Tere Sammallahti

Edellinen

Poliittisen sirkuksen taikurit ja pellet

Monilta osin viimeinen kuukausi on ollut virkistävin pätkä politiikkaa vuosikausiin. On nähty vertaansa vailla olevia takinkääntöjä, suhmurointia, härskiä populismia, opportunismia ja tietysti kulisseissa on tapahtunut paljon sellaista, mistä me emme vielä tiedäkään.

Tietysti viime kuun alussa startanneen tivolin pääesiintyjät olivat Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset, joilta nähtiin trapetsiesitys, miekannielentää ja henkeäsalpaava kahtiasahaus. Vaikka esityksen aikana yleisön huomio kiinnittyi itse vetonauloihin, hääri areenan laitamilla myös pitkä liuta pellejä viihdyttämässä yleisöä, heistä lisää tuonnempana.

Vaikka perussuomalaiset ovat paikallisyhdistysten tasolla käyneet avointa valtapeliä jo vuosia, niin Tim Il Soinin yksinvaltiaana johtaman puolueen aktiivit eivät ole koskaan saaneet opetella käymään puheenjohtajavaaleja ilman Suuren Johtajan suunnittelemaa koreografiaa. Persujen historian ensimmäinen oikea PJ-kamppailu nähtiin vasta nyt, ja se oli juuri sellaista tuhertamista kuin neitsyiltä saattoi odottaakin.

Puolue-eliittiä vastustaneiden Halla-aholaisten naiivia intoa ja sokeaa aatteenpaloa alleviivaa uusi varapuheenjohtajisto, poliittisesti varsin ryvettyneet Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola, joka voitti paikkansa silmiinpistävän isoilla marginaaleilla vain yhden äänestyksen mennessä toiselle kierrokselle. Vaikka minusta Kokoomuksen ja Keskustan olisi edelleen ollut parempi vain leikkiä kiltisti hallitusta Halla-ahon persujen kanssa, niin ymmärrän kyllä, miksi hallituksessa säikähdettiin Perussuomalaisten tuoretta puheenjohtajistoa.

Toisaalta soinilaisilta on vuosien saatossa unohtunut, mistä Perussuomalaiset ovat kannatuksensa saaneet. Puolueen alkuajoista lähtien sen aatteen ytimessä on Soinin johdolla ollut EU -ja maahanmuuttokriittisyys, kansallismielinen työväenaate sekä herravihaan tukeutuva populismi. Äänestäjät, joihin nämä teemat vetosivat, ovat pieneksi osaksi myös äärilaitaa, muukalaisvihaajia, kansallissosialisteja ja Bilderbergeistä horisevia kylähulluja, joiden äänet ovat vuosikausien ajan kelvanneet niin yksinvaltias Tim Il Soinille kuin esikunnalleenkin.

Jokaisessa persujen aiemmassa puoluekokouksessa puheenjohtajistoon on masinoitu soinilaisten sisäpiiriä. Siihen nähden soinilaisten ja eritoten Soinin reaktiot vallanvaihdokseen ovat olleet lähinnä naurettavia, ja ennen niin uhmakkaat puheet ovat muuttuneet lähinnä lapselliseksi kiukutteluksi.

Esimerkiksi puheet Perussuomalaisten kaappaamisesta ovat käsittämättömiä. Jos puolueen puheenjohtajisto vaihtuu sääntöjen puitteissa, niin silloinhan demokratia on tapahtunut eikä voida puhua mistään poliittisesti erityisen nokkelasta manööveristä. Riitti, kun saapui paikalle ja muisti hengittää samalla, kun tuhersi oikeat nimet äänestyslaitteeseen. Vihreät äänestivät myös jäsenvaalilla, mutta puhutaanko kaappauksesta, kun Niinistön opetuslapsi ja ehdoton ennakkosuosikki Emma Kari ei voittanutkaan?

Myös Soinin menneet uhot ministeriautoista, eliitin ja herrojen suhmuroinneista sekä Juudas-analogioista romuttuivat yhden iltapäivän aikana Uusi Vaihtoehto-ryhmän erotessa persuista. En ole näin dramaattiselle ja paniikinomaiselle takinkäännölle keksinyt kuin kuin yhden ilmeisen selityksen, mutta jääköön spekuloimatta sen pidemmälle. Tähän saatanee vastaus sitten, kun nähdään mitä veronmaksajien rahoilla pystytettyä hillotolppaa Soini lähtee hallituskauden päätteeksi nuolemaan.

Ihmettelen myös sitä mieletöntä moraalipaniikkia niin omassa puolueessani Kokoomuksessa kuin myös kepulaisten keskuudessa. Halla-ahon ehtoa hallitusohjelman noudattamisesta oli vaikeaa pitää kohtuuttomana, mutta siitä huolimatta porukka reagoi niin kuin itse Saatana olisi laskeutunut maan päälle. Kreationistihömppää ja konservatismia löytyy kyllä kaikista hallituspuolueista siinä, missä satunnaisen BDSM-musavideon aiheuttaman imagotappion kanssa hallituspuolueet olisivat varmasti pystyneet elämään, kun ovat eläneet tähänkin asti.

Sen verran on myös sanottava, että kukaan ei nouse hallitusvastuuseen ymmärtämättä suunnitelma B:n merkitystä, eikä hallituksen nokkamiehille takuuvarmasti ole ollut hetkeäkään epäselvää, mitä missäkin perussuomalaisten puoluekokouksen toteutuneessa skenaariossa tehdään. Vaikka pidänkin persujen työntämistä oppositioon typeränä tapana vahvistaa Halla-ahon henkilökulttia ja Perussuomalaisten kannatusta, osoittaa hallituksen vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma ja sen läpi vieminen poliittista pelinlukutaitoa Sipilältä ja Orpolta. Samalla soinilaiset saatiin syömään kädestä ja tekemään haluttuja temppuja, ainakin hetkeksi.

Vaikka Kokoomuksen, Kepun ja persujen välinen konflikti oli toki tämän tivolin jännittävin näytös, niin perinteitä kunnioittaen myös pellet näyttelivät spektaakkelissa pientä, joskin huvittavaa, roolia. Totuttuun tapaan oppositiosta yritettiin näytelmän aikana kerätä irtopisteitä mielipiteillä, joita klovnien ja kuplavolkkareiden symbioosin tavoin, mahtuu yhteen tusinaan enemmän kuin voisi kuvitellakaan.

Suomen ykköspopulistit, Vihreiden Ville Niinistö ja Emma Kari, hyökkäsivät luonnollisesti apajille heti persujen PJ-kisan ratkettua. Parissa päivässä molempien seinä täyttyi lukuisista päivityksistä, joissa jankutettiin heidän omaa loputonta hyvyyttään ja hallituksen loputonta pahuutta. Eipä näiden tyyppien jutuista substanssia ole paljoa löytynyt aikaisemminkaan, mutta nyt jutut olivat kiihkeitä kuin natsilla Nürnbergissa.

Opposition selkäydinreaktio oli se, ettei Suomi voinut pitää Halla-ahon perussuomalaisia hallitusvastuussa, koska natsit, äärioikeisto, ja kaikki ne muut tutut mantrat. Ja kun näitä toiveita mukaillen Halla-ahon persut sitten suljettiin ulos hallituksesta, niin sekään ei kelvannut, vaan hallitus oli antamassa persuille marttyyrin viittaa. Sitä voidaan toki kysyä, millaisen marttyyrin viitan Halla-aho olisi saanut, jos olisimme järjestäneet uudet vaalit ensimmäistä kertaa yli neljäänkymmeneen vuoteen osoittaen samalla sormella Perussuomalaisia, jotka vain halusivat pitää hallitusohjelmasta kiinni?

Niinpä viimeiseinä oljenkortenaan identiteettipolitiikkaan nojaava opposition populistiprikaati alkoi vaatia uusia vaaleja. Keppihevosena käytettiin esimerkiksi sitä, että uuden hallituksen kannatus on alle 50 %. Tosin hallitusta ei muodosteta gallup-kannatusten perusteella ja toki moinen skenaario on muutenkin ollut aina mahdollinen, kiitos suhteellisen vaalitavan, josta myös nykyiset oppositiopuolueet ovat halunneet pitää tiukasti kiinni.

Oiva esimerkki Vasemmistoliiton ja Vihreiden häikäilemättömästä Putin-kaliiperin propagandasta oli se, että ne vaativat uusia vaaleja vedoten muiden vallanhimoon samalla, kun ne, vaatimuksensa toteutuessa, itse saisivat lisää paikkoja eduskunnassa. Eivätpä vaatineet Vihreät ja Vasemmistoliitto uusia vaaleja viime vaalikaudella luistettuaan hallitusvastuusta kesken kaiken. Molemmilla puoluetoimistoilla takuuvarmasti laskeskeltiin, että melodramaattinen siirtyminen oppositioon antaa helpon keinon kasvattaa kannatusta ennen seuraavia vaaleja.

Tämä vasemmistopuolueiden opportunistinen tolppien siirtely ja uhriutuminen on yhtä naurettavaa kuin, jos Suomen jääkiekkojoukkue valittaisi Kanadan joukkueesta olympia-turnauksien välillä, että “No on se nyt ihan tyhmää, että saavat olla mestareita aina neljä vuotta kerrallaan vaikka maajoukkueen kokoonpanokin on jo vaihtunut! Kyllä meidän pitää saada kultamitalit, jos me halutaan, koska me edustamme ihmisläheistä jääkiekkoa, jota pelataan löysin rantein taklaamatta ja kohottamatta kiekkoa, se olisi voitto Kanadan epäinhimillisestä, voitonhimoisesta ja kovasta jääkiekkopelistä”. Tai jos Suomen Yleisurheiluliiton dirikat valittaisivat, että “Usain Boltille voitto on selvästikin tärkeämpää kuin urheiluhenki. Meidän piirimestarit viettää yli 15 sekuntia satasella, heidän kauttaan huippu-urheiluun tuodaan enemmän ihmisyyttä ja kaikki pelaa-asennetta”.

Persujen kriisi jopa sytytti Vihreiden Ozan Yanarin rakkauden SMP:n perintöä kohtaan samalla, kun liberaalidemokratiasta loputtomalla jankuttamisella irtopisteitä keränneen Emma Karin mielestä oli jopa häpeällinen päivä demokratialle Sipilän “epädemokraattisesti” kootun hallituksen saadessa äänienemmistöllä eduskunnan luottamuksen. Ei se toki uutta ole, että vasemmistolle demokratia on jotain sellaista, jossa vain oma tahto saa tapahtua, mutta onhan tuo naukuminen jo aivan älyvapaata.

Hassua on myös se, että vielä muutama kuukausi sitten Mauno Koiviston kuollessa, jopa poliittisesti aivan eri laidan puolueiden kellokkaat suitsuttivat suu poliittisista irtopisteistä vaahdoten Manun loputonta viisautta ja sitä hyvinvointivaltiota, jossa “satamajätkästä voi tulla presidentti”. Kun sitten tukkijätkästä tuli Suomen toiseksi suurimman puolueen varapuheenjohtaja, loppuivat maireat lässytykset hyvinvointivaltion tarjoamista mahdollisuuksista siihen paikkaan.

Joku vääräleuka voisi pitää jopa ironisena sitä, että siinä, missä suomalainen vasemmisto ei antanut satoja ihmisiä ympäri Eurooppaa tappaneiden muslimiekstremistien edessä pelolle valtaa, onnistui viitasaarelainen sahuri ja demokraattisesti valittu Suomen eduskunnan hallitus lietsomaan ennen näkemättömän paniikin vain noudattamalla suomalaisen parlamentarismin sääntöjä.

Oppositio on viime aikoina tykännyt vedota perustuslain pyhyyteen ja horjumattomuuteen kerta toisensa jälkeen, vaikka vasemmistopuolueet ovat itse häpäisseet lainsäädäntömme kivijalan alistamalla sen halpahintaisen populisminsa ponnahduslaudaksi. Tällä kertaa perustuslaki unohtui heti, kun tarjolla olisi ollut lisää paikkoja eduskunnassa.

Perustuslain tulkinnassa lähtökohta on se, että uudet vaalit ovat vasta se viimeinen ja dramaattisin keino saattaa eduskunta taas toimintakykyiseksi. Ennen sitä yritetään neuvotella toimiva enemmistöhallitus, eikä asiaan liity mitään ehtoja gallupien luovasta tulkinnasta, hallituksen linjan muuttumisesta, hallituspuolueiden puheenjohtajien persoonista tai arvioista hallituksen vallanhimosta.

Perustuslain pykälässä 26 todetaan, että uusiin vaaleihin vaaditaan perusteltu syy ja presidentin lupa. Perustelluksi syyksi ymmärtääkseni riittäisi se, että pääministeri ei pysty muodostamaan toimivaa hallitusta ja tästähän ei nykyhallituksen kohdalla ole kyse. Perustuslain 26:een pykälään on tarkoituksella leivottu turvakytkin, jolla estetään mahdollisesti hallitukseen päätyviä, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kaltaisia puolueita, jatkuvasti kiristämästä hallituskumppaneitaan saadakseen tavoitteitaan läpi ilman suomalaiseen parlamentarismiin kuuluvaa neuvottelemista.

Perustuslain yli käveleminen oman agendan ja oman kannatuksen nostamiseksi, kuten oppositiolta on nyt monesti nähty, se on sitä todellista sokeaa vallanhimoa ja poliittista opportunismia, jota suomalaisten äänestäjien tulisi karttaa kuin ruttoa.

