Tere Sammallahti

Edellinen

Vasemmistoliiton SoTe-änkyrät

Vaalinalusviikot ovat perinteisesti olleet mauttomuuksien iltotulitusta, mutta näissä kunnallisvaaleissa Vasemmistoliitto veti pohjat tuuttaamalla viime viikon perjantaina ilmoille sellaisen vaalipökäleen, että sen haju tahrannee suomalaista politiikkaa vielä vuosikymmeniä. Kyseessä on vasemmistopopulismin taidonnäyte, joka ei sisällä ensimmäistäkään perusteltua argumenttia, lähteitä eikä edes merkittävää relevanssia käynnissä oleviin kunnallisvaaleihin.

Kaksinaismoraali ja itseironian puute kukkivatkin jälleen vasemmistopolitiikan ytimessä, kun Trumpin presidenttiyteen, Brexitiin ja kansallismielisen oikeiston nousuun liittyvää valehtelua, harhaanjohtamista ja populismia ihan syystäkin arvostelleet vasemmistoaktiivit nyt käyttävät tismalleen samoja työkaluja pärjätäkseen kunnallisvaaleissa.

Aivan ensimmäisenä on pakko kysyä, tajutaanko siellä Vasemmistoliiton puoluetoimistolla, että SoTe-uudistuksesta EI päätetä kunnallisvaaleissa valituissa kunnanvaltuustoissa? Tätä uudistusta on valmisteltu nyt kolmen hallituksen voimin ja siitä päätetään nimenomaan eduskunnassa. Nykyisen esityksen keskiössä on vieläpä ajatus siitä, että vastuu SoTe-palveluiden järjestämisestä siirretään pois kunnanvaltuustojen mandaatilta uusille maakuntahallinnoille

Kyseessä lienee tämän vuosikymmenen älyllisesti epärehellisin aloitus, minkä lisäksi Li Anderssonin johdolla Vasemmistoliitto on väkisin yrittänyt tehdä hallituksen toiminnasta ja eduskunnan mandaattiin kuuluvista päätöksistä aseen kunnallisvaaleihin.

Mutta katsotaanpa itse videon sisältö:

0:00-0:27: Tämä on ilmeisesti jokin onneton vertauskuva sille, että yksityiset SoTe-palveluntuottajat ovat ahneita, tosin eipä se julkinenkaan puoli ilman veronmaksajilta takavarikoituja rahoja toimi.

0:27-0:38: Vasemmistoliitossa kuva lääkäreiden ammattietiikasta näyttää olevan aika lohduton. Ilmeisesti Vasemmistoliiton todellisuudessa jokainen yksityisellä sektorilla työskentelevä ihminen on läpeensä paha ja moraaliton? Ne sairaslomat muuten haetaan nytkin yksityisiltä palveluntuottajilta, ihan tiedoksi sinne Vasemmistoliiton puoluetoimistolle, missä näytetään elävän tukevasti irti yksityisen sektorin realiteeteista.

0:38-0:58: Uudessa lakiesityksessä ei ole videolla implikoitua mekanismia, jossa yksityinen palvelutuottaja saa päättää hoitavansa vain rahallisesti kannattavimmat potilaat, vaan päätöksen palvelukokonaisuuksista ja palveluketjuista tehdään maakunnassa. Asian voi vaivattomasti tarkistaa lakiesityksen sivulta 743, pykälästä 13, jossa asia yksiselitteisesti todetaan.

Jos minä jaksan iltapuhteina tämän verran perkailla tätä vuosisadan ehkäpä suurinta lakiuudistusta, niin on se nyt saatana, jos siellä Vasemmistoliiton puoluetoimistolla veronmaksajien rahoilla loisivat politrukit eivät viitsi edes aukaista koko paperia.

0:58- 1:18: Nykyään meillä itse asiassa on hyvä yksityinen puoli ja äärirajoillaan nitisevät julkiset laitokset. Esimerkiksi taannoinen polvivammani hoidettiin yksityisellä puolella välittömästi siinä, missä julkisella puolella työskentelevien ja siellä itsensä hoidattaneiden ystävieni mukaan jonossa olisi mennyt todennäköisemmin puolisen vuotta. Uudessa järjestelmässä yksityisen puolen palvelut tulevat kaikkien saataville, joten en voi ymmärtää miksi Vasemmistoliitto ajaa mallia, jossa köyhimmillä ja sairaimmilla ei jatkossakaan ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa terveytensä rapautuvan hoitojonoissa?

1:18-1:38: Kukaan tällaista roskaa hyvänä yhteiskunnallisena analyysinä pitävä on luovuttanut oikeutensa naukua esimerkiksi kansallismielisestä oikeistopopulismista yhtään mitään.

1:38-1:48: Koska tietysti se on synti, jos siirtyy politiikasta erikoisosaamisalueensa töihin? Odotankin mielenkiinnolla millaisen videon Vasemmistoliitto tekee entisestä puheenjohtajastaan Suvi-Anne Siimeksestä, joka aikoinaan lähti Lääketeollisuus Ry:n toimitusjohtajaksi? Tai SDP:n Ulla-Maija Rajakankaasta, joka viime vuonna siirtyi lobbaamaan Hyvinvointialan liiton palkkalistoille.

1:48-2:04: Parempituloiset joutuvat luovuttamaan omaisuuttaan nyt ja tulevaisuudessa enemmän valtiolle kuin pienituloiset, asiassa ei ole yhtään mitään epäselvää tässä jyrkän veroprogression Mekassa. Nyt kun köyhillekin ollaan takaamassa pääsy laadukkaisiin yksityisten yritysten tuottamiin palveluihin, niin sekin yritetään valehdella eriarvoisuuden pahentumiseksi.

Vasemmisto on myös vuosikymmeniä naukunut, kuinka suomalaiset eriarvoistuvat köyhien saadessa huonolaatuista ja riittämätöntä palvelua julkiselta sektorilta rikkaiden ostaessa laadukasta palvelua yksityiseltä sektorilta. Tosin silloin julkisen puolen palvelutuotantoa ylistetään maasta taivaisiin, kun vaikkapa joku kokoomuslainen erehtyy väittämään yksityisen sektorin tuottavan halvempia ja laadukkaampia palveluita kuin julkinen. Julkisen palvelutuotannon hyvyys ja huonous tuntuukin vasemmistoretoriikassa muuttuvan aina sen mukaan, kuka puhuu ja mikä on agenda.

2:04-: On outoa väittää, että esimerkiksi julkisiin SoTe-yhtiöihin ei voisi äänestämällä jatkossa vaikuttaa, kun niitä hallinnoi maakuntavaaleissa valittu maakuntahallinto ja lait Suomessa edelleen säätää eduskunta. On myös erikoista, että oppositiopuolueet kilpaa märisevät SoTe-palveluiden yhtiöittämisestä samalla, kun ne kovaan ääneen puolustavat esimerkiksi Ylen, Alkon, Veikkauksen ja vaikkapa lukuisten kunnallisten energiayhtiöiden säilyttämistä. Miksi julkinen yhtiö on tässä asiassa veroparatiiseissa piilottelevien katalien porvarien salajuoni, mutta toisessa yhteydessä jumalallinen todiste vasemmistoaatteen messiaanisuudesta?

Vasemmistoliiton Facebook-päivityksen kommenttikentästä ei ole vaikeaa päätellä, että todella moni näkee videon sisällön totena. Kriitikoille Vasemmistoliiton puoluetoimistolta lähinnä tolkutetaan, että heidän täytyy vain lukea Vasemmistoliiton 40-sivuinen sote-vastaesitys löytääkseen totuus. Kyseinen esityksen sisällöstä kertoo paljon, kun tarkistaa siinä viitatut lähteet, joita on yhteensä kuusi. Kaksi viittaa Kansan Uutisten artikkeliin, kaksi Ylen artikkeleihin, yksi Soste Ry:n tiedotteeseen ja yksi Nyt-liitteen otsikkoon. Yksikään ei viittaa itse lakiesitykseen. Koko komeuden kruunaa maininta siitä, että osa artikkeleista on kirjoitettu ennen kuin hallituksen esitys edes julkaistiin.

Sitä kuvittelisi, että hallituksen lakiesitystä kritisoiva pamfletti viittaisi kyseiseen dokumenttiin, ja että siihen olisi edes kerran referoitu tuon tuhatsivuisen lakiesityksen sisältöä. Toisaalta, vaaleja on tunnetusti pirun vaikeaa voittaa puhumalla pelkästään asiaa ja todistamalla oma substanssinsa tärkeissä asioissa.

Videon tekijä, Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas Mike Pohjola, sanoo Iltalehden haastattelussa "uskovansa" sote-uudistuksen myötä käyvän, kuten hän videossaan esittää. Pohjolan uskomukset SoTe-uudistuksen vaikutuksista kuulemma perustuvat Vasemmistoliitolta saatuihin tietoihin ja varmaankin juuri siksi Pohjolan haastattelu Iltalehdessä onkin videoltaan tuttuun tyyliin lähinnä perustelemattomien väittämien ja kauhukuvien ilotulitusta. Sitä olisi kuvitellut, että noin paljon huolta noinkin tärkeästä asiasta kantava tyyppi olisi viitsinyt tutustua myös itse lakiesitykseen ja uudistusta valmistelevan ministeriön muihin materiaaleihin sen sijaan, että olisi sokeasti luottanut Vasemmistoliiton propagandisteihin

Videosta saamansa kritiikin artisti tyytyy selittämään Mehiläisen mainostoimiston palkkaamien nettiagitaattoreiden propagandaksi. Ilman ensimmäistäkään videolla tai haastattelussa ilmi tuomaansa perusteltua argumenttia Pohjola väittää myös, että saamansa kritiikki on vain merkki hallituksen ja lääkärifirmojen katalista salajuonista ja "konnankoukuista". Allekirjoitetaankohan Vasemmistoliiton puoluetoimistolla myös tämä Mike Pohjolan analyysi?

Kuin alleviivatakseen videonsa sisällöttömyyttä ja vasemmistolaisen politiikan utopistisuutta Pohjola maalailee omaa SoTe-ihannettaan, jossa meillä olisi mahdollisimman pieniin yksiköihin jaettuja terveyskeskuksia, joihin olisi nykyisten palveluiden lisäksi vieläpä integroitu sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoidon palvelut. Ilmaisuuden takia nykyistä vielä pahemmin ruuhkautuvien terveyskeskusten rahoitus kuulemma hoidettaisiin sillä sosialistien iänikuisella taikatempulla eli rikkaita, tai ainakin "jotakuta muuta", verottamalla.

Se tosin jäi mietityttämään, että miten tässä vasemmistounelmassa rikkaita estettäisiin ostamasta itselleen parempaa terveydenhoitoa kuin köyhät? Luotetaankohan Vasemmistoliitossa siihen, että maailmanhistorian muiden sosialististen kokeilujen tapaan maamme ajautuisi ennen pitkää tilaan, jossa sosialistipoliitikkojen käskyttämä armeija ja lainvalvontakoneisto väkivalloin estää ihmisiä tekemästä kauppaa keskenään, mistä seurannut talouskurimus tappaa pahnan pohjimmaiset nälkään? Vai verotettaisiinko rikkaat niin köyhiksi, ettei heillä olisi varaa yksityisellä puolella tuotettuihin palveluihin? Jos kyllä, niin kenen rahoilla utopiaa rahoitetaan sen jälkeen, kun viimeinenkin suomalainen seisoo päivystys- tai hoitojonossa?

Oli miten oli, tällä tasolla Vasemmistoliiton vaalistrategia siis on vuonna 2017: Perusteettomia väitteitä, stereotypioita, salaliittoteorioita ja radikaalia kyvyttömyyttä ymmärtää rakenteellisten uudistusten sisältöä tai tarvetta.

Vasemmistoliiton videollaankin ilmoittama tavoite on yksiselitteisesti koko SoTe-lain kaataminen, koska siinä on luonnosvaiheessa jotain huomautettavaa. On sanomattakin selvää, että tuollainen vaatimus ei ole millään tavalla kohtuullinen tai linjassa parlamentaarisen lainvalmisteluprosessin kanssa, jossa lakiluonnokseen annetut kommentit evästävät virkamiehiä ja poliitikkoja lain jatkovalmistelussa.

Käydäänpä vielä läpi muutama useasti kuultu huoli SoTe-uudistuksesta:

1. Sairas ei jaksa kilpailuttaa.

Onko sairaalle parempi, että hänellä ei ole edes mahdollisuutta kilpailuttaa, vaan hän saa istua siinä lähimmän julkisen palveluntuottajan hoitojonossa viikoista vuosiin? Toisekseen, palveluntuottaja tietysti kilpailutetaan ENNEN kuin ollaan sairaita eikä vasta sitten, kun defibrillaattori jo latautuu. Jac vaikka kilpailutusta tehtäisiinkin vasta ambulanssissa, niin onko palveluntuottajalla enää mitään väliä siinä vaiheessa?

2. Kustannukset kasvavat

Suomalainen vasemmisto on perustanut lähes koko poliittisen olemassaolonsa vaatimukseen lisätä sosiaalityön ja terveydenhuollon rahoitusta, mutta nyt kun joku muu on reformoimassa, niin laatukriteerit unohdetaan ja kustannusten kasvu yhtäkkiä onkin pahin perkele? Missä logiikka?

