisi olla samanlainen, ellei mene esimerkiksi peräkkäisinä päivinä illallistamaan. Se suosittelen ilmoittamaan tästä erikseen, näin keittiöstä varmistetaan ettei samoja annoksia tai raaka-aineita käytetä liiaksi.
Hello Strangeristä on muodostunut minulle jonkilainen laadukas, mutta rento suosikkini uusien helsinkiläisravintoloiden joukossa. Korostan kuitenkin, ettei minulla ole absoluuttista suosikkia tai esimerkiksi mitään top 5 -listaa. On vain erinomaisia ravintoloita, jotka sopivat eri tilanteisiin eri tavalla eri päivinä. Joka tapauksessa Hello Stranger lunastaa paikkansa Helsingin ravintolaskenessä ja on ehdottomasti testaamisen arvoinen.
Hello Stranger kuuluu myös niihin ravintoloihin, joissa suosittelen antautumaan henkilökunnan vietäväksi. Anna vain muutama suuntaa-antava makumaailma suosikkisi esimerkiksi cocktaileihin liittyen ja takaan, että Hello Strangerin valikoimista löytyy erinomaisia vaihtoehtoja ellei jopa napakymppejä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Helsingin Kirkkokadulla sijaitsevaan Rodolfoon en ole aiemmin tullut päätyneeksi edes vahingossa, minkä havaitsen jo alkuruokien kohdalla virheeksi, sillä kaikki annokset olivat laadukkaasti valmistettuja ja maistuvia.
Vuodesta 1970 lähtien toimineen Rodolfon jokainen annos on positiivinen yllätys. Pöytään tuodaan toisensa jälkeen isoja annoksia, joissa maut ovat kohdallaan. Kala ja karitsa sekä mustekala on paistettu erinomaisesti ja Suomesta jatkuvasti hyvää tiramisua metsästävä avecini oli erittäin ilahtunut valitessaan keittiön suosituksesta sitä jälkiruoaksi.
Saadaksemme mahdollisimman hyvän selvyyden ravintolan annoksista, pyysimme tosiaan henkilökunnalta suosituksia. Niitä tulikin reippaasti ja ne osuivat nappiin. Italialaishenkinen ravintola suositteli alkuun tulisempaa, mausteliemessä haudutettua mustekalaa sekä mietoa ja lempeää vitello tonnatoa. Molemmat olivat erinomaisia annoksia ja mustekalaa en olisi osannut itse listalta valita, joten suosittelu meni oikein nappiin.
Välipastaksi saimme pasta puttanescan, joka oli kevyt ja suolainen ja toimi hyvin annosten välissä. Huono puoli hyvässä pastassa oli vain se, että vatsat alkoivat olla jo aika täynnä pääruokaan siirryttäessä.
Pääruoaksi avecilleni tuotiin päivän kalansaalis, joka oli nieriää sekä minulle karitsankaretta. Ja jälkiruoaksi, niillehän on ihan oma mahansa, nautiskelimme tiramisua ja sitruunasorbettia.
Vierailumme ravintolassa sattui selvästi kiireisen päivän loppuiltaan. Kuulimmekin, että Rodolfossa oli järjestetty samana päivänä jo yhdet isot juhlat ja paikalla oli vielä pienempi hääseurue. Vaikken minä ollutkaan aiemmin tietäni tähän kruununhakalaisklassikkoon löytänyt, ovat sen selvästi ottaneet omakseen monet. Tunnelma oli rento ja henkilökunta hurjan ystävällistä, vaikka heilläkin varmasti alkoi jo pitkä päivä tuntua jaloissa isojen seurueiden jälkeen.
Nyt osaan Rodolfoon jatkossa!
Varaa pöytä TableOnlinesta: Rodolfo Kirkkokatu 5, Helsinki
Katja/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tallinnan Telliskiven alue on jo jonkin aikaa ollut hipsterien pyhiinvaelluskohde ja viime vuosina sinne on löytänyt myös tavallisemmat tallaajat ja turistit. Itse en ole yhtä aiempaa ruokailua lukuun ottamatta ehtinyt juuri alueeseen tutustua, joten nyt loppukesän aurinkoisena iltana oli hyvä hetki lähteä paikkaan ja sen ravintolatarjontaan tutustumaan.