Oppositio on nyt kaksi vuotta itkenyt, kuinka hallituksen arvot ovat kovia, oikeistolaisia, epäinhimillisiä, ihmisyydelle vieraita, koulutusvihamielisiä ja mitä lie kaikkea. Mutta nyt kun hallitus sulki opposition toiveiden mukaisesti Persut hallituksen ulkopuolelle, se opposition mielestä samalla hylkäsi kovat oikeistolaiset arvonsa jatkaakseen oikeistolaista kovien arvojen politiikkaansa? Näitä kognitiivisen dissonanssin kärrynpyöriä ja loogisia kuperkeikkoja isompi mysteeri minulle on enää se, kuka näitä pellejä vielä äänestää?

http://timosoini.fi/2017/06/antaa-padan-porista/
https://www.suomenuutiset.fi/laura-huhtasaaresta-1-varapuheenjohtaja/
https://www.suomenuutiset.fi/teuvo-hakkarainen-juho-eerola-varapuheenjohtajiksi/
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1575182205833829
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577185848966798
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577430975608952
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1578551365496913
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154665701590949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154666723575949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671430855949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671564175949
https://www.facebook.com/emmakari1/photos/a.10150539262375949.378840.70955745948/10154672392840949/?type=3&theater
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674252340949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674411230949
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1564206553614214
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1561805307187672
https://twitter.com/liandersson/status/873491573568401410
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005253162.html?ref=rss
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874666175086678016
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874667589607333889
https://twitter.com/yanarozan/status/873579697455718400
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154694270165949
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L3P26
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154618953485949


Loppu virkamiesdespotismille, kansalaisjärjestöjen tuet leikkuriin

Tämän viikon alussa Työ- ja elinkeinoministeriöstä väläyteltiin, miltä veronmaksajien rahoilla sikailuun kytkeytyvä suomalainen virkamiesdespotismi näyttää, kun TEM:n kansliapäällikkö Jari Gustafsson ilmoitti kollegoineen nousseensa kapinaan ministeriön jakamien apurahojen suhteen.

Jos oli Gustafsson pöyristynyt Lindströmin antamalla mandaatilla toimineen erityisavustajan ohjeista karsia tuettavien yhdistysten listaa, niin minä olen pöyristynyt Gustafssonin seuraavista sanoista: “...jouduimme ministeriössä kuitenkin miettimään, mihin asti virkamiehet hyväksyvät poliittista ohjausta. Eivät virkamiehet toimi vain niin, että käsky on käsky ja se toteutetaan. Meillä on vahva oma etiikka”.

Toki, jokaisella on oikeus vaikka irtisanoutua työstään ja toimia ns. whistle blowerina, jos työnantajan toimintatavat ylittävät omien eettisten periaatteiden rajat. Mutta jos ministeriön virkamies katsoo oikeudekseen tehdä ministerin ohjeistuksen vastaisia päätöksiä oman ideologiansa pohjalta, niin mihin demokratiaa tai edes ministeriä avustajineen mahdetaan tarvita? Ehkä kaikki ministeriöt voitaisiin siirtää poliittisilla päätöksillä nimitettyjen virkamiesten johtamiksi, kun näyttää demokratia muuten tuottavan vääriä tuloksia? No ei tietenkään, vaan virkamiehistön tehtävä on suorittava hallinnollinen työ, ei suinkaan toteuttaa itseään vapaasti ilman kansanvaalin suomaa mandaattia.

Suomalaisessa parlamentarismissa poliittista päätöksentekoa ohjaa, tai ainakin pitäisi ohjata, vaaleilla valitut kansanedustajat ja heidän keskuudestaan valitut ministerit. Virkailijoiden tehtävä on ennemminkin taipua poliittisten tuulien mukana eikä suinkaan tehdä eturyhmäpolitiikkaa henkilökohtaisten mielihalujensa ohjaamana.

Gustafsson toki vetosi yhdenvertaisuusperiaatteeseen, mutta jos se estää tekemästä poliittista ohjausta tukien suhteen, niin vaihtoehdoiksi jää joko olla koskaan leikkaamatta mitään kolmannen sektorin tukia tai leikkaamalla ne kaikki pois. Joten mieluummin leikataan ne kaikki kuin jatketaan veronmaksajien rahojen haaskaamista.

Minä ainakin minä vierastan tällaisia kyseessä olevia etniseen segregaatioon perustuvia julkisrahoitteisia kansalaisjärjestötoimijoita. Jos halutaan kotouttaa, niin silloin pitäisi unohtaa tuollainen rotuerottelulta haiskahtava värkkääminen ja tehdä asioita tavalla, jotka oikeasti johtavat suomalaisen kielen oppimiseen ja kulttuurin hyväksymiseen, ja sitä kautta taloudelliseen turvaan työllistymisen kautta. Kielitaito, työllistyminen ja nuhteettomuus ovat ainoita relevantteja kotoutumisen mittareita, mutta paradoksaalisesti Suomessa ne ovat juuri niitä asioita, joista puhuminen halutaan idealististen maailmanparantajien toimesta leimata rasismiksi.

Meillä puhutaan jatkuvasti kotouttamisen ongelmista ja kotoutumisen epäonnistumisesta. Erityisen huono tilanne on somaleilla, joiden keskuudessa nykyiset kotouttamismallit ovat johtaneet vain reilun 20 prosentin työllisyysasteeseen ja katastrofaaliseen huoltosuhteeseen, jollaisen seurauksena mikä tahansa yhteisö kuolisi nälkään ilman ulkopuolista apua. En halua nostaa yksittäistä ihmisryhmää tikun nokkaan, mutta eivätkö tällaiset tilastot ole selkeä merkki siitä, että nykyiset kotouttamismetodit ovat yksinkertaisesti vääriä ja ne tulee lopettaa? Näihin vääriin tapoihin kuuluu olennaisena osana miljoonien kaataminen kolmannelle sektorille, joka on kehittänyt verorahojen kuppaamisesta aivan oman teollisuudenalan työllistäen itseään miljoonilla euroilla vuosittain.

Maahanmuuttajaryhmän X keskinäisen harrasteiden tukeminen ei ole mitään kotouttamista, vaan nimenomaan heidän sulkemistaan kulttuuriseen gulagiin, jonka sosiaalisesti eristävät aidat estävät pääsemästä osaksi ulkopuolista yhteiskuntaa. Minä esimerkiksi Yhdysvalloissa asuessani kävin Suomi-Amerikka-seuran tapaamisissa, mieleenpainuvimpana ehkäpä kökkäjäiset D.C.:n Suomen suurlähetystössä, missä tutustuttiin, puhuttiin suomea, saunottiin ja ryypättiin. Olo oli erittäin kotoisa ja hauskaahan siellä oli viimeisen päälle, mutta en eläissäni kehtaisi väittää, että kyse olisi ollut jotenkin kotoutumista tukevasta toiminnasta, päin vastoin.

Oikeasti sitä kotouttavaa toimintaa oli hengailla jenkkiläisten kavereiden kanssa, käydä koulussa ja töissä sekä opetella normaalin arjen kautta sitä, millaista on olla ja elää Yhdysvalloissa. Jos olisin koko kolme vuotta potkinut palloa suomalaisten expatriaattien kanssa, opetellut lastenleikkejä jonkun vitun heissuliveissuli-kukkahattutanttaran runopiirissä tai istunut jonkun tukirahoilla elävän iilimadon työpajassa puhumassa suomea, niin en uskaltaisi ääneen sanoa eläneeni Yhdysvalloissa. Aivan varmasti minulla olisi ollut merkittäviä ongelmia sopeutua Yhdysvaltoihin, oppia kieltä ja löytää töitä. Mutta sellaista mahdollisuutta minulle ei annettu ja hyvä niin.

Muutenkin suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa on valloilla aivan mielipuolinen ajatus siitä, että on nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan tehtävä kotouttaa sen sijaan, että katsottaisiin maahanmuuttajan velvollisuudeksi kotoutua. Suomessa tehdään valtava karhunpalvelus maahanmuuttajille alentamalla heidät tukirahahakemusten täyttöön erikoistuneiden kansalaisjärjestöaktiivien lemmikeiksi, joilta viedään edellytykset kotoutua ja nousta omalla työllään menestyviksi oman onnensa sepiksi. Näiden maahanmuuttajien tulevaisuus tuhotaan hyvää tarkoittavien hölmöjen rakentamilla tulonsiirtoautomaateilla ja vaikka asian faktisuutta ei ole tilastoista vaikeaa lukea, ei sitä tunnuta Suomessa ääneen myönnettävän.

Ja se on yksi syy, miksi nuo Lindströmin leikkurissa olleet tuet olisi pitänyt leikata, kuten niin moni muukin ministeriöiden jakama järjestöavustus. Se voi kuulostaa rujolta, mutta katsokaapa vaikka sosiaali- ja terveysministeriön tai työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuilta millaisia projekteja, toisin sanoen niiden vetäjiä, sinäkin verorahoillasi elätät. Nopealla laskemisella sata erilaista lehteä, mukaanlukien sellainen helmi kuin Noon Viestintä Oy:n viestintäammattilaisten aikakausjulkaisu Huili, 10 000 euron tuki vuodelle 2017, pari lehteä ja pari blogipostausta per vuosi. Mukana tukielättien listalla on myös umpivasemmistolainen Voima lehti, 50 000 €, Naisasialiitto Unionin Tulva-lehti, 24 000 euroa sekä tietysti kaikkien kestosuosikki, itseään Sadankomiteaa ja Suomen Rauhanliittoa lähellä olevaksi, mutta silti poliittisesti sitoutumattomaksi, julistava Ydin-julkaisu, 20 000 euroa. Ja nämä esimerkit ovat vain pieni pintaraapaisu niistä miljoonista euroista, joilla kolmatta sektoria elätetään.

Minä olen tehnyt poliittista blogia vuodesta 2013 asti, ja käyttänyt satoja tunteja tuottaen luettavaa ja katseltavaa kymmeniksi tunneiksi saamatta mitään avustuksia siinä, missä feministit ja kommunistit raapivat hömppäjulkaisujaan kasaan verottajan minulta viemillä rahoilla. Esimerkiksi aloittelevan kellaribändin jäseniä ja uutta nettiuutissivustoa avaavia ihmisiä verotetaan ja heidän rahansa annetaan poliitikkojen selkiä oikealla tavalla rapsutteleville kilpailijoilleen. Millä argumentilla tällainen ryöstetyillä rahoilla sikailu oikein voidaan oikeuttaa?

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ainakin minussa herättää epätoivonsekaista hilpeyttä sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen määrärahan käyttösuunnitelma vuodelle 2017. Minusta on hurjaa, että ihmiset, jotka eivät osaa tallentaa Word-dokumenttia PDF:ksi, ovat jakamassa miljoonien eurojen avustusrahoja erilaisten eturyhmien projekteihin.

Näistä rahavirroista, koplauksista, kytköksistä ja suhmuroinneista voisi todennäköisesti rakentaa vuokaavion, jollaista tämä planeetta ei ole aikaisemmin nähnyt.

Sitä voidaan tietysti aina pohtia, olisiko hyvä vain leikata kaikki veronmaksajilta kolmannelle sektorille kaadetut tuet, vai millaiseen logiikkaan perustuen osa tuista säilytetään ja mitä ei? Henkilökohtaisesti olisin valmis lakkauttamaan kaikki tuet kolmannelta sektorilta tai kompromissiesityksenä säilyttämään korkeintaan tietyt nuorten harraste- ja liikuntatoiminnan tuet, niistä kun saadaan pitkäaikaisia konkreettisia hyötyjä.

Tottakai tästä alkaa välittömästi itku ja valitus sydämettömästä porvarista, joka haluaa viedä uhridemografeilta leivän suusta ja sukatkin jalasta. Jokainen julkisella rahalla puuhasteleva eturyhmänsä edustaja tietysti näkee juuri oman tekemisensä täysin korvaamattomana toimintana, jota ilman Suomi on jollain abstraktilla mittarilla tietysti huomattavasti huonompi paikka ja on vaarassa tippua jossain “sivistysvaltioiden” mielikuvitusrankingissa viimeiseksi. Ja tähän syyllistämiseen lähes koko julkisrahoitteisen kolmannen sektorin olemassaolo perustuu: Tulonsiirroilla luotu tukimekanismi on synnyttänyt ihmisiä ja yhteisöjä, jotka ovat saamistaan tulonsiirroista riippuvaisia, joten tuen lopettaminen voidaan esittää automaattisesti ihmisoikeusrikosena ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä jokaista tuesta hyötyvää kohtaan.

Todellisuudessa tuet lopettamalla antaisimme niille oikeasti halutuille ja hyvinvointia tuottaville kansalaisjärjestöille, taiteen muodoille ja muulle yhdistystoiminnalle paremmat edellytykset, kun ne voisivat tukihakemusten sijaan keskittyä tekemään sitä, missä niiden pitäisi olla hyviä.

Näin esimerkin omaisesti, ei tämä maa, tai edes tämä planeetta, tarvitse veronmaksajien lompakoista, Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkoston kautta rahoitettua, Askelten Palo Ry/ Pasos De Fuegoa saati muutakaan hevonvitunhumppa-järjestöä yhtään mihinkään. Jos täällä pohjolassa halutaan ylläpitää uljaita latinoperinteitä, niin esimerkiksi Macchu Picchu-veljekset puhaltelivat pan-huiluihin Oulun keskustassa jo 90-luvulla. Satun tietämään, kun olin silloin Rotuaarilla sijainneessa perheyrityksessä töissä ja kesät kuuntelin raikkaita soundeja suoraan Andeilta. Tämä poppoo on luonut omalla työllään, eli katumusisoimalla, myymällä levyjään ja korujaan, varmasti enemmän kulttuurivaihtoa ja hyvinvointia kuin mikään veronmaksajien rahoilla kantapäähyppyjä ja kärrynpyöriä tekevä humppaorkesteri.

Puhumattakaan nyt niistä yhden ihmisen vessanrakennusprojekteista Afrikkaan, poliittisten eturyhmien ja sidosryhmien lahjukset, subjektiivisen estetiikan eli taiteen ja kulttuurin tuet ja niin edespäin. Mikään näistä ei ole tarpeellinen tai valtion ydintehtäviin kuuluva toiminto, jota olisi perusteltua rahoittaa veronmaksajien rahoilla, ja ne tulisikin lopettaa välittömästi. Puuhastelkaa perkele omilla rahoillanne, niin kuin me muutkin.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005269047.html
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005268241.html
http://www.hs.fi/talous/art-2000005139833.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/175033-useampi-somali-tyoton-kuin-tyossa-suomi-kotouttaa-sosiaalitukeen
http://stm.fi/rahoitus-ja-avustukset
http://minedu.fi/avustukset
http://minedu.fi/documents/1410845/3875680/2017_P%C3%A4%C3%A4t%C3%B6slista_kulttuurilehdet_www.pdf/1a38affe-a4e4-4fd9-95a2-77dfb7e21571
https://ydinlehti.fi/mika-ydin/
http://stm.fi/documents/1271139/1359032/1092164P__t_s_10_1_2017__liite_11906707208.pdf/aa5e25c9-4ed6-47ae-aa6c-ba86b8a1af2b
https://askeltenpalo.com/


Alkoholilaki - Ei saatana mikä työmaa, viinaa pittää juua  4

Suomessa on tämän hallituskauden aikana puhuttu poikkeuksellisen paljon alkoholista, koska hallituksella on ainakin juhlapuheissa ollut vakaa aikomus vapauttaa alkoholilainsäädäntöä. Aiheesta käyty keskustelu kuitenkin on todistanut oivasti, kuinka Suomessa kansalaisia ei pidetä vapautensa ansainneina täysivaltaisina yksilöinä, vaan tilastojen kautta jäsenneltynä kasvottomana resurssina, jonka elämäntehtävä on työllään ja kuuliaisuudellaan maksaa syntymässään automaattisesti ottama kiitollisuudenvelka valtiovallalle. Useiden keskushallintofetisistien mielestä tuo jalo tavoite oikeuttaa rajoittamaan meidän tuotantoeläimiksi alistettujen villi-ihmisten vapauksia ja oikeuksia aina, kun niiden vapaus ja henkilökohtaiset valinnat uhkaavat julkishallinnon niille asettamia tuotantotavoitteita.