Vasemmistoliiton omassa SoTe-pamfletissa esitetään, että palveluita tuottaessa ei voida toteuttaa laajaa valinnanvapautta, palvelun laatua ja kustannussäästöjä samalla kertaa. Tämä on tietysti totta vain siinä vasemmistolaisessa vaihtoehtotodellisuudessa, missä maailma on käytännössä jo valmis ja kaikki palveluntuottajat toimivat potentiaalisen tehokkuutensa ylärajoilla. Reaalimaailmassa tehostamisen varaa esimerkiksi johtamistavoissa, toimintakulttuurissa ja prosesseissa on yllin kyllin.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä Pohjois-Karjalan keskussairaala, joka vapautti 5 000 tuntia hoitajien työaikaa potilastyöhön sekä säästi kiinteistöhuollon työaikaa 320 tuntia vuodessa, vain korjaamalla talon sisäistä logistista prosessia ja vaihtamalla liuosvarastointiin käytetyt laatikot läpinäkyviksi. Toisena esimerkkinä voi mainita Helsingin Vuosaaren kotihoidon, kun työtehtäviä priorisoimalla saavutettiin pienempi työkuorma, sairauspoissaolojen väheneminen, parempi työviihtyvyys ja parempi asiakastyytyväisyys jopa aikaisempaa pienemmillä kustannuksilla. Tämä on kiistaton merkki työtehokkuuden kasvamisesta sekä siitä, että SoTe-sektorin menopuolella lienee miljardien eurojen säästöpotentiaali.

En minä sitä sano, että uudessa SoTe-mallissa kaikki olisi täydellistä tai edes toivottavaa. En esimerkiksi ymmärrä, miksi suomalaiseen hierarkiapyramidiin luodaan lisää kerroksia maakuntahallintojen muodossa? Olen samaa mieltä Suomen Kuvalehdessä haastateltujen virkamiesten kanssa siitä, että tulevilla maakuntahallinnoilla ei vaikuta olevan muodostamisensa jälkeen tarpeeksi aikaa miettiä palveluntuottajien vastuunjakoa ja kilpailutuskriteereitä. Ja on helppo yhtyä Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Hanna Tainion ja hallintotieteen professorin Jari Stenvallin näkemykseen siitä, että maan tavaksi muodostunut puutteellinen valmistelu on tätäkin lakia valmisteltaessa ongelma, jota ei pitäisi katsoa läpi sormien nyt eikä jatkossa.

Sitä älykkäämpää SoTe-kritiikkiä väläytti myös Osmo Soininvaara lääkärilehden artikkelissa esittäessään huolensa nykyiseen lakiesitykseen sisältyvistä mahdollisista kannustinongelmista. Ode ei ikävä kyllä tarkemmin erittele mitä kohtaa tuosta esityksestä hän tarkoittaa, joten on vaikeaa tarkastaa lakiesityksestä, onko huoli perusteltu. Yleisesti ottaen analyyttisenä ja rationaalisena pitämäni Soininvaaran tapauksessa saattaa hyvinkin olla vinha perä.

Pelkkää populismia kuitenkin on se suu vaahdossa länkyttäminen, jossa lakiluonnoksen potentiaaliset ongelmat esitetään pohjattoman ahneen Kokoomuksen loputtoman pahuuden manifestiksi. On sanomattakin selvää, että JOS nykyiseen SoTe-malli ei anna tarpeeksi aikaa julkishallinnolle valmistautua reformiin, tai jos lakiin on livahtamassa SoTe-palveluntuottajien laupeuteen nojaava rahastusautomaatti, niin ne asiat sitten korjataan lain valmistelun myöhemmissä vaiheissa.

Tuo kaikki tapahtuu kuitenkin vain perusteellisen analyysin ja rakentavan kritiikin kautta. Vasemmistopoliitikkojen tietämättömyyttä ja sokeaan raivoon johtavia tunnereaktioita hyveenä korostava populismi taas on nykyisen poliitikan syöpä, joka tekee yhteiskunnastamme huonomman paikan meille kaikille. Eritoten niille köyhille ja sairaille, joiden kärsimys keppihevosenaan vasemmisto on näköjään päättänyt ratsastaa vuosisadalta toiselle.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005058616.html
https://www.facebook.com/vasemmisto/videos/10154446020440172/
https://www.youtube.com/watch?v=xFgiZBXBd8s
http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3223876/hallituksen-esitys-sote-ja-maakuntauudistuksesta-2.3.-2017.pdf/05df0eec-7625-435a-b462-667279f2d029
http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/171250-suvi-anne-siimeksesta-laaketeollisuuden-toimitusjohtaja
https://www.verkkouutiset.fi/politiikka/hs_ulla-maija_rajakangas-57227
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201703112200084196_pi.shtml
http://www.vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2017/03/Vasemmiston-sote.pdf
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005127070.html
http://yle.fi/uutiset/3-8413955
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sote-uudistuksen-avainvirkamiehet-kokoomukselle-tarkeaa-valinnanvapautta-lykattava/?shared=961711-7826a57d-999
http://yle.fi/uutiset/3-9511997
http://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/valinnanvapaudessa-muhii-katastrofi/?public=3c740ad5dcfadddda47923224b821943
http://alueuudistus.fi/mika-on-sote-uudistus


3F - Tasa-arvo

Kolmannen aallon feminismille tasa-arvo on sisällöltään alati muuttuva termi, joka voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa, mikä tukee feminististä agendaa lopputulosten “tasa-arvosta”, eli feministien suosimien uhridemografien erityisasemasta yhteiskunnassa. Ilman itseironian häivääkään rasismia ja seksismiä sanojensa mukaan vastustavat kolmannen aallon feministit ovat julistaneet syyllisiksi lähes kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin valkoihoiset, miehet ja eritoten valkoihoiset miehet, koska nämä ihmisryhmät ovat feministisen teorian mukaan jossain maagisessa valta-asemassa. Feministiseen teoriaan on jopa sisällytetty ajatus siitä, ettei miehiä kohtaan voi olla seksisti eikä valkoisia kohtaan rasisti vaikka kumpaankaan termiin ei määritelmällisesti liity ajatusta sen enempää tekijän kuin kohteenkaan sukupuolesta tai etnisestä taustasta.

Siksi feministisessä narratiivissa esimerkiksi miesten suhteellinen enemmistö pörssiyhtiöiden hallituksissa on ongelma, mutta naisten suhteellisesti suurempi osuus veronmaksajien elättämällä julkisella sektorilla ei ole. Samoin miesenemmistö teknisillä koulutusaloilla on myös valtava ongelma, mutta naisenemmistö lukuisilla muilla koulutusaloilla tai koko korkeakoulujärjestelmässä taas ei. Samoin ongelma on etnisten vähemmistöjen vähäinen osuus julkisen sektorin työvoimasta, mutta miesten korkea syrjäytymis-, alkoholisoitumis- ja itsemurhariski ei.

Tällaisista lähtökohdista ei saada aikaiseksi älyllisesti rehellistä keskustelua tasa-arvosta, kuten seuraavaksi käsittelemäni esimerkikit ikävä kyllä osoittavat. Niiden myötä jokaiselle käynee selväksi, kuinka rasismin, seksismin, syrjinnän ja niin monen muun käyttämänsä keppihevosen selässä itse asiassa istuvat feministit itse, ja kuinka kaksinaismoraalin läpitunkema feministinen teoria on.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on lanseerattu 100 tasa-arvotekoa-kampanja, jossa erilaisille yhteisöille annetaan mahdollisuus osallistua sadan tasa-arvoteon lanseeraamiseen ja toteuttamiseen. Kampanjan perustajat ja vetäjät ovat Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) sekä Naisjärjestöjen keskusliitto.

Ensimmäinen näistä on eduskunnan nimittämä hömppätoimikunta ja suojatyöpaikka, joka pitää mm. yllä myyttiä naisen eurosta ja myös muita kolmannen aallon feminismin teemoja. TANEn sisäisestä aatteellisesta dynamiikasta, verorahojen kuppaamiseen olennaisesti liittyvästä tuhlauksesta sekä korruptiosta on kirjoittanut mielenkiintoisesti blogissaan esimerkiksi TANEn toimintaa sen jäsenenä seurannut Jarmo Keto, linkki alla. Naisjärjestöjen keskusliitto taas on naisasialiitto, jonka hallitus, henkilökunta ja toimikuntien puheenjohtajat kaikki ovat naisia.

TANEn toimintakuvauksesta tutun tematiikan mukaisesti myös kampanjan kuvauksessa ylikorostetaan nimenomaan naisten oikeuksien toteutumista keskeisenä tavoitteena. Jos tarkoitus todella on edistää tasa-arvoa, niin miksei se riitä, vaan korostetaan sukupuolisegregaatiota ja nimenomaan naisten aseman parantamista kampanjan ykkösteemoina?

Tällä hetkellä kampanjan yhteistyökumppaneina on 38 järjestöä, joista 28 on naisjärjestöjä, miesjärjestöjä ei yhteistyökumppaneina ole ainuttakaan. Kampanjan listalle jo hyväksytyistä 50:sta teosta nopealla vilkaisulla ainakin 22 koskee aiheiltaan suoraan naisia tai naiseutta, neljä feminismiä ja vain yksi poikia. Ja kuin kirsikkana kakussa, kampanjan kunniatoimikunnan jäsenistä 31 on naisia ja vain viisi miehiä.

Puolustusvoimatkin olivat saaneet listalle oman tekonsa, jossa tutkitaan vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittavien naisten tasa-arvokokemuksia palvelusaikana. Vaikka asia tietysti sinällään on tärkeä, niin olisi ollut varmasti perustellumpaa tutkia esimerkiksi sukupuolensa takia pakkotyöhön määrättyjen miesten kokemuksia suomalaisen demokratian oikeudenmukaisuudesta. Puolustusvoimien tasa-arvoteon tekstissä vedotaan perustuslakiin, tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, mikä tuntuu lähinnä mauttomalta vitsiltä niin kauan kuin vain miehiä koskeva asevelvollisuus on vallitseva käytäntö.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Monien muidenkin feminististä agendaa ajavien toimielimien ja järjestöjen toimintaa leimaa puheiden ja tekojen välinen ristiriita. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta löytyy hengästyttävä lista aiheeseen liittyviä vastuuviranomaisia: Tasa-arvoyksikkö, tasa-arvoasioiden neuvottelukunta, tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön suojatyöpaikoissa työskentelee 13 ihmistä, kaikki heistä naisia. Neljä viidestä tasa-arvovaltuutetusta on ollut naisia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminta näyttää STM:n sivuilta löytyvän linkin perusteella vaienneen joskus viime vuoden alkupuolella kokonaisen puolen vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen, mutta projektiin käytettyjä verorahoja tuskin tullaan koskaan saamaan takaisin.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto työllistää 21 henkilöä, joista muuten 15 on naisia. Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 2014 silloisen vähemmistövaltuutetun, nykyisen yhdenvertaisuusvaltuutetun, toimistoon haettiin ylitarkastajaa määräaikaiseen virkaan. Kyseisestä työilmoituksesta käy ilmi, erikoista kyllä, että tasavertaisuuden toteutumista valvova viranomainen pitää esimerkiksi etnisyyteen perustuvaa syrjintää periaatteisiinsa sopivana rekrytointimetodina.

STM:n sivuilta linkki vie myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja sen alaisuudessa toimivan Tasa-arvotiedon keskus Minnan nettisivuille. Vähemmän yllätyksellisesti Minnan kaikki neljä työntekijää ovat naisia. Samaa feministisen tasa-arvopyrkimyksen linjaa noudatellaan myös Helsingin Yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, missä työskentelee 16 naista ja vain yksi mies, dosenteista ja emeritoista 13 on naisia ja 2 miehiä, sekä tohtorikoulutettavista 16 on naisia ja 2 miehiä.

Eikä tarina muutu myöskään EU-tasolla, kun verorahoja tuhlataan hömppäfeministiseen agendaan European Institute for Gender Equalityn (EIGE) muodossa, jonka luottamustehtävissä toimii 18 naista ja yksi mies, ja henkilökunnastakin reilu enemmistö on naisia, jos nimilistoja oikein tulkitsin.

Jos näiden esimerkkien sukupuolijakaumaa käsiteltäisiin samanlaisista lähtökohdista, kuin feministit käsittelevät esimerkiksi sukupuolten välisiä tuloeroja, sukupuolijakaumaa pörssiyhtiöissä tai kotitöiden jakautumista, pitäisi edellä mainittujen lukujen olla jotain aivan muuta. Mitään reflektiota näistä asioista on turhaa etsiä setämiehistä, all male paneleista ja patriarkaatista näsäviisastelevien feministien kirjoituksista, mikä kertoo kaiken olennaisen modernin feminismin tasa-arvopyrkimyksistä.

Median edustajista kolmannen aallon feminismin tuputtamisessa on kunnostautunut eritoten Helsingin Sanomien toimitus NYT-liitteen kautta. NYT:n toimittajat ovat aikaisemmin ottaneet kantaa rasismia ja seksismiä vastaan, mutta kohteen ollessa valkoihoiset miehet, rasismi ja seksismi muuttuivatkin ylitsevuotavaa ylistystä ansaitseviksi yhteiskuntakritiikin muodoiksi, kuten NYT-liitteen toimittaja Ronja Salmi taannoisessa artikkelissaan yritti todistella.

