Tere Sammallahti

Edellinen

Natsi-Pirkko pikatuomioistuimessa

Viime viikon alussa taiteilija Pirkko Saisio, stadilaisen punavihreän vasemmistokuplan kasvatti, erehtyi ääneen epäilemään viiteryhmänsä retoriikan ja argumentaation kestävyyttä pakolaispolitiikan suhteen. Varovaisesti tolkun sanoja tapaillut taiteilija taluteltiin sen toisen ääripään, sen jota ei pitänyt olla olemassa, toimesta suoraan noitaroviolle.

Ympäri nettiä löytyy jos jonkinlaisia syytöksiä, joiden mukaan Saisio on nyt hypännyt rasistien kelkkaan, mutta annetaan yksittäisten nettikommentoijien olla. Sen sijaan haluan purkaa vasemmistopoliitikko ja feministiaktivisti Riikka Yrttiahon sekä Uuninpankkopoika Saku Timosen näkemykset aiheesta, koska ne molemmat typistävät niin kuvaavalla tavalla sen, mikä heidän viiteryhmänsä narratiivissa on niin ongelmallista.

Saku Timonen on jo pitkään yrittänyt maalata tolkun ihmisistä kuvaa natsiöyhöttäjinä ja antanut ymmärtää, että juuri tolkun ihminen on syyllinen rasismiin Suomessa. Timonen sättii tekstissään Saisiota siitä, että hän sanoo Helsingin Rautatientorilla leiriä pitäneitä Oikeus Elää!-mielenosoittajia ja Suomi Ensin-mielenosoittajia pakolaiskeskustelun ääripäinä, vaikkei Saisio Hesarin haastattelussa sellaista edes moista sanonut. Artikkelin perusteella Saisio pitää maahanmuuttokeskustelun ääripäinä niitä ryhmiä, jotka eivät suostu keskustelemaan asioista avoimesti ja faktoihin nojaten, vaan sulkeutuvat samanmielisten kanssa sosiaalisiin kupliinsa ruokkimaan omaa vahvistusvinoumaansa.

Tällä kertaa Suomi Ensin-tollojen sananvapauskäsityksestä sinällään aiheellisesti irvaileva Timonen myös antaa tahattoman itseironisesti ymmärtää, että hänen aatteelliselle vastapuolelleen ei tule antaa mitään tilaa mediassa eikä julkisessa keskustelussa. Oire tästä ilmeisen alitajuisesta kaksinaismoraalista on se, että asiallista keskustelua ja sananvapautta muka varjeleva Timonen blokkaa ja bannaa sosiaalisessa mediassa armottomasti lähes jokaisen, joka ei taivu varauksetta ylistämään hänen narratiivinsa oikeellisuutta.

Minä taas ajattelen, että koska Marco De Witin johtama ääliöputinistien kultti on rakentanut argumenttinsa erittäin heikosti ja sen toiminta ei kestä edes kevyttä eettistä ja moraalista tarkastelua, tulisi heitä nimenomaan haastatella julkisesti. Rasismin ja äärikansallismielisyyden vastustaminen on noiden vatipäiden typeryyden ansiosta niin helppoa, että tilaisuus kannattaisi ehdottomasti hyödyntää.

Myös Riikka Yrttiahon kirjoituksesta huokuu se ymmärryksen, itsekritiikin ja reflektion puute, joka leimaa Timosenkin ristiretkeä tolkullista julkista keskustelua kohtaan. Tekstissään Yrttiaho kertoo, kuinka äärioikeistolainen puhe on erimielisten vaientamiseen pyrkivää pelon retoriikkaa vaikka hän itse yrittää leimakirvestä heiluttamalla vaientaa Saision ja muut erimieliset. Tätä pelon ilmapiiriä Saisio valottaa pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Ylen haastattelussaan, jossa kertoo tämän kohun tiimoilta saamistaan häpeäleimoista ja ystävistään, jotka eivät leimautumisen pelossa uskalla sanoa mielipiteitään ääneen. Että osataan sitä paremmissakin piireissä.

Ikävä kyllä Yrttiaho myös sivuuttaa Saision esittämät argumentit tilastodatan analysoinnista, ihmisten inhimillisistä huolista, kotouttamisresurssiemme riittävyydestä tai niistä lieveilmiöistä, joita pakolaistulvasta on seurannut. Eikä hänen omasta mielestään varmasti tarvitsekaan ottaa niitä huomioon, koska tietysti vain puhdasoppisilla oikeamielisillä on oikeus tuomita ihmisiä roviolle heidän ihonvärinsä, sukupuolensa tai muun itselle epämiellyttävän ominaisuuden perusteella.

Ilman itseironian häivääkään Yrttiaho sortuu juuri tähän kaksoisstandardiin nälväistessään valkoihoisia suomalaisia miehiä rasismia ja vihapuhetta kritisoivassa kirjoituksessa. Muistuttaapa hän myös suomalaisista evakoista ja sotaorvoista, mutta ei taida itse muistaa, että esimerkiksi Ruotsissa on käyty sotien jälkeen aivan näihin päiviin asti keskustelua sikäläisen suomalaisvähemmistön kulttuurista ja asemasta yhteiskunnassa, eikä missään nimessä täysin syyttä. En minä ainakaan pysty tuomitsemaan sitä ruotsalaista, jota aikoinaan harmitti suomeksi Slussenilla örisevä, rikoksilla ja sosiaalituilla itsensä elättävä sissi. Minusta sellaiset lieveilmiöt olivat aivan hyvä syy käydä keskustelua siitä, kuka oikeasti tarvitsee kansankodin turvaa ja kuka ei.

Mitä tulee itsensä likoon laittamiseen ja esitetyn kritiikin aiheuttamiin reaktioihin, niin minä olen blogannut ja vlogannut jo monta kertaa teemanani vastustaa niin kansallissosialisteja, rasisteja, äärioikeistolaisia ja Suomi ensin-räyhääjiä siinä, missä olen kritisoinut myös maahanmuuttoidealistien näkemyksiä.

Rasistiksi ja jopa natsiksi minua kyllä on haukuttu lähes joka kerta ja Facebookin Rasmus-ryhmästä sain kenkää parin ensimmäisen maltillisuutta ja faktoja peräänkuuluttavan viestin jälkeen. Myös sananvapaussoturi Timonen esti minulta kommentoinnin Facebook-ryhmänsä julkaisuissa, kun kehtasin huomauttaa aukon hänen logiikassaan. Rajat kiinni-ryhmässäkin minut toki haukuttiin tarhaikäisten kekseliäisyydellä, mutta sieltä sentään saanut bannia heti ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta.

Yrttiaholle, Timoselle kuin Rasmus-porukallekin lähettäisin sellaisia terveisiä, että ymmärrän kyllä haluttomuutenne keskustella nimenomaan Suomi Ensin-räyhääjien ja mauttomimpien Rajat kiinni-aktivistien kanssa. Mutta jos te ette kykene keskustelemaan edes meidän maltillisten pragmaatikkojen kanssa, niin millä tavalla te kuvittelette olevanne osa ratkaisua ettekä osa ongelmaa?

Vaikka te sinällään olettekin hyvällä asialla puolustaessanne sodan jaloista pakenevia ihmisiä, niin ei ylevä tarkoitus tee kenenkään argumentista automaattisesti vedenpitävää eikä törkeästä käytöksestä hyväksyttävää, tuntui oma agenda subjektiivisesti kuinka hyvältä tahansa.

Ei tolkun ihmiselle ääripäätä edusta asiallisesti pakolaispolitiikan haasteista ja ratkaisuista keskusteleva henkilö, joka toivoo ihmisten pääsevän sodan jaloista turvaan. Ääripäätä edustaa esimerkiksi Marco De Witin lietsoma Suomi Ensin-ääliökultti ja ne tyypit, jotka leimaavat esimerkiksi kotouttamisresurssien riittävyydestä, pakolaisten Suomessa tekemistä rikoksista ja sisäisestä turvallisuudesta huolissaan olevat suomalaiset epäinhimillisiksi ja rasistisiksi äärioikeistolaisiksi.

Siitä toki voidaan keskustella, kumman ääripään toiminta keskimäärin loukkaa enemmän toisten oikeuksia ja tulehduttaa enemmän julkista keskustelua, mutta molemmat vieraannuttavat maltillista ja ratkaisukeskeistä keskustelijaa luotaan, halusitte tai ette.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005210732.html
http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/19/mahdollisuus-dialogiin/
http://yle.fi/uutiset/3-9624830


Arbeit Macht Sipuli  2

Eilen TE-toimiston sivuilla julkaistiin työnhakuilmoitus, jossa Lopella sijaitseva Vetoperuna Oy etsi työhön sipulinkuorijaa. Aiheesta nyt reilun vuorokauden käyty “keskustelu” typistää hienosti ne perustavanlaatuiset ongelmat, joiden takia Suomi-laiva on painumassa hitaasti, mutta varmasti pinnan alle. Ilmeisesti monen mielestä sipulin kuoriminen on sellainen työ, että siitä joutaakin tulla ylimielisten besserwisserien häpäisemäksi sosiaalisessa mediassa?

Ensimmäinen ongelma on se, että kun joku tarjoaa työpaikkaa, niin ilmoituksessa kerrottuun työnkuvaan ja palkkaan tyytymättömiä ulkopuolisia vittuilijoita kyllä ilmoittautuu sankoin joukoin, mutta työntekijöitä taas ei. Suomessa edelleen enemmistölle tuntuu olevan täysin käsittämätön ajatus se, että työntekijä tietäisi itselleen sopivan palkkatason saati, että kukaan pystyisi nauttimaan urakkaluonteisesta autonomisesta työstä, jossa omalla työpanoksella pystyy suoraan vaikuttamaan tuloihinsa.