Tuttu mantra alkoholilainsäädännön vapauttamista vastustavien suusta on, että hinnan halventuessa ja saatavuuden parantuessa kulutus, ja sitä myöten haitat, kasvavat. Siltä se varmasti näyttää tässä körttikepulaisten, pekkapuskien ja THL:n terveysfasistien ylläpitämässä yksisilmäisessä narratiivissa, jossa alkoholitutkimus ja alkoholipolitiikka keskittyy vain ja ainoastaan alkoholihaittojen neuroottiseen ylikorostamiseen samalla, kun kaikki muut alkoholipolitiikan nyanssit unohdetaan aktiivisesti. Vai milloin olette nähneet alkoholin sosiaalisiin hyötyihin, vaikutuksiin turismin suhteen tai kansalaisen vapauden tuottamaan onnellisuuskokemukseen keskittyvän alkoholitutkimuksen?

En hetkeäkään epäile, etteikö hinta ja saatavuus vaikuttaisi alkoholin kulutukseen, mutta raittiusliikkeen edustajat unohtavat aina mainita, etteivät ne ole ainoita tekijöitä. Ja vaikka Suomessa ylläpidetyt tilastot osoittavat korrelaatioita, ehkä jopa kausaliteetteja, niin ne eivät ole läheskään niin yksiselitteiset ja vahvat, kuin propaganda antaa ymmärtää.

Tarkastellaan esimerkiksi kulutustilastoja, joiden sisältöä ei hämmästyttävää kyllä tunnu kukaan analysoineen muutoin kuin raittiusliikkeen antamissa raameissa. Esimerkiksi vuonna 1995 sallittiin mietojen alkoholijuomien mainostaminen, tuontirajoituksia purettiin maltillisesti ja lonkerot sekä siiderit tuotiin päivittäistavarakauppoihin. Käppyröiden mukaan näillä muutoksilla ei ollut käytännössä mitään vaikutusta tilastoituun kulutukseen, mutta helpompi saatavuus kotimaasta räjäytti tilastoimattoman kulutuksen, eli kotivalmistuksen ja matkustajatuonnin valtavaan nousuun!

Vuonna 2004 alkoholiveroa laskettiin, mikä näkyi tilastoidun kulutuksen kasvuna, mutta myös samansuuruisena tilastoimattoman kulutuksen nousuna. Tilastoitu kulutus laski vuoden 2003 tasolle vasta nostamalla alkoholiverotusta merkittävästi enemmän kuin veroja aikoinaan alennettiin. Toisaalta tilastoimaton kulutus laski heti veronalennuksen jälkeen tasolle, jolla se on pysynyt sitkeästi jatkuvista veronkorotuksista huolimatta.

Kertokaapa minulle miten voi olla mahdollista, että saatavuuden parantuessa ja hinnan laskiessa kotimaassa tilastoimaton kulutus, eli tässä tapauksessa kotipolttaminen ja matkustajatuonti, räjähtävät käsiin? Miten voi olla, että veronalennus kasvattaa matkustajatuontia, mutta veronkorotus ei vaikuta siihen mitenkään? En näissä puitteissa näe mitään syytä pitää tilastoimatonta kulutusta muuna kuin äärimmäisen epäluotettavana ja tilastotieteellisesti epärelevanttina mittarina.

Tarkastelua voidaan jatkaa myös pidemmälle, päihdetilastollisen vuosikirjan esittämään dataan. Alkoholin käyttöön liittyvien kuolemien taulukosta voidaan katsoa, että kaikissa muissa kuolinsyissä ollaan alitettu vuoden 2000 taso jopa 50 %:lla, paitsi maksasairauksissa, jotka ovat nimenomaan alkoholin pitkäaikaisten ongelmakäyttäjien sairauksia. Myös monilla muilla mittareilla mitattuna korrelaatio alkoholiverotuksen ja alkoholihaittojen välillä ei ole suora tai itsestään selvä.

Nuorilla on käytössään rahaa todennäköisesti enemmän kuin koskaan, mutta heidän humalahakuinen juomisensa sekä heille aiheutuneet alkoholihaitat ovat marginaalisia. Ongelmat ovat selkeästi kasautuneet keski-ikäisten ja sitä vanhempien sukupolvien pitkäaikaisille ongelmakäyttäjille.

Tilastoheittoja ei voida selittää pelkästään hinnalla ja saatavuudella, vaan merkittävä tekijä on muuttunut alkoholikulttuuri, jonka veturina toimivat nuoremmat sukupolvet siinä, missä pääosin vanhempien sukupolvien päihdeongelmaiset vastaavat saatavuuden ja hintatason aiheuttamista tilastoheilahteluista. Siksi ihmettelen, miksi alkoholipoliittisessa tutkimusessa käsitellään saatavuutta ja hintaa, niin kuin ne olisivat ainoat tai edes merkittävimmät tekijät.

Ja toisekseen, vaikka olisivatkin, niin mitä sitten? Yksilönvapauden vinkkelistä vänkääminen alkoholisääntelyn ja alkoholihaittojen välisestä suhteesta on merkityksetöntä, koska ei ole oikein rangaista nuhteettomia kansalaisia ongelmia aiheuttavan vähemmistön takia. Tämä logiikka kyllä tunnustetaan esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa, mutta kollektiivinen vastuu ja rangaistukset jostain syystä katsotaan perustelluksi lähtökohdaksi alkoholipolitiikassa, miksi? Miksi nuoria ja fiksuja sukupolvia tulisi rangaista heitä 40-50 vuotta vanhempien sukupolvien päihdeaddiktien takia? Miksi maltillinen alkoholinkäyttäjä alistetaan raittiusliikkeen orjaksi, kun se ei kuitenkaan ole oikea tapa ratkaista päihdeongelmia?

Suomalaisessa alkoholikeskustelussa on myös muita outoja piirteitä. Suomen esimerkiksi valitetaan kulkevan väärään suuntaan alkoholipolitiikassa, jos verotusta lasketaan ja sääntelyä puretaan. Esimerkiksi hesarissa haastatellut pohjoismaiset viranomaiset pitävät Suomea varoittavana esimerkkinä vaikka esimerkiksi Ruotsin olutvero on yli 30 % Suomea matalampi ja Tanskassa vain viidesosan Suomen vastaavasta. Tanskassa ei myöskään ole alkoholimonopolia, kuten ei Saksassakaan, johon verrattuna Suomen olutvero on n. 17-kertainen, ja silti molemmat kansat osaavat elää aivan ihmisiksi.

Alkoholilainsäädäntöömme liittyy myös erikoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Alkon toivotaan keräävän mahdollisimman paljon veroja ja sääntelyn toivotaan rajoittavan myyntiä haittojen minimoimiseksi. Kuitenkin yksinkertaiset poliitikkomme ovat vielä yksinkertaisempien virkamiesten suosituksella päätyneet rakentamaan täysin päinvastaisen järjestelmän, jossa alkoholihaitat jäävät Suomeen, mutta verotuotto valuu enenevissä määrin ulkomaille. Samat ääliöt juhlivat Viron alkoholiveron korotusta, mutta analyysistä tuntuu unohtuvan se, että esimerkiksi nelosolut on veronkorotusten jälkeenkin Virossa puolet halvempaa ja lonkero vieläkin halvempaa kuin Suomessa. Kannustin alkoholiturismille ei ole kadonnut minnekään, sen toteaminen ei vaadi kuin peruskoulumatematiikan ymmärtämistä.

Raittiusliike myös hirttäytyy suosikketermiinsä “limuviina”, tuohon alkoholikeskustelun diskreettiin “eikö kukaan ajattele lapsia?”-hömppäargumettiin.

Yksinkertaisesti ei ole olemassa mitään mystistä “limuviinaa”, jonka alkoholilain muutos toisi kauppojen hyllyille, vaan käymisteitse valmistettuja lonkeroita, siidereitä ja muita makeita juomasekoituksia on myyty kaupoissa jo vuosikymmeniä. On olemassa eri tavalla valmistettuja ja erimakuisia alkoholijuomia, joiden sisältämä alkoholi on sitä samaa kemiallista yhdistettä huolimatta siitä, onko se päätynyt pulloon käymissammiosta vai tislaamon kautta.

Holhoavat virkamiehet, poliitikot ja muut oman elämänsä pikku Idi Aminit eivät tunnu tajuavan, etteivät varsinkaan alkoholihaitoista enimmäkseen vastaavat suomalaiset juo siksi, että viina olisi halpaa. Viina ei Suomessa todellakaan ole halpaa, vaan ihan saatanallisen absurdin kallista.

No miksi se Jeppe sitten juo? Ehkäpä siksi, koska tämä suomalainen kyttäys-, verotus- ja sääntelyhelvetti vituttaa aivan äärettömästi?

Jos olet keskituloinen palkkatyöntekijä, on työlläsi tuottamasta lisäarvosta verotettu yli puolet pois ennen kuin tilillä näkyy mitään. Kiitoksena kuuliaisuudesta keskushallinnolle saat Euroopan surkeimpiin kuuluvalla ostovoimallasi maksaa riistoverotuksen ja sääntelyn takia järjettömän kokoista auto- ja asuntolainaasi. Kaupantekijäisiksi sinulta riistetyillä rahoilla palkataan julkishallinnon virkoihin lisää ihmisiä, jotka eivät tuota mitään, vaan itse asiassa monen työnä on perustella sinulle kuinka kelvoton kansalainen olet, ja millaisilla itsemääräämisoikeuteesi kajoavilla uusilla rajoitteilla sinusta aiotaan luoda keskushallinnon visioiden mukainen ihannekansalainen. Raitis, nuhteeton ja kivulla kuulaiseksi piinattu, rodunjalostuskelpoinen työmuurahainen, joka onnen kyynel silmässä huutaa “KIITOS HYVINVOINTIVALTIO” aina, kun jonkun keskushallintofetisistin piiska läsähtää perseelle.

Onko se nyt kauhea ihme, että tällaisella oman tahdon omaavalla valtion vihollisella pullo saattaa nousta huulille ihan silkan vitutuksen takia? Koska alkoholi on kuin onkin portti rinnakkaistodellisuuteen, missä suomalaisen annetaan olla vapaa ja onnellinen.

Kaiken maailman pekkapuskat, kepun körttiläiset ja muut kukkahattutädit haluavat kitkeä pois kansalaisten itsemääräämisoikeuden, koska se johtaa potentiaalisesti liian aikaiseen kuolemaan. Ja ennenaikainen kuolemahan on kansalaistenkiusaamiskoneiston byrokraattien mielestä pahin mahdollinen synti, koska silloin voi käydä niin, että hallintoalamainen ei ehdi maksaa takaisin sitä kiitollisuudenvelkaa, johon jokainen suomalainen kysymättä asetetaan syntymästään lähtien.

Suurin osa meistä alkoholin kuluttajista on aivan kunnollisia ja normaalia arkeaan pyörittäviä ihmisiä, joilla ei ole aikaa juopotella yhtään määräänsä enempää vaikka alkoholi olisi ilmaista. Tietysti meillä on myös alkoholiongelmaisia ihmisiä, mutta moniko sairas ihminen paranee sillä, että terveitä kuritetaan? Uskallan väittää, ettei yksikään.

Minusta suomalaisten on aika alkaa arvostamaan itseään ja yksilönvapauksiaan. Alkoholipolitiikassa se tarkoittaa sitä, että keskustelu päivittäistavarakaupan myymien alkoholijuomien prosenteista, alkoholimonopolin suojelemisesta ja naurettavista anniskeluravintoloiden arkaaisista säännöistä tulee luopua. Ainoa oikea tapa siirtää suomalainen alkoholipolitiikka yksilönvapautta kunnioittavalle linjalle on purkaa Alkon monopoli, lopettaa myynti- ja anniskeluaikarajoitteet, antaa kaikille elintarvikkeita myyville yrityksille vapaus myydä haluamiaan alkoholijuomia, alentaa alkoholin verotus kilpailukykyiselle tasolle ja liberalisoida koko alkoholipolitiikka muutenkin kauttaaltaan.

Kukaan ei sano, että ensimmäiset askeleet olisivat kivuttomia, mutta ne pakko ottaa, jotta Suomi ja suomalaiset siirtyvät kohti terveemmäksi kehittyvää ja yksilönvapauksia kunnioittavaa alkoholikulttuuria.

http://www.laakarilehti.fi/site/assets/files/411663/33823-46001.1920x0.jpg
http://raitis.fi/raittiudenystavat2/wp-content/uploads/2017/03/alkoholin-juominen-suomessa-tilasto-1024x728.jpg
https://www.thl.fi/tilastoliite/paihdetilastollinen/Paihdetilastollinen_kuvina_2016.ppt
http://vm.fi/alkoholiverotus
https://www.facebook.com/panimoliitto/photos/a.708384972507650.1073741827.701891343157013/1589584814387657/?type=3&theater
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005265168.html
http://www.panimoliitto.fi/app/uploads/2017/04/panimoliitto-ilmoitus-web.jpg
https://www.slideshare.net/Panimoliitto/olutvero-taustafaktat


Halla-aho voitti vastustajiensa äänillä  1

Yhdenkään politiikkaa viime vuosina seuranneen ei ollut vaikeaa ennustaa Halla-ahon voittoa lauantaisessa Perussuomalaisten puheenjohtajavaalissa. Niin vahvan tuen hän sai perussuomalaisten kenttäväeltä sosiaalisen median perusteella, puhumattakaan tietysti siitä median ja poliittisten vastustajiensa antamasta massiivisesta vetoavusta, jonka takia Suomessa ei kolmeen kuukauteen paljon muusta puhuttukaan kuin Jussi Halla-ahosta. Nyt natsifantasioistaan yllätykseen heränneet Halla-ahon vastustajat ovat huutaneet reilun vuorokauden panikoineet niin pahasti, että voisi melkein kuvitella uunien jo lämpeävän Jyväskylä-Birkenaussa.