Kolumnistin mukaan Princess Nokia-niminen rap-artisti oli pyytänyt naiset ja ei-valkoiset ihmiset lavan eteen osoittaakseen miehille ja valkoisille yhteiskunnallisia etuoikeuksiaan, joskin artistin omasta esiintymisestä päätellen hän itse ei ole aivan noin monimutkaisen analyysin kautta päätynyt käyttäytymään noin rasistisesti ja seksistisesti.

Sosiaalinen media tietysti räjähti Salmen kaksinaismoraalista, mutta NYT:n toimituksessa taipuu todellisuus ja vakiintuneet termit, eivät seulana vuotava logiikka tai harhainen ideologia. Kaksi päivää myöhemmin NYT jatkoi ristiretkeään rasismin ja seksismin puolesta, kun edellisen artikkelin valkopesemiseksi oli haastateltu kahta ideologisesti puhdasoppista auktoriteettia, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Timo Airaksista sekä, yllätys yllätys, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää.

Artikkelissa Airaksinen on oikeassa siinä, ettei mitään käänteisrasismia tai käänteissyrjintää ole olemassakaan. On olemassa vain syrjintää ja rasismia huolimatta siitä, mihin sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun demografiin se kohdistuu. Feministisessä teoriassa poikkeuksen tekevät tietysti vain valkoiset miehet, joita ei kuulemma voi syrjiä millään tavalla. Airaksinen ilmoittautuu tämän älyvapaan ideologian kannattajaksi toteamalla, että: "rakenteellisesti alistettu ryhmä ei voi syrjiä rakenteellisesti vahvempaa ryhmää". Tätä logiikkaa noudatellen esimerkiksi asevelvollisuus ei syrji miehiä, mikä tietysti on aivan täyttä roskaa.

Muutenkin syrjinnän tarkastelu sukupuolidemografien kautta on naurettavaa. Yhtä järkevää olisi jakaa koko ihmiskunta tumma- ja vaaleahiuksisiin tai pihtipolvisiin ja länkisääriin, ja yrittää tehdä näitä demografeja koskettavien yleistysten kautta järkevää yhteiskunnallista analyysia ja politiikkaa.

Yllätyksettömästi feministisen narratiivin on hyväksynyt myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Pimiä, jonka mielestä positiivisella erityiskohtelulla on aina tavoiteltava todellista yhdenvertaisuutta. Tämä on kiertoilmaisu sille, että stereotypiat, ennakkoluulot ja yleistykset juhlapuheissa tuomitseva feministi jakaa esimerkiksi naiset, miehet, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat tiukasti omiin lokeroihinsa, unohtaa tekemässääm analyysissä kaikki tarkasteltavien ryhmien välisiä eroja selittävät tekijät, kuten työtuntien määrä, kielitaito, työn vaativuus, koulutustaso, jne, ja julistaa sitten tuomionsa, jonka oli jo päättänyt etukäteen.

Sitten vain soitto naisjärjestöihin ja akateemisesti lahjattomille toimittajille, jotta päästään lehtiin julistamaan älyllisesti epärehellistä mantraa naisen eurosta tai siitä, kuinka maahanmuuttajien huono työllisyysaste on pelkästään rasististen suomalaisten vika. Moni tämän katsojista saattaa ajatella, että jutut naisen eurosta ovat totta, mutta tilastodata ei tue kyseistä myyttiä, jonka seuraava 3F-sarjan video tulee kumoamaan.

Pimiä on löytänyt palasen totuutta todetessaan, että "sillä, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Tämä on sinällään totta, onhan meillä esimerkiksi liikuntakyvyttömiä, joille on perusteltua rakentaa esteettömiä tiloja arjen sujuvoittamiseksi. Mutta artikkelin konteksti oli etnisen taustan ja sukupuolen perusteella stereotypioiduissa ja erotelluissa ihmisryhmissä, ei yksilökohtaisissa perustelluissa erityisvaatimuksissa. Ei sukupuoli tai etninen tausta ole mitään vammoja, joiden perusteella ihmisille pitää luoda juridisia erioikeuksia muiden demografien kustannuksella.

Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että vain viikkoa NYT:n artikkelien jälkeen Princess Nokia pahoinpiteli valkoihoisen mieskatsojan keikallaan Iso-Britannian Cambridgessa. Tämä väkivaltaa omien sanojensa mukaan vastustava artisti oli ilmeisesti kuullut väärin kyseisen katsojan huudot ja hyökkäsi välittömästi hänen kimppuunsa. Lavalle takaisin päästyään tämä rasismia ja seksismiä niin monilla nerokkailla tavoilla vastustava räppäri totesi, että "näin tehdään, kun valkoinen poika on epäkunnioittava!" Princess Nokian filosofisesta nerokkuudesta häikäistynyt NYT-liitteen toimitus, saati sen aikaisemmin haastattelemat asiantuntijat, eivät kuitenkaan palanneet tätä tapausta kommentoimaan.

Kolmannen aallon feminismin näkemys tasa-arvosta, kuten niin monesta muustakin asiasta, onkin tällaista käsittämätöntä kognitiivisen dissonanssin ja vahvistusvinouman alkemiaa, jossa seksismi selitetään rohkeaksi kannanotoksi ja rasistinen stereotypisointi ihmisyyttä korostavaksi oikeudenmukaisuudeksi aina sen perusteella, kuka puhuu ja kuka on kohde. Niin etninen kuin sukupuoleenkin perustuva profilointi, lokerointi, stereotypiat ja kollektiiviset rangaistukset ikävä kyllä ovat feministisen politiikan tärkein työkalu ja siksi modernia intersektionaalista feminismiä ei missään tapauksessa voida pitää tasa-arvoaatteena.

Feministinen ideologia onkin eräänlaista sosiokulttuurista eugeniikkaa, jossa yksilön toiminnan tai mielipiteiden arvo lasketaan sen mukaan, millaiseksi hän on sattunut syntymään. Näiden yksilökohtaisten ominaisuuksien hyvyys tai huonous on etukäteen päätetty, kuten esimerkiksi feministiksi tunnustautuva Vihreiden Emma Kari taannoisessa Facebook-päivityksessään osoittaa. Kari pitää Jutta Urpilaisen kieltäytymistä presidenttiehdokkuudesta valitettavana, koska Jutta on nainen. Nykyisen hallituksen toimintaa Kari pitää tuomittavana, koska ministereistä tarpeeksi suuri osuus ei ole naisia.Helsingin pormestarikisasta Kari analysoi, että Vapaavuori on huono ehdokas, koska hän on mies ja Sinnemäki hyvä, koska hän on nainen. Samanlaista hömppää toistelevat useat muutkin feministeiksi tunnustautuneet poliitikot.

Näin ohutta, sisällötöntä ja seksististä poliittista analyysiä ruodittaisiin erovaatimusten kera päivätolkulla, jos joku miespoliitikko kääntäisi Karin kirjoituksessaan esittämät sukupuolistereotypiat toisin päin.

Edellä mainitut esimerkit paljastavat vääristymän suomalaisessa tasa-arvotyössä, joka käsittelee tasa-arvoa pääasiallisesti naisten ja feminismin näkökulmasta huolimatta siitä, että suomalaisen yhteiskunnan ehdottomasti suurimmat tasa-arvo-ongelmat liittyvät oppivelvollisuusiässä olevien poikien heikkoon menestykseen lakisääteisessä koulussa ja vain miehille laissa säädettyyn asevelvollisuuteen. Myös muita lainsäädäntöön liittyviä tasa-arvo-ongelmia on, kuten vanhemmuuden kustannusten jakautuminen, mutta siitä enemmän tulevilla videoilla.

Haluan korostaa, että minulle henkilökohtaisesti yhteiskunnassa vallitsevat sukupuolten väliset suhdeluvut ovat merkityksettömiä, kunhan kenenkään oikeuksia ja mahdollisuuksia ei rajata asettamalla heitä perusteetta juridisesti eriarvoiseen asemaan. Miehille ei siis tarvita kiintiöitä opettajakoulutukseen sen enempää kuin naisille kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, ja niin edespäin.

Julkisella sektorilla työpaikat on annettava pätevyysvaatimukset täyttäville parhaille hakijoille heidän sukupuolestaan tai etnisestä taustastaan riippumatta. Rahoitus kaiken maailman hömppätoimikunnille, akatemian luotettavuutta rapauttaville ideologisille koulutusohjelmille ja turhiin suojatyöpaikkoihin pitää lopettaa välittömästi. Jokainen edistäköön omaa ideologiaansa omilla rahoillaan.

Kuten jo todettua, uuden sukupolven tytöt pärjäävät kouluissa paremmin, naisilla on suhteellinen yliedustus korkeakouluissa ja sitä kautta todennäköisesti tulevaisuudessa myös merkittävä etulyöntiasema työmarkkinoilla ja palkkatilastoissa. Miehet johtavat itsemurhissa, väkivaltatilastoissa ja syrjäytymistilastoissa. Silti suomalaista tasa-arvokeskustelua dominoi moderni feminismi maalaten naisista kuvan loputtoman sorron uhreina ja siihen vedoten yrittää työntää poikia entistä enemmän marginaaliin vaikka iso osa tilastoeroistakin selittyy suurten ikäluokkien vaikutuksella. Ei uuden sukupolven pojista tule tehdä B-luokan kansalaisia vain isovanhempiemme hölmöyden takia.

Tällä hetkellä Suomessa tasa-arvotyön lähtökohdat ovat äärimmäisen epätasa-arvoiset ja epärehelliset, koska ne nojaavat vahvasti syrjivään, seksistiseen ja rasistiseen feministiseen ideologiaan. Siksi tasa-arvoa tavoitteleva yhteiskunta ei yksinkertaisesti voi saavuttaa tavoitettaan kolmannen aallon feminismin kautta, vaan vastaus on egalitarismi ja vapausaate.

http://www.jarmoketo.fi/havaintoja-tanesta/
http://www.naisjarjestot.fi/naisjarjestojen-keskusliitto/organisaatio-ja-hallitus/hallitus/
http://tane.fi/etusivu
http://tane.fi/tanen-kokoonpano
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/mista-on-kyse/
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/yhteistyokumppanit/
http://www.tasaarvo100.fi/client/naisjarjestot/userfiles/100-tasa-arvotekoa-kunniatoimikunnan-jasenet.pdf
http://stm.fi/tasa-arvo/vastuuviranomaiset
http://stm.fi/hso/tasy-henkilosto
https://www.tasa-arvo.fi/katsaus-historiaan
https://www.syrjinta.fi/yhteystiedot
https://www.syrjinta.fi/web/fi/-/vahemmistovaltuutetun-toimistossa-on-haettavana-ylitarkastajan-maaraaikainen-virkasuhde-1-5-2014-31-5-2015
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/yhteystiedot
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/henkilokunta/
http://eige.europa.eu/about-eige/eiges-structure
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005085886.html
https://youtu.be/8p1F5Spxfv0?t=8m21s
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005088520.html
http://www.tcs.cam.ac.uk/news/0036769-fashion-show-headliner-ends-set-early-after-hitting-audience-member.html
https://www.theguardian.com/music/2017/feb/21/princess-nokia-row-over-sexism-cambridge-university
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154357425310949


Käpykaarti pakenee huonoa valtiojohtoa  2

Oletko koskaan miettinyt, millaista sota oikeasti mahtaa olla? Se tuskin on elokuvien sankaritarinoita, uljautta, rohkeutta ja pyyteetöntä epäitsekkyyttä, vaan kuolemanpelon sävyttämää rujoa selviytymistaistelua, joka rampauttaa onnekkaimmatkin sen kokeneet joko fyysisesti tai henkisesti. Sotaan joutuessaan harva meistä jäisi historiankirjoihin vuolaasti ylistettynä sankarina, jonka rintaa koristaa kunniamerkit.

Ehkä sinä olet se onneton, joka kuolee valtimon auki repineen luodin aiheuttamaan verenhukkaan, tai jää lähitaistelussa alakynteen ja hakataan nyrkein ja puukoin hengiltä? Olisitkohan sinä juuri se sotilas, joka osuman saaneessa miehistönkuljetusvaunussa ovenkahvaa paniikissa riuhtoessaan tajuaa palavansa elävältä muutaman sekunnin päästä? Vai olisitko se onnekas, joka pääsee takaisin siviiliin ilman jalkoja, käsiä tai kaikkia neljää? Onneksi et kuitenkaan voi enää olla eurooppalainen talonpoika, joka käveli kuukausitolkulla läpi silloisen tunnetun maailman vain tullakseen teurastetuksi Teutoburgin metsässä tai kuollakseen Konstantinopolin muurilta ammuttuun nuoleen.

Maailmanhistorian taistelukentät ovat täynnä unohdettuja poikia ja miehiä, jotka joskus odottivat tulevaisuuttaan yhtä toiveikkaina kuin sinäkin. Sotien haudoissa makaa miljoonia raiskattuja ja tapettuja tyttöjä ja naisia, jotka vielä joskus elivät samanlaista huoletonta ja toiveiden täyttämää elämää kuin me tänään. Nämä ovat niitä satojamiljoonia sodan takia kesken jääneitä elämäkertoja, jotka loppuivat kauan ennen viimeisiä tyhjiä sivuja.

Ihmettelenkin, miksi sotimista ja sodan kauhuja käsitellään Suomessa niin merkityksettömän oloisina ja triviaaleina ongelmina, että maanpuolustusvelvollisten vain oletetaan sokeasti seuraavan mitä tahansa käskyjä vaikka varmaan kuolemaan?