Päin vastoin, Suomessa kuvitellaan, että itse päättämillään ehdoilla vapaaehtoisesti työsuhteeseen alkava työntekijä on riistokapitalistin kyykyttämä tahdoton orja eikä suinkaan itsenäisiä ja valistuneita päätöksiä elämässään tekevä oman onnensa seppä. Ainoa ratkaisuksi tähän ongelmaan esitetään sitä viisautta, joka on herrahissillä hilattu Hakaniemen saunatiloihin sikailemaan veronmaksajan selkänahasta riistetyillä verottomilla ja piilotettuun kirjanpitoon kätketyillä rahoilla. Koska eihän suomalaisesta koululaitoksesta valmistu ihmisiä, jotka kykenisivät ihan itse laskemaan työpanokselleen sopivan hinnan saati sitten päättämään, millaista työtä on sopivaa tehdä, joutumatta kysymään lupaa joltain AY-politrukilta?

Miksi helvetissä tässä maassa yritetään maalata matalan koulutustason suorittavasta työstä jotain häpeärangaistusta? Minä eläisin mieluummin sellaisessa Suomessa, missä ihmiset opetettaisiin olemaan ylpeitä omasta työstään, ja missä kannustettaisiin ihmisiä pyrkimään aina tekemään parhaansa, oli työ mikä hyvänsä. Jos tässä maassa ihmiset keskittyisivät kehittymään työssään paremmiksi samalla vimmalla, millä täällä keksitään leimata milloin mikäkin työ paskaduuniksi tai ilkutaan kaikkia, jotka eivät istu kaiken maailman vieraisiin pöytiin huutelijoiden ahtaaseen maailmankuvaan, niin meillä ei olisi mitään talousnotkahdusta koskaan ollutkaan.

Ja kun kohta on kuitenkin joku neropatti lässyttämässä, että “no menisitkö itse kuorimaan sipuleita 20 sentillä per kilo”, niin vastaus on, että jos olisin työtön eikä minulla olisi tietoa tai toivoa itselleni sopivammista töistä, niin TOTTA MUNASSA MENISIN! Joo, eihän se ole kiva myydä taloa ja muuttaa kauemmas omista sosiaalisista verkostoista, mutta minä olen muuttanut töiden takia mantereelta toiselle ja takaisin, uskoisin pärjääväni Lopella veitsi kädessä aivan mainiosti.

Toki aina voi kysyä, että miksi ihmeessä Lopella halutaan kuoria sipulit käsin, eikä sillä koneella, joka on netissä myynnissä? Mutta mitä väliä silläkään on? Jos asiakkaat haluavat käsin kuorittuja sipuleita ja sillä tavalla yritykselle jää parempi kate, niin sittenhän se on sama kuoria käsin. Jos et siis ole keksimässä sipulinkuorintakonetta, joka tuottaisi samaa laatua kuin käsin kuorimalla, niin täällä ei ole mitään nähtävää, hajaantukaa!

http://www.is.fi/tyoelama/art-2000005202538.html?ref=rss
http://paikat.te-palvelut.fi/tpt/9239237
https://www.alibaba.com/product-detail/Automatic-Onion-processing-unit-peeling-commercial_50034888878.html


Guzeninan haisevat vapputerveiset

Vappua juhlittiin taas suomalaisittain perinteisissä merkeissä. Punaliput liehuivat, kun sosialistit, AY-aktiivit ja kommunistit marssivat sulassa sovussa Suomen kaupunkien keskustoissa. Verovapauksien ja erilaisten tukihimmelien kassaan tuomien miljoonien turvin työllistetyt politrukit vaativat puheissaan lyhyempiä työpäivä, parempia työetuja, “rikkaille” lisää veroja ja tietysti muistettiin sättiä markkinatalouden ystäviä äärioikeistolaisiksi sekä työväestön kyykyttäjiksi ja kurjistajiksi. AY-liikkeen piilotetusta kirjanpidosta ei avoimuutta vaativat vasemmistopopulistit jaksaneet keskustelua kuitenkaan herätellä.

Jokavappuisen hajuttoman ja mauttoman vasemmistohutun seasta löytyi kuitenkin yksi sattumakin.

Maria Guzenina lähetti perussuomalaisten Jari Lindströmille vapputerveisiksi oikein erikoispitkät paskanhaistatukset. Helsingin Sanomat julkaisi vain päivää aikaisemmin kahden ministerinsalkun painon alla kamppailleesta, ja lähes työnsä tappamasta, Lindströmistä henkilökuvan, jossa hän kertoi varsin avoimesti ja vilpittömästi terveytensä oikuttelun syistä ja seurauksista. Tuplaministerinä ei kuulemma ollut aikaa urheilla, yöunista joutui tinkimään säännöllisesti ja ruokailu oli epäsäännöllistä sekä epäterveellistä. Pari vuotta samaa rulettia pisti Lindströmin elimistön sekaisin niin, että kiloja kerännyt ja ylitöillä rääkätty kroppa meinasi sanoa työsopimuksen irti.

Guzenina kuitenkin katsoi Lindströmin tarinan uhriutumiseksi ja salajuoneksi, jolla hallitus yrittää viedä huomion tekemistään päätöksistä. Jäänkin odottelemaan mielenkiinnolla, tuleeko SDP:n puoluetuutista seuraavaksi teoria hallituksen Bilderberg-kytköksistä vai siitä, kuinka Sipilä on Uutta Maailmanjärjestystä ajava reptiliaani? Ehkä Antti Rinne julistaa itsensä aurinkokuninkaaksi ja ilmoittaa Maria Guzenina-Richardsonin jumalaisen laupeuden johdattavan Suomen uuteen kulta-aikaan?

Guzeninan ulostulo on tahattomassa itseironiassaan aivan omaa luokkaansa. Puheessaan hän julistaa, ettei työväen etuja ajava SDP ole populistipuolue, mutta samalla vetää nimenomaan työllä terveytensä romahduttanutta entistä paperimiestä, tuota suomalaisen duunarin perikuvaa, vyön alle minkä pystyy. Muutenkin on hurjaa, että feministisiä arvoja korostavan puolueen kansanedustaja, joka oli vielä pari vuotta sitten tekemässä äitiyspakkauksen nimestä sukupuolineutraalia sukupuoliroolien purkamisen nimissä, ottaa ensimmäisenä asiakseen väheksyä miestä, joka uskaltaa julkisesti avautua tuntemuksistaan ja itseään kohdanneesta tragediasta.

Hän myös tietää kertoa, etteivät demarit uhriudu poliittisen työn raskaudesta, joskin on jostain syystä näyttänyt unohtavan ne Iltalehdelle ja MeNaiset-lehdelle annetut haastattelut, joissa itse kertoo ministeriyden ajaneen hänet reunalle. Lindströmin ja Guzeninan analyysi ministerityön dramaattisista vaikutuksista on kuin samasta puusta veistetty, ja samaa tarinaa kertovat myös Hesarin haastattelemat entiset ministerit, mutta silti Lindströmin kohdalla Guzenina yksinkertaistaa Twitterissä ministerin työn yhteen lauseeseen antaen ymmärtää, että leppoisassa ministeripestissä lepäillyt Lindström vain narisee turhasta.

Eipä muuten kuulunut Guzeninalta kritiikkiä esimerkiksi Vihreiden Jani Toivolan tai Rosa Meriläisen avauduttua aikoinaan omasta työuupumuksestaan. Ehkä Lindströmin olisi pitänyt kuulua eri puolueeseen tai ehkäpä hänen olisi pitänyt olla jossain hömppälehdessä poseeraamassa geneerisissä hymy-beige-villapaita-heilautan kaulaliinaa-pyllyfarkku-kuvissa, jotta ei tarvitsisi kuunnella sosiaali- ja terveyspuoleen erikoistuneen entisen peruspalveluministerin vittuilua työn aiheuttamasta vakavasta terveyshaitasta?

Toki paskan iskettyä tuulettimeen Guzenina julkaisi vielä pitkän Facebook-päivityksen, jossa täsmensi, ettei ole tarkoittanut Lindströmiä, vaan kuulemma Googlella löytäisi ne lehtijutut, joihin hän viittasi. Itse en niitä löytänyt eikä vielä tämän videon kuvaamisen aikaan Guzenina ollut vastannut kysymykseen siitä, keihin ministereihin ja mihin lehtijuttuihin mahtoi kommentillaan viitata.

Viimeisenä oljenkortenaan hän yritti niin Twitterissä kuin Facebookissakin tehdä asiasta sukupuolikysymyksen vaikka niin nais- kuin miesministeritkin ovat historian saatossa uupuneet työtaakkansa alla. Jos tässä kohussa osat olisivat toisin päin, eli miespersu väheksyisi demarinaisen työuupumusta, niin noitarovioiden liekit nuolisivat taivaita viikkotolkulla naisjärjestöjen, hömppätoimittajien ja äijäfeministien heilutellessa soihtuja ja talikoita.

Minulle tästä Guzeninan verbaalisesta keskisormen heiluttelusta tekee erityisen mielenkiintoista se, että viime viikolla hän oli puhumassa Espoon uusille kunnanvaltuutetuille ja korosti samalla yhteistyön merkitystä politiikassa.

Ei liene epäselvää, että Maria Guzeninan vappupuhe oli vain demareiden epätoivoisen ja populistisen oppositiopolitiikan vastenmielinen jatke ja politikointia terveytensä työssään menettäneen ihmisen kohtalolla. Edes niin likaisessa pelissä kuin politiikassa näkee harvoin noin opportunistista ja härskiä toisten silmäkuopista ponnistelua. Kuka näitä vielä äänestää?

Koska sen SDP:ksi kutsutun kuolleen hevosen potkiminen on kuitenkin niin helppoa, niin varmaan näistä jutuista voidaan jotain oppiakin? Veikkaisin tärkeimmän asian olevan se, että ministereitä kuormitetaan aivan liikaa.