Analysoin näitä samoja mekanismeja jo Trumpin valinnan jälkeen seuraavilla sanoilla:

Minä en ikävä kyllä usko, että nämä typerykset ovat vieläkään oppineet läksyään, vaan he tulevat jatkossakin nostamaan itsensä jalustalle ja esiintymään messiaina samalla, kun heittävät sontaa eri mieltä olevien silmille. Tämä porukka ei löydä kysymyksiinsä oikeaa vastausta vaikka se potkisi heitä perseelle. Ja kun seuraava jytky, Brexit tai Trump tapahtuu, niin sitten taas itketään muiden tyhmyyttä, vihaa, pelkoa ja rasismia vaikka syy löytyisi peilistä ja omasta tekopyhästä retoriikasta.

Mitäs minä sanoin?

Ennen vaaleja lahjattomimmat journalistit sekä poliittiset vastustajat yrittivät leimata Halla-ahon ylisaatanaksi ja arkkirasistiksi, yrittäen pelata inhokkinsa identiteettipolitikoimalla ulos PJ-kilpailusta. Tällä tavalla “oikeamielisten” inhoaman emäperkeleen henkilökultti vahvistui saaden kannattajansa liikkeelle uskomattomalla tarmolla.

Yleisesti poliitikoilla ja journalisteilla hyveenä pidetty tapa pitäytyä vaikuttamasta puolueiden sisäisiin henkilövalintoihin haudattiin tässä tapauksessa ilman kritiikin häivääkään. Ennen vaaleja eri lehdissä julkaistiin jos jonkinlaisia analyyseja siitä, kuinka Halla-ahon valinta olisi poliittinen mahdottomuus ja johtaisi hallituksen kaatumiseen, kokoomuslaisten muuttumiseen suolapatsaiksi ja mitä kaikkea.

Ja kuinkas sitten kävikään? Tälläkin kertaa housut kintuissa yllätetyt ääliöt purkavat oman tyhmyytensä aiheuttamaa maailmantuskaansa tavoilla, jotka petaavat kannatustaan menettäneille persuille paluuta suurten puolueiden joukkoon.

PJ-kisan jälkeen verkkolehti Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko sekä Iltasanomien Timo Haapala näyttivät Suomessa viime vuosina yleistyneen “neutraalin” tiedonvälityksen mallia julkaisemalla lehdissään natseja vilisevät ukaasinsa hallitukselle. Jos en kielikuviaan väärin tulkinnut, niin Haapala jopa visioi koko kansakuntamme romahtamisella, miettikääpä sitä! Molempien verbaalioksennus oli sitä luokkaa hapokas, että on pakko kysyä, millä tällaisen neutraalia journalismia peräänkuuluttavan politiikan suurkuluttajan pitäisi nyt pystyä erottamaan nämä räkyttäjät infosotaa käyvistä valemedioiden propagandisteista?

Kyse on journalistisesta etiikasta, toimittajan integriteetistä ja kyvystä välittää tietoa neutraalisti. Ominaisuuksista, jotka ovat hyvää vauhtia häviämässä suomalaiselta mediakentältä. Laatujournalismin on korvaamassa poliittiset agitaattorit, jotka häpeilemättä ajavat omaa poliittista agendaansa lehdistönvapauden suojista.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden reaktiot olivat vasemmistopopulismille tyypillisessä mauttomuudessaan täysin odotettuja. Vihreiden moraalipaniikin aallolla ratsasti tavalliset epäillyt, Niinistö, Aalto, Kari, Yanar, ja niin edespäin. Niinistöllä oli sama vanha laulu “inhimillisyydestä” ja “ihmisyydestä”, samoin opetuslapsellaan Emma Karilla, joka myös julisti perussuomalaiset ihmisvihamieliseksi puolueeksi. Aallon mukaan muilla hallituspuolueilla on tärkeä arvokysymys ratkottavana, mutta ei kertonut, mikä se kysymys mahtaa olla. Ja kuinka tragikoomisen “pelottavaa, kylmäävää ja epäinhimillistä” persujen hallitusohjelmaan sitoutunut politiikka voi Halla-ahon johdolla olla, kun Ozan Yanar ehti jo märisemään vennamolaisen SMP:n perinnön puolesta? Ottaakohan kukaan tätä sakkia oikeasti enää vakavasti?

Pohjat veti kuitenkin Viher-jugendin kaaderit sekä aatteensisarensa Vasemmistoliiton Li Andersson, jotka vaativat Sipilää hajottamaan hallituksen ja järjestämään uudet vaalit. Viher-jugendin vaatimus hallitukselle perussuomalaisten korvaamisesta varmuuden vuoksi muilla puolueilla saa tahattomassa ironiassaan aivan uusia sävyjä, kun muistetaan, että Vihreät lähtivät itse viime hallituksesta, kun eivät kyenneet yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Andersson taas vetoaa siihen, että perussuomalaisilla on kannatukseensa nähden liikaa sananvaltaa hallituksessa, aivan niin kuin hallituspuolueen puheenjohtajan vaihtuminen olisi ennenkään johtanut hallituksen hajottamiseen.

Ja muutenkin, että te ihan VAADITTE uusia vaaleja? Arvatkaapa kuinka paljon teidän populistisilla lässytyksillänne on painoarvoa, kun vaakalaudalla on Sipilän Keskustan maakuntauudistus ja Kokoomuksen Orpon SoTe-markkinoiden avaaminen? Hallituksen kaatuessa kärkiprojektit kusisivat ja molemmat ukot lentäisivät alas valtaistuimiltaan samalla, kun Keskustassa ja Kokoomuksessa alkaisi ovi käymään luottamuksen murentuessa munattoman johdon värkkäämiseen. Epäilen vahvasti, joskaan minua ei varsinaisesti haittaisi, vaikka tämä maakuntahallintohimmeli kuolisi kalkkiviivoille.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne määritteli perussuomalaisten puheenjohtajiston nyt ääriainekseksi sen perusteella, että siellä ollaan maahanmuuttovastaisia ja EU-vastaisia. Pari vuotta sitten SDP:n silloinen PJ Eero Heinäluoma itse otti kantaa työperäistä maahanmuuttoa vastaan siinä, missä SAK vaati maahanmuuton rajoittamista suomalaisten työmarkkinoiden suojelemiseksi. Odotankin innolla, milloin Rinne julistaa johtamansa SDP:n sekä puolueensa ykkösrahoittajan SAK:n äärijärjestöksi? Tämä AY-demareiden kaksinaismoraali alkaa olla jo huono vitsi, menkäähän jo vähän itseenne.

Eniten olen kuitenkin pettynyt oman puolueeni edustajien käytökseen asian tiimoilta. Jos some-pöhinässä olisi jätetty nimet mainitsematta, niin en olisi erottanut monen kokoomuslaisen itkunsekaista vuodatusta vasemmistopoliitikkojen kitinöistä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kiirehti ristiriitaisesti toteamaan, että hän “ei tunne Halla- ahoa”, mutta silti on “vakavan harkinnan paikka, koska perussuomalaiset eivät ole sama puolue kuin ennen”. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori kirjoitti blogissaan samanlaisen vuodatuksen liberaalidemokratiasta, ihmisyydestä ihmiskäsityksistä, joita olemme tottuneet Ville Niinistöltä ja Emma Karilta viime aikoina lukemaan. Myös Kokoomusnuorten puheenjohtaja Daniel Sazonov väitti Halla-ahon haastaneen toiminnallaan kokoomuslaisen ihmisoikeus- ja yhteiskuntakäsityksen, tosin mitenkään konkretisoimatta lausuntoaan useista pyynnöistä huolimatta.

Persut ovat maahanmuuttokriittinen ja EU-kriittinen puolue, jonka johtoon valittiin EU-kriittinen ja tiukempaa pakolaispolitiikkaa vaativa ihminen! Mitä helvettiä te oikein odotitte, #refugeeswelcome-rajat-auki-euro-federalistia? Ja vitut, Perussuomalaiset ovat aivan tismalleen se sama vanha puolue, joka on pari kertaa aikaisemminkin jytkäyttänyt maahamuutto- ja EU-kritiikillään, ja jonka kanssa Kokoomus ja Keskusta menivät viime eduskuntavaalien jälkeen yhteisymmärräkysessä hallitukseen. On aivan uskomatonta kaksinaamaisuutta nyt hurskastella mitään muuta.

Ja Sazonoville vielä muistutukseksi, että hän johtaa poliittista nuorisojärjestöä, jonka tavoiteohjelmassa on mm. seuraavia mainintoja: Pakolaiskriisiä lievennetään parhaiten lähtömaissa ja lähialueilla, Suomen on sujuvoitettava käännyttämis- ja karkottamisprosesseja, laittomaan maassa oleskeluun puututaan karkottamalla ja maahanmuuton on oltava hallittua. Kuulostaa aika lailla samalta, mitä Halla-aho ja perussuomalaiset ovat vaatineet, ja mitä myös monet meistä kokoomuslaisista olemme vaatineet.

Kysyisin myös kaikilta persuista irtiottoa vaativilta, puolueen arvoja korostavilta kokoomuslaisilta, että miten ihmeessä Kokoomus ei mahtuisi persujen kanssa hallitukseen toteuttamaan YHDESSÄ sovittua hallitusohjelmaa, mutta mahduimme vielä viime vaalikaudella Vasemmistoliiton ja Vihreiden kaltaisten sosialistipuolueiden kanssa jatkamaan velkaelvytyskarkeloita, riistoverotusta, työmarkkinadiktatuuria ja nuorempien sukupolvien pakkiin kusemista? Onko tarkoitus nyt käydä taistelemaan äänistä vasemmistopopulistien kanssa vai mennäänkö seuraaviin vaaleihin rehellisesti argumentit edellä?

Halla-aho on ilmoittanut haluavansa vain hallituksen sitoutuvan hallitusohjelmaan, ei mitään sen ihmeellisempää. Tämä on nyt aiheuttanut paniikin niin hallituspuolueiden puheenjohtajissa kuin kannattajissaankin, eikä minulle ainakaan ole selvinnyt, että miksi? Onko hyvesignalointi oikeasti niin tärkeää, että mieluummin spekuloidaan hallituksen kaatumisella ja yritetään taistella Halla-ahon persoonaa vastaan kuin syleillään demokratiaa ja parlamentarismia myös silloin, kun se ei tuota itselle mieluisia tuloksia? Vai onko hallitusohjelma oikeasti niin huono, ettei sitä voi noudattaa?

Minä en henkilökohtaisesti pidä Perussuomalaisia kovin häävinä puolueena tai Halla-ahoa reaalipoliittisesti parhaana puoluejohtajana. Teuvo Hakkarainen vaikuttaa esiintymistensä perusteella lähinnä keskiverto-tiiliskiven tasoiselta ajattelijalta ja Laura Huhtasaaren kansallismielisyyteen nojaava arvokonservatismi saa minussa aikaan yökkäysreaktioita. Halla-ahossa kuitenkin arvostan hänen piinkovaa argumentointiaan ja pääosin asiallista, joskin äärimmäisen sarkastista, ulosantiaan muutamia menneisyyden lapsuksia lukuun ottamatta.

Ymmärrän, että Halla-ahon vastustajien on pakko tehdä indetiteettipolitiikkaa, koska muuten kylmän viileästi argumentoivaa Halla-ahoa on vaikeaa haastaa joutumatta haastamaan myös omaa johdonmukaisuuttaan ja asettamaan itseään alttiiksi nöyryytykselle. Minä uskon vilpittömästi, että Li Anderssonin ja Ville Niinistön kaltaiset populistituhnut pelkäävät kuollakseen joutumista kameroiden eteen Halla-ahon kanssa siinä, missä muut hallituspuolueiden puheenjohtajat kuvittelevat hymistelyn ja hyvesignaloinnin olevan paras tapa varjella puolueidensa kannatuksia oikeamielisten huutaessa barrikadeilla rasistia ja natsia.

Lauantain jälkeen suomalaisen politiikan kärkinimistä ainoa, joka edelleen seisoo johdonmukaisesti arvojensa ja sanojensa takana on Halla-aho, joka joutuu paimentamaan hallituksen kaatamisesta äkiseviä hallituskumppaneita noudattamaan yhdessä sovittua hallitusohjelmaa. Toivoisin erityisesti vastuunkantajana itseään markkinoivalta Kokoomukselta nyt sellaista viitseliäisyyttä, että taputtelisitte suoraselkäisyyden viilentävää jogurttia poliittiseen pyllynsilmäänne peppukivun lieventämiseksi ja lopettaisitte sen teatraalisen irvistelyn. Persujen kanssa voi aivan hyvin neuvotella ja tehdä yhteistyötä tahraamatta käsiään vereen, se pitää ymmärtää Kokoomuksen puoluejohdossakin.

Ja miksi muutenkaan sirotella tuhkaa päälle ja kaataa ammuksia persujen käsiin, kun Halla-ahosta ei edes tule ministeriä eikä mikään merkittävällä tavalla muutu? Persujen työntäminen oppositioon olisi paras mahdollinen lahja uhrikultin ja seuraavan jytkyn luomiseksi, kun oppositiopersut voisivat taas aloittaa valittamisen hallituksen surkeasta maahanmuuttopolitiikasta. Jos siihen päälle vielä Suomessa tapahtuu islamistien tekemä terrori-isku, niin voitanee todeta melko matalilla kertoimilla, että Halla-aho on pääministeri vuonna 2019.