Ravintola Jahu oli valittu illallispaikaksemme. Kyseessä on uudehko ravintola, jonka omistajille kyseessä on toimivan fast food -brändin laajennus illallisravintolaksi. Jahu Street Gourmet on huhujen mukaan jo pidemmän aikaa ollut Tallinnan parhaiden pizzojen paistaja ja aika ajoin siellä on kuulemma ollut korttelin pituiset jonot. Ravintoloitsijalle ei pizzojen paistaminen kuitenkaan riittänyt ja hän halusi perustaa kunnianhimoisemman projektin, jonka tuloksena syntyi Jahu Resto, joka tituleeraa itseään Viron ensimmäiseksi biodynaamiseksi ravintolaksi.
Ravintolan kantavana ajatuksena on siis toimia kestävästi ja suosia luomua ja lähituottajia niin paljon kuin mahdollista. Toinen kantava ajatus on suuri käsityön määrä, joka näkyy mm. sijoituksena pastakoneeseen, jolla tehdään päivittäin tuoreet pastat.
Ruokailu aloitettiin kolmen alkupalan lajitelmalla, jotka jaettiin seurueemme kesken. Tarjolle tuli Tartaria, kampasimpukoita ja Caprese salaattia. Aloitin maistamalla tartaria, joka on perussuosikkejani.
Suomessa viime vuosina olleen, ja nyt jo vähän hiljentyneen, tartarbuumin aikana näitä on tullut syötyä aika monenlaista. Jahun versio tartarista oli perinteinen. Luomuliha oli tässä annoksessa kohdallaan ja maku oli hyvä. Ravintola kertoo panostavansa luomuun, mutta alkuruoan kanssa joimme Itävaltalaista Gruner Veltlineriä, joka siis ei ollut orgaanista, mutta muuten erinomaista.
Toisena kävin kampasimpukka-annoksen kimppuun, joka oli myöskin toimiva kokonaisuus täydellisesti paistettua kampasimpukkaa myöten. Annoksessa oli mukana chorizoa tuomassa hieman tulisuutta ja kampasimpukat oli käytetty pannulla chorizon paistossa tulleesta rasvasta. Lisukkeena oli varhaisperunaa ja hieman majoneesia.
Viimeiseksi jätin oman osuuteni Caprese salaatista, joka koostui virolaisista tomaateista ja Italiasta tulleesta burrattasta ja basilikasta. Kaksi muutakin alkuruokaa olivat kelpo esityksiä, mutta tämä vei kielen mennessään. Lähituottajalta tulleet luomutomaatit olivat todella makeita ja ne yhdistettynä tuoreeseen burrattaan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täyden kympin annos.
Alkuruokien jälkeen oli tarkoitus maistaa ravintolan itse tekemiä ja kovasti mainostamia pastoja. Saimme eteemme kolme eri pastaa, mutta tällä kertaa emme jakaneet niitä vaan saimme jokainen oman annoksen. Minulle tuli casarecce pasta-annos, jossa oli rapuja ja fetajuusto. Pastasta kyllä maistoi, että se on tuoretta ja kun kypsyys oli täydellinen ja myös lisukkeet tuoreita ja maukkaita, niin ei voi valittaa tästäkään annoksesta. Tai itseasiassa voi. Se oli nimittäin aika reilun kokoinen ja kun aikomus oli vielä syödä pääruokakin, niin sitä tavoitetta ei annoskoko palvellut. Olisi pitänyt ehkä jo etukäteen kommunikoida, että aikomus on syödä vielä pääruokakin ja silloin annos olisi osattu tehdä vähän maltillisemman kokoiseksi.
Pastojen kanssa pääsimme myös maistelamaan ravintolassa tarjoiltavia natuviinejä. Oli mahtava kuunnella, kun omistaja kertoi heillä myynnissä olevista natuviineistä, jotka pyritään valitsemaan niin, että rypäleet kasvaisivat vulkaanisella maaperällä. Oli kiva kuunnella kuinka innostuneesti hän näistä viineistä kertoi ja sanoi itse hyljänneensä perinteiset viinit kokonaan. Ja olivathan ne hyviä viinejä. Maistoimme kahta erilaista vulkaanista natuviiniä ja näistä etenkin ensimmäinen jäi vahvasti mieleen poikkeavana jopa natuviinien kategoriassa, jotka itselle eivät niin äärettömän tuttuja kuitenkaan ole.
Viinien maistelu oli siinäkin mielessä sopivaa, koska pastojen täyttämä vatsa kaipasi vähän lepoa ennen pääruokia ja pyysimme pientä taukoa tähän kohtaan.