Huonojen yöunien vaikutusta verrataan monesti yhden promillen humalaan eikä sellaisessa kunnossa meillä päästetä lain mukaan auton rattiin tai oikeastaan mihinkään muuhun työhön. Miksi me annamme, tai vaadimme, ministereitämme tekemään päätöksiä sellaisessa tumussa aina neljä vuotta yhtä soittoa? Koska en tiedä ministerien työpäiviin kuuluvia velvoitteita, niin en nyt tässä lähde arvailemaan niitä keinoja, joilla heidän työpäivänsä saataisiin tehostettua normaalin mittaisiksi, mutta selkeästi sen asian pohtimiselle niin ministeriöissä kuin ministereiden toimestakin olisi varmasti syytä uhrata hieman aikaa.

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005190352.html
http://sdp.fi/fi/blog/guzenina-demarit-eivat-uhriudu-poliittisen-tyon-raskaudesta/
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/maria-guzenina-sivalsi-sairasta-perussuomalaista-ministeria-oman-vasymyksen-voivottelu-syva-loukkaus-24450088/
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000589695.html
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/maria_guzenina_richardson_kun_mies_rakastaa_kunnolla_kylla_se_pistaa
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015010918992229_iq.shtml
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005192170.html
https://twitter.com/Guzenina/status/858984401102884866
https://twitter.com/Guzenina/status/858995099929280512
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/uupumus-vei-jani-toivolan-sairauslomalle-itkin-polkiessani-toista
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/26/rosa-merilainen-tyouupumuksen-takia-en-osannut-valita-edes-tomaatteja-kaupassa
https://www.facebook.com/maria.guzeninarichardson/posts/10155357576762958


Kolikkokohu - Suomi käänsi selän historialleen

Suomen 100-vuotisjuhlarahan ympärille muodostunut kohu osoitti mainiosti sen kaksinaismoraalin ja pinnallisuuden, jolla Suomessa käsitellään omaa historiaamme, symboleja ja taiteen sisältöä. Ei tietysti ollut vaikeaa arvata, että historiallisesti kansaa voimakkaasti jakaneen sisällissodan nostaminen framille aiheuttaisi parran pärinää ja aina voidaan miettiä, olisiko kolikossa voinut olla jokin toinenkin kuva. Itsenäisen Suomen alkutaipaleen vaikeuksien symboliksi nostettu kuva oli reaktioista päätellen kuitenkin tismalleen oikea valinta.

Närkästyjiltä haluaisin ihan ensimmäisenä kysyä, että kuvittelitteko oikeasti Suomen Rahapajan julkaiseman kolikon tarkoituksen olleen nimenomaan juhlia sotavankien murhaamista ja valkoista terroria positiivisessa valossa eikä esimerkiksi kertoa traagista tarinaa siitä, millaisen aallonpohjan kautta tämä kansakunta on noussut maailman huipulle? Koska julkisesta keskustelusta päätellen juuri tämä oli se selkäydinreaktio, jota tuhannet suomalaiset aivan valtiojohtoa myöten seurasivat asiaa sen kummemmin analysoimatta.

Mutta muistellaanpa hieman historiaa, niin ehkäpä se ymmärrys kirkastuu siitä, miksi noiden vahvojen negatiivisiakin tapahtumia sisältävien kuvien näyttäminen on niin merkityksellistä.

Sisällissotamme alkoi Leninin johtaman bolsevistisen aatteen aivopesemän työväenliikkeen ja SDP:n noustua aseelliseen kapinaan itsenäistymistä ja Venäjästä irrottautumista kannattavaa hallitusta vastaan. Jos nämä nykyisen suomalaisen vasemmiston aatteelliset esi-isät olisivat onnistuneet tavoitteessaan, Suomi olisi jäänyt Neuvostoliiton vallan alle eikä itsenäistä Suomea välttämättä olisi olemassakaan. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa iso osa suomalaisista olisi tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti kärrätty jonnekin Uralin taakse pakkotyöllä tapettavaksi tai pakotettu rintamalle selvittelemään kommunistien ja sosialistien välisiä riitoja. Onnekkaimmat Stalinin ja Leninin suomalaisuhreista olisi murhattu suoraan teloittamalla, mikä sinällään tietysti tuo oman ironisen lisämausteensa tähän kolikkokohuun.

Punakaartien kirjoittaman vaihtoehtoisen historian jatkumossa Suomi olisi tänä päivänä Putinin Venäjän länsireunalla sijaitseva rutiköyhä kehitysmaa-persläpi, jonka edelleen sorretun alkuperäiskansan kohtalo olisi maailmalla unohdettu ja vaiettu tragedia. Todennäköisesti useimman asiaa kommentoineen poliitikonkin suku olisi sammunut jo kauan ennen syntymäämme.

Kolikkojen tarkoituksena oli juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä esittämällä niissä tapahtumia, jotka muistuttavat meitä historiamme virstanpylväistä, hyvässä ja pahassa. Suomi taisteli itselleen ensimmäisen kerran itsenäisyyden vuonna 1918 alkaneessa sisällissodassa, joka on kerrannaisvaikutuksiltaan todennäköisesti merkittävin kriisi itsenäisen Suomen historiassa.

Jos asiaa voisi tulkita jotenkin muutenkin kuin elämäntapapöyristymisen kautta, enkä tietenkään kuvittele, että voisi, niin sitähän saattaisi vaikka ajatella teloitusta kuvaavan juhlarahan muistuttavan meitä siitä, mihin kauheuksiin me suomalaisetkin olemme valmiita, jos meiltä loppuu tahto keskustella asioista. Siis vähän niin kuin näiden kohujen aikaan porukalla näyttää loppuvan tahto analysoida asioita ensimmäisen nanosekunnin intuitiota pidemmälle. Toki sotavankien teloitukset ovat millä tahansa mittarilla epäoikeudenmukaisia ja moraalittomia tapahtumia, mutta ne silti ovat osa historiaamme, jota meidän ei missään tapauksessa ole syytä unohtaa välttääksemme toistamasta noita kauheita virheitä.

Kyllä yhden maailman korkeimmin koulutetuista kansoista pitää perkele tajuta, kuinka merkittävä osa Suomen historiaa tuohon kolikkoon tiivistyi niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt ammattiloukkaantujien ulinan takia Suomen satavuotisjuhla laimenee tältäkin osin sellaiseksi samanlaiseksi naminami-hömpäksi kuin kaikki muukin juhlavuoteen liittyvä aktiviteetti ja merkittävä osa historiaamme lakaistaan taas maton alle piiloon sitä päivää varten, kun suomalaisten sosialistien pitää päästä piehtaroimaan itsesäälissä ja lahtariporvareiden järjestämässä kurjuudessa. Mutta kukapa sitä jaksaisi puhua kuvissa esitettyjen kriisien ja onnistumisien syistä, kun voi korottaa itseään jalustalle hyvesignaloimalla ja osoittamalla pöyristystään.

Pidän myös hassuna sitä, että jos erehdyt kritisoimaan taiteen julkisrahoitteista tukemista, niin kaiken maailman apurahataiteilijat, säätiötukielätit ja vasemmistolaiset valtiouskovaiset kertovat kuinka tärkeää taiteen on olla valtion kontrollista vapaata sekä tunteita ja keskustelua herättävää. Kun Mannerheimista tehtiin valkokankaalle mustaihoinen homo, konservatiivipiireissä pillastuttiin ja vasemmisto-taidepiireissä ilakoitiin.

Kansanmurhaaja-Leninin patsas Helsingissä, kokoomuslaisten haukkuminen lahtareiksi ja sisällissodan punavankien murhilla mässäily on ollut olennainen sisällissodan poteroihin unohtuneen vasemmiston eetosta aina sisällissodasta asti. Mutta nyt kun Suomen historiaa käsitellään yhdellä kolikolla, jossa on iänikuisten järvimaisemien ja joutsenien sijaan jotain oikeasti kansakuntamme historian kannalta merkittävää sisältöä, niin porukka lapioi hiekkaa vakoseen ja repii alushousut perään.

Symboleista puheenollen, eikös Suomen lipussa ole risti, joka oli työkalu kiduttamiseen ja murhaamiseen vielä ennen kristinuskon syntyä ja pitkään sen jälkeenkin? Krusifiksilla kituva Jeesus muuten löytyy jotakuinkin kaikista kirkoista siinä, missä tuota brutaalia symbolia heilutellaan peruskouluissa ja sitä näytetään valtiollisella TV-kanavalla joka viikko erilaisten jumalanpalveluksien aikana.

Ja jos sukelletaan syvemmälle poliittiseen symboliikkaan, niin muistatteko Tarja Halosen vuoden 2006 presidenttikampanjan, jota varten demarinuoret painattivat Che Guevara-tyylisiä Tarja-paitoja ja -rintanappeja esittäen Suomen tulevan presidentin taiteellisesti samassa vapaussoturin kontekstissa, jossa tuota homofobista ja rasistista murhaajaa on suomalaisenkin vasemmiston piirissä juhlittu jo vuosikymmeniä. Tai kun demarinuoret vuonna 2013 lanseerasivat kangaskasseja, joihin oli painettu demarivaikuttajien kasvoja Che-teemalla. Näitä kasseja markkinoitiin saatesanoilla, joiden mukaan Che Guevara on demariaatteen esikuva.