Pointtini on se, että jos Halla-aho ja perussuomalaiset ovat todella esitetyn kaltainen mörkö, niin heidän työntämisensä marginaaliin vaatii asiallista argumentointia ja pitkäjänteistä reaalipolitiikkaa, eli radikaalisti erilaisia keinoja kuin nyt on nähty. Halla-aho ei olisi voinut toivoa parempaa vetoapua kampanjalleen, ja sittemmin perussuomalaisille, kuin nyt nähdyn räkytyksen ja epätoivoisen moraalipanikoinnin. Seuraavan kerran, kun puhutte tai kirjoitatte pelon lietsomisesta tai populismista, niin kannattaa kipaista peilin eteen miettimään, mitä on tullut tehtyä.

http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238222-halla-aho-heitettava-heti-ulos-vallan-ytimesta
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005249157.html
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1575182205833829
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154665701590949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154666723575949
https://www.facebook.com/touko.aalto/posts/10155550116042427
https://www.facebook.com/ozan.yanar1/posts/1597494506928351
http://www.vino.fi/blog/2017/06/10/vihreat-nuoret-hallitus-hajalle-ja-uudet-vaalit/
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/suomeen-uudet-eduskuntavaalit/
https://yle.fi/uutiset/3-7479375
https://twitter.com/AnttiRinnepj/status/873576303638794242
https://yle.fi/uutiset/3-7008854
https://yle.fi/uutiset/3-5551019
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/orpo%20perussuomalaiset-66495
http://vapaavuori.net/jos-liberaalia-demokratiaa-ei-puolusteta-nyt-niin-koska-sitten/
https://www.facebook.com/daniel.sazonov/posts/10212914945846880
http://www.kokoomusnuoret.fi/wp-content/uploads/2017/01/KNL_TAVO_2017_2018_ISSUU.pdf


Vihreät ja vasemmistopopulismin kirous

Minä ainakin olen väsynyt siihen, että Vihreät puoluejohtonsa äänellä saa mellastaa politiikassa kenenkään puuttumatta siihen ilmiselvään populismiin ja kaksinaismoraaliin, jotka ovat muodostuneen Vihreän politiikan tärkeimmiksi työkaluiksi Ville Niinistön puheenjohtajakaudella. Todellisuudessa Vihreät eivät ole mikään tulevaisuuteen katsova liberaali ympäristö- ja tiedepuolue, jollaisena puoluekoneistonsa sen haluaa esittää, vaan vasemmistopopulistinen herätysliike ja maltillisimmillaankin vain arvoliberaali sosialistipuolue, aivan kuten Vasemmistoliittokin. Sopii vaikka tarkastaa vaalidatasta tehdyt arvokartta-analyysit, PJ-ehdokkaiden arvot sekä Vihreiden häpeilemättömät vasemmistosympatiat. Siksi pidän termiä “vihervasemmisto” tarpeettomana, kun sana “vasemmisto” ajaa saman asian.

Reilu viikko sitten Vihreiden puheenjohtaja ja ykkösdemagogi Ville Niinistö avautui Facebook-sivullaan Kokoomuksesta ja väitti Kokoomuksen toimivan koulukiusaajan tavoin tuodessaan esille Vihreiden populismia. Niinistön ruikutus kiusaamisesta ja leimaamisesta saanee aikaan naurunpyrskähdyksiä kenessä tahansa, joka seuraa Vihreiden kärkipoliitikkojen julkisia esiintymisiä säännöllisesti. Esimerkiksi Niinistön omissa Facebook-päivityksissä yritetään säännönmukaisesti maalata hallituksesta mahdollisimman huonoa kuvaa toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla adjektiiveilla ja tunteisiin vetoavalla hutulla, substanssista viis.

Tällä kertaa Niinistö vetosi yhteen opposition lempiaiheista, koulutusleikkauksiin, vaikka on itse ollut edellisessä hallituksessa leikkaamassa koulutuksesta tätäkin hallitusta enemmän. Kunnon populistiretoriikan mukaisesti Vihreiden suorittamat leikkaukset ovat kipeitä, mutta tarpeellisia, sopeutustoimia siinä, missä muiden suorittamana ne ovat “lyhytnäköistä kurjistamispolitiikkaa”.

Samanlainen farssi nähtiin, kun pääministeri Sipilä vieraili Terrafamen fiaskokaivoksella ja antoi haastattelun Terrafamen vierailijavaatteissa. Tuolloin Niinistö väitti ministerin tehneen mainosvideon tappiolliselle kaivoshankkeelle samalla, kun “hallitus leikkaa koulutuksesta ja pienituloisilta”. Oli Villeltä päässyt unohtumaan, että hän itse oli vastaavassa tilanteessa vain paria vuotta aikaisemmin. Jokaiselle työssään työmaaolosuhteissa säännöllisesti vierailevalle on aivan selvää, että isännät lainaavat vierailijoille työmaalla tarvittavat suojavarusteet ja -vaatteet.

Vielä vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen hallitustunnusteluiden aikaan Niinistö sanoi, että kaikkien puolueiden kanssa pitää pystyä keskustelemaan ja yritti nuolla Sipilän vakosta ylistämällä mm. kepun energiastrategiaa, perusturvatavoitteita ja yhteistyötä maakunnissa. Kun Vihreät eivät mahtuneetkaan “kylmäävää, pelottavaa ja ihmisoikeuksia polkevaa leikkauspolitiikkaa” tekevään hallitukseen, muuttui mielipide kepulaisista ja avoimesta keskustelusta, kuten Vihreiden oppositiovuodet ovat meille osoittaneet.

Eduskuntavaalien alla Niinistö myös jalomielisesti vaati, että "Ei lähdetä leimaan puolueiden kannattajia ennakkoluulojen perusteella...”. Vaan eipä ollut Niinistö huolissaan leimaamisesta ainakaan silloin, kun Vihreiden äänenkannattaja Vihreä Lanka julkaisi jutun Tino Singhistä, joka lähti kunnallisvaaleihin tavoitteenaan “potkia natsit pois vallasta”. Eikä tietysti niinä lukemattomina kertoina, kun puoluetoverinsa ovat leimanneet hallitusta milloin äärioikeistolaiseksi, milloin suuryritysten käsikassaraksi, epäinhimilliseksi ja mitä muuta laitavasemmistolaisilta nyt on totuttu aina sisällissodan kynnykseltä asti totuttu kuulemaan.

“Inhimilliset” ja “humaanit” Vihreät arvot loistivat poissaolollaan myös MTV:n viimeisessä kuntavaalitentissä, jossa Niinistö populistisesti väitti SoTe-esityksen motiivin olevan se, että Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kavereiden lompakoihin saataisiin kaadettua lisää rahaa. Tämä ei millään tavalla erotu siitä riistoporvari-suurpääoma-lässytyksestä, jota änkyrävasemmistolta on kuultu jo vuosikymmeniä eikä myöskään Timo Soinin herravihaisesta populistisesta retoriikasta.

Tulipa samassa tentissä myös puhe afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista, jonka tiimoilta eritoten Vihreiden kärkipoliitikot levittivät sosiaalisessa mediassa vahvistamatonta toisen käden tietoa palautuslennolla olleista lapsista sekä raskaana olevista naisista. Ville Niinistö, Ozan Yanar, Touko Aalto, Emma Kari ja niin monet muut hyppäsivät hype-junaan, kun taas kerran oli mahdollisuus naukua hallituksen “kylmäävästä epäinhimillisyydestä”.

Touko Aalto jopa kannusti ihmisiä kansalaistottelemattomuuteen lainvoimaisen palautuspäätöksen vastustamiseksi. Jos vaikkapa perussuomalaiset kannustaisivat ihmisiä vastustamaan poliisia, jauhettaisiin natseista, äärioikeistosta ja vallan kolmijako-opista vasemmistopoliitikkojen toimesta viikkotolkulla. Toki totuus palautuslennoista tuli sittemmin julki, mutta sen tiimoilta some-pöhinä oli näiden sankareiden toimesta hieman vaisumpaa eikä haastatteluihinkaan oikein ollut entistä intoa.

Laupeuden tuulet kuitenkin puhalsivat taas kaksi päivää kunnallisvaalien jälkeen, kun Niinistö julisti Twitterissä kuinka Vihreät eivät aseta ihmisiä vastakkain. Tuo toteamus olisi jo sinällään ollut varsin hupaisa, mutta lisää maustetta se sai jo samana iltana Niinistön julistaessa “inhimillisen” Vihreän puolueen haastavan “kovien arvojen” Kokoomuksen.

Huisia on myös se, että Niinistöllä on otsaa sanoa SoMe-kohuja vastenmielisiksi vaikka on itse ollut pääagitaattorina rakentamassa useampaakin moista. Palautuslentojen lisäksi voidaan ottaa esimerkiksi vaikka taannoinen Alexander Stubbin nolo kompurointi prosenttien kanssa, josta Niinistö pilkkasi ja vittuili somessa päivätolkulla, ja loppujen lopuksi päätyi tekemään asiasta välikysymyksen Vasemmistoliiton kanssa.

Melkeinpä koko Vihreiden ykkösketju toimii aivan näiden samojen periaatteiden mukaan, sopii käydä tarkistamassa sosiaalisesta mediasta. Esimerkin vuoksi, tässä vielä Emma Karin tyylinäytteitä siitä, miten monimutkaiset ongelmat selvitetään tunteisiin vetoavilla yksinkertaistuksilla ja demagogisella lässytyksellä.

Kyseessähän ei ole muu kuin tarkoin laskelmoitu B-luokan herätyssaarna huolestuneine otsaryppyineen, hyppivine kulmakarvoineen, kenossa olevine päineen ja ylidramaattisine intonaatioineen. Johdonmukaista sisältöä näissä jutuissa ei tarvitse ollakaan, kunhan evankelista toistelee näytelmään kuuluvia avainsanoja, jotka kuullessa seurakunta tietää itkeä, nauraa ja sätkiä lattialla vaahto suupielistä roiskuen.

Toki Vihreissä on Osmo Soininvaaran, Lilja Tammisen, Atte Harjanteen ja Emil Sillanpään kaltaisia yhteistyökykyisiä pragmaatikkoja sekä Antero Vartian kaltaisia markkinaliberaaleja. Ja jos teitä on kuulolla, niin moniko teistäkään rehellisesti sanottuna uskaltaisi lyödä rahansa muun vaihtoehdon puolesta kuin, että tulevassa Vihreiden puoluekokouksessa teidät ajetaan taas marginaaliin ja niinistöläinen hurmosliike nostaa puheenjohtajaksi laitavasemmistolaisen Emma Karin tai jonkun muun politiikkaa Jouko Turkan näytelmänä pitävän suurten tunteiden tulkin? Ainakaan taannoinen puoluevaltuuston keskuudessa tehty kysely ja Outi Alanko-Kahiluodon avautuminen niinistöläisten sisäpiirijunttauksesta ei anna syytä olettaa muuta.

Siinä sitä taas ihmetellään vuosikausia, kun puoluejohtonne räkyttää suu vaahdossa ja vastustaa markkinataloutta samalla, kun se ei pysty vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin mm. velkaantumisen taittamisesta, kansantalouden tasapainottamisesta ja työmarkkinoiden reformoinnista kuin huutamalla Vasemmistoliiton kanssa kilpaa sitä samaa vanhaa virttä äärioikeistolaisista, velkaelvytyksestä ja leikkausten lopettamisesta.

Populisteille yhteistä on se, että he nostavat itsensä jalustalle julistaen edustavansa kaikkea hyvää samalla epäinhimillistäen muut. Myös niinistöläisten Vihreiden propaganda yrittää vedota ihmisten tunteisiin hokemalla mantranomaisesti avainsanoja kuten “inhimillisyys” ja “ihmisarvo” samalla maalaten muista kuvaa noiden asioiden vastustajina. Kylkiäisiksi luvataan kaikkea kivaa kaikille kertomatta miten utopia rahoitetaan tai välittämättä siitä, että jokainen velkaeuro on pois niiltä nuorilta, joista muka ollaan niin huolissaan.

Vihreät ovat yksiselitteisesti Niinistön johtamina profiloituneet vasemmistopopulistiseksi sosialistipuolueeksi, suomalaisen politiikan herätysliikkeeksi. Sen sanominen ei ole kiusaamista, vaan tosiasian ääneen toteamista. Toivottavasti asiaintilaan saadaan Vihreiden puoluekokouksessa muutos, mutta en jää pidättelemään hengitystäni.

https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1551821194836597
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005123045.html
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10212486077125286&set=p.10212486077125286&type=3&theater
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005177123.html
http://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/03/tutkimusjulkaisu_103.pdf
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000002818548.html
http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/tino-singh-l%C3%A4htee-kuntavaaleihin-%E2%80%93-tavoitteena-%E2%80%9Dpotkia-natsit-pois-vallasta%E2%80%9D
https://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001038/vaalit-2017/733296/kuntavaalien-puheenjohtajatentti
53:40-54:07
1:12:46-1:12:57
1:13:30-1:13:50
https://twitter.com/iinapalo/status/849157127918821376
https://twitter.com/yanarozan/status/848998222584565761
https://twitter.com/yanarozan/status/849010820222779392
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/touko%20aalto%202laki-63830
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005155233.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851705379167899648
http://www.is.fi/kuntavaalit2017/art-2000005167129.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851896781860466690
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/672430510925332480
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671662553576169472
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671213476342333440
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154465488490949/ 0:24-0:34
https://www.youtube.com/watch?v=mtDxZEr0-qY 0:24-0:41
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154341408390949/ 4:47-loppuun
http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/2011/img54378-previewImage.jpg
https://www.kirkkojakaupunki.fi/documents/20147/246755/82c62fbf0a304fc9bb33c6f3b46f35a0/a7954a68-9af3-5963-03d8-4ac3ddc3590f?imageThumbnail=3
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uutissuomalainen-emma-kari-ja-touko-aalto-vihreiden-puoluevaltuuston-suosikit-uudeksi-puheenjohtajaksi/6387290?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005022028.html


Natsi-Pirkko pikatuomioistuimessa

Viime viikon alussa taiteilija Pirkko Saisio, stadilaisen punavihreän vasemmistokuplan kasvatti, erehtyi ääneen epäilemään viiteryhmänsä retoriikan ja argumentaation kestävyyttä pakolaispolitiikan suhteen. Varovaisesti tolkun sanoja tapaillut taiteilija taluteltiin sen toisen ääripään, sen jota ei pitänyt olla olemassa, toimesta suoraan noitaroviolle.