Viimeisin tunteenpurkaus kuultiin puolustusministeri Jussi Niinistöltä, jonka ääliömäiset kommentit reservikarkureista todennäköisesti aiheuttivat enemmän hallaa yleiselle maanpuolustustahdolle kuin mikään valtiojohdon ulostulo vuosikymmeniin. Toisin kuin puolustusministeri Niinistö kuvittelee, maanpuolustusjärjestelmämme uskottavuutta ei nakerra kutistuva reservi vaan Niinistön kaltaisten poliitikkojen kyvyttömyys ymmärtää niitä yksilökohtaisia motiiveja, joiden pohjalle maanpuolustustahto rakentuu. Toisekseen, maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia suomalaisia reservistatukseen katsomatta, siihen nähden puolustusministerin kommentti reservistä poistumisen ja Suomen puolustamisen välisestä kytköksestä vaikuttaa Sven Tuuva-kaliiperin ammattitaidottomuudelta.

Myös Reserviläisliiton toiminnajohtaja Olli Nyberg osoitti ymmärtävänsä motivoinnista ja ihmisten johtamisesta yhtä paljon kuin sika satelliiteista heristäessään keskisormea niin asevelvollisille kuin reservistä poistuvillekin. Henkilökohtaisesti pidän tätä harmillisena siksi, että olen pitkään miettinyt aktivoitumista reserviläistoiminnassa, mutta Nybergin kirjoitus vakuutti minut toistaiseksi siitä, etten voi uhrata aikaani järjestölle, jonka toiminnanjohtajan pää on noin syvällä omassa perseessään.

Esimerkkien lista jatkuu pidemmällekin menneisyyteen. Raimo Ilaskivi otti vuonna 2015 reserviläiskirjeiden lähettämisen alla asiakseen romantisoida sotimista ja syyllistää heitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa maanpuolustuksen ehdottoman mielekkyyden. Toisaalta tuolloin osa suomalaisista otti oikein itseensä, kun eivät kuulukaan siihen nostoväen kermaan, joka pääsee kokemaan sodan kauhut ensimmäisten joukossa. Samaan aikaan Puolustusvoimista muistutettiin, että maanpuolustus ei ole vapaaehtoista, ja että maanpuolustusvelvolliset tullaan hakemaan rintamalle vaikka maailman ääristä. Vain se jäi epäselväksi, kuinka kustannustehokasta hieman pyylevän suupaltin, lähimmäistensä hakkaamisessa kunnostautuneen B-luokan artistin, tai oikeastaan kenenkään muunkaan turkulaisen hakeminen ulkomailta rintamalle oikein mahtaa olla? Myös HS:n kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä nationalistisessa fantasiassaan kyseenalaisti kaikki muut vaihtoehdot kuin marssia rinta rottingilla rintamalle todeten, ettei maanpuolustus ole valintakysymys.

On vähintäänkin röyhkeää vaatia, että nuoremmat sukupolvet luopuisivat ehdottomasti haaveistaan, tulevaisuudestaan ja jopa elämästään kunnioittaakseen jonkun lähes satavuotiaan ukonrähjän, sotakenttien glooriasta fantasioivan nationalistin tai ulkomailla asuvan asevelvollisuutta suorittamattoman toimittajan kansallistunteen värittämiä ihanteita. Millä moraalisella oikeudella nuoria suomalaisia syyllistetään siitä, etteivät täysin kyseenalaistamatta ja ehdottomasti alistu hengenvaaralliseen tilanteeseen, jossa nämä käpykaartilaisista ja rintamakarkureista napisevat kriitikot eivät itse ole koskaan olleet, eivätkä ole vaarassa siihen koskaan joutuakaan?

On pakko kysyä, että onko maa aidosti puolustamisen arvoinen, jos puolustajat täytyy käydä kriisin puhjettua hakemassa ulkomailta ja pistettävä väkisin ruotuun? Vastoin yleistä luuloa, maanpuolustus kuitenkin on nimenomaan valintakysymys, koska ketään ei siihen voi pakottaa. Toisin kuin puolustusministeri Niinistö kuvittelee, maata voi jättää puolustamatta myös siksi, ettei vain satu huvittamaan, joskin syyt esimerkiksi reservistä poistumiseen ovat varmasti monitahoisemmat. Ja juuri sen takia Suomen valtiojohdon tulisikin miettiä, miten maamme puolustamisesta tehdään houkutteleva vaihtoehto myös heille, jotka eivät löydä pelkästä kansallismielisestä paatoksesta tai ministerin mahtikäskystä syytä laittaa henkeään vaaralle alttiiksi.

Asettakaa itsenne vaikka korkeasti koulutetun ja kielitaitoisen nuoren aikuisen asemaan: Venäjä hyökkää sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen, jonka mahdollisuudet puolustaa suvereniteettiaan ovat tällä hetkellä verrannolliset Itä-Ukrainan tilanteeseen, eli käytännössä olemattomat. Vaihtoehtoina on siis viedä perhe turvaan ulkomaille, mistä korkeasti koulutetulle ja kielitaitoiselle ihmiselle löytyy kyllä töitä ja uusi tulevaisuus, tai laittaa henki alttiiksi sodassa, joka on takuuvarmasti hävitty. Minkä valinnan luulet olevan todennäköinen ja mihin suuntaan luulet verbaalisen silmille sylkemisen, vittuilun ja keskisormen heiluttelun vaakaa kallistavan?

Kaikkia yksilöllisiä maanpuolustustahtoon liittyviä osatekijöitä on mahdotonta luetella, mutta ainakin minulle olennainen kannustin on esimerkiksi edes teoreettinen mahdollisuus voittaa mahdollinen konflikti, mikä ei voi tällä hetkellä toteutua ilman NATO-jäsenyyttä, vaikka talvisodan juoksuhaudoista menneiden sukupolvien sotamenestystä glorifioiva puolutusministeri olisi asevelvollisuuden ylivertaisuudesta mitä mieltä tahansa. Valtiovallan on päätöksillään myös luotava maahamme oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuksien ilmapiiri, joka tekee maanpuolustuksesta houkuttelevan vaihtoehdon sen sijaan, että suomalaisten oletetaan tuosta noin vain hyppäävän minkä tahansa luodin eteen, kun valtiovalta sormiaan napsauttaa.

Suomalaisten maanpuolustustahdon vähenemiseen syyllinen löytyy ensimmäisestä peilistä, johon nykyisen poliittisen järjestelmämme luoneet sukupolvet sattuvat katsomaan. Se kannattaisi niin vanhempien sukupolvien, valtion päämiesten ja kaikkien muidenkin maanpuolustuskeskusteluun osaa ottavien pitää mielessä. Tämä tiedoksi myös nuorempien sukupolvien suulla shekkejä kirjoittavalle Perussuomalaisten puheenjohtajalle Timo Soinille, jolla ei ole mitään riskiä joutua “taistelemaan niin helvetisti” vaikka Suomea kohtaisi millainen kriisi tahansa. Suomen puolustamiselle on oltava jokin perusteltu syy ja minusta on aivan äärimmäisen huolestuttavaa, että turvallisuuspoliittisessa keskustelussa edes valtiojohto ei kykene laskevan maanpuolustustahdon edessä paljon muuhun kuin vetoamaan lakiin kirjattuun pakkoon.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005057616.html
https://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/blogit/nyberg_olli/nykypaivan_rintamakarkuruutta.36634.blog
http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195332-julkkiksiako-kapykaartiin
http://yle.fi/uutiset/reservilaiskirje_sai_suomalaiset_soittamaan_puolustusvoimille/8038318
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000000927593.html
http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=8189
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005048121.html
http://yle.fi/uutiset/3-9330587


Bernerin liikenneselvitys ja miksi Suomella menee niin huonosti

Liikenne- ja viestintäministeriön SELVITYS liikenneverkon kehittämisestä synnytti vähemmän yllätyksellisesti valtavan kohun. Minun kokemukseni mukaan vain pieni osa kriittisistä äänistä oli vaivautunut pohtimaan SELVITYKSESSÄ mainittuja ehdotuksia asiallisesti siinä, missä valtava enemmistö veti taas kerran primitiivireaktiot ja pikkuhousut vakoseen ihan vain varmuuden vuoksi, onhan SELVITYKSESTÄ vastaava ministeri väärästä puolueesta tai jotain. Tämä kohu viimeistään todisti älyllisen laiskuuden muuttuneen Suomessa hyveeksi, jota ei enää tarvitse hävetä, vaan päin vastoin sen julkinen esittely on muuttunut meriitiksi, jolla voi jopa päästä eduskuntaan asti.

Tässä vaiheessa kyse on kuitenkin vasta SELVITYKSESTÄ, jonka tekemiseen hallitusohjelma Berneriä ja ministeriötään velvoittaa. Tästä on vielä pitkä matka edes lakiesityksiin ja vielä pidempi matka vahvistamiseen laiksi, se tuntui monelta kriitikolta unohtuvan.

Tämä SELVITYS on leimattu hallituksen ammattitaidottomuudeksi, koska esimerkiksi valtiovarainministeriö ei vielä seiso siinä esitettyjen uudistusten takana. Jos pöytään olisi tuotu kaikkien asiaan liittyvien ministeriöiden keskenään toteutuskelpoikseksi hioma esitys, niin hallituksen olisi syytetty valmistelevan lakia salassa ja halveksuvan avointa demokratiaa. Näin kävi muun muassa sähköisen viestinnän tiedustelun, metsähallituslain ja niin monen muun uudistuksen kohdalla, joista pääsi ennakkotietoja julkisuuteen. Nyt kun sille paljon vaaditulle kansalaiskeskustelulle annetaan ihan tietoisesti tilaa, niin sekään ei ääliöille kelpaa.

Yksi yleinen virheellinen käsitys SELVITYKSESTÄ on se, että tieliikenneverkkoja ollaan yksityistämässä. Sama lauluhan kuultiin jo vuosi sitten, kun SELVITYS laitettiin työn alle populistisen mölinän saattelemana. Todellisuudessa SELVITYKSEEN sisältyy vain ehdotus liikenneverkkojen yhtiöittämisestä, ei yksityistämisestä. Yhtiöstä 65 % omistaisi valtio ja 35 % maakunnat jyvitettynä tieverkoston määrän funktiona, eli kyseessä olisi julkinen yhtiö, jota ohjaa mm. valtion omistajaohjauspolitiikka.

Kun väylien rahoittaminen on historiallisesti ollut eduskunnan hallussa, on saatu aikaiseksi lähinnä hallituksen kokoonpanosta riippuvaista ja ennalta-arvaamatonta siltarumpupolitiikkaa, jossa kansanedustajat yrittävät kilvan siirtää autoilijoiden euroja omien kotikuntiensa väylähankkeisiin tullakseen valituiksi uudestaan.

Liikenne- ja viestintäministeriön budjetti vuodelle 2015 oli 2,9 miljardia euroa siinä, missä pelkästään tieliikenteestä kerätty polttoainevero oli 2,8 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan autoveron ja ajoneuvoveron tuotto, niin summa on 4,6 miljardia. Alvit ja muut tieliikenteen verot mukaan lukien tienkäyttäjiltä peritään lähes 7,8 miljardia euroa vuosittain. Siinä vähän perspektiiviä siihen, millaisina lypsylehminä autoilijoita tässä maassa kohdellaan.

Kaikista helpoin ja oikeudenmukaisin tapa hoitaa tieliikenteen verotus olisi siirtyä pelkästään polttoaineverotukseen ja tietulleihin. Polttainevero on helppo tapa kerätä veroja tienkäytön ympäristöhaittojen funktiona ja tietullit taas tienkulutuksen funktiona. Tietullit voidaan kerätä vaikka pienellä autoon kiinnitettävällä sondilla, joka voidaan lukea tulliportilla moottoritienopeuksissa. Näin väistettäisiin esimerkiksi GPS-seurantaan liittyvät tietoturvaongelmat. Mutta tämä olisikin yksinkertaisuudessaan niin kaunis järjestelmä, ettei sitä Suomessa todennäköisesti tulla koskaan näkemään.

Varsin yleinen väite verotuksen painopisteen muuttamisesta polttoaineverotukseen on se, että sähköautojen yleistyessä polttoaineveron verokertymä pienenee liikaa. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, koska sähkökin on polttoainetta, jota voidaan verottaa varsin helposti. Ja toisaalta, jos se niin kovasti suitsutettu yksityisautoilun loppu ja autojen määrän radikaali väheneminen häämöttää jo lähitulevaisuudessa, niin ei tieinfran ylläpito voi perustua autojen ostamisen verottamiseen, vaan niiden käytön verottamiseen.

Muuttumattomana vaalikausien välissä on säilynyt vain narina suomalaisten liikenneinfrastruktuurin huonosta kunnosta ja korjausvelasta, joka on jo yli 2,5 miljardia euroa. Yhtiöittämisen myötä liikenneinfraa voisivat hallinnoida alansa ammattilaiset ja EU-tukien hakeminen väylähankkeille helpottuisi. Infran myyminen yksityisille yrityksille onnistuu kyllä tarvittaessa ilman yhtiöittämistäkin, joten naukuminen yksityistämisestä edes ole argumentti tässä keskustelussa.