Miettikääpä millainen kohu nousisi, jos Sauli Niinistö lähtisi seuraaviin presidentinvaaleihin Sturmabteilungin ruskeassa paidassa? Toisaalta Vasemmiston ja SDP:n käyttämä punainen väri on muuten yleisesti ottaen maailman verenhimoisimpien aatteiden, sosialismin ja kommunismin, tunnusväri globaalisti. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Ehkä tämä kohu vain todisti meille, että suomalaisuus kulttuurina ei olekaan niin ainutlaatuisen hyvää ja hienoa, että sen yli satavuotista olemusta kannattaisi kaivella klikkiotsikkoja ja primitiivireaktioita syvemmältä? Ehkä tämä alkoholisoituneiden urheilijoiden kämmäilystä ja tissiperse-julkkiksista juopunut, saavutettuja etuja vinkuva ja pienimpiäkin epämiellyttäviä tunteita neuroottisesti pelkäävä kansa on ansainnut tulla unohdetuksi, kun se ei osaa enää käsitellä edes omaa historiaansa peittelemättä sitä elämäntapapöyristyjien ja roskalehdistön reaktioiden pelossa.

Tätä kohua alleviivaa mainiosti se, että juhlarahan suunnitellutta muotoilijaa, Ilkka Suppasta, haastateltiin vasta sen jälkeen, kun kolikko oli jo päätetty vetää markkinoilta. Monikohan pöyristyjä olisi miettinyt asiaa tykönään hieman pidemmälle, jos olisi ensin kuullut suunnittelijan logiikan, jonka mukaan juhlaraha itsessään juhlistaa nimenomaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä kuvaamalla jokaisessa kolikssa kyseisen aikakauden keskeisen haasteen ja toisella puolella saavutuksen? Tuossa kontekstissa kolikko on mielestäni aivan loistava symboli muistuttamaan meitä globaalien tilastojen kärjessä keikkuvia itseriittoisia suomalaisia siitä, että meidänkin on pakko ponnistella jatkuvasti välttyäksemme sortumasta niihin karmiviin virheisiin, kolikon kääntöpuoleen, joista historiamme pitäisi meitä muistuttaa.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva-on-mauton-allekirjoitti-itse-asetuksen-rahasta/758125/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t
https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+kuvat/Kirkot+ja+kappelit/H%C3%A4meenlinnan+kirkko/sis%C3%A4kuvat/
http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml


Suomesta Tansaniaan

Pakolaisasiaa näkyvästi ajanut pappi Marjaana Toiviainen ilmoitti viime viikolla varsin dramaattisesti, että aikoo lähteä Suomesta, koska täällä ei voi kuulemma enää elää. En suoraan sanottuna aikonut sanoa tästä asiasta alunperin mitään, koska koko turvapaikkakeskustelu on niin järjettömän tulehtunut, että jokainen siihen osallistuva ottaa riskin saada leimakirveestä. Minullekin natsin ja rasistin viittaa on jo soviteltu vaikka aatteeni ei voisi kauempana kummastakaan olla. Tosiasia kuitenkin on se, että yhteiskunnallisesti asiat eivät parane karkuun juoksemalla tai vaikenemalla, vaan avoimesti keskustelemalla.

Toisaalta tämä aihe koskettaa siinä mielessä, että ensimmäinen poliittinen blogaukseni vuoden 2013 alussa koski samaa aihetta, kun Helsingin Sanomat antoi Suomesta pari vuotta aikaisemmin pois muuttaneelle Umayya Abu-Hannalle palstatilaa purkaa omaa turhautumistaan Suomeen ja suomalaisiin.

Tuolloin Abu-Hanna valitti suomalaisten rasismista tekemällä yleistyksiä suomalaisista ja penäämällä meiltä kollektiivista vastuuta hänen henkilökohtaisten kokemustensa suhteen. Suomi oli kuulemma sulkemassa ovensa ja vastusti globalisaatiota, eikä Suomessa muka myönnetty rasismin olemassa oloa vaikka se olikin keskeinen osa yhteiskuntaamme ja poliittista järjestelmäämme. Näin siis ihan vakavalla naamalla.

Abu-Hanna tekikin mielestäni sinällään loogisen valinnan, että muka niin kovin rasistiseen Suomeen väsyttyään hän muutti Hollantiin, joka eittämättä on monella tavalla kypsempi yhteiskunta monikulttuurisuuden suhteen. Tähän tietysti vaikuttaa merkittävästi se, että Hollanti aloitti siirtomaavaltansa Afrikassa jo 1600-luvulla ja sorti afrikkalaisia orjuuttamalla, murhaamalla, kiduttamalla, ryöstämällä ja raiskaamalla heitä vuosisatojen ajan. Kolonialismin ja sen mukanaan tuoman monikulttuurisuuden mainingit siis huuhtoivat hollantilaisten asenteita jo vuosisatoja ennen kuin Suomessa katukuva alkoi muuttua. Täällä todelliset muutokset alkoivat näkyä vasta 1990-luvulla, siihen nähden yhteiskuntamme on avoimuudessa ja suvaitsevaisuudessa kirinyt muun maailman kiinni ennätysvauhtia, ja hyvä niin.

Iltalehti yritti tavoittaa otsikoihin noussutta Toiviaista kommentoimaan tapahtunutta, mutta vastaus oli lähinnä ylimielinen kommentti siitä, kuinka median olisi pitänyt kysyä asiaa pakolaisilta jo aikaisemmin. Olisin kyllä odottanut, että parrasvaloihin noussut tyyppi olisi kyennyt esimerkiksi kertomaan meille, millaiset vaikutukset hänen vaatimallaan maahanmuuttopolitiikalla on Suomeen, ja mistä esimerkiksi rahat kotouttamiseen otetaan? Tai ainakin kertomaan asiallisesti selkeästi tärkeäksi kokemastaan asiasta.

Jos minä saisin pariksi päiväksi ilmaista palstatilaa vapausaatteen promoamiselle, niin puhuisin toimittajien kanssa puhelimessa vaikka pirin voimalla, jotta viestini saavuttaisi mahdollisimman monta ihmistä. Yrittäisin kertoa mahdollisimman tarkkaan, mitkä poliittisen ohjelmani vaikutukset olisivat ja mitkä ovat ne realistiset keinot toteuttaa tavoitteitani. Tätä analyyttisempää ja pohdiskelevaa lähestymistapaa ei ikävä kyllä näe lähes koskaan heiltä, joille politiikka edustaa vain muille esitettyjä vaatimuksia henkilökohtaisen vastuun tai omien velvollisuuksien pohtimisen sijaan.

Kaikista typerintä tässä kiukuttelussa on kuitenkin se, että Toiviainen lähettää hallitukselle terveisiä todeten “hallituksen voittaneen”, aivan niin kuin Suomen eduskunnan hallituksen tavoite olisi jotenkin hyökätä juuri pappi Marjaana Toiviaista vastaan ja ajaa hänet maanpakoon. Tai aivan niin kuin hallituksen tavoitteet olisivat jotenkin rasistisia, ihmisoikeuksen lopettamiseen tähtääviä tai esimerkiksi murhapolttoihin kannustavia. Moisen esittäminen on toki nykyhallituksen vastustajille tyypillistä, mutta silti perustelematonta ja äärimmäisen typerää.

Käytöksellään Toiviainen, tahattomasti tai tahallaan, antaa ymmärtää Suomen olevan ihmisoikeuksien kannalta jotenkin huonompi maa kuin Tansania. Mutta jokainen peruskoulusta valmistunut osaa epäillä, että ihmisoikeuksien kontekstissa Tansanian ja Suomen välillä ei ole edes mitään kilpailua, niin eri sarjoissa nämä maat painivat. En hetkeäkään epäile, etteikö Toiviainen tätä itsekin tajuaisi, mutta jostain syystä laupeuden lähettiläs on valinnut edistää agendaansa turvautumalla moraalisesti kestämättömään markkinointistrategiaan, kuten valehteluun ja tunteisiin vetoavaan populismiin.

Sitä en sitten tiedä, onko moinen nykyisessä poliittisessa kulttuurissa edes merkittävä synti, mutta sen tiedän, että Tansaniassa reaktiot valkoisen naisen rasistisiin yleistyksiin paikallisväestöstä ja heidän kulttuuristaan olisivat todennäköisesti olleet merkittävästi dramaattisemmat. Ja vaikka Toiviaisen viittaamat tapaukset yrityksestä sytyttää turvapaikanhakijoiden teltta tuleen Helsingissä ja paprikasumutteen käyttö lapsellisessa katurähinässä ovat rikoksina vakavia ja vastenmielisiä, ovat ne molemmat silti merkityksettömiä asioita, kun verrataan jokapäiväiseen elämään Tansaniassa.

Siellä esimerkiksi lapsiavioliitot, lasten käyttäminen työvoimana vaarallisissa kaivostöissä ja väkivalta naisia kohtaan ei ole paitsi yleistä, myös yleisesti hyväksyttyä. Yli viisi miljoonaa tansanialaista lasta ei käy koulua ja esimerkiksi lapsivaimoiksi joutuneet tytöt erotetaan koulusta. Samoin teinitytöille suoritetut pakolliset raskauskokeet johtavat positiivisen tuloksen myötä myös koulusta erottamiseen.

Tansaniassa kiellettiin taannoin mielenosoitukset valtiojohtoa vastaan ja samalla kriminalisoitiin oppositiopuolueiden kokoontumiset. Totalitarismia lähentelevä hallintomuoto betonoi paikkansa myös lopettamalla kriittiset mediatalot ja heittämällä äänekkäimmät journalistit linnaan.

Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksista Tansaniassa ei ole paljoa sanottavaa, kun niitä ei paljoa ole. Toiviaisen kommentin siitä, että “täällä Suomessa ei voi enää elää” olisi ymmärrettävä, jos hän olisi esimerkiksi syntynyt albiinoksi Tansaniassa. Silloin häneltä olisi lapsena, viranomaisten hiljaisella suostumuksella, amputoitu paikallisen poppamiehen toimesta raajoja ja lopulta hänet olisi kidutettu kuoliaaksi.