Ympäri nettiä löytyy jos jonkinlaisia syytöksiä, joiden mukaan Saisio on nyt hypännyt rasistien kelkkaan, mutta annetaan yksittäisten nettikommentoijien olla. Sen sijaan haluan purkaa vasemmistopoliitikko ja feministiaktivisti Riikka Yrttiahon sekä Uuninpankkopoika Saku Timosen näkemykset aiheesta, koska ne molemmat typistävät niin kuvaavalla tavalla sen, mikä heidän viiteryhmänsä narratiivissa on niin ongelmallista.

Saku Timonen on jo pitkään yrittänyt maalata tolkun ihmisistä kuvaa natsiöyhöttäjinä ja antanut ymmärtää, että juuri tolkun ihminen on syyllinen rasismiin Suomessa. Timonen sättii tekstissään Saisiota siitä, että hän sanoo Helsingin Rautatientorilla leiriä pitäneitä Oikeus Elää!-mielenosoittajia ja Suomi Ensin-mielenosoittajia pakolaiskeskustelun ääripäinä, vaikkei Saisio Hesarin haastattelussa sellaista edes moista sanonut. Artikkelin perusteella Saisio pitää maahanmuuttokeskustelun ääripäinä niitä ryhmiä, jotka eivät suostu keskustelemaan asioista avoimesti ja faktoihin nojaten, vaan sulkeutuvat samanmielisten kanssa sosiaalisiin kupliinsa ruokkimaan omaa vahvistusvinoumaansa.

Tällä kertaa Suomi Ensin-tollojen sananvapauskäsityksestä sinällään aiheellisesti irvaileva Timonen myös antaa tahattoman itseironisesti ymmärtää, että hänen aatteelliselle vastapuolelleen ei tule antaa mitään tilaa mediassa eikä julkisessa keskustelussa. Oire tästä ilmeisen alitajuisesta kaksinaismoraalista on se, että asiallista keskustelua ja sananvapautta muka varjeleva Timonen blokkaa ja bannaa sosiaalisessa mediassa armottomasti lähes jokaisen, joka ei taivu varauksetta ylistämään hänen narratiivinsa oikeellisuutta.

Minä taas ajattelen, että koska Marco De Witin johtama ääliöputinistien kultti on rakentanut argumenttinsa erittäin heikosti ja sen toiminta ei kestä edes kevyttä eettistä ja moraalista tarkastelua, tulisi heitä nimenomaan haastatella julkisesti. Rasismin ja äärikansallismielisyyden vastustaminen on noiden vatipäiden typeryyden ansiosta niin helppoa, että tilaisuus kannattaisi ehdottomasti hyödyntää.

Myös Riikka Yrttiahon kirjoituksesta huokuu se ymmärryksen, itsekritiikin ja reflektion puute, joka leimaa Timosenkin ristiretkeä tolkullista julkista keskustelua kohtaan. Tekstissään Yrttiaho kertoo, kuinka äärioikeistolainen puhe on erimielisten vaientamiseen pyrkivää pelon retoriikkaa vaikka hän itse yrittää leimakirvestä heiluttamalla vaientaa Saision ja muut erimieliset. Tätä pelon ilmapiiriä Saisio valottaa pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Ylen haastattelussaan, jossa kertoo tämän kohun tiimoilta saamistaan häpeäleimoista ja ystävistään, jotka eivät leimautumisen pelossa uskalla sanoa mielipiteitään ääneen. Että osataan sitä paremmissakin piireissä.

Ikävä kyllä Yrttiaho myös sivuuttaa Saision esittämät argumentit tilastodatan analysoinnista, ihmisten inhimillisistä huolista, kotouttamisresurssiemme riittävyydestä tai niistä lieveilmiöistä, joita pakolaistulvasta on seurannut. Eikä hänen omasta mielestään varmasti tarvitsekaan ottaa niitä huomioon, koska tietysti vain puhdasoppisilla oikeamielisillä on oikeus tuomita ihmisiä roviolle heidän ihonvärinsä, sukupuolensa tai muun itselle epämiellyttävän ominaisuuden perusteella.

Ilman itseironian häivääkään Yrttiaho sortuu juuri tähän kaksoisstandardiin nälväistessään valkoihoisia suomalaisia miehiä rasismia ja vihapuhetta kritisoivassa kirjoituksessa. Muistuttaapa hän myös suomalaisista evakoista ja sotaorvoista, mutta ei taida itse muistaa, että esimerkiksi Ruotsissa on käyty sotien jälkeen aivan näihin päiviin asti keskustelua sikäläisen suomalaisvähemmistön kulttuurista ja asemasta yhteiskunnassa, eikä missään nimessä täysin syyttä. En minä ainakaan pysty tuomitsemaan sitä ruotsalaista, jota aikoinaan harmitti suomeksi Slussenilla örisevä, rikoksilla ja sosiaalituilla itsensä elättävä sissi. Minusta sellaiset lieveilmiöt olivat aivan hyvä syy käydä keskustelua siitä, kuka oikeasti tarvitsee kansankodin turvaa ja kuka ei.

Mitä tulee itsensä likoon laittamiseen ja esitetyn kritiikin aiheuttamiin reaktioihin, niin minä olen blogannut ja vlogannut jo monta kertaa teemanani vastustaa niin kansallissosialisteja, rasisteja, äärioikeistolaisia ja Suomi ensin-räyhääjiä siinä, missä olen kritisoinut myös maahanmuuttoidealistien näkemyksiä.

Rasistiksi ja jopa natsiksi minua kyllä on haukuttu lähes joka kerta ja Facebookin Rasmus-ryhmästä sain kenkää parin ensimmäisen maltillisuutta ja faktoja peräänkuuluttavan viestin jälkeen. Myös sananvapaussoturi Timonen esti minulta kommentoinnin Facebook-ryhmänsä julkaisuissa, kun kehtasin huomauttaa aukon hänen logiikassaan. Rajat kiinni-ryhmässäkin minut toki haukuttiin tarhaikäisten kekseliäisyydellä, mutta sieltä sentään saanut bannia heti ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta.

Yrttiaholle, Timoselle kuin Rasmus-porukallekin lähettäisin sellaisia terveisiä, että ymmärrän kyllä haluttomuutenne keskustella nimenomaan Suomi Ensin-räyhääjien ja mauttomimpien Rajat kiinni-aktivistien kanssa. Mutta jos te ette kykene keskustelemaan edes meidän maltillisten pragmaatikkojen kanssa, niin millä tavalla te kuvittelette olevanne osa ratkaisua ettekä osa ongelmaa?

Vaikka te sinällään olettekin hyvällä asialla puolustaessanne sodan jaloista pakenevia ihmisiä, niin ei ylevä tarkoitus tee kenenkään argumentista automaattisesti vedenpitävää eikä törkeästä käytöksestä hyväksyttävää, tuntui oma agenda subjektiivisesti kuinka hyvältä tahansa.

Ei tolkun ihmiselle ääripäätä edusta asiallisesti pakolaispolitiikan haasteista ja ratkaisuista keskusteleva henkilö, joka toivoo ihmisten pääsevän sodan jaloista turvaan. Ääripäätä edustaa esimerkiksi Marco De Witin lietsoma Suomi Ensin-ääliökultti ja ne tyypit, jotka leimaavat esimerkiksi kotouttamisresurssien riittävyydestä, pakolaisten Suomessa tekemistä rikoksista ja sisäisestä turvallisuudesta huolissaan olevat suomalaiset epäinhimillisiksi ja rasistisiksi äärioikeistolaisiksi.

Siitä toki voidaan keskustella, kumman ääripään toiminta keskimäärin loukkaa enemmän toisten oikeuksia ja tulehduttaa enemmän julkista keskustelua, mutta molemmat vieraannuttavat maltillista ja ratkaisukeskeistä keskustelijaa luotaan, halusitte tai ette.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005210732.html
http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/19/mahdollisuus-dialogiin/
http://yle.fi/uutiset/3-9624830


Arbeit Macht Sipuli  2

Eilen TE-toimiston sivuilla julkaistiin työnhakuilmoitus, jossa Lopella sijaitseva Vetoperuna Oy etsi työhön sipulinkuorijaa. Aiheesta nyt reilun vuorokauden käyty “keskustelu” typistää hienosti ne perustavanlaatuiset ongelmat, joiden takia Suomi-laiva on painumassa hitaasti, mutta varmasti pinnan alle. Ilmeisesti monen mielestä sipulin kuoriminen on sellainen työ, että siitä joutaakin tulla ylimielisten besserwisserien häpäisemäksi sosiaalisessa mediassa?

Ensimmäinen ongelma on se, että kun joku tarjoaa työpaikkaa, niin ilmoituksessa kerrottuun työnkuvaan ja palkkaan tyytymättömiä ulkopuolisia vittuilijoita kyllä ilmoittautuu sankoin joukoin, mutta työntekijöitä taas ei. Suomessa edelleen enemmistölle tuntuu olevan täysin käsittämätön ajatus se, että työntekijä tietäisi itselleen sopivan palkkatason saati, että kukaan pystyisi nauttimaan urakkaluonteisesta autonomisesta työstä, jossa omalla työpanoksella pystyy suoraan vaikuttamaan tuloihinsa.

Päin vastoin, Suomessa kuvitellaan, että itse päättämillään ehdoilla vapaaehtoisesti työsuhteeseen alkava työntekijä on riistokapitalistin kyykyttämä tahdoton orja eikä suinkaan itsenäisiä ja valistuneita päätöksiä elämässään tekevä oman onnensa seppä. Ainoa ratkaisuksi tähän ongelmaan esitetään sitä viisautta, joka on herrahissillä hilattu Hakaniemen saunatiloihin sikailemaan veronmaksajan selkänahasta riistetyillä verottomilla ja piilotettuun kirjanpitoon kätketyillä rahoilla. Koska eihän suomalaisesta koululaitoksesta valmistu ihmisiä, jotka kykenisivät ihan itse laskemaan työpanokselleen sopivan hinnan saati sitten päättämään, millaista työtä on sopivaa tehdä, joutumatta kysymään lupaa joltain AY-politrukilta?

Miksi helvetissä tässä maassa yritetään maalata matalan koulutustason suorittavasta työstä jotain häpeärangaistusta? Minä eläisin mieluummin sellaisessa Suomessa, missä ihmiset opetettaisiin olemaan ylpeitä omasta työstään, ja missä kannustettaisiin ihmisiä pyrkimään aina tekemään parhaansa, oli työ mikä hyvänsä. Jos tässä maassa ihmiset keskittyisivät kehittymään työssään paremmiksi samalla vimmalla, millä täällä keksitään leimata milloin mikäkin työ paskaduuniksi tai ilkutaan kaikkia, jotka eivät istu kaiken maailman vieraisiin pöytiin huutelijoiden ahtaaseen maailmankuvaan, niin meillä ei olisi mitään talousnotkahdusta koskaan ollutkaan.

Ja kun kohta on kuitenkin joku neropatti lässyttämässä, että “no menisitkö itse kuorimaan sipuleita 20 sentillä per kilo”, niin vastaus on, että jos olisin työtön eikä minulla olisi tietoa tai toivoa itselleni sopivammista töistä, niin TOTTA MUNASSA MENISIN! Joo, eihän se ole kiva myydä taloa ja muuttaa kauemmas omista sosiaalisista verkostoista, mutta minä olen muuttanut töiden takia mantereelta toiselle ja takaisin, uskoisin pärjääväni Lopella veitsi kädessä aivan mainiosti.

Toki aina voi kysyä, että miksi ihmeessä Lopella halutaan kuoria sipulit käsin, eikä sillä koneella, joka on netissä myynnissä? Mutta mitä väliä silläkään on? Jos asiakkaat haluavat käsin kuorittuja sipuleita ja sillä tavalla yritykselle jää parempi kate, niin sittenhän se on sama kuoria käsin. Jos et siis ole keksimässä sipulinkuorintakonetta, joka tuottaisi samaa laatua kuin käsin kuorimalla, niin täällä ei ole mitään nähtävää, hajaantukaa!

http://www.is.fi/tyoelama/art-2000005202538.html?ref=rss
http://paikat.te-palvelut.fi/tpt/9239237
https://www.alibaba.com/product-detail/Automatic-Onion-processing-unit-peeling-commercial_50034888878.html


Guzeninan haisevat vapputerveiset

Vappua juhlittiin taas suomalaisittain perinteisissä merkeissä. Punaliput liehuivat, kun sosialistit, AY-aktiivit ja kommunistit marssivat sulassa sovussa Suomen kaupunkien keskustoissa. Verovapauksien ja erilaisten tukihimmelien kassaan tuomien miljoonien turvin työllistetyt politrukit vaativat puheissaan lyhyempiä työpäivä, parempia työetuja, “rikkaille” lisää veroja ja tietysti muistettiin sättiä markkinatalouden ystäviä äärioikeistolaisiksi sekä työväestön kyykyttäjiksi ja kurjistajiksi. AY-liikkeen piilotetusta kirjanpidosta ei avoimuutta vaativat vasemmistopopulistit jaksaneet keskustelua kuitenkaan herätellä.

Jokavappuisen hajuttoman ja mauttoman vasemmistohutun seasta löytyi kuitenkin yksi sattumakin.

Maria Guzenina lähetti perussuomalaisten Jari Lindströmille vapputerveisiksi oikein erikoispitkät paskanhaistatukset. Helsingin Sanomat julkaisi vain päivää aikaisemmin kahden ministerinsalkun painon alla kamppailleesta, ja lähes työnsä tappamasta, Lindströmistä henkilökuvan, jossa hän kertoi varsin avoimesti ja vilpittömästi terveytensä oikuttelun syistä ja seurauksista. Tuplaministerinä ei kuulemma ollut aikaa urheilla, yöunista joutui tinkimään säännöllisesti ja ruokailu oli epäsäännöllistä sekä epäterveellistä. Pari vuotta samaa rulettia pisti Lindströmin elimistön sekaisin niin, että kiloja kerännyt ja ylitöillä rääkätty kroppa meinasi sanoa työsopimuksen irti.

Guzenina kuitenkin katsoi Lindströmin tarinan uhriutumiseksi ja salajuoneksi, jolla hallitus yrittää viedä huomion tekemistään päätöksistä. Jäänkin odottelemaan mielenkiinnolla, tuleeko SDP:n puoluetuutista seuraavaksi teoria hallituksen Bilderberg-kytköksistä vai siitä, kuinka Sipilä on Uutta Maailmanjärjestystä ajava reptiliaani? Ehkä Antti Rinne julistaa itsensä aurinkokuninkaaksi ja ilmoittaa Maria Guzenina-Richardsonin jumalaisen laupeuden johdattavan Suomen uuteen kulta-aikaan?