Pääruoaksi meille tuli ankkaa, pihviä ja turskaa, joista minä valitsin itselleni ankan. Pääruoka oli senkin takia saatava syödä, että saimme maisteilla myös punaista vulkaanista natuviiniä, joka toimikin ankka-annoksen kanssa todella hyvin. Ankka ja entrecote olivat sekä luomua, että lähituotantoa ja kyllä se luomuliha vaan useimmiten, kuten tälläkin kertaa, paremmalta maistuu. Maistoin hieman myös kolmatta turska-annosta, joka sekään ei ollut huono, mutta ei mielestäni aivan yltänyt kahden muun annoksen tasolle.
Alkuruoat, reilu pasta-annos ja pääruoka olivat tehneet tehtävänsä ja olo oli hieman tukala. Omistajalla oli tähän kohtaan pelisilmää ja hän ehdotti ruoan painikkeeksi limoncelloa. Jälkiruoan olin jo päättänyt olla syömättä, mutta yksi seurueestamme oli jo aiemmin vieraillut ravintolassa ja pakotti meidät maistamaan paikan cannoleja, jotka ovat kuulemma syntisen hyviä. Onneksi ne ovat myös melko pieniä, joten pakkohan niitä oli maistaa. Oikein hyviä cannellonit olivatkin, mutta tässä kohtaa ruokahalu oli jo sen verran hyvin tyydytetty, että ehkä niistä ei osannut niin paljon nauttia, vaikka kahvin kyytipoikana menivätkin oikein hyvin.
Nyt oli ruokailu suoritettu, mutta omistajan tullessa kysymään haluammeko vielä jotain, kuulin suustani tulevan lauseen "yksi Hendrick’s gt kiitos". Tähän mennessä olimme juoneet vain viiniä, paitsi yksi seurueestamme, joka ei juo alkoholia, oli nauttinut parikin kappaletta alkoholittomia gin & toniceja. Varmaan tästä johtuen gt-hammastani oli alkanut kolottamaan.
Juttelimme vielä lopuksi omistajan kanssa ja kehuin hänelle, että Jahu on loistava italialainen ravintola. Hän otti tyytyväisenä kehut vastaan, mutta huomautti, että kyseessä ei ole italialainen ravintola. Tällaista ei tosiaan missään ollut sanottukaan, mutta sellainen mielikuva minulle oli paikasta muodostunut. Muun muassa itsetehdyt pastat, limoncello ja jälkkäricannelonit olivat vieneet mielikuvani saapasmaan suuntaan. Tähän yhdistettynä laadukkaat, pääosin orgaaniset viinit, toivat kokonaisuudesta jotenkin mieleen Suomessa jo kulttimaineeseen nousseen Baskeri ja Basso -ravintolan. Tämä lienee sellainen kehu, että sitä ei tarvitse sen enempää selitellä ja tähän on hyvä lopettaa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kauppatorin kupeeseen vuonna 2016 avautunut merikylpylä Allas Sea Pool tarjoaa niin kaupunkilaisille kuin turisteillekin monenlaista tekemistä vuoden ympäri. TableOnlinen kautta on varattavissa pöydät Altaan illallisravintola Wine & Dineen.
Altaalle kannattaa toki mennä muistakin syistä kuin vain ruoan vuoksi – ihan jo vaikka sieltä avautuvien huikeiden maisemien takia! Saunan ja uimisen lisäksi tiloissa järjestetään paljon suosittuja konsertteja.
Saavutpa paikalle sitten uimaan tai katselemaan maisemia, kannattaa kuitenkin aina muistaa jättää aikaa myös ruokailuille. Ravintolan sisätilat, ulkoterassi sekä lasitettu terassi vastaavat Suomen kesän jokaiseen mahdolliseen tarpeeseen ja jatkavat sitä vielä pitkälle syksyyn.
Allas Wine & Dinen menu on mukavan lyhyt, mutta se toimii varmasti moneen makuun. Ruokatuote on skandinaavista ja painottui ainakin testikerralla vahvasti kalaan, mikä taas on mukavasti sidoksissa ikkunoista avautuvaan merimaisemaan.
Illallisella meille suositeltiin keittiömestarin suositusmenua ja sehän me mielellään testattiin, muutaman hyvän drinkin kera. Napakkaan drinkkilistaan on onnistuttu keräämään hyvä ja hieman erikoisiakin vaihtoehtoja, jotka myös toteutettiin taidolla. Elokuun lopulla yllättänyt kuuma sää suosi meitä ja monia muita Altaalle iltaa viettämään tulleita. Paikan ruokapuoli pysyi kuitenkin vielä alkuillasta aika tyhjänä ja niinpä me saatiin ruoat todella nopeasti.
Suositusmenu sisälsi nuotioperunaa mädillä ja hapankermalla, paistettua nieriää voi-fenkolikastikkeella (tai vaihtoehtoisesti possua) sekä sesongin jälkiruoan, joka testikerralla oli mantelikakkua ja lakkaa.