Toisaalta Tansanian korruptiosta, väkivaltarikoksista, lapsikuolleisuudesta, orjuudesta, ihmiskaupasta, kidutuksesta, poliisiväkivallasta ja poliittisesta vainosta voisi varmasti puhua paljonkin, sitä kun siellä riittää yllin kyllin.

Tarkoitus ei ole tässä nyt sen enempää lällätellä, enkä hetkeäkään epäile Toiviaisen ja turvapaikanhakijoiden saaneen ääliöiltä vihapostia ja uhkauksia. Eikä kenellekään oletettavasti ole epäselvää, etteikö turvapaikanhakijoihin ja ulkomaalaisiin yleensäkin kohdistuisi Suomessa ennakkoluuloja, rasismia ja joissain erittäin harvoissa tapauksissa jopa väkivaltaa. Mutta näistä asioista vastuun vierittäminen hallituksen niskoille ja Suomen kutsuminen maaksi, jossa ei voi enää elää, on todisteiden valossa niin absoluuttisen typerää, että Toiviaisen viestin uskottavuus sulaa täysin.

Tämän tapauksen tiimoilta hallitusta sormella osoittavien pitäisi kaikesta kiihkostaan huolimatta ymmärtää, että Suomen eduskunnan hallitus ei ole hyväksynyt väkivaltaa ketään kohtaan, ei hyväksynyt rasismia, ei hyväksynyt tuho- tai murhapolttoja tai niiden yrityksiä, ei hyväksynyt oman käden oikeutta, ja niin edespäin. Itse asiassa hallituksen johdolla säädetään ja ylläpidetään niitä uhkailun ja väkivallan kieltäviä lakeja, joita poliisi ja oikeuslaitos eduskunnan mandaatilla valvoo.

Jos tappouhkauksia todella tulee satoja tai jopa tuhansia, kuten Toiviainen ilmoittaa, niin sen pitäisi kyllä näkyä poliisin tilastoissa valtavana rikosilmoitusten määränä. Se on poliisin homma tutkia rikoksia, ei kansanedustajien. Uhkauksia varmasti tulee, se on aivan varma, mutta todellisuudessa kyse on muutaman marginaaliääliön perseilystä eikä mistään suomalaiseen eetokseen kuuluvasta asennevammasta.

Mutta eipä sillä, jokainen tekee elämällään niin kuin parhaaksi katsoo, se on vapausaatteen ydin. Jos joku haluaa muuttaa Suomesta Tansaniaan ihmisoikeuksien perässä, niin näinhän se sitten on tehtävä vaikka päätös perustuisi äärimmäisen harhaiseen todellisuuskäsitykseen. Toki se on myönnettävä, että Toiviaisen kaltaiselle ihmisoikeussoturille Tansaniassa on paljon työsarkaa ja hän pystynee siellä saamaan paljon enemmän konkreettista hyvää aikaan kuin täällä maailman ihmisoikeuksien kärkimaassa Suomessa, missä rasismi ja viharikokset ovat kaikessa typeryydessäänkin häviävän pieni ongelma.

Vaikka Marjaana Toiviaisen vakaumus muuttaa Tansaniaan horjuukin jo pari päivää lähtöilmoituksen jälkeen, toivotan hänelle silti kaikkea hyvää ja mitä parhainta menestystä taisteluun ihmisoikeuksien puolesta. Sitä työtä ei silti jatkossakaan kannata tehdä ylidramaattisesti nojaamalla epätotuuksiin tai haukkumalla väärää puuta, sellainen vain vie uskottavuutta muuten hyvää tarkoittavalta toiminnalta.

Täsmennän vielä, että videon pointti on ottaa kantaa siihen äärimmäisen tunteikkaaseen ja sisällöttömästi köyhään tapaan, millä Suomessa yhteiskunnallista keskustelua nykyään käydään. En missään nimessä toivo, että sen enempää Toiviaista kuin pakolaisiakaan morkataan ihan tavan vuoksi, vaikka tietysti perusteltu kritiikki on aina ääneen sanomisen arvoista. Älkää siis ainakaan minun nimissäni menkö vittuilemaan kenellekään sen enempää someen kuin päin näköäkään. Muutenkin harmittaa aivan tarpeeksi, kun ihmisten pitää olla niin massiivisia kusipäitä toisilleen sen sijaan, että etsisimme yhdessä ratkaisuja aikamme kriiseihin.

https://www.facebook.com/marjaana.toiviainen/posts/10155075788570351?pnref=story
http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128806-katkeruuden-manifesti
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201704202200105526_uu.shtml
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002602711.html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuohtunut-pappi-marjaana-toiviainen-mtv-lle-mina-lahden-maasta-vapaaehtoisesti-turvapaikanhakijat-tungetaan-koneeseen-vakisin/6397398
https://www.hrw.org/africa/tanzania-and-zanzibar
https://www.amnesty.org/en/countries/africa/tanzania/report-tanzania/
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights_in_Tanzania
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005182150.html


Loppu naminami-politiikalle - Äänestä liberaalia

Vaalinalusviikoilla jokaisesta puoluetuutista on taas puskenut toinen toistaan karseampaa naminami-politiikkaa, sisällöttömiä vaalilupauksia, populistista politikointia ja jopa suoraan äänestäjien silmään kusemista. Enemmän tai vähemmän kaikki puolueet ovat keskittyneet suomalaiselle politiikalle niin tuttuun demarointiin, jossa erilaisille äänestäjäryhmille luvataan kaikkea kivaa ja ilmaista. Maksajaa näille lupauksille ei yleensä ilmoiteta tai jos ilmoitetaankin, niin se on sitten "joku muu" eikä varmasti ainakaan se äänestäjä, jolta ääntä yritetään kosiskella.

Näistä eri puolueiden maailmaa syleilevistä kunnallisvaaliohjelmista olisi saanut useammankin vlogin aikaiseksi, mutta laitetaan pari nopeaa esimerkkiä. Oma puolueeni Kokoomus tarjoaa harrastustakuuta, keskusohjattua kulttuuritarjontaa, maksutonta varhaiskasvatusta ja maailman parasta koulua.

Paradoksaalisesti nämä ovat samoja teemoja kuin demareissa, Vasemmistoliitossa ja Vihreissä "kovia arvoja ja epäoikeudenmukaisia leikkauksia" vastustavien vasemmistopopulistien kunnallisvaalilupaukset. Kolmesta jälkimmäisestä vain puuttuu kaikki viitteet talouden tasapainotustoimista ja ne on korvattu entistä villeimmillä lupauksilla uusista saavutetuista eduista ja tulonsiirroista.

Keskusta lähti kunnallisvaaleihin nettidomainilla www.huolenpitoa.fi. Siis voi Jeesus... Kas kun ei www.pörröisiäkissanpentuja.fi. Kepun kuntavaaliohjelmasta löytyy sisällötöntä huttua urheiluseurojen järjestämistä iltapäiväkerhoista, kiertotaloudesta ja siitä kuinka kuntien tulee tukea niiden asukkaita aina hengittämisestä pyllyn pyyhkimiseen. Konkretiaa sieltä ei tahdo löytyä läpeensä onton ohjelman tilkkeiksi sen enempää kuin Perussuomalaisillakaan, joiden kunnallisvaaliohjelma on sitä tuttua itseään ja typistyy mielestäni oivasti kappaleeseen, jossa todetaan, että "9 000 kilometriä kulkeneen broilerin syöttäminen lapsille ei voi olla järkevää mistään näkökulmasta katsoen. Ihmiset matkustakoot ja tutustukoot maailmaan, mutta annetaan broilerin pysyä omassa maassaan". Mitäpä tuohon lisäisi tällainen suomalainen Y-sukupolven kasvatti, joka globaalin markkinatalouden ansiosta välttyi elämältä siinä kehitysmaassa, johon isovanhempamme syntyivät n. 100 vuotta sitten?

Meinasin tätä käsikirjoitusta tehdessä jo kirjoittaa, että onneksi puolueet eivät lanseeranneet mitään lastensuukottelukampanjoita, mutta sitten erehdyin Vihreiden nettisivulle. Koska onko pliisumpaa tapaa tuoda esiin Vihreiden humaaneja luontoarvoja kuin Ville Niinistö metsässä lasten kanssa? Vihreiden vaalimateriaali ei tälläkään kertaa mauttomuudessaan jätä ketään kylmäksi, onhan sama Niinistön henkilökultin ympärille rakennettu lastensuukottelutaktiikka purrut aikaisemmissakin vaaleissa. Harmi, että kepulaiset ehtivät varata sen www.pörröisiäkissanpentuja.fi:n.

Aivan kaikkia kunnallisvaaliohjelmia en jaksanut käydä läpi, mutta viiden suurimman johdolla tästä katastrofista ei puutu enää kuin ne vuoden 2007 eduskuntavaaleista tutut houreet "jakovarasta", johon nojaamalla puolueet lupasivat kultaa ja mirhamia suomalaisille vastineeksi oikeista valinnoista äänestyskopista. Heti noiden vaalien perään tulikin talousromahdus, johon sen enempää Suomen kunnissa kuin eduskunnassakaan ei ole vielä oikein herätty reagoimaan.

Puoluejohtajat kyllä puhuvat "kipeistä päätöksistä" aina, kun pitää selitellä, miksi ihan kaikkea vaalien alla luvattua ei voida hopealautasella äänestäjille ojentaa. Ja koska äänestäjät ovat näreissään jo siitä, etteivät talouskurimuksen aikana ole saaneet kaikkea mitä poliitikot ovat tyhmyyksissään luvanneet, niin ne oikeasti tarpeelliset rakenteelliset muutokset ja talouden tasapainotustoimet on jätetty tekemättä urapoliitikkojen ostaessa ääniä seuraavia vaaleja varten. Mitä lähemmäs vaalipäivä tulee, sitä harvempi ehdokas on valmis ääneen myöntämään, että jos suomalaiset poliitikot eivät juota kansalle sitä rapautuvan kansantalouden korjaamiseksi tarvittavaa katkeraa kalkkia nyt, niin velkojat tulevat juottamaan sen tuleville sukupolville vielä korkojen kera.