Muutenkin voi vain ihmetellä yhtiöittämisen aiheuttamaa lohdutonta märinää, kun käytännössä iso osa esimerkiksi paikallisista energiayhtiöistä on kuntien ja kaupunkien omistuksessa. Eipä näy montaa ihmistä kitisemässä esimerkiksi Helsingin Energian, Oulun Veden tai Tampereen Sähkölaitoksen yhtiömallista, joten miksi liikenneverkkojen vieminen julkisomisteiseen yhtiöön niin yskittää? Jos yhtiöiden toiminnan läpinäkyvyys mietityttää, niin silloin kannattanee vaatia muutoksia yhtiölakiin sen sijaan, että vain yrittää roikkua kynsin hampain siinä todellisuudessa, mihin kukaan ei ole tyytyväinen.

Oppositiopopulismilta ei taaskaan voinut välttyä, kun Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö keräili irtopisteitä marmattamalla autokaupan pysähtymisestä ja markkinahäiriöistä. Eipä ole autokaupan tila tai markkinahäiriöiden luominen aikaisemmin huolestuttanut yksityisautoiluvastaiseksi profiloitunutta Vihreää puoluetta, jonka ponnisteluiden seurauksena esimerkiksi tuulivoimalle maksetut tuotantotariffit ovat osaltaan olleet tuhoamassa pohjoismaisia energiamarkkinoita.

Suomalainen taantumuksellisuus ja selkäänpuukotuksen kulttuuri loisti myös hallituksen sisäisestä kommentoinnista. Perussuomalaisten Sampo Terho ja myöhemmin Timo Soini kerkesivät molemmat lyömään Bernerin SELVITYKSEN maahan tarjoamatta minkäänlaista järkevää analyysiä sen sisällöstä tai syytä valitsemalleen kannalle vaikka vielä vaalien alla autoveron poisto oli yksi persujen pääteemoista. Todennäköisesti kyse onkin tahallisesta poliittisesta jarruttamisesta neuvottelupääoman kerryttämiseksi. "Herrojen huvikuunareiden ja juppikoottereiden" lisäverotus on ollut hallituksessa vastatuulessa, joten persut vastustavat nyt kaikkia hallituksen sisältä tulevia ajatuksia saadakseen neuvoteltua oman pölhöpopulistisen aloitteensa läpi.

Kerkesipä myös Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo täsmentämään, että autoverosta ei olla luopumassa. Että huoli pois vaan kansalaiset, autoverotusta ei tulla laskemaan, joten suomalaisilla ei jatkossakaan tule olemaan varaa uudempiin ja turvallisempiin autoihin! Hyvä että tuli selväksi, mutta millä ihmeen logiikalla tämä ilmoitus pitäisi selittää itselle positiivisena ja rauhoittavana asiana? Siten, että 13 vuotiaan Toyotani arvosta ei sulanutkaan paria euroa ja saan olla sen kanssa naimisissa vielä vähintään 10 vuotta ennen kuin minulla on tässä riistoverotuksen luvatussa maassa ostaa uudempi kosla?

Ainoa isompi moka Bernerin SELVITYKSEEN liittyen oli se, että sen läpi viemisen ilmoitettiin olevan tavoite vuodelle 2018, kun olisi vain pitänyt täsmentää, että tämä on hallituksen tilaama SELVITYS. Nyt kuluttajat ennakoivat hankintojaan kohun saattelemana ja autokauppa tyssäsi hetkeksi kuin seinään. Toisaalta, mikään selityksen määrä ei tehoa ihmisiin, jotka ovat päättäneet olla käyttämättä aivojaan, kuten Iltasanomien entinen auto- ja liikennetoimittaja Manu Tuppurainen, joka syytti hallituksen jo vieneen häneltä 7 000 euroa vaikka Berner oli jo yli viikkoa aikaisemmin ilmoittanut, että jo maksettuja autoveroja voidaan kompensoida taannehtivasti esimerkiksi myöntämällä kevennyksiä tuleviin käyttömaksuihin.

Reaktiot Bernerin luotsaaman ministeriön SELVITYKSEEN ovat malliesimerkki siitä, miksi Suomen kansantalous yskii, miksi nuoret sekä koulutetut osaajat haluavat täältä pois ja miksi täällä yleisesti ottaen niin moni asia on täällä täysin perseestä. Kun kerran vuosikymmenessä joku kehtaa esittää jonkin uuden ajatuksen, niin kaikki hyökkäävät kimppuun ja torppaavat ehdotuksen vaistomaisesti suomatta asian pohtimiseen edes puolikasta ajatusta. Ei järkevää analyysiä, ei kompromisseja, ei neuvottelua, ei ratkaisumallien hakemista eikä asiallista kritiikkiä, vaan niin kaverit kuin vihamiehetkin vetävät ehdotuksen tekijän kölin ali ja selkään tökätään vielä puukot kaupantekijäisiksi. Näin saadaan Suomessa juhlapuheissa ja vaalitilaisuuksissa ylistetty, mutta todellisuudessa halveksittu, tulevaisuuteen katsova edistysmielisyys kitkettyä ja opetettua dissidentit puhumaan metsäteollisuudesta, sotakorvauksista, verojen korottamisesta ja valtion monopolien ylläpitämisestä aivan niin kuin ne johtaisivat Suomen tarujen myyttiseen suuruuden aikaan.

Täällä ei haluta nähdä, ei edes harkita, mitään uutta. Suomi-laivan ruorissa maatamme pakonomaisesti menneisyyteen luotsaavien johtajien tärkein tehtävä on jankuttaa mantraa siitä kuinka "Näin nämä asiat on aina ennenkin tehty" ja “isot laivat kääntyvät hitaasti”. Mutta kaikki hyvin rakkaat ystävät, mikään ei sittenkään muutu ja taantumuksen aika jatkuu! Onneksi LVM:n SELVITYS ammuttiin jopa sen tilanneen hallituksen toimesta alas ja Berner vietiin roviolle kokemaan kylänväen raivo.

En voi olla ajattelematta, että tämä sama mentaliteetti leimaa lähes koko yhteiskuntaamme poislukien uuden sukupolven luotsaamat yritykset, jotka ovat nousseet arvoltaan jopa miljardikerhoon ja edustavat aloillaan maailman huippua. Luuletteko, että Supercellillä, Roviolla, Fingersoftilla tai muissa uuden ajan kasvuyrityksissä yrityskulttuuri on edellä kuvatun kaltainen? Minä veikkaan, että menestyvissä yrityksissä niin hyvät kuin huonotkin ehdotukset punnitaan harkiten, eikä keskustelua käydä, saati päätöksiä tehdä, primitiivisten vihantunteiden vallassa. Työskentelisitkö itse mielelläsi yrityksessä, jossa jokainen ideasi ja ääneen lausuttu mielipiteesi johtaisi julkiseen häpeärangaistukseen? Olisiko sellainen yritys mielestäsi potentiaalinen tulevaisuuden menestyjä?

On vaikeaa nähdä Suomea tulevaisuuden menestyjäkansakuntana, kun kansalaiset ruohonjuuritasolta aina maan korkeimpaan johtoon asti elävät 1960-luvun management by Perkele-unelmaa yrittäen tappaa kaiken keskustelun epäterveiden rakenteiden muuttamisesta. Ironisinta, ja toisaalta vittumaisinta, tässä hommassa on se, että joudun puolustamaan kepulaisia muiden puolueiden taantumuksellisuudelta.

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79176/Raportit%20ja%20selvitykset%201-2017%20Parempia%20v%C3%A4yli%C3%A4%20%E2%80%93%20sujuvampaa%20liikennett%C3%A4.pdf?sequence=1
https://www.lvm.fi/-/yhtiomalli-ratkaisisi-liikenneverkon-rahoituksen-919842
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sipila-napayttaa-liikenneuudistusta-kritisoineita-hallituskumppaneita-tama-kaytiin-lapi-kaikkien-kesken/6280234
http://yle.fi/uutiset/3-7044492
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016022821188491_uu.shtml
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/suora-linja-miksi-lakia-valmistellaan-salassa/
http://yle.fi/uutiset/3-5062909
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/hannasarkkinen/onko-ministeri-berner-liike-elaman-troijan-hevonen/
http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2016&lang=fi&maindoc=/2016/tae/valtiovarainministerionKanta/valtiovarainministerionKanta.xml&opennode=0:1:245:975:
http://www.aut.fi/tilastot/verotus_ja_hintakehitys/valtion_verotulot_tieliikenteesta
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000005044698.html
http://yle.fi/uutiset/3-7687393
http://yle.fi/uutiset/3-9416603
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005055386.html
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000005053586.html
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000005037520.html
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005058008.html


Jyrkkä ei uusille kateusveroille  2

Pitkään valmisteilla ollut uusi vero moottoripyörille ja veneille lähti joulukuussa lausuntokierrokselle. Kritiikki julkisuudessa on ollut varsin murskaavaa monestakin hyvästä syystä. Ihan perimmäisenä syynä tietysti se, ettemme tarvitse enää ainuttakaan ostovoimaa laskevaa veroa kurittamaan tätä riistoverotuksen raiskaamaa kansantalouttamme.

Toisekseen, kuten historia osoittaa, Suomessa jo säädetyn veron poistaminen on erittäin vaikeaa. Esimerkkeinä voisi toimia vaikka vuonna 1958 väliaikaiseksi säädetty autovero tai yleisesti ottaen suomalaisten erittäin korkea kokonaisveroaste. Kun uusi vero on säädetty ja sen tuotto haaskattu rakenteelliseen tehottomuuteen tai tulonsiirtoihin, vastustaa kulloinenkin oppositio veron poistamista vetoamalla uhridemografeihin, kuten lapsiin, sairaisiin ja köyhiin, joita kyseiset verot eivät ole koskaan hyödyttäneetkään.

Varmaa on ainoastaan se, että riistoverotetut suomalaiset tulevat reagoimaan uuteen kateusveroon nopeasti, jolloin koko veronkorotushankkeen mielekkyys asettuu aivan uuteen valoon verrattuna valtiovarainministeriön sinisilmäisiin ennusteisiin. Näin on käynyt aikaisemminkin, joten verojen nostamisen vaisu vaikutus verokertymään ei voi tulla kenellekään yllätyksenä. Esimerkiksi autoveroa on viime vuosina hilattu ylöspäin samalla, kun autoveron tuotto on laskenut 300 miljoonaa euroa samalla aikavälillä jääden toistuvasti reilusti alle valtiovarainministeriön ennusteiden.

Tällä kertaa EU-lainsäädäntö, virolaisten ymmärrys verokilpailusta sekä nimettömät hyväntekijät hellivät veneenomistajia, jotka voivat rekisteröidä veneensä Viroon veneviroon.fi-verkkopalvelun kautta. Sama lafka myös kilpailuttaa veneellesi vakuutuksen puolestasi, joten suosittelen kyllä tarttumaan tähän optioon verokarhun harhauttamiseksi.

Moottoripyörien omistajat taas ovat jo reilulla etumatkalla verokarhuun nähden. Trafin tilastoista näkee, että vuodesta 2008 asti liikennekäytössä olevien moottoripyörien määrä on kasvanut aina vuoden 2015 syyskuuhun asti, jolloin liikennekäytössä oli 240 337 moottoripyörää. Ensimmäiset vihjeet tulevasta kateusverosta tulivat julki marraskuussa 2015, jonka jälkeen liikennekäytöstä on poistunut 46 071 moottoripyörää. Pelkkä vihjaus uudesta verosta riitti poistamaan tieliikenteestä viidesosan koko maan moottoripyöräkannasta!

Oletetusta kateusveroverokertymästä suli siis laskennallisesti jo seitsemän miljoonaa euroa, eikä lukuun ole otettu vielä mukaan veneitä, moottoripyörien lopullista liikennekäytöstä poistojen määrää saati kotimaanmatkailun tyrehtymistä, työttömyyden kasvua ja muita lukuisia taloudellisen taantumisen oheisvaikutuksia. Esimerkiksi moottoripyörämaahantuojien ja moottoripyöräkauppiaiden laatimassa kannanotossa esitetään laajempi ennuste uuden veron dynaamisista vaikutuksista talouteen, mikä veisi verokertymän 24 miljoonaa euroa miinukselle. Eittämättä lähdettä ei voi pitää täysin puolueettomana, mutta edellä osoitettujen veropoliittisten faktojen perusteella voitanee todeta, että tämä arvio on todennäköisesti lähempänä totuutta kuin valtiovarainministeriön ennuste.

Lakiluonnoksesta käy myös ilmi, ettei kyseisellä verolla ole esimerkiksi ympäristöpäästöjen vähentämiseen liittyviä positiivisia vaikutuksia, mutta se lisäisi esimerkiksi byrokratiaa ja veronmaksajien verokuormaa. Eniten ihmetyttää se, että lakiluonnoksessa todetaan monessa kohtaa verotuottoon liittyvien arvioiden olevan epäluoptettavia, mutta silti projektia viedään eteenpäin kuin riivattuina. Useassa kohdassa todetaan, että verouudistuksen dynaamisten vaikutusten arviointi on hankalaa, mutta silti naiivi usko 25 miljoonalla eurolla kasvaneeseen veropottiin on vankka kuin peruskallio.

Tälläkin kertaa verokatastrofi liukuu Lafferin käyrällä kohti kohoavaa veroprosenttia ja laskevaa rajahyötyä. Suomeksi sanottuna: Kun veroprosentti nousee, niin verotuotto itse asiassa pienenee. Samalla kansalaisten ostovoima heikkenee, byrokratia lisääntyy, moottoripyöräkanta vanhenee, työllisyyskehitys hidastuu ja kansantalouden elpyminen tyrehtyy. Tästä kateusverosta ei koidu mitään positiivista, vaan pelkkää haittaa.