Ajankohtainen nuotioperuna-alkuruoka räjäytti jo heti potin. Se oli mahtava yhdistelmä pehmeäksi paahdettua perunaa, suolaista mätiä ja lempeää hapankermaa, nam! Pääruoan kala oli erinomaisesti paistettu ja reilunkokoinen annos vei taatusti isommankin nälän mennessään. Kevyen kesäiset suositusvalkoviinit olivat valittu hyvin makuja tukemaan.
Allas Sea Pool kuvailee, että ”Allas Wine & Dine taipuu arkeen, juhlaan ja iltoihin, jotka alkavat arjesta ja päätyvät juhlaan.” Mielestäni lause sopii erittäin hyvin kyseiselle ravintolalle. Hyvä ruoka ja huikeat näkymät niin kaupunkiin kuin merelle tekevät mistä tahansa ruokailusta juhlan.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Heinäkuussa Korkeavuorenkadulle auennut Paisano edustaa vielä toistaiseksi harvinaista keittiötä suomessa, nimittäin filipiiniläistä. Toisaalta Paisano muistuttaa olevansa 'new filipino kitchen' eikä perinteinen filippiiniläiskeittiö, joka antaa annosten suunnittelussa enemmän liikkumavaraa ja vapauden erilaisille twisteille.
Ravintolan taustalla on käytännössä sama taustajoukko kuin Pobressa, kuten Justine Caoibes, mutta hän korostaa Paisanon koostuvan kirjaimellisesti paisanosta, eli perheestä tai ystäväporukasta (voi myös tarkoittaa talonpoikaa/maalaista) eikä ketään ole tarkoitus nostaa erikseen esille.
Mielenkiintoinen lista on paljon monipuolisempi kuin Paisanon sisarravintolassa Pobressa. Keittiö uudessa ravintolassa on huomattavasti isompi ja grilli, jota ei ollut mahdollista saada Kampin Pobreen, mahdollistaa monipuolisemmat valmistusmenetelmät.
Kahdestakymmenestä annoksesta olen nyt kahdella käyntikerralla ehtinyt testata viisitoista, eikä eteen ole sattunut yhtään hutia. Liha-annokset sekä merenelävät (etenkin grillattu kalmari) ovat Paisanossa erinomaisia, mutta kasvis- ja vegaanivaihtoehdot ansaitsevat erityismaininnan. Näistä erikseen haluan nostaa esille munakoison, käsintehdyt nuudelit sekä sormisyötäväksi tarkoitetun bataattiannoksen.
Vaikka aiemmin Kamppiin auennut sisarravintola Pobre Filipino olikin oiva ravintola kaikin puolin, ei se jostain syystä päätynyt kantapaikaksi, mutta kahden erittäin onnistuneen käynnin myötä Paisano näyttää päätyvän sellaiseksi. Siellä kun kaikki asiat kohtaavat mukavan herkullisessa harmoniassa. Hinta-laatusuhde illalliselle on erinomainen sekä jokainen yksittäinen osa-alue kerää helposti neljä tai viisi tähteä: cocktailit, sisusta, tunnelma, ruokalista läpi linjan, musiikki, palvelu.
En varmasti ole ainoa, joka on hurahtanut tähän rentoon illallistamiseen, missä on helppo tilata pöytä täyteen erilaisia makupaloja ja tilata viiniä sekä cocktaileja yksi toisensa jälkeen pelkäämättä loppuillan laskua. Tämä trendi on kailtaisteni ravintolakävijöiden onneksi näkynyt viimeaikoina vahvasti Helsingissä ja pikkuhiljaa muissakin kaupungeissa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Helsinkiin junantuomana reilut 20 vuotta sitten saapuneena pääkaupunkiseutu on tullut jo melko tutuksi. Vesiltä käsin kaupunkiin tosin ei ole tullut niin paljon tutustuttua, mitä nyt silloin tällöin tulee mentyä lautalla Suomenlinnaan tai Lonnaan. Oli siis kiva ajatus lähteä Royal Linen illallisristeilylle. Laiva lähti lauantai-iltana klo 19 kolera-altaalta. Vaihtelevan kesän jälkeen sattui olemaan mukavan kaunis elokuinen ilta, joka sopi loistavasti saaristoristeilylle. Ruokailu tapahtuu lautan sisätiloissa, joten huonommallakin kelillä illallisristeily onnistuu, mutta fiiliksen ja näkyvyyden nimissä toki auringonpaiste oli parempi vaihtoehto.