Toivon sydämestäni, että menokuria ja talouden tasapainottamista ainakin juhlapuheissa ajava Kokoomus nousee puolueena vastuunkantajaksi sen sijaan, että se yrittää löytää kannattajia naminami-politiikalla. On surullista sanoa, mutta käytännössä ainoa talouskuria johdonmukaisesti ajava puolue on eduskunnan ulkopuolinen Liberaalipuolue, jolla toivottavasti on ensimmäiset valtuustopaikat tulevien vaalien jälkeen.

Puolueiden naminami-kilpailun lisäksi oksennusreaktioita aiheuttavat myös eräiden ehdokkaiden vaalimainokset, joissa yritetään sisällöttömällä hyvesignaloinnilla kammeta itseä luottamustehtäviin. Esimerkiksi tyyliin: "Enemmän suvaitsevaisuutta ja välittämistä, vähemmän rasismia" tai "inhimillisyyttä, ihmisyyttä, hyvinvoinnin puolesta" tai "elämän puolella". Tai sitten vaihtoehtoisesti yritetään ostaa tie jonkin eturyhmän sydämeen, kuten "lapsiperheiden asialla", "vanhuspalvelut kuntoon", "sosiaalipalvelut turvattava" tai "Perkkaan asukkaiden puolesta".

En siis tarkoita sitä, että nämä asiat olisivat sinällään vastustettavia, vaan sitä, että ne ovat niin itsestäänselviä, ettei niistä kukaan lie varsinaisesti eri mieltä? Tuskinpa kukaan on pyrkimässä politiikassa eteenpäin teemoilla "syrjinnän ja rasismin puolesta, kuolema kaikille, toivottavasti kaikilla on paskaa"? Yhtä hyvin voisi sanoa vaikka, että "kaiken hyvän puolesta, kaikkea pahaa vastaan", "katsokaa, olen hyvä ihminen" tai "minä annan jonkun muun rahaa juuri sinulle, jos äänestät minua". Sillä erotuksella tietysti, että nämä jälkimmäiset eivät ole aivan yhtä mauttomia kuin nuo ensimmäisten esimerkkien muka-diskreetti naminami-hömppä.

Ja sitten on ne avainsanat, joita viljelevät ehdokkaat saavat minussa aikaan samanlaisia puistatuksia kuin Bumtsibumin yhteislaulut, itkemiset jossain laulu-urheilija-julkkis-reality TV:ssä tai muu väkinainen kollektiivinen tunnemasturbointi, jolla ei ole mitään tekemistä poliittisen kyvykkyyden tai argumentoinnin kanssa. "Isä", "vaimo", "polkupyöräilijä", yyyh. Normaalit motoriset taidot omaava ihminen oppii polkupyöräilemään tarhaiässä ja jopa elämänhallinnan täydellisesti menettäneet ihmiset voivat mennä vaivatta naimisiin tai hankkia lapsia.

Eivät nuo asiat kerro ihmisen aatemaailmasta tai poliittisesta kyvykkyydestä yhtään mitään. Päinvastoin, jos ehdokkaasi ei ole kyennyt konkretisoimaan kunnallispoliittisia tavoitteitaan tuon pidemmälle, suosittelen etsimään reaalimaailmaa konkreettisemmin ja rationaalisemmin jäsentelevän ehdokkaan.

Koska suomalainen politiikka on muuttunut elämäntapapöyristyjien, puolestaloukkaantujien ja demagogien temmellyskentäksi, niin täsmmennän vielä varmuuden vuoksi, että tavoitteet esimerkiksi sairaiden hoitamiseksi, köyhien nostamiseksi köyhyydestä tai laadukkaan koulutuksen takaamiseksi ovat niin universaalisti hyväksyttyjä asioita, että niiden korostaminen vaalien alla on itsestäänselvyyksien toistelemista ja poliittista käsienheiluttelua.

Suomessa on vuosikymmeniä hyvinä taloudellisina aikoina luotettu globaalien markkinoiden raahaavan vientiämme ja sisämarkkinoitamme mukanaan tai huonoina taloudellisina aikoina kirjoiteltu tulevien sukupolvien nimiä velkasopimuksiin. Tätä nopeasti uudistuvassa maailmassa menneisyyden rakenteisiin tarttuvaa ja saavutettuja etuja velkarahalla paisuttavaa politiikkaa ovat tehneet juuri he, jotka väittävät olevansa huolissaan tulevista sukupolvista. Ja on suoraan sanottuna huolestuttavaa, kuinka hyvin tämä demagogia ja populismi suomalaisiin uppoaa.

Tämän kaiken on pakko muuttua niin kunnallisella, valtakunnallisella kuin Euroopan tasollakin, jos haluamme edes esittää koskaan olleemme huolissamme lapsista ja yhteiskunnan vähäosaisimmista. Eritoten suomalainen vasemmisto, eli SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät, on saatava ymmärtämään, että jäykkään työmarkkinasääntelyyn ja korkeaan verotukseen takertumalla, sekä kaikkea muutosta ja reformointia vastustamalla, kustaan pahiten juuri nuorten sukupolvien pakkeihin. Sama koskee kepulaisten alueellistamis- ja maataloustukifetissiä, Kokoomuksen haluttomuutta luopua yritystuista, RKP:n takertumista pakkoruotsiin ja perussuomalaisten kroonista globaalin markkinatalouden pelkoa.

Siksi keskustelun pitäisi keskittyä poliittisilla tavoitteilla ja itsestäänselvyyksillä hurskastelun sijaan keskittyä uskottaviin esityksiin KEINOISTA saavuttaa kaikki ylevät tavoitteet.

Esimerkiksi me vapausaatteen kannattajat, liberaalit, emme halua kenenkään kuolevan nälkään saati sairauksiin, tai alistaa suomalaisia korporatistien panttivangeiksi, vaikka julkisessa keskustelussa varsinkin vasemmistolaiset poliitikot monesti tällaista kuvaa tykkäävät meistä maalata. Me näemme talouden tasapainotustoimet, monopolien ja kartellien purkamisen, tehokkaan kilpailun, verotuksen keventämisen ja muut markkinoiden- sekä yksilönvapautta edistävät toimet nimenomaan EDELLYTYKSEKSI sen kakun leipomiseksi, josta rahat julkisen sektorin pyörittämiseen, sairaiden hoitamiseen ja lasten kouluttamiseen sitten jaetaan. Ja meitä on lähes kaikissa puolueissa.

Sosiaalisen median kautta olen tutustunut pitkään liutaan puolueaktiiveja, jotka eivät pysty sitoutumaan puolueiden lanseeraamiin naminami-kampanjoihin. Eritoten Vihreissä tuntuu olevan paljon markkina- ja arvoliberaaleja, jotka eivät kannata puoluejohtonsa ajamaa velkaelvytystä ja näkevät ydinvoiman potentiaalin vähäpäästöisenä energiamuotona, mutta silti Vihreissä valtaa pitää niinistöläinen populistiklikki, jotka ovat keränneet kannatuksensa naukumalla siitä, kuinka milloin minkäkin poliittisen vastustajan ulostulo on "pelottavaa, kylmäävää ja pöyristyttävää". Persuissa taas on paljon ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan niin arvokonservatiivisia kuin Tim il-Soinin esikunta.

Nämä tulevaisuuteen katsovat liberaalit, rationalistit ja tieteellisen maailmankuvan ohjaamat aktiivit ja ehdokkaat on saatava puolueesta riippumatta nostettua valtaan, jotta Suomen taloudesta saadaan pelastettua se, mitä vielä pelastettavissa on.

Siksi kannattaa äänestää viisaasti. Espoossa tietysti minua numerolla 88. Liitteenä on myös lista liberaaleista tai muuten vain fiksuista ehdokkaista eri paikkakunnilta, jotka kannattaa tsekata, jos ei vielä ole ehtinyt uurnilla käydä.

Painotatko vapausaatetta? Tässä ykkössuositukseni ja ihmisiä, joita tunnen politiikasta:

Helsinki: Tuomo Luoma, Kokoomus 96
Amos Ahola, Liberaalipuolue 1060
Lilja Tamminen, Vihreät 722
Espoo: Juhani Kähärä, Liberaalipuolue 644
Vantaa: Piia Kurki, Kokoomus 469
Järvenpää: Antti Vesala, Kokoomus 176
Oulu: Henri Fröjdholm, Kokoomus 6
Aki Kivirinta, Liberaalipuolue 112
Kuopio: Riina Särkilahti, Kokoomus 387
Hämeenkyrö: Aleksi Melto, Kokoomus 38
Rovaniemi: Sara Tuisku, Kokoomus 127
Turku: Emil Sillanpää, Vihreät 200

Muista, että esimerkiksi Liberaalipuolueesta käytännössä kuka tahansa on hyvä vaihtoehto.