Taannoin talousarvioneuvottelujen loppuinfossa "herrojen huvikuunareiden ja juppiskoottereiden verovainosta" ilakoineelle Timo Soinille, ja muullekin hallitukselle tiedoksi: Esimerkiksi Saksasta tuodussa moottoripyörässä verojen osuus on 10 % (tuontitulli DE) + 19 % (arvonlisävero DE) * 24,4 % (autovero FI) ~ 60 %. EU:n ulkopuolelta Suomeen tuodun moottoripyörän verojen osuus on 6 % (tulli) * 24 % (maahantuonnin ALV) - 5,5 % (perusvähennys) * 24,4 % (autovero) ~ 55 %. Erilaisten vähennysten ja muiden muuttujien takia nämä prosentit heittävät tapauksesta riippuen todennäköisesti hieman alaspäin, mutta moottoriajoneuvoihin liittyvän verokuorman skaala näistä luvuista kuitenkin avautunee jokaiselle.

Kun tähän lisätään lain määräämistä ajovarusteista ja vakuutuksista sekä bensoista maksetut verot moottoripyörän elinkaarella, niin voidaan todeta, että moottoripyöräilijä maksaa niin suhteellisella kuin absoluuttisellakin mittarilla aivan riittävän määrän veroja ja muita pakollisia maksuja harrastuksestaan. Ei ole missään nimessä kohtuullista, että tuohon heitettäisiin päälle vielä 150 euron vuosittainen vero sillä verukkeella, että “näitä ei vielä veroteta tarpeeksi” tai että “näillä harrastajilla on kyllä varaa maksaa”!

Lakiluonnoksessa todetaan myös, että suurin osa veron piiriin tulevista moottoripyöristä olisi hyvätuloisten omistamia, joskin tilastointimetodi on kuulemma sitä luokkaa epäluotettava, että seuraavassa kappaleessa tuloerojen arvioidaan ristiriitaisesti veron myötä itse asiassa kasvavan. Tekstistä käy myös ilmi, että veron piiriin tulevista moottoripyöristä 90 % on miesten omistamia. Eipä vaan kummasti nyt näy feministejä tai tasa-arvovaltuutettuja itkemässä miesvihamielisestä hallituksesta tai siitä, kuinka hallitus on luomassa lähinnä yhtä sukupuolta kurittavaa veromuotoa.

Kun pieni- tai keskituloinen tilastomotoristi tähän verokyykytykseen leipiintyneenä myy keskimäärin 12 vuotta vanhan pyöränsä, niin se vuosittainen reilu parintuhannen euron harrasteraha ei välttämättä kohdistu kotimaiseen kulutukseen. Tuollaisella rahalla ostaa itselleen helposti kuukauden lomaa ja matkan jonnekin, missä ihminen nähdään muunakin kuin julkista sektoria perässään raahaavana työmuurahaisena.

Tämä uusi veromuoto ei missään nimessä saa mennä läpi tilanteessa, jossa riistoverotettujen suomalaisten verotaakkaa pitäisi nimenomaan keventää. Jos Arkadianmäellä ollaan huolissaan valtion budjetin riittävyydestä, niin kokeilkaapa vaihteeksi leikata sieltä menopuolelta. Uusien verojen keksiminen ja suomalaisten verotaakan kasvattaminen eivät ole menonleikkauksia eivätkä valtiontalouden sopeutustoimia.

Linkit:
http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtiovarainministerio-pyytaa-lausuntoja-veneverosta-ja-kevyiden-moottoriajoneuvojen-verosta?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10623
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/tilastot/verotuotot/veroaste/
http://www.trafi.fi/tietopalvelut/tilastot
http://trafi2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/TraFi/TraFi__Liikennekaytossa_olevat_ajoneuvot/040_kanta_tau_104.px/?rxid=e295df6f-0a7c-46a6-91bd-594a63b0b2cf
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000001032744.html
http://valtioneuvosto.fi/live?v=/vnk/government/talousarvioneuvottelujen-loppuinfo--2
https://projectmp-yhdistysavain-fi-bin.directo.fi/@Bin/8ea91103b65db30fabd2597f08d3f61c/1483437945/application/pdf/170852/Lausunto_v2_161020_AL.PDF
https://projectmp.yhdistysavain.fi/kirjoituksia/
https://projectmp.yhdistysavain.fi/
http://www.veneviroon.fi/
http://www.aut.fi/tilastot/verotus_ja_hintakehitys/valtion_verotulot_tieliikenteesta


Vuoden paras aika erota kirkosta  5

Itse asiassa melkeinpä mikä tahansa hetki on paras aika erota järjestäytyneestä uskonnollisesta liikkeestä, mutta eroamalla ennen vuodenvaihdetta vältyt ensi vuoden kirkollisverolta. Jos taas eroat vasta ensi vuonna, maksat kirkollisveroa sen vuoden loppuun asti.

Merkittävän rahasumman säästäminen on tietysti se ilmiselvin syy, mutta mitä hyötyä kirkosta eroamisessa sitten on? Asiaa voidaan lähestyä analogian kautta:

Kuvittele Suomi, jonka julkisrahoitteisissa kouluissa opetettaisiin saatananpalvontaa oppiaineena. Vanhempiensa Saatnan seurakuntaan liittämät alakoululaiset olisivat velvoitettuja käymään kuusi tuntia viikossa läpi saatananpalvonnan oppirakennelmaa ja historiaa. Perjantaiaamuisin piltit vietäisiin koulun liikuntasaliin aamunavaukseen kuulemaan paikallisesta seurakunnasta tulleen noidan tai nekromancerin ilosanomaa Saatanan ylivertaisuudesta. Yläkouluissa ja lukioissa keskusradiosta kuuluisi Luciferin ylipapin tai maguksen tulkintoja Mustaan Raamattuun kätketyistä viisauksista.

Juhlapäivisin lapset vietäisiin mustaan temppeliin tai uhrilehtoon kuuntelemaan myyttejä Valontuojasta, ylistämään Saatanaa sekä laulamaan ylistyslauluja herrallemme Perkeleelle. Opetushallituksen avulla peruskouluihin lanseerattaisiin "Sielunvihollisvisa", jonka myötä äidinkielentunneilla kirjoitettaisiin runoja Perkeleestä, kuvaamataidossa piirrettäisiin kuvia demonien riivaamista sieluista ja liikuntatunneilla harjoiteltaisiin vuohiaskellusta black metallin tahtiin. Ensimmäisistä kesätöistään lähtien lapset ja nuoret olisivat velvollisia tilittämään Saatanan seurakunnalle veroja, joilla maksettaisiin ammatti-saatananpalvojille leveä elämä.

Voit vapaasti vaihtaa ajatusleikissäsi saatananpalvonnan tilalle minkä tahansa aatteen tai uskonnon. Kokeilkaa vaikka kommunismia, islamia, aatteellista vihreyttä tai kapitalismia.

Ei varmaankaan tarvitse taivutella enempää rautalankaa?

1. Kirkkolaitoksella on lakiin kirjattuja erityisoikeuksia, joita sillä ei tulisi olla. Esimerkiksi vastasyntynyt lapsi voidaan liittää kirkon juridiseksi jäseneksi vanhempien päätöksellä, jonka seurauksena lapsi on lain mukaan velvoitettu maksamaan kirkolle veroja ja osallistumaan peruskoulussa aatteelliseen opetukseen. Edes lasten vanhemmilla ei ole oikeutta lastensa omaisuuteen, mutta kirkkolaitoksella on.
2. Kirkkolaitos vastustaa uskonnonvapauden toteutumista mm. tunkeutumalla julkisiin oppilaitoksiin ja julkishallinnon toimintaan. Esimerkiksi Ylen taannoin tekemässä kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että lakiin kirjattua oikeutta kieltäytyä osallistumasta uskonnon harjoittamiseen ei kunnioiteta isossa osassa maamme kouluja. Aito uskonnonvapaus tarkoittaisi sitä, että kaikki yhdistykset saatettaisiin lain edessä tasavertaiseen asemaan ja kirkkolaitoksen yhteiskunnallisten erioikeuksien pitkä jatkumo lopetettaisiin.
3. Järjestäytyneet uskonnot, eli myös evankelisluterilainen kirkko, ovat yhteiskuntamme laajuisia kiusaamiskoneistoja. Autoritääriset, ylhäältä johdetut uskonnolliset yhteisöt ovat vuosituhansia ylläpitäneet sosiokulttuurista pelon ilmapiiriä, joka on luotu puhumalla kadotuksesta ja Jumalan vihasta sekä sallimalla sosiaalinen eristäminen ja kiusaaminen psykologisina painostuskeinoina.

Jos vaikkapa jossain ministeriössä johtajat yksikantaan ilmoittaisivat, että meillehän ei sitten naisia tänne oteta töihin eikä varsinkaan johtajiksi, niin raastuvassa oltaisiin alta aikayksikön. Yksikään uskonnollinen johtaja ei varmasti kehtaisi julkisesti puoltaa sukupuolisyrjintää saati muuta koulu- tai työpaikkakiusaajien toimintaa. Paitsi tietysti silloin, kun puhutaan seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallisista oikeuksista, naispappeudesta, muista uskontokunnista tai taistellaan muuten vain oman perusteettoman yhteiskunnallisen erityisaseman puolesta. Silloin valehtelu, mustamaalaaminen, kiusaaminen ja sosiaalinen eristäminen muuttuvatkin hyväksyttäviksi keinoiksi pitää omasta ideologiasta kiinni.

Kaikista naurettavin on väite, jonka mukaan Suomessa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Valtiossa, jossa uskonmenot ovat näkyvä osa julkishallinnon toimintaa, jossa valtio on vain uskontokunnille verorahaa keräävä välikäsi, ja jossa yhdelle uskontokunnalle on annettu erioikeuksia laatimallasille aivan omat lait, ei kirkkoa ja valtiota ole erotettu. Tässä valossa Suomi muistuttaa enemmän teokratiaa kuin sekulaaria demokratiaa.

Julkishallinnon tietyille uskontokunnille ojentamat erioikeudet niin julkisrahoitteisissa kouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassa ovat eettisesti äärimmäisen ongelmallisia ja niistä tulisikin luopua välittömästi. Tämä ei ikävä kyllä tapahdu ennen kuin eri uskontokuntien jäsenmäärä tippuu merkittävästi.

Kun meitä suomalaisia on lapsuudesta asti aivopesty kirkon jäsenyyden autuaaksi tekevään voimaan, niin monen on varmasti vaikeaa päästää ajatuksesta irti. Omaa erohakemustani vuonna 2005 lähettäessäni temppu tuntui isolta hypyltä tyhjän päälle, mutta aika todisti huoleni täysin turhiksi.

Kirkosta tai muusta organisoidusta uskonnosta eroaminen ei tarkoita…

…uskostasi, hengellisyydestäsi tai jumalasuhteestasi luopumista. Miksi uskossa oleva ihminen tarvitsisi pappeja tai uskonnollisen pyramidiorganisaation neuvoja hengellisyytensä tai jumalasuhteensa määrittelemiseksi?
… auttamisesta tai hyväntekeväisyydestä luopumista. Itse asiassa voit valita apusi kohteet huomattavasti paremmin lahjoittamalla oikealle hyväntekeväisyysorganisaatiolle kirkon sijaan. Monesti kuulee, että kirkollisveroa kannattaa maksaa, koska kirkko tekee niin paljon hyväntekeväisyyttä. Tosiasiassa kirkon n. Miljardin euron vuosittaisesta budjetista pelkästään henkilöstökuluihin ja ostopalveluihin menee yli 800 miljoonaa euroa. Vain n. 40 miljoonaa euroa menee ns. Avustustyöhön, josta siitäkin suurin osa on uskonnollista käännytystyötä, kuten lähetystyötä ja diakoniatyötä.
…suomalaisuudestasi tai suomalaisesta kulttuurista luopumista. Kulttuurimme ja identiteettimme muodostuvat kaikkien meidän suomalaisten arvostamista asioista ja käyttäytymismalleista. Suomalaisten muuttuessa kulttuurimme ei lakkaa olemasta, vaan se vain muuttuu heijastelemaan uuden sukupolven asenteita ja mieltymyksiä.
…häistä, hautajaisista, joulusta, muista juhlapyhistä, kummeudesta, kummeista, tai mistään muustakaan suomalaisesta perinteestä luopumista. Voit viettää kaikkia itsellesi tärkeitä juhlia, vaalia ihmissuhteitasi ja kohdata elämäsi ilot, surut ja virstanpylväät aivan mainiosti ilman kirkkolaitostakin.