Risteily käynnistyy kapteenin puheella, jossa hän toivottaa vieraat tervetulleeksi ja kertoo lyhyesti risteilynkulusta. Risteilyn kesto on kaksi ja puoli tuntia, ja sen aikana nauhoitukset kertovat ohittamistamme kohteista. Sekä kapteenin puhe, että kuulutukset tulevat suomeksi ja englanniksi, joten myös ulkomaalaiset vieraat ymmärtävät kerrotut tarinat. Voisi kuvitella, että tällainen risteily onkin enemmän turisteille suunnattu, mutta yllätyksekseni valtaosa ruokailijoista puhui suomea. Samaan aikaan on myös mahdollista tehdä sightseeing risteily laivan yläkannella ja sinne tuntui suuntaavaan enemmän aasialaisia turisteja.
Olimme myös juhlimassa vaimon syntymäpäivää, joten siksikin alkuun sopi hyvin ottaa kuohuvat samalla kun aluksemme lipui Suomenlinnan ohi. Ruokia ei tarvinnut valita, koska tarjolla on kolmen ruokalajin illallinen, josta on kaksi erihintaista vaihtoehtoa tarjolla. Kalliimmassa on pääruokina naudan sisäfilettä tai nieriää ja jälkiruoka on upgreidattu mustikkapiirakasta suklaafondanttiin ja nämä valinnat olimme jo tehneet etukäteen. Aikaa oli hyvin siis keskittyä proseccon siemailuun ja maisemien katseluun.
Kuulutuksien volyymi ulkona näkyvistä kohteista oli juuri sopivalla tasolla. Tai hieman joutui pinnistelemään ne kuullakseen, mutta toisaalta ne eivät häirinneet keskustelua, mikäli ei ollut niin kiinnostunut selostuksista.
Illallisen aloitti Saariston tapaslautanen, joka sisälsi Skagenia, lohicevicheä ja savulohta. Hyvä kyytipoika tälle lautaselle oli suppeahkolta viinilistalta löytynyt Sauvignon Blanc. Tapaslautasen komponenteista kaikki kolme olivat hyviä. Loheen oli saatu yllättävän vahva savun maku mukaan ja kun itse raaka-aine oli tuoretta ja suolaa oli sopivasti niin avot. Cevichessä oli lohipalat jätetty melko isoiksi, mutta niissä oli hyvä happo mukana, joten nekin katosi nopeasti lautaselta. Skagen taas on omia ehdottomia alkuruokasuosikkejani ja ei pettänyt tälläkään kertaa. Kun se vielä tarjoiltiin saaristolaisleivällä, eikä paahtoleivällä, niin kyllä kelpasi.
Alkuruoan jälkeen katseltiin taas rauhoittavaa merimaisemaa ja keskusteltiin henkeviä siihen asti kun pääruoat saapuivat. Seuralaiselle tuli nieriä annos ja minulle naudan sisäfile. Laivan viininä oli Cabernet Sauvignon, jonka päätin nauttia pihvin kanssa seuralaisen jatkaessa Sauvignon Blancin juomista. Olin tilannut pihvini medium miinuksena, koska valitettavan usein pihvin saa lautaselle astetta pyydettyä kypsempänä. Nyt pihvi kuitenkin tuli lautaselle juuri sopivan verisenä punaviinikastikkeen ja röstiperunan kera. Vaimon nieriä annos oli myös mukavan rapsakaksi paistettu ja hyvin suolattu.
Itsellä oli pienet epäilykset laivan ruokien suhteen. Pelkona siis oli, että kokemus on pääosin turisteille suunnattu ja ruoat olisi valmistettu vain katteen maksimointia ajatellen. Tämä pelko oli onneksi turha ja kaikki syömämme annokset olivat hyviä ja pieteetillä valmistettuja. Hintataso illalliselle oli samaa luokkaa kuin kolmen ruokalajin illalliselle maissa. Täytyy myös mainita, että alkuruoaksi nautittu laivan tapaslautanen vastasi lähestulkoon kolmea annosta, joten ”vain” kolmen ruokalajin illallinen kyllä vastasi helposti kulinaristiin tarpeisiin ja myös vatsa tuli sopivasti täyteen. Kokemuksena tämä oli siis sellainen jota voi lämpimästi suositella. Vaikka ei olisikaan kiinnostunut niin paljon Helsingin itä-saaristosta ja sen nähtävyyksistä, niin voi olla mukavaa vaihtelua nauttia illallinen merimaisemia katsellen.
Varaa pöytä TableOnlinesta Royal Linen illallisristeilylle Helsinkiin tai Espooseen
Ville/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.