Jos etsit suosituksia muilta paikkakunnilta, niin kysäise tai tsekkaa vaikka Päivän Byrokraatin lista: https://www.facebook.com/PaivanByrokraatti/posts/679328485586283

Painotatko ympäristöasioita? Tsekkaa ehdokkaasi Suomen Ekomodernistien sivuilta: https://ekomodernismi.fi/2017/03/16/vaaliehdokkaatydinkaukolampo-mukaan-kaupunkien-energiapalettiin/

Linkit:

https://issuu.com/kokoomus/docs/kokoomus_vaaliohjelma
https://www.vihreat.fi/sites/default/files/kuntavaaliohjelma_taitettu_valmis_0.pdf
http://kuntavaalit.vasemmisto.fi/vasemmiston-tavoitteet-kuntavaaleissa/
https://vaalit.sdp.fi/ratkaisut/jokainen-lapsi-ansaitsee-samat-mahdollisuudet/
https://www.perussuomalaiset.fi/kuntavaalit-2017/kuntavaaliohjelma-2017-arjesta-alkaa/
http://www.huolenpitoa.fi/loader.aspx?id=e5e2b5dd-b8d6-473c-9caa-8abfccba72f4
https://www.vihreat.fi/?utm_source=domain&utm_medium=redirect&utm_campaign=fi_fi
https://www.vihreat.fi/sites/default/files/attachments/page/e5af1d84-6de9-4884-bd11-15a70196ecb3/vaaliohjelma2015.pdf
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005128096.html
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/BenTV_VilleNiinist%C3%B6_populisti-62991
http://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Vasemmistoliitto-ei-halua-sotesta-kokoomuslaista/944101


Vasemmistoliiton SoTe-änkyrät

Vaalinalusviikot ovat perinteisesti olleet mauttomuuksien iltotulitusta, mutta näissä kunnallisvaaleissa Vasemmistoliitto veti pohjat tuuttaamalla viime viikon perjantaina ilmoille sellaisen vaalipökäleen, että sen haju tahrannee suomalaista politiikkaa vielä vuosikymmeniä. Kyseessä on vasemmistopopulismin taidonnäyte, joka ei sisällä ensimmäistäkään perusteltua argumenttia, lähteitä eikä edes merkittävää relevanssia käynnissä oleviin kunnallisvaaleihin.

Kaksinaismoraali ja itseironian puute kukkivatkin jälleen vasemmistopolitiikan ytimessä, kun Trumpin presidenttiyteen, Brexitiin ja kansallismielisen oikeiston nousuun liittyvää valehtelua, harhaanjohtamista ja populismia ihan syystäkin arvostelleet vasemmistoaktiivit nyt käyttävät tismalleen samoja työkaluja pärjätäkseen kunnallisvaaleissa.

Aivan ensimmäisenä on pakko kysyä, tajutaanko siellä Vasemmistoliiton puoluetoimistolla, että SoTe-uudistuksesta EI päätetä kunnallisvaaleissa valituissa kunnanvaltuustoissa? Tätä uudistusta on valmisteltu nyt kolmen hallituksen voimin ja siitä päätetään nimenomaan eduskunnassa. Nykyisen esityksen keskiössä on vieläpä ajatus siitä, että vastuu SoTe-palveluiden järjestämisestä siirretään pois kunnanvaltuustojen mandaatilta uusille maakuntahallinnoille

Kyseessä lienee tämän vuosikymmenen älyllisesti epärehellisin aloitus, minkä lisäksi Li Anderssonin johdolla Vasemmistoliitto on väkisin yrittänyt tehdä hallituksen toiminnasta ja eduskunnan mandaattiin kuuluvista päätöksistä aseen kunnallisvaaleihin.

Mutta katsotaanpa itse videon sisältö:

0:00-0:27: Tämä on ilmeisesti jokin onneton vertauskuva sille, että yksityiset SoTe-palveluntuottajat ovat ahneita, tosin eipä se julkinenkaan puoli ilman veronmaksajilta takavarikoituja rahoja toimi.

0:27-0:38: Vasemmistoliitossa kuva lääkäreiden ammattietiikasta näyttää olevan aika lohduton. Ilmeisesti Vasemmistoliiton todellisuudessa jokainen yksityisellä sektorilla työskentelevä ihminen on läpeensä paha ja moraaliton? Ne sairaslomat muuten haetaan nytkin yksityisiltä palveluntuottajilta, ihan tiedoksi sinne Vasemmistoliiton puoluetoimistolle, missä näytetään elävän tukevasti irti yksityisen sektorin realiteeteista.

0:38-0:58: Uudessa lakiesityksessä ei ole videolla implikoitua mekanismia, jossa yksityinen palvelutuottaja saa päättää hoitavansa vain rahallisesti kannattavimmat potilaat, vaan päätöksen palvelukokonaisuuksista ja palveluketjuista tehdään maakunnassa. Asian voi vaivattomasti tarkistaa lakiesityksen sivulta 743, pykälästä 13, jossa asia yksiselitteisesti todetaan.

Jos minä jaksan iltapuhteina tämän verran perkailla tätä vuosisadan ehkäpä suurinta lakiuudistusta, niin on se nyt saatana, jos siellä Vasemmistoliiton puoluetoimistolla veronmaksajien rahoilla loisivat politrukit eivät viitsi edes aukaista koko paperia.

0:58- 1:18: Nykyään meillä itse asiassa on hyvä yksityinen puoli ja äärirajoillaan nitisevät julkiset laitokset. Esimerkiksi taannoinen polvivammani hoidettiin yksityisellä puolella välittömästi siinä, missä julkisella puolella työskentelevien ja siellä itsensä hoidattaneiden ystävieni mukaan jonossa olisi mennyt todennäköisemmin puolisen vuotta. Uudessa järjestelmässä yksityisen puolen palvelut tulevat kaikkien saataville, joten en voi ymmärtää miksi Vasemmistoliitto ajaa mallia, jossa köyhimmillä ja sairaimmilla ei jatkossakaan ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa terveytensä rapautuvan hoitojonoissa?

1:18-1:38: Kukaan tällaista roskaa hyvänä yhteiskunnallisena analyysinä pitävä on luovuttanut oikeutensa naukua esimerkiksi kansallismielisestä oikeistopopulismista yhtään mitään.

1:38-1:48: Koska tietysti se on synti, jos siirtyy politiikasta erikoisosaamisalueensa töihin? Odotankin mielenkiinnolla millaisen videon Vasemmistoliitto tekee entisestä puheenjohtajastaan Suvi-Anne Siimeksestä, joka aikoinaan lähti Lääketeollisuus Ry:n toimitusjohtajaksi? Tai SDP:n Ulla-Maija Rajakankaasta, joka viime vuonna siirtyi lobbaamaan Hyvinvointialan liiton palkkalistoille.

1:48-2:04: Parempituloiset joutuvat luovuttamaan omaisuuttaan nyt ja tulevaisuudessa enemmän valtiolle kuin pienituloiset, asiassa ei ole yhtään mitään epäselvää tässä jyrkän veroprogression Mekassa. Nyt kun köyhillekin ollaan takaamassa pääsy laadukkaisiin yksityisten yritysten tuottamiin palveluihin, niin sekin yritetään valehdella eriarvoisuuden pahentumiseksi.

Vasemmisto on myös vuosikymmeniä naukunut, kuinka suomalaiset eriarvoistuvat köyhien saadessa huonolaatuista ja riittämätöntä palvelua julkiselta sektorilta rikkaiden ostaessa laadukasta palvelua yksityiseltä sektorilta. Tosin silloin julkisen puolen palvelutuotantoa ylistetään maasta taivaisiin, kun vaikkapa joku kokoomuslainen erehtyy väittämään yksityisen sektorin tuottavan halvempia ja laadukkaampia palveluita kuin julkinen. Julkisen palvelutuotannon hyvyys ja huonous tuntuukin vasemmistoretoriikassa muuttuvan aina sen mukaan, kuka puhuu ja mikä on agenda.

2:04-: On outoa väittää, että esimerkiksi julkisiin SoTe-yhtiöihin ei voisi äänestämällä jatkossa vaikuttaa, kun niitä hallinnoi maakuntavaaleissa valittu maakuntahallinto ja lait Suomessa edelleen säätää eduskunta. On myös erikoista, että oppositiopuolueet kilpaa märisevät SoTe-palveluiden yhtiöittämisestä samalla, kun ne kovaan ääneen puolustavat esimerkiksi Ylen, Alkon, Veikkauksen ja vaikkapa lukuisten kunnallisten energiayhtiöiden säilyttämistä. Miksi julkinen yhtiö on tässä asiassa veroparatiiseissa piilottelevien katalien porvarien salajuoni, mutta toisessa yhteydessä jumalallinen todiste vasemmistoaatteen messiaanisuudesta?

Vasemmistoliiton Facebook-päivityksen kommenttikentästä ei ole vaikeaa päätellä, että todella moni näkee videon sisällön totena. Kriitikoille Vasemmistoliiton puoluetoimistolta lähinnä tolkutetaan, että heidän täytyy vain lukea Vasemmistoliiton 40-sivuinen sote-vastaesitys löytääkseen totuus. Kyseinen esityksen sisällöstä kertoo paljon, kun tarkistaa siinä viitatut lähteet, joita on yhteensä kuusi. Kaksi viittaa Kansan Uutisten artikkeliin, kaksi Ylen artikkeleihin, yksi Soste Ry:n tiedotteeseen ja yksi Nyt-liitteen otsikkoon. Yksikään ei viittaa itse lakiesitykseen. Koko komeuden kruunaa maininta siitä, että osa artikkeleista on kirjoitettu ennen kuin hallituksen esitys edes julkaistiin.

Sitä kuvittelisi, että hallituksen lakiesitystä kritisoiva pamfletti viittaisi kyseiseen dokumenttiin, ja että siihen olisi edes kerran referoitu tuon tuhatsivuisen lakiesityksen sisältöä. Toisaalta, vaaleja on tunnetusti pirun vaikeaa voittaa puhumalla pelkästään asiaa ja todistamalla oma substanssinsa tärkeissä asioissa.