Guzeninan ulostulo on tahattomassa itseironiassaan aivan omaa luokkaansa. Puheessaan hän julistaa, ettei työväen etuja ajava SDP ole populistipuolue, mutta samalla vetää nimenomaan työllä terveytensä romahduttanutta entistä paperimiestä, tuota suomalaisen duunarin perikuvaa, vyön alle minkä pystyy. Muutenkin on hurjaa, että feministisiä arvoja korostavan puolueen kansanedustaja, joka oli vielä pari vuotta sitten tekemässä äitiyspakkauksen nimestä sukupuolineutraalia sukupuoliroolien purkamisen nimissä, ottaa ensimmäisenä asiakseen väheksyä miestä, joka uskaltaa julkisesti avautua tuntemuksistaan ja itseään kohdanneesta tragediasta.

Hän myös tietää kertoa, etteivät demarit uhriudu poliittisen työn raskaudesta, joskin on jostain syystä näyttänyt unohtavan ne Iltalehdelle ja MeNaiset-lehdelle annetut haastattelut, joissa itse kertoo ministeriyden ajaneen hänet reunalle. Lindströmin ja Guzeninan analyysi ministerityön dramaattisista vaikutuksista on kuin samasta puusta veistetty, ja samaa tarinaa kertovat myös Hesarin haastattelemat entiset ministerit, mutta silti Lindströmin kohdalla Guzenina yksinkertaistaa Twitterissä ministerin työn yhteen lauseeseen antaen ymmärtää, että leppoisassa ministeripestissä lepäillyt Lindström vain narisee turhasta.

Eipä muuten kuulunut Guzeninalta kritiikkiä esimerkiksi Vihreiden Jani Toivolan tai Rosa Meriläisen avauduttua aikoinaan omasta työuupumuksestaan. Ehkä Lindströmin olisi pitänyt kuulua eri puolueeseen tai ehkäpä hänen olisi pitänyt olla jossain hömppälehdessä poseeraamassa geneerisissä hymy-beige-villapaita-heilautan kaulaliinaa-pyllyfarkku-kuvissa, jotta ei tarvitsisi kuunnella sosiaali- ja terveyspuoleen erikoistuneen entisen peruspalveluministerin vittuilua työn aiheuttamasta vakavasta terveyshaitasta?

Toki paskan iskettyä tuulettimeen Guzenina julkaisi vielä pitkän Facebook-päivityksen, jossa täsmensi, ettei ole tarkoittanut Lindströmiä, vaan kuulemma Googlella löytäisi ne lehtijutut, joihin hän viittasi. Itse en niitä löytänyt eikä vielä tämän videon kuvaamisen aikaan Guzenina ollut vastannut kysymykseen siitä, keihin ministereihin ja mihin lehtijuttuihin mahtoi kommentillaan viitata.

Viimeisenä oljenkortenaan hän yritti niin Twitterissä kuin Facebookissakin tehdä asiasta sukupuolikysymyksen vaikka niin nais- kuin miesministeritkin ovat historian saatossa uupuneet työtaakkansa alla. Jos tässä kohussa osat olisivat toisin päin, eli miespersu väheksyisi demarinaisen työuupumusta, niin noitarovioiden liekit nuolisivat taivaita viikkotolkulla naisjärjestöjen, hömppätoimittajien ja äijäfeministien heilutellessa soihtuja ja talikoita.

Minulle tästä Guzeninan verbaalisesta keskisormen heiluttelusta tekee erityisen mielenkiintoista se, että viime viikolla hän oli puhumassa Espoon uusille kunnanvaltuutetuille ja korosti samalla yhteistyön merkitystä politiikassa.

Ei liene epäselvää, että Maria Guzeninan vappupuhe oli vain demareiden epätoivoisen ja populistisen oppositiopolitiikan vastenmielinen jatke ja politikointia terveytensä työssään menettäneen ihmisen kohtalolla. Edes niin likaisessa pelissä kuin politiikassa näkee harvoin noin opportunistista ja härskiä toisten silmäkuopista ponnistelua. Kuka näitä vielä äänestää?

Koska sen SDP:ksi kutsutun kuolleen hevosen potkiminen on kuitenkin niin helppoa, niin varmaan näistä jutuista voidaan jotain oppiakin? Veikkaisin tärkeimmän asian olevan se, että ministereitä kuormitetaan aivan liikaa.

Huonojen yöunien vaikutusta verrataan monesti yhden promillen humalaan eikä sellaisessa kunnossa meillä päästetä lain mukaan auton rattiin tai oikeastaan mihinkään muuhun työhön. Miksi me annamme, tai vaadimme, ministereitämme tekemään päätöksiä sellaisessa tumussa aina neljä vuotta yhtä soittoa? Koska en tiedä ministerien työpäiviin kuuluvia velvoitteita, niin en nyt tässä lähde arvailemaan niitä keinoja, joilla heidän työpäivänsä saataisiin tehostettua normaalin mittaisiksi, mutta selkeästi sen asian pohtimiselle niin ministeriöissä kuin ministereiden toimestakin olisi varmasti syytä uhrata hieman aikaa.

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005190352.html
http://sdp.fi/fi/blog/guzenina-demarit-eivat-uhriudu-poliittisen-tyon-raskaudesta/
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/maria-guzenina-sivalsi-sairasta-perussuomalaista-ministeria-oman-vasymyksen-voivottelu-syva-loukkaus-24450088/
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000589695.html
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/maria_guzenina_richardson_kun_mies_rakastaa_kunnolla_kylla_se_pistaa
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015010918992229_iq.shtml
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005192170.html
https://twitter.com/Guzenina/status/858984401102884866
https://twitter.com/Guzenina/status/858995099929280512
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/uupumus-vei-jani-toivolan-sairauslomalle-itkin-polkiessani-toista
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/26/rosa-merilainen-tyouupumuksen-takia-en-osannut-valita-edes-tomaatteja-kaupassa
https://www.facebook.com/maria.guzeninarichardson/posts/10155357576762958


Kolikkokohu - Suomi käänsi selän historialleen

Suomen 100-vuotisjuhlarahan ympärille muodostunut kohu osoitti mainiosti sen kaksinaismoraalin ja pinnallisuuden, jolla Suomessa käsitellään omaa historiaamme, symboleja ja taiteen sisältöä. Ei tietysti ollut vaikeaa arvata, että historiallisesti kansaa voimakkaasti jakaneen sisällissodan nostaminen framille aiheuttaisi parran pärinää ja aina voidaan miettiä, olisiko kolikossa voinut olla jokin toinenkin kuva. Itsenäisen Suomen alkutaipaleen vaikeuksien symboliksi nostettu kuva oli reaktioista päätellen kuitenkin tismalleen oikea valinta.

Närkästyjiltä haluaisin ihan ensimmäisenä kysyä, että kuvittelitteko oikeasti Suomen Rahapajan julkaiseman kolikon tarkoituksen olleen nimenomaan juhlia sotavankien murhaamista ja valkoista terroria positiivisessa valossa eikä esimerkiksi kertoa traagista tarinaa siitä, millaisen aallonpohjan kautta tämä kansakunta on noussut maailman huipulle? Koska julkisesta keskustelusta päätellen juuri tämä oli se selkäydinreaktio, jota tuhannet suomalaiset aivan valtiojohtoa myöten seurasivat asiaa sen kummemmin analysoimatta.

Mutta muistellaanpa hieman historiaa, niin ehkäpä se ymmärrys kirkastuu siitä, miksi noiden vahvojen negatiivisiakin tapahtumia sisältävien kuvien näyttäminen on niin merkityksellistä.

Sisällissotamme alkoi Leninin johtaman bolsevistisen aatteen aivopesemän työväenliikkeen ja SDP:n noustua aseelliseen kapinaan itsenäistymistä ja Venäjästä irrottautumista kannattavaa hallitusta vastaan. Jos nämä nykyisen suomalaisen vasemmiston aatteelliset esi-isät olisivat onnistuneet tavoitteessaan, Suomi olisi jäänyt Neuvostoliiton vallan alle eikä itsenäistä Suomea välttämättä olisi olemassakaan. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa iso osa suomalaisista olisi tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti kärrätty jonnekin Uralin taakse pakkotyöllä tapettavaksi tai pakotettu rintamalle selvittelemään kommunistien ja sosialistien välisiä riitoja. Onnekkaimmat Stalinin ja Leninin suomalaisuhreista olisi murhattu suoraan teloittamalla, mikä sinällään tietysti tuo oman ironisen lisämausteensa tähän kolikkokohuun.

Punakaartien kirjoittaman vaihtoehtoisen historian jatkumossa Suomi olisi tänä päivänä Putinin Venäjän länsireunalla sijaitseva rutiköyhä kehitysmaa-persläpi, jonka edelleen sorretun alkuperäiskansan kohtalo olisi maailmalla unohdettu ja vaiettu tragedia. Todennäköisesti useimman asiaa kommentoineen poliitikonkin suku olisi sammunut jo kauan ennen syntymäämme.

Kolikkojen tarkoituksena oli juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä esittämällä niissä tapahtumia, jotka muistuttavat meitä historiamme virstanpylväistä, hyvässä ja pahassa. Suomi taisteli itselleen ensimmäisen kerran itsenäisyyden vuonna 1918 alkaneessa sisällissodassa, joka on kerrannaisvaikutuksiltaan todennäköisesti merkittävin kriisi itsenäisen Suomen historiassa.

Jos asiaa voisi tulkita jotenkin muutenkin kuin elämäntapapöyristymisen kautta, enkä tietenkään kuvittele, että voisi, niin sitähän saattaisi vaikka ajatella teloitusta kuvaavan juhlarahan muistuttavan meitä siitä, mihin kauheuksiin me suomalaisetkin olemme valmiita, jos meiltä loppuu tahto keskustella asioista. Siis vähän niin kuin näiden kohujen aikaan porukalla näyttää loppuvan tahto analysoida asioita ensimmäisen nanosekunnin intuitiota pidemmälle. Toki sotavankien teloitukset ovat millä tahansa mittarilla epäoikeudenmukaisia ja moraalittomia tapahtumia, mutta ne silti ovat osa historiaamme, jota meidän ei missään tapauksessa ole syytä unohtaa välttääksemme toistamasta noita kauheita virheitä.

Kyllä yhden maailman korkeimmin koulutetuista kansoista pitää perkele tajuta, kuinka merkittävä osa Suomen historiaa tuohon kolikkoon tiivistyi niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt ammattiloukkaantujien ulinan takia Suomen satavuotisjuhla laimenee tältäkin osin sellaiseksi samanlaiseksi naminami-hömpäksi kuin kaikki muukin juhlavuoteen liittyvä aktiviteetti ja merkittävä osa historiaamme lakaistaan taas maton alle piiloon sitä päivää varten, kun suomalaisten sosialistien pitää päästä piehtaroimaan itsesäälissä ja lahtariporvareiden järjestämässä kurjuudessa. Mutta kukapa sitä jaksaisi puhua kuvissa esitettyjen kriisien ja onnistumisien syistä, kun voi korottaa itseään jalustalle hyvesignaloimalla ja osoittamalla pöyristystään.

Pidän myös hassuna sitä, että jos erehdyt kritisoimaan taiteen julkisrahoitteista tukemista, niin kaiken maailman apurahataiteilijat, säätiötukielätit ja vasemmistolaiset valtiouskovaiset kertovat kuinka tärkeää taiteen on olla valtion kontrollista vapaata sekä tunteita ja keskustelua herättävää. Kun Mannerheimista tehtiin valkokankaalle mustaihoinen homo, konservatiivipiireissä pillastuttiin ja vasemmisto-taidepiireissä ilakoitiin.

Kansanmurhaaja-Leninin patsas Helsingissä, kokoomuslaisten haukkuminen lahtareiksi ja sisällissodan punavankien murhilla mässäily on ollut olennainen sisällissodan poteroihin unohtuneen vasemmiston eetosta aina sisällissodasta asti. Mutta nyt kun Suomen historiaa käsitellään yhdellä kolikolla, jossa on iänikuisten järvimaisemien ja joutsenien sijaan jotain oikeasti kansakuntamme historian kannalta merkittävää sisältöä, niin porukka lapioi hiekkaa vakoseen ja repii alushousut perään.

Symboleista puheenollen, eikös Suomen lipussa ole risti, joka oli työkalu kiduttamiseen ja murhaamiseen vielä ennen kristinuskon syntyä ja pitkään sen jälkeenkin? Krusifiksilla kituva Jeesus muuten löytyy jotakuinkin kaikista kirkoista siinä, missä tuota brutaalia symbolia heilutellaan peruskouluissa ja sitä näytetään valtiollisella TV-kanavalla joka viikko erilaisten jumalanpalveluksien aikana.

Ja jos sukelletaan syvemmälle poliittiseen symboliikkaan, niin muistatteko Tarja Halosen vuoden 2006 presidenttikampanjan, jota varten demarinuoret painattivat Che Guevara-tyylisiä Tarja-paitoja ja -rintanappeja esittäen Suomen tulevan presidentin taiteellisesti samassa vapaussoturin kontekstissa, jossa tuota homofobista ja rasistista murhaajaa on suomalaisenkin vasemmiston piirissä juhlittu jo vuosikymmeniä. Tai kun demarinuoret vuonna 2013 lanseerasivat kangaskasseja, joihin oli painettu demarivaikuttajien kasvoja Che-teemalla. Näitä kasseja markkinoitiin saatesanoilla, joiden mukaan Che Guevara on demariaatteen esikuva.

Miettikääpä millainen kohu nousisi, jos Sauli Niinistö lähtisi seuraaviin presidentinvaaleihin Sturmabteilungin ruskeassa paidassa? Toisaalta Vasemmiston ja SDP:n käyttämä punainen väri on muuten yleisesti ottaen maailman verenhimoisimpien aatteiden, sosialismin ja kommunismin, tunnusväri globaalisti. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Ehkä tämä kohu vain todisti meille, että suomalaisuus kulttuurina ei olekaan niin ainutlaatuisen hyvää ja hienoa, että sen yli satavuotista olemusta kannattaisi kaivella klikkiotsikkoja ja primitiivireaktioita syvemmältä? Ehkä tämä alkoholisoituneiden urheilijoiden kämmäilystä ja tissiperse-julkkiksista juopunut, saavutettuja etuja vinkuva ja pienimpiäkin epämiellyttäviä tunteita neuroottisesti pelkäävä kansa on ansainnut tulla unohdetuksi, kun se ei osaa enää käsitellä edes omaa historiaansa peittelemättä sitä elämäntapapöyristyjien ja roskalehdistön reaktioiden pelossa.