En ole kirkosta eroamisen seurauksena jäänyt mistään paitsi. Rauhoitun edelleen jouluisin perheeni ja ystävieni kanssa, käyn häissä ja hautajaisissa, ja kohtaan kaiken elämän raadollisuuden ja gloorian läheisimpieni tukena ja tuella. Uskonnolliset auktoriteetit eivät heiluttele moraalisen kompassini neulaa, vaan minun täytyy itse tietää minne se osoittaa ja miksi. Jos johonkin Jumalaan uskoisinkin, kuvittelisin pystyväni siihen antamatta rahaa maalliselle auktoriteetille, kuten kirkkolaitokselle.
Kirkosta eroaminen käy vaivattomasti ja nopeasti eroakirkosta.fi:n nettilomakkeen kautta. Muistutan vielä, että ennen vuodenvaihdetta eronneet eivät maksa ensi vuodelta kirkollisveroa, joka yleisesti ottaen on n. 1-2 % vuosipalkastasi riippuen kuitenkin paikkakunnasta. Jo 2000 euron kuukausituloilla maksat kirkolle karkeasti arvioiden 200-400 euroa vuodessa. Muut aikaisemmin luetellut edut realisoituvat tulevaisuudessa riippuen siitä, kuinka nopeasti suomalaiset vetävät tukensa kirkon erityisasemalta, toivottavasti mahdollisimman pian.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P6
http://www.virsivisa.fi/virsipuuhaa
http://yle.fi/uutiset/3-7252972
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054
http://evl.fi/documents/1327140/4629794/Seurakuntien+talous+2015+ja+2014/5faac764-ef3a-4429-e1d5-3d15bed20629
https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/erolomake
http://eroakirkosta.fi/verolaskuri


Loppu opintotukipopulismille

Viime viikolla eduskunta päätti opintotukijärjestelmän uudistuksesta, jota opiskelijaliitot ja monet poliitikot ovat protestoineet näyttävästi ennen ja jälkeen päätöksen. Lankesin itsekin eturyhmä- ja oppositiodemagogian pauloihin ja ihmettelin, miksi jo muutenkin köyhiltä opiskelijoilta ollaan leikkaamassa niin merkittäviä summia. Sitten tutustuin opintotukiuudistuksen sisältöön ja petyin omaan sinisilmäisyyteeni. Populistisen protestoinnin lomassa niin asiasta vouhkaavilla poliitikoilla kuin opiskelijajärjestöillä on unohtunut laskea uudistuksen kokonaisvaikutukset. Todellisuudessa opintotukijärjestelmän muutokset nostavat merkittävästi opintotuen tasoa ja antavat opiskelijalle aiakisempaa merkittävästi paremmat taloudelliset edellytykset opiskeluun.

Mistä siis leikattiin?

Muutosta kritisoineet ovat oikeassa siinä, että opintoraha tippuu maksimissaan 87 €/kk sekä opintotukikuukausien määrää leikattiin kahdella kuukaudella, joskin 48 tukikuukautta riittää kuuteen täyteen yliopistolukukauteen. Pitää kuitenkin muistaa, että opintotuki koostuu monesta muustakin osatekijästä kuin opintorahasta ja tukikuukausien määrästä.

Mitä muuta muutos sitten sisältää?

Jo pelkästään opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin riittää suurimmassa osassa tapauksia kompensoimaan opintorahan leikkaamisen. Esimerkiksi Oulussa yksin vuokralla asuva opiskelija ilman muita tuloja kuittaa yleisen asumistuen kautta maksimissaan n. 330 €/kk, Pääkaupunkiseudulla sama tuki on noin 400 €/kk. Vanhaan opintotukimalliin sidottu asumislisä oli maksimissaan 202 €/kk, joten parhaimmassa tapauksessa asumistuen määrä kaksinkertaistuu.

Opintotukiuudistuksen vastustajat ovat olleet aiheellisesti huolissaan opiskelijoista, joiden asuinkumppani käy töissä, tällöin kun asumistuen määrä helposti tippuu nollaan. Ongelma on tietysti ilmiselvä, mutta silti opintotuesta erillinen Kelan tukijärjestelmään liittyvä ongelma. Nyt tukijärjestelmää vain harmonisoitiin ja asumistukijärjestelmän järkeistäminen hoidetaan toivottavasti myöhemmin erillisin muutoksin.

Valtion takaaman opintolainan määrä nousee 400 eurosta kuukaudessa 650 euroon kuukaudessa. Muutama vertailuluku: Jos opiskelija viiden opiskeluvuoden aikana kompensoi opintorahan alentamisen lainalla, on lopputulos 3 470 euroa lisälainaa vanhaan verrattuna. Jos 360 opintopistettä suorittava opiskelija nostaisi kaiken opintolainan opiskelujensa aikana, olisi velan loppusumma 21 600 euroa, josta opintotukihyvitystä tulisi 7 650 euroa ja loput ovat valtion takaamaa lainaa. Hupaisin kohta HYY:n taulukossa on todellakin kohta "opintolainahyvitys", jossa marttyyrimäisesti todetaan, että 40 %:n opintolainahyvitys "ei nouse". Yhyy...

Koko opintolainahyvitys on massiivinen tulonsiirto, joka nimenomaan kannustaa ottamaan lainaa. Miettikää nyt, pelkästään lainaa nostamalla olet jo tienannut 40 % lainasummasta. Tämän rahan viisaasti sijoittamalla voi vieläpä kuitata ison osan jäljelle jäävästä opintolainasta. Tämän parempaa, tai veronmaksajille epäoikeudenmukaisempaa, rahoitusdiiliä ei tältä planeetalla löydy todennäköisesti mistään muualta kuin suomalaisesta tuulivoimabisneksestä.

Tuo opintolaina maksaa investointina itsensä moninkertaisesti takaisin, kun korkeakoulutettujen tiedetään uransa aikana tienaavan enemmän kuin alemmilta koulutusasteilta valmistuneiden. Valtion takaamaa opintolainaa ei myöskään tarvitse heti maksaa takaisin, vaan takaisinmaksua voi järjestellä Kelan kanssa esimerkiksi työttömyyden jatkuessa sekä monista muista syistä.

Ja lainasta itkeville ihan perspektiivin vuoksi: Remontti- ja linjasaneerausvalmis 50 neliöinen kaksio maksaa pääkaupunkiseudulla helposti 150 000-200 000 euroa. Jos opiskelijat haluavat oikeasti vaikuttaa merkittävästi omaan ostovoimaansa, niin silloin kannattaisi keskittyä vaatimaan kaavoitusmenettelyjen järkeistämistä, asuntorakentamisen sääntelyn purkamista ja yleisesti verotuksen keventämistä. Sillä on huomattavasti isompi merkitys henkilökohtaiseen talouteenne kuin jollain parin tonnin opintolainamulkkauksella, josta siitäkin iso osa hyvitetään teille veronmaksajien pussista.

Opiskelijan tulorajat ovat olleet kiinteä, mutta nyt ne sidotaan ansiotasoindeksiin. Tämä on selkeä parannus siitä huolimatta, että koko tuloraja olisi järkevämpää poistaa kokonaan. Samalla takaisinperintäkorko laskee 15 %:sta 7,5 %:iin. 50 %:n leikkausta takaisinperintäkorkoon voidaan pitää varsin merkittävänä parannuksena.

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka tyypillinen pääkaupunkiseudun opiskelija, joka ottaa täydet opintolainat. Opintotuki ja asumislisä nousevat 538 eurosta 650 euroon. Vanhassa lainajärjestelmässä valtio takasi 400 euroa kuukaudessa ja uudessa 650 euroa kuukaudessa. Eli vanhassa järjestelmässä tuki oli 938 €/kk, uudessa järjestelmässä 1 300 €/kk. Täytyy harjoittaa melkoista oppositiomatematiikkaa, että tällaisesta opintotuen korotuksesta saa propagoitua leikkauksen.

Ja ennen kuin joku valittaa, että "siellä se Sammallahti kyykyttää opiskelijaa, helppohan se on sanoa kun ei itse enää opiskele", niin jaan pienen tiedonjyväsen omasta opiskeluhistoriastani. Kävin suorittamassa ylemmän korkeakoulututkinnon Yhdysvalloissa vuosina 2009-2011 maksaen pelkästään lukukausimaksuja n. 8000 dollaria lukuvuodessa. Tuo ulkomailla suoritettu lainarahoitteinen koulutus on vaikuttanut erittäin positiivisesti urakehitykseeni, joten en voi pitää kyseistä investointia huonona. Eikä suomalaisenkaan opiskelijan pitäisi kohtuullisia lainasummia pelätä, suomalaisella korkeakoulutuksella kun käytännössä pätevöityy työskentelemään melkein missä päin maailmaa tahansa.

Suomalaisella korkeakoulutuksella työntekijä myös kiipeää planeetan rikkaimpaan prosenttiin joskus kolmenkymmenen ikävuoden korvilla, eikö sellaisen tavoitteen saavuttamiseksi kannata ottaa hieman lainaa? Jos tuollainen ökyrikkaus sitten työelämään siirtymisen jälkeen ottaa omantunnon päälle, niin leopardihattuiset sotapäälliköt Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa myyvät hyvää omaatuntoa avokätisiä lahjoituksia vastaan. Hyvänolontunnetta kuulemma laivataan ökyrikkaille suomalaisille myös kaarnaveneillä!

Ja tietysti kun poliittisia irtopisteitä on ollut tarjolla, niin politiikan raatokärpäset ovat kiertäneet opintotukiuudistusta kieli pitkällä. Li Andersson, Emma Kari ja Ville Niinistö vuodattivat sosiaalisessa mediassa kyyneleitään opiskelijoiden lohduttomasta ahdingosta. Jokainen heistä yrittää tehdä opintotukiuudistuksesta kunnallisvaaliteemaa, mikä antaa ymmärtää, etteivät he tiedä opintotukijärjestelmän kuuluvan eduskunnalle, ei kunnanvaltuustojen toimivaltaan. He eivät myöskään näytä ymmärtävän opintotuen rakennetta, koska puhuvat opintotuen leikkauksista vaikka todellisuudessa vain opintorahaa leikattiin. Vihreiden broilerit antavat jopa lupauksen, että Vihreät aikovat palauttaa opintotuen tason ennalleen, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa satojen eurojen leikkausta uuden opintotuen tasoon. Sitä uhkausta kannattaa nuorempien äänestäjien oikeasti punnita niin kunnallisvaaleissa kuin eduskuntavaaleissakin.

Muista äänestää viisaasti.

Linkit:

https://www.facebook.com/HYY.HUS/photos/a.336501971985.160359.275038856985/10153931266811986/?type=3&theater
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/SiVM_17+2016.pdf
http://www.kela.fi/opintolainahyvitys
http://www.investopedia.com/articles/personal-finance/050615/are-you-top-one-percent-world.asp
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154155744615949
https://www.facebook.com/niinistoville/photos/pb.153186884700042.-2207520000.1481834760./1376354139049971/?type=3&theater
http://liandersson.fi/koulutusleikkaukset-eivat-tulleet-puskista/


Sipilä ja journalisti-inkvisitio

Pöly Sipilä-Terrafame-salaliittoteorian ympärillä on hieman laskeutunut. Käteen meille jäi Ylen ja Suomen Kuvalehden vihjailevat ja osin epätodet uutisartikkelit sekä Sipilän perusteetta mustattu maine. Muistutan, että ensimmäistäkään todistetta väitetystä korruptiosta tai Ylen vaientamisesta ei ole vieläkään esitetty.

Vaikka Sipilän reaktio kohuun oli naurettava, niin vielä naurettavampana pidän eräiden journalistien aloittamaa noitajahtia ja myöhemmin vuodatettuja krokotiilinkyyneleitä lehdistönvapaudesta. Niihin journalistisiin ohjeisiin kuuluu muutakin kuin ne kaksi ensimmäistä kohtaa, joita tämän tapauksen tiimoilta on innolla siteerattu, sopii käydä lukemassa.

Ylen poliittisiin kytköksiin ja journalistisiin harha-askeliin voidaan tehokkaimmin puuttua leikkaamalla Ylen rahoitusta tai lakkauttamalla se kokonaan.

PS. !HUOMIO! teille, jotka syystä tai toisesta mieluummin luette kuin kuuntelette/katselette. Liitin vlogauksen käsikirjoituksen mukaan, jotta lukeminen olisi myös optio. Kässäri ja video eivät ole peilitarkkoja kopioita toisistaan ,mutta asian ydin tulee molemmista selville.

Vaikka minä pidän kepulaista rehellisyyttä vähän samanlaisena myyttinä kuin Jeesuksen ylösnousemusta tai Natsien salaista kuuasemaa, niin pääministeri Juha Sipilä vaikuttaa joutuneen syyttömänä suomalaisten journalistien sytyttämälle noitaroviolle. Nuo “puoleettomina tiedonvälittäjinä” esiintyvät inkvisiittorit ovat ilman ensimmäistäkään todistetta maalanneet Sipilästä kuvan valtion rahaa lapsillensa kanavoivana ja Ylen riippumattomuutta uhkaavana noitana. Toistan vielä, ilman ensimmäistäkään todistetta. Koko tämä kohu perustuu rivien välissä esitetyille vihjauksille ja pahantahtoisille tulkinnoille.

Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset kertoi viikko sitten, että pääministeri Juha Sipilä on taannoin omistanut osuuden Terrafamen kaivokselle konepajatuotteita toimittaneen Katera Steelin osakekannasta. Näistä osakkeista Sipilä on luopunut vuonna 2014 sijoitusyhtiönsä Fortel Investin siirryttyä Sipilän lasten omistukseen. Tämä uutinen vaikutti sinällään asialliselta neutraaliudessaan ja samaa mieltä oli myös Sipilä.