Tätä kohua alleviivaa mainiosti se, että juhlarahan suunnitellutta muotoilijaa, Ilkka Suppasta, haastateltiin vasta sen jälkeen, kun kolikko oli jo päätetty vetää markkinoilta. Monikohan pöyristyjä olisi miettinyt asiaa tykönään hieman pidemmälle, jos olisi ensin kuullut suunnittelijan logiikan, jonka mukaan juhlaraha itsessään juhlistaa nimenomaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä kuvaamalla jokaisessa kolikssa kyseisen aikakauden keskeisen haasteen ja toisella puolella saavutuksen? Tuossa kontekstissa kolikko on mielestäni aivan loistava symboli muistuttamaan meitä globaalien tilastojen kärjessä keikkuvia itseriittoisia suomalaisia siitä, että meidänkin on pakko ponnistella jatkuvasti välttyäksemme sortumasta niihin karmiviin virheisiin, kolikon kääntöpuoleen, joista historiamme pitäisi meitä muistuttaa.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva-on-mauton-allekirjoitti-itse-asetuksen-rahasta/758125/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t
https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+kuvat/Kirkot+ja+kappelit/H%C3%A4meenlinnan+kirkko/sis%C3%A4kuvat/
http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml


Suomesta Tansaniaan

Pakolaisasiaa näkyvästi ajanut pappi Marjaana Toiviainen ilmoitti viime viikolla varsin dramaattisesti, että aikoo lähteä Suomesta, koska täällä ei voi kuulemma enää elää. En suoraan sanottuna aikonut sanoa tästä asiasta alunperin mitään, koska koko turvapaikkakeskustelu on niin järjettömän tulehtunut, että jokainen siihen osallistuva ottaa riskin saada leimakirveestä. Minullekin natsin ja rasistin viittaa on jo soviteltu vaikka aatteeni ei voisi kauempana kummastakaan olla. Tosiasia kuitenkin on se, että yhteiskunnallisesti asiat eivät parane karkuun juoksemalla tai vaikenemalla, vaan avoimesti keskustelemalla.

Toisaalta tämä aihe koskettaa siinä mielessä, että ensimmäinen poliittinen blogaukseni vuoden 2013 alussa koski samaa aihetta, kun Helsingin Sanomat antoi Suomesta pari vuotta aikaisemmin pois muuttaneelle Umayya Abu-Hannalle palstatilaa purkaa omaa turhautumistaan Suomeen ja suomalaisiin.

Tuolloin Abu-Hanna valitti suomalaisten rasismista tekemällä yleistyksiä suomalaisista ja penäämällä meiltä kollektiivista vastuuta hänen henkilökohtaisten kokemustensa suhteen. Suomi oli kuulemma sulkemassa ovensa ja vastusti globalisaatiota, eikä Suomessa muka myönnetty rasismin olemassa oloa vaikka se olikin keskeinen osa yhteiskuntaamme ja poliittista järjestelmäämme. Näin siis ihan vakavalla naamalla.

Abu-Hanna tekikin mielestäni sinällään loogisen valinnan, että muka niin kovin rasistiseen Suomeen väsyttyään hän muutti Hollantiin, joka eittämättä on monella tavalla kypsempi yhteiskunta monikulttuurisuuden suhteen. Tähän tietysti vaikuttaa merkittävästi se, että Hollanti aloitti siirtomaavaltansa Afrikassa jo 1600-luvulla ja sorti afrikkalaisia orjuuttamalla, murhaamalla, kiduttamalla, ryöstämällä ja raiskaamalla heitä vuosisatojen ajan. Kolonialismin ja sen mukanaan tuoman monikulttuurisuuden mainingit siis huuhtoivat hollantilaisten asenteita jo vuosisatoja ennen kuin Suomessa katukuva alkoi muuttua. Täällä todelliset muutokset alkoivat näkyä vasta 1990-luvulla, siihen nähden yhteiskuntamme on avoimuudessa ja suvaitsevaisuudessa kirinyt muun maailman kiinni ennätysvauhtia, ja hyvä niin.

Iltalehti yritti tavoittaa otsikoihin noussutta Toiviaista kommentoimaan tapahtunutta, mutta vastaus oli lähinnä ylimielinen kommentti siitä, kuinka median olisi pitänyt kysyä asiaa pakolaisilta jo aikaisemmin. Olisin kyllä odottanut, että parrasvaloihin noussut tyyppi olisi kyennyt esimerkiksi kertomaan meille, millaiset vaikutukset hänen vaatimallaan maahanmuuttopolitiikalla on Suomeen, ja mistä esimerkiksi rahat kotouttamiseen otetaan? Tai ainakin kertomaan asiallisesti selkeästi tärkeäksi kokemastaan asiasta.

Jos minä saisin pariksi päiväksi ilmaista palstatilaa vapausaatteen promoamiselle, niin puhuisin toimittajien kanssa puhelimessa vaikka pirin voimalla, jotta viestini saavuttaisi mahdollisimman monta ihmistä. Yrittäisin kertoa mahdollisimman tarkkaan, mitkä poliittisen ohjelmani vaikutukset olisivat ja mitkä ovat ne realistiset keinot toteuttaa tavoitteitani. Tätä analyyttisempää ja pohdiskelevaa lähestymistapaa ei ikävä kyllä näe lähes koskaan heiltä, joille politiikka edustaa vain muille esitettyjä vaatimuksia henkilökohtaisen vastuun tai omien velvollisuuksien pohtimisen sijaan.

Kaikista typerintä tässä kiukuttelussa on kuitenkin se, että Toiviainen lähettää hallitukselle terveisiä todeten “hallituksen voittaneen”, aivan niin kuin Suomen eduskunnan hallituksen tavoite olisi jotenkin hyökätä juuri pappi Marjaana Toiviaista vastaan ja ajaa hänet maanpakoon. Tai aivan niin kuin hallituksen tavoitteet olisivat jotenkin rasistisia, ihmisoikeuksen lopettamiseen tähtääviä tai esimerkiksi murhapolttoihin kannustavia. Moisen esittäminen on toki nykyhallituksen vastustajille tyypillistä, mutta silti perustelematonta ja äärimmäisen typerää.

Käytöksellään Toiviainen, tahattomasti tai tahallaan, antaa ymmärtää Suomen olevan ihmisoikeuksien kannalta jotenkin huonompi maa kuin Tansania. Mutta jokainen peruskoulusta valmistunut osaa epäillä, että ihmisoikeuksien kontekstissa Tansanian ja Suomen välillä ei ole edes mitään kilpailua, niin eri sarjoissa nämä maat painivat. En hetkeäkään epäile, etteikö Toiviainen tätä itsekin tajuaisi, mutta jostain syystä laupeuden lähettiläs on valinnut edistää agendaansa turvautumalla moraalisesti kestämättömään markkinointistrategiaan, kuten valehteluun ja tunteisiin vetoavaan populismiin.

Sitä en sitten tiedä, onko moinen nykyisessä poliittisessa kulttuurissa edes merkittävä synti, mutta sen tiedän, että Tansaniassa reaktiot valkoisen naisen rasistisiin yleistyksiin paikallisväestöstä ja heidän kulttuuristaan olisivat todennäköisesti olleet merkittävästi dramaattisemmat. Ja vaikka Toiviaisen viittaamat tapaukset yrityksestä sytyttää turvapaikanhakijoiden teltta tuleen Helsingissä ja paprikasumutteen käyttö lapsellisessa katurähinässä ovat rikoksina vakavia ja vastenmielisiä, ovat ne molemmat silti merkityksettömiä asioita, kun verrataan jokapäiväiseen elämään Tansaniassa.

Siellä esimerkiksi lapsiavioliitot, lasten käyttäminen työvoimana vaarallisissa kaivostöissä ja väkivalta naisia kohtaan ei ole paitsi yleistä, myös yleisesti hyväksyttyä. Yli viisi miljoonaa tansanialaista lasta ei käy koulua ja esimerkiksi lapsivaimoiksi joutuneet tytöt erotetaan koulusta. Samoin teinitytöille suoritetut pakolliset raskauskokeet johtavat positiivisen tuloksen myötä myös koulusta erottamiseen.

Tansaniassa kiellettiin taannoin mielenosoitukset valtiojohtoa vastaan ja samalla kriminalisoitiin oppositiopuolueiden kokoontumiset. Totalitarismia lähentelevä hallintomuoto betonoi paikkansa myös lopettamalla kriittiset mediatalot ja heittämällä äänekkäimmät journalistit linnaan.

Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksista Tansaniassa ei ole paljoa sanottavaa, kun niitä ei paljoa ole. Toiviaisen kommentin siitä, että “täällä Suomessa ei voi enää elää” olisi ymmärrettävä, jos hän olisi esimerkiksi syntynyt albiinoksi Tansaniassa. Silloin häneltä olisi lapsena, viranomaisten hiljaisella suostumuksella, amputoitu paikallisen poppamiehen toimesta raajoja ja lopulta hänet olisi kidutettu kuoliaaksi.

Toisaalta Tansanian korruptiosta, väkivaltarikoksista, lapsikuolleisuudesta, orjuudesta, ihmiskaupasta, kidutuksesta, poliisiväkivallasta ja poliittisesta vainosta voisi varmasti puhua paljonkin, sitä kun siellä riittää yllin kyllin.

Tarkoitus ei ole tässä nyt sen enempää lällätellä, enkä hetkeäkään epäile Toiviaisen ja turvapaikanhakijoiden saaneen ääliöiltä vihapostia ja uhkauksia. Eikä kenellekään oletettavasti ole epäselvää, etteikö turvapaikanhakijoihin ja ulkomaalaisiin yleensäkin kohdistuisi Suomessa ennakkoluuloja, rasismia ja joissain erittäin harvoissa tapauksissa jopa väkivaltaa. Mutta näistä asioista vastuun vierittäminen hallituksen niskoille ja Suomen kutsuminen maaksi, jossa ei voi enää elää, on todisteiden valossa niin absoluuttisen typerää, että Toiviaisen viestin uskottavuus sulaa täysin.

Tämän tapauksen tiimoilta hallitusta sormella osoittavien pitäisi kaikesta kiihkostaan huolimatta ymmärtää, että Suomen eduskunnan hallitus ei ole hyväksynyt väkivaltaa ketään kohtaan, ei hyväksynyt rasismia, ei hyväksynyt tuho- tai murhapolttoja tai niiden yrityksiä, ei hyväksynyt oman käden oikeutta, ja niin edespäin. Itse asiassa hallituksen johdolla säädetään ja ylläpidetään niitä uhkailun ja väkivallan kieltäviä lakeja, joita poliisi ja oikeuslaitos eduskunnan mandaatilla valvoo.

Jos tappouhkauksia todella tulee satoja tai jopa tuhansia, kuten Toiviainen ilmoittaa, niin sen pitäisi kyllä näkyä poliisin tilastoissa valtavana rikosilmoitusten määränä. Se on poliisin homma tutkia rikoksia, ei kansanedustajien. Uhkauksia varmasti tulee, se on aivan varma, mutta todellisuudessa kyse on muutaman marginaaliääliön perseilystä eikä mistään suomalaiseen eetokseen kuuluvasta asennevammasta.

Mutta eipä sillä, jokainen tekee elämällään niin kuin parhaaksi katsoo, se on vapausaatteen ydin. Jos joku haluaa muuttaa Suomesta Tansaniaan ihmisoikeuksien perässä, niin näinhän se sitten on tehtävä vaikka päätös perustuisi äärimmäisen harhaiseen todellisuuskäsitykseen. Toki se on myönnettävä, että Toiviaisen kaltaiselle ihmisoikeussoturille Tansaniassa on paljon työsarkaa ja hän pystynee siellä saamaan paljon enemmän konkreettista hyvää aikaan kuin täällä maailman ihmisoikeuksien kärkimaassa Suomessa, missä rasismi ja viharikokset ovat kaikessa typeryydessäänkin häviävän pieni ongelma.

Vaikka Marjaana Toiviaisen vakaumus muuttaa Tansaniaan horjuukin jo pari päivää lähtöilmoituksen jälkeen, toivotan hänelle silti kaikkea hyvää ja mitä parhainta menestystä taisteluun ihmisoikeuksien puolesta. Sitä työtä ei silti jatkossakaan kannata tehdä ylidramaattisesti nojaamalla epätotuuksiin tai haukkumalla väärää puuta, sellainen vain vie uskottavuutta muuten hyvää tarkoittavalta toiminnalta.

Täsmennän vielä, että videon pointti on ottaa kantaa siihen äärimmäisen tunteikkaaseen ja sisällöttömästi köyhään tapaan, millä Suomessa yhteiskunnallista keskustelua nykyään käydään. En missään nimessä toivo, että sen enempää Toiviaista kuin pakolaisiakaan morkataan ihan tavan vuoksi, vaikka tietysti perusteltu kritiikki on aina ääneen sanomisen arvoista. Älkää siis ainakaan minun nimissäni menkö vittuilemaan kenellekään sen enempää someen kuin päin näköäkään. Muutenkin harmittaa aivan tarpeeksi, kun ihmisten pitää olla niin massiivisia kusipäitä toisilleen sen sijaan, että etsisimme yhdessä ratkaisuja aikamme kriiseihin.

https://www.facebook.com/marjaana.toiviainen/posts/10155075788570351?pnref=story
http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128806-katkeruuden-manifesti
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201704202200105526_uu.shtml
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002602711.html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuohtunut-pappi-marjaana-toiviainen-mtv-lle-mina-lahden-maasta-vapaaehtoisesti-turvapaikanhakijat-tungetaan-koneeseen-vakisin/6397398
https://www.hrw.org/africa/tanzania-and-zanzibar
https://www.amnesty.org/en/countries/africa/tanzania/report-tanzania/
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights_in_Tanzania
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005182150.html

Edellinen