Seuraavana päivänä Yle tarttui täkyyn ja meno muuttui Ylelle, tuolle kansallisten yleisradioiden Seiskalle, niin nykyään tutuksi noitavainoksi. Ylen toimittaja antoi pääministerille ruhtinaallisen puolitoista tuntia aikaa kommentoida sähköpostitse selkeän vihjailevaa artikkelia, jonka sisältö paljastui osittain virheelliseksi. Sipilä reagoi kirjoittamalla asiasta blogiinsa oikaisun ja lähettämällä Ylen journalisteille haukut sekä tapauksen tiimoilta saamaansa vihapostia. Lisää vettä myllyyn heitti Suomen Kuvalehti, jonka journalisti hyppäsi johtopäätöksiin ja uutisoi Sipilän "vaientaneen Ylen".

Sipilän reaktio tapahtumiin oli tietysti aivan luokattoman kehno, kuten tunnereaktioilla on politiikassa tapana olla. Hän olisi voinut vain toistaa, ettei hänellä ole tietoa Kateran bisneksistä eikä ole mielestään ollut esteellinen, eikä hän kommentoi asiaa sen enempää ennen kuin oikeuskanslerilta pyytämänsä selvitys esteellisyydestä on valmis.

Toisaalta Sipilän tuohtumus oli, ainakin saamansa palautteen perusteella, aivan inhimillinen ja perusteltu. Ylen uutisten sisältö vihjailee valtavan luokan salaliittoteoriasta, jonka siteeksi journalistit eivät ole esittäneet ensimmäistäkään todistetta, vaan kaikki perustuu mustamaalaavalle vihjailulle. Sipilän Ylen toimitukseen lähettämät sähköpostit eivät myöskään sisällä vaatimuksia vaikenemisesta eivätkä edes diskreettejä uhkauksia, vaan ne ovat selkeästi vain epäoikeudenmukaiseen kohteluun pettyneen ihmisen katkeraa tilitystä.

En tiedä teistä, mutta jos joku mediatalo vihjailisi minun ottaneet luottamustehtävässä lahjuksia ja vetäisi lapsenikin julkiseen häpeäpaaluun, niin en todennäköisesti epäilisi todeta ääneen, että kyseisen mediatalon kunnioitus minua kohtaan on nolla ja tunteen olevan molemminpuolinen.

En varsinaisesti ihmettele, jos Sipilä on kokenut Ylen toiminnan vakavana henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ylen päätoimittajan Jääskeläisen mukaan Sipilä-kohu oli ollut jo neljänä iltana illan uutislähetyksen pääuutinen TV:ssä ja myllytys jatkui Ylen radiokanavilla ja nettiuutisissa. Ilmeisesti Ylen formaatit aina Pikku Kakkosesta Ruben Stilleriin olivat liittymässä lynkkauspartioon. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että Sipilä oli jo useampi päivä aikaisemmin itse pyytänyt oikeuskansleria selvitystä esteellisyydestään.

Jos Sipilän todetaan olleen esteellinen näin hatarin perustein, niin sillä suljetaan ovet politiikkaan liike-elämän menestyjiltä, heillä kun on laajat verkostot yksityisellä sektorilla. Tällainen linjaus syrjäyttäisi asiantuntijat politiikasta ja suistaisi suomalaisen politiikan lopullisesti broilerikasvattamoissa haudottujen siltarumpu- ja eturyhmäpoliitikkojen hallintaan, jotka avoimesti lupaavat vaalikampanjoissaan omille paikkakunnilleen valtion rahaa, josta heidän vaalirahoittajiensa yritykset sitten kilpailevat osuuksia. Tällaiseen Suomella ei ole varaa.

Nyt osa soihtuja ja talikoita heiluttavista journalisteista sitten itkee krokotiilinkyyneleitään lehdistönvapauden rajoittamisesta. Useat toimittajat ovat katsoneet asialliseksi siteerata journalististen ohjeiden ensimmäistä kohtaa:
"1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.". En ole nähnyt yhdenkään journalistin katsoneen asiakseen siteerata esimerkiksi seuraavia kohtia:
"10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu." Tätä ei selkeästikään noudatettu, puolentoistatunnin marginaalia ei missään tapauksessa voida pitää mahdollisimman hyvänä, kun kommunikoidaan sähköpostilla näin tärkeässä asiassa näin kiireiselle ihmiselle.
"11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti." Kun katsoo vaikka Sipilän saamaa kansalaispalautetta ja julkista keskustelua aiheesta, on ilmiselvää, että iso osa Suomen Kuvalehden ja Ylen juttujen lukijoista ei ole erottanut totuutta sepitteestä ja johdattelusta. Paljon on puhuttu siitä, että Sipilän pitäisi ymmärtää miltä asiat näyttävät, mutta eikö sama velvollisuus koske myös journalisteja?
"15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate." Suomen Kuvalehden artikkelin otsikko on edelleen "Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen" vaikka moisesta ei ole ollut missään vaiheessa näyttöä.

Vaikuttaa aikamoiselta kirsikanpoiminnalta ja kykenemättömyydeltä itsekritiikkiin mediakentän edustajilta.

Olisi ollut uskottavampaa, jos Suomen Kuvalehti tai Yle olisi julkaissut jotain muutakin pohdintaa kuin vihjailuja tai suoranaisia perättömiä väitteitä. Katsotaan asiaa vaikka numeroiden kautta: Katera Steelin tilauksen arvo on enintään 500 000 euroa. Nykyisellä 10 %:n liikevoittoprosentilla siitä jäisi 50 000 euroa pekonia yhtiön kassaan ja siitä 5 %:n osuudella Fortel investille menisi 2 500 euroa olettaen, että kaikki pääoma jaettaisiin ulos. Verojen ja muun tauhkan jälkeen summa on todennäköisesti merkittävästi pienempi.

Onko tällainen salaliittoteoria todellakin uskottava ottaen huomioon, että palkintona on muutama euro miljonäärin lapsille ja parille yritysjohtajalle? Se, ettei "vallan vahtikoirilla" ollut kykyä tällaiseen pohdintaan antaa ymmärtää, että itsenä jalustalle nostaneet sensaatio- ja klikkijournalistit näkivät mahdollisuuden noitavainojen käynnistämiseen ja myös härskisti käyttivät sen.

Tiedättehän, sillä on kuulemma väliä miltä asiat näyttävät.
Nyt Sipilän maine on jo mustattu ja mennyt lopullisesti monen silmissä vaikkei ensimmäistäkään todistetta sen enempää korruptiosta kuin median vaientamisestakaan ole esitetty. Samalla tavalla kävi Matti Vanhaselle lautakasajupakassa: Vaikka miehen syyttömyys käytiin toteamassa oikeusasteissa asti, on Vanhanen monen silmissä edelleen syyllinen. Minkäänlaista itsekritiikkiä tai reflektiota tästä asiasta on mediakentältä vaikeaa löytää.

Olen tietysti periaatteellisesti sitä mieltä, että sananvapautta ja lehdistönvapautta tulee puolustaa poliittiselta ohjaukselta. Mutta toisaalta journalisteilla ei myöskään tule olla oikeutta käyttää asemaansa tällaiseen räikeään politikointiin. Näin eritoten silloin, kun läpipolitisoituneita artikkeleita julkaisevat ja ajojahteja käynnistelevät "journalistit" väittävät olevansa sitoutumattomia "vallan vahtikoiria". Eivät journalistit voi hypätä poliittiseen kehään hakkaamaan poliitikkoja, mutta heti hypätä lehdistönvapauden taakse äkisemään lehdistönvapaudesta, kun joku kehtaa vähän nostaa suojausta ylös.

Suomessa on rakennettu ja aktiivisesti ylläpidetty massiivisen rahoituksen ja poliittisten virkanimitysten kautta "puolueetonta mediaa" Yleä, jolla on viime vuosina ollut isoja vaikeuksia noudattaa journalistista etiikkaa ja pysyä poliittisesti sitoutumattomana. Miksi luulette, että Yle on näiden tapausten keskiössä jatkuvasti eikä yksityiset mediatalot? No tietysti siksi, että Yle on poliittisten kuin taloudellistenkin kytkösten takia ainoa mediatalo, jota poliitikot edes voivat ohjailla. Suomalaiset suurin joukoin kannattavat tämän mädän järjestelmän ylläpitämistä, mutta aina märisevät, kun se ilmiselvien valuvikojensa takia pettää sille asetetut epärealistiset odotukset.

Näitä ongelmia saataisiin ratkottua tehokkaimmin lopettamalla Yle-vero ja leikkaamalla Ylen rahoitusta saman verran eli lähes 480 miljoonaa euroa vuodessa. Luovan tuhon raunioille voitaisiin enintään jättää yksi julkisrahoitteinen TV-kanava, yksi radiokanava ja kotimaisen TV- ja radioviihteen konservointi. Näin katkaistaisiin vahvat poliittiset siteet mediaan eikä enää olisi naurettavaa kauhun tasapainoa ruokkivaa kättä purevien suojatyöläisten ja laskunmaksajan välillä. Ja mikä parasta, suomalaisten verotus laskisi, ja ostovoima vastaavasti paranisi, tuon lähes puoli miljardia euroa.
Pidän myös aika huvittavana, että oppositio on ollut viisastelemassa julkisen rahan kaatamisesta Terrafameen, kun oppositiossa istuvien vasemmistopuolueiden olemassaolo perustuu täysin verorahojen jakamiseen erilaisille eturyhmille, vaatimuksiin valtion puuttumisesta markkinoihin ja erilaisten liiketoimintamuotojen kansallistamisesta. Sama koskee kaikkia teitä, jotka nau'utte valtionyhtiöiden ja valtion monopolien perään mutta nyt yskitte, kun valtio JÄLLEEN näyttää liiketoimintaosaamisensa todellisen luonteen. Itse te halusitte lisää valtiota ja nyt kun sitä annetaan oikein sadanmiljoonan euron voimalla, niin sepä ei sitten kelpaakaan. Kyse on lähinnä kaksinaismoraalista, populismista ja poliittisesta opportunismista.

Jos te haluatte vähemmän poliittista korruptiota, vähemmän poliittista ohjausta ja vähemmän verorahojen tuhlausta, niin silloin kannattaa vaatia vähemmän sääntelyä, vähemmän valtaa poliitikoille ja vähemmän julkista sektoria. Niin helppoa se on.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3634230-paaministerilla-laheiset-yhteydet-talvivaaran-urakoitsijaan
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3637546-sipila-piti-kansan-uutisten-toimintaa-reiluna-kritisoi-vain-ylea
http://yle.fi/uutiset/3-9315671
http://www.juhasipila.fi/blogi/2016/11/25/14141
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/paaministeri-sipila-vaiensi-ylen-uutisten-johto-hyllytti-sipila-jutut-ruben-stiller-sai-varoituksen/
https://www.facebook.com/salla.vuorikoski/posts/10154511647352529
http://yle.fi/uutiset/3-9326751
http://yle.fi/uutiset/3-9324583
http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/FI/katera-steel-oy/24330813/yleiskuva
http://yle.fi/uutiset/3-9318841


3F - Feminismi, lumenpoisto, isänpäivä

Moni itseään feministinä pitävä ihmettelee, miksi kaikki eivät pidä feminismistä. Julkisen keskustelun ongelma on se ,ettei siinä tunnisteta feminismin eri aaltoja ja niiden teemoja. Siksi moni järkevääkin tasa-arvopolitiikkaa kannattava saa osakseen kolmannen aallon radikaalifeministien aiheuttamia reaktioita.

Olen seuraillut kolmannen aallon feminisiä useamman vuoden niin Yhdysvalloista kuin Suomestakin käsin ja huomannut, että tämän vuoden lopulla aatteen kansainväliset teemat ovat saaneet vahvan jalansijan myös Suomessa perinteisen median välityksellä. Ajattelin, että aihetta vähemmän seuraavien on varmasti hyvä tietää, millaisia elementtejä tämä aate keskustelukulttuuriimme tuo, joten aloitin 3F-videosarjan.

Käsittelen tällä videolla hieman perusasioita sekä kolmannen aallon feministien ajankohtaisia ajatuksia lumenpoistosta sekä isänpäivästä. Jatkossa teen 3F-sarjan videot tulevat olemaan lyhyempiä ja keskittymään yhteen teemaan kerrallaan.


Hesen sylkyburgeri ja keskustelukulttuurin alennustila

Tämä ns. hesegate lähinnä vitutti kaikilta kanteilta. Ei vähiten sen takia, että niin ko. työntekijä, hänen yksityistietonsa julkaisseet nettinyymit, asiasta pöyristyneet poliitikot ja kansalaisaktiivit kuin Hesburgerkin kaikki toimivat enemmän tai vähemmän moraalittomasti/typerästi, vaan sen takia, että ammattiloukkaantuminen vaikuttaa juurtuneen pysyväksi osaksi suomalaista keskustelukulttuuria.

Nämä tapaukset ovat ennakkotapauksia tulevalle ja nyt näyttää siltä, että olemme menossa siihen jenkkilästä tuttuun malliin, missä pienikin harkintakyvyn pettäminen kostautuu yksilölle irtisanomisena ja julkisena teloituksena.

Kenen mielestä tällainen sosiaalisen kanssakäymisen tapa oikeasti on mielekästä? Jos joku nyt möläyttääkin jotain, niin eikö asiasta voisi keskustella asiallisesti ja antaa möläyttäjän selittää sanomisiaan ja mielellään vielä toinen mahdollisuus? Vai toimiiko joku omissa henkilökohtaisissa sosiaalisissa suhteissaan niin, että kun joku kämmää, niin heti välit poikki ja soitto työnantajalle, että tälle pitää saada potkut välittömästi?

Edellinen