Videon tekijä, Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas Mike Pohjola, sanoo Iltalehden haastattelussa "uskovansa" sote-uudistuksen myötä käyvän, kuten hän videossaan esittää. Pohjolan uskomukset SoTe-uudistuksen vaikutuksista kuulemma perustuvat Vasemmistoliitolta saatuihin tietoihin ja varmaankin juuri siksi Pohjolan haastattelu Iltalehdessä onkin videoltaan tuttuun tyyliin lähinnä perustelemattomien väittämien ja kauhukuvien ilotulitusta. Sitä olisi kuvitellut, että noin paljon huolta noinkin tärkeästä asiasta kantava tyyppi olisi viitsinyt tutustua myös itse lakiesitykseen ja uudistusta valmistelevan ministeriön muihin materiaaleihin sen sijaan, että olisi sokeasti luottanut Vasemmistoliiton propagandisteihin

Videosta saamansa kritiikin artisti tyytyy selittämään Mehiläisen mainostoimiston palkkaamien nettiagitaattoreiden propagandaksi. Ilman ensimmäistäkään videolla tai haastattelussa ilmi tuomaansa perusteltua argumenttia Pohjola väittää myös, että saamansa kritiikki on vain merkki hallituksen ja lääkärifirmojen katalista salajuonista ja "konnankoukuista". Allekirjoitetaankohan Vasemmistoliiton puoluetoimistolla myös tämä Mike Pohjolan analyysi?

Kuin alleviivatakseen videonsa sisällöttömyyttä ja vasemmistolaisen politiikan utopistisuutta Pohjola maalailee omaa SoTe-ihannettaan, jossa meillä olisi mahdollisimman pieniin yksiköihin jaettuja terveyskeskuksia, joihin olisi nykyisten palveluiden lisäksi vieläpä integroitu sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoidon palvelut. Ilmaisuuden takia nykyistä vielä pahemmin ruuhkautuvien terveyskeskusten rahoitus kuulemma hoidettaisiin sillä sosialistien iänikuisella taikatempulla eli rikkaita, tai ainakin "jotakuta muuta", verottamalla.

Se tosin jäi mietityttämään, että miten tässä vasemmistounelmassa rikkaita estettäisiin ostamasta itselleen parempaa terveydenhoitoa kuin köyhät? Luotetaankohan Vasemmistoliitossa siihen, että maailmanhistorian muiden sosialististen kokeilujen tapaan maamme ajautuisi ennen pitkää tilaan, jossa sosialistipoliitikkojen käskyttämä armeija ja lainvalvontakoneisto väkivalloin estää ihmisiä tekemästä kauppaa keskenään, mistä seurannut talouskurimus tappaa pahnan pohjimmaiset nälkään? Vai verotettaisiinko rikkaat niin köyhiksi, ettei heillä olisi varaa yksityisellä puolella tuotettuihin palveluihin? Jos kyllä, niin kenen rahoilla utopiaa rahoitetaan sen jälkeen, kun viimeinenkin suomalainen seisoo päivystys- tai hoitojonossa?

Oli miten oli, tällä tasolla Vasemmistoliiton vaalistrategia siis on vuonna 2017: Perusteettomia väitteitä, stereotypioita, salaliittoteorioita ja radikaalia kyvyttömyyttä ymmärtää rakenteellisten uudistusten sisältöä tai tarvetta.

Vasemmistoliiton videollaankin ilmoittama tavoite on yksiselitteisesti koko SoTe-lain kaataminen, koska siinä on luonnosvaiheessa jotain huomautettavaa. On sanomattakin selvää, että tuollainen vaatimus ei ole millään tavalla kohtuullinen tai linjassa parlamentaarisen lainvalmisteluprosessin kanssa, jossa lakiluonnokseen annetut kommentit evästävät virkamiehiä ja poliitikkoja lain jatkovalmistelussa.

Käydäänpä vielä läpi muutama useasti kuultu huoli SoTe-uudistuksesta:

1. Sairas ei jaksa kilpailuttaa.

Onko sairaalle parempi, että hänellä ei ole edes mahdollisuutta kilpailuttaa, vaan hän saa istua siinä lähimmän julkisen palveluntuottajan hoitojonossa viikoista vuosiin? Toisekseen, palveluntuottaja tietysti kilpailutetaan ENNEN kuin ollaan sairaita eikä vasta sitten, kun defibrillaattori jo latautuu. Jac vaikka kilpailutusta tehtäisiinkin vasta ambulanssissa, niin onko palveluntuottajalla enää mitään väliä siinä vaiheessa?

2. Kustannukset kasvavat

Suomalainen vasemmisto on perustanut lähes koko poliittisen olemassaolonsa vaatimukseen lisätä sosiaalityön ja terveydenhuollon rahoitusta, mutta nyt kun joku muu on reformoimassa, niin laatukriteerit unohdetaan ja kustannusten kasvu yhtäkkiä onkin pahin perkele? Missä logiikka?

Vasemmistoliiton omassa SoTe-pamfletissa esitetään, että palveluita tuottaessa ei voida toteuttaa laajaa valinnanvapautta, palvelun laatua ja kustannussäästöjä samalla kertaa. Tämä on tietysti totta vain siinä vasemmistolaisessa vaihtoehtotodellisuudessa, missä maailma on käytännössä jo valmis ja kaikki palveluntuottajat toimivat potentiaalisen tehokkuutensa ylärajoilla. Reaalimaailmassa tehostamisen varaa esimerkiksi johtamistavoissa, toimintakulttuurissa ja prosesseissa on yllin kyllin.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä Pohjois-Karjalan keskussairaala, joka vapautti 5 000 tuntia hoitajien työaikaa potilastyöhön sekä säästi kiinteistöhuollon työaikaa 320 tuntia vuodessa, vain korjaamalla talon sisäistä logistista prosessia ja vaihtamalla liuosvarastointiin käytetyt laatikot läpinäkyviksi. Toisena esimerkkinä voi mainita Helsingin Vuosaaren kotihoidon, kun työtehtäviä priorisoimalla saavutettiin pienempi työkuorma, sairauspoissaolojen väheneminen, parempi työviihtyvyys ja parempi asiakastyytyväisyys jopa aikaisempaa pienemmillä kustannuksilla. Tämä on kiistaton merkki työtehokkuuden kasvamisesta sekä siitä, että SoTe-sektorin menopuolella lienee miljardien eurojen säästöpotentiaali.

En minä sitä sano, että uudessa SoTe-mallissa kaikki olisi täydellistä tai edes toivottavaa. En esimerkiksi ymmärrä, miksi suomalaiseen hierarkiapyramidiin luodaan lisää kerroksia maakuntahallintojen muodossa? Olen samaa mieltä Suomen Kuvalehdessä haastateltujen virkamiesten kanssa siitä, että tulevilla maakuntahallinnoilla ei vaikuta olevan muodostamisensa jälkeen tarpeeksi aikaa miettiä palveluntuottajien vastuunjakoa ja kilpailutuskriteereitä. Ja on helppo yhtyä Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Hanna Tainion ja hallintotieteen professorin Jari Stenvallin näkemykseen siitä, että maan tavaksi muodostunut puutteellinen valmistelu on tätäkin lakia valmisteltaessa ongelma, jota ei pitäisi katsoa läpi sormien nyt eikä jatkossa.

Sitä älykkäämpää SoTe-kritiikkiä väläytti myös Osmo Soininvaara lääkärilehden artikkelissa esittäessään huolensa nykyiseen lakiesitykseen sisältyvistä mahdollisista kannustinongelmista. Ode ei ikävä kyllä tarkemmin erittele mitä kohtaa tuosta esityksestä hän tarkoittaa, joten on vaikeaa tarkastaa lakiesityksestä, onko huoli perusteltu. Yleisesti ottaen analyyttisenä ja rationaalisena pitämäni Soininvaaran tapauksessa saattaa hyvinkin olla vinha perä.

Pelkkää populismia kuitenkin on se suu vaahdossa länkyttäminen, jossa lakiluonnoksen potentiaaliset ongelmat esitetään pohjattoman ahneen Kokoomuksen loputtoman pahuuden manifestiksi. On sanomattakin selvää, että JOS nykyiseen SoTe-malli ei anna tarpeeksi aikaa julkishallinnolle valmistautua reformiin, tai jos lakiin on livahtamassa SoTe-palveluntuottajien laupeuteen nojaava rahastusautomaatti, niin ne asiat sitten korjataan lain valmistelun myöhemmissä vaiheissa.

Tuo kaikki tapahtuu kuitenkin vain perusteellisen analyysin ja rakentavan kritiikin kautta. Vasemmistopoliitikkojen tietämättömyyttä ja sokeaan raivoon johtavia tunnereaktioita hyveenä korostava populismi taas on nykyisen poliitikan syöpä, joka tekee yhteiskunnastamme huonomman paikan meille kaikille. Eritoten niille köyhille ja sairaille, joiden kärsimys keppihevosenaan vasemmisto on näköjään päättänyt ratsastaa vuosisadalta toiselle.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005058616.html
https://www.facebook.com/vasemmisto/videos/10154446020440172/
https://www.youtube.com/watch?v=xFgiZBXBd8s
http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3223876/hallituksen-esitys-sote-ja-maakuntauudistuksesta-2.3.-2017.pdf/05df0eec-7625-435a-b462-667279f2d029
http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/171250-suvi-anne-siimeksesta-laaketeollisuuden-toimitusjohtaja
https://www.verkkouutiset.fi/politiikka/hs_ulla-maija_rajakangas-57227
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201703112200084196_pi.shtml
http://www.vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2017/03/Vasemmiston-sote.pdf
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005127070.html
http://yle.fi/uutiset/3-8413955
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sote-uudistuksen-avainvirkamiehet-kokoomukselle-tarkeaa-valinnanvapautta-lykattava/?shared=961711-7826a57d-999
http://yle.fi/uutiset/3-9511997
http://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/valinnanvapaudessa-muhii-katastrofi/?public=3c740ad5dcfadddda47923224b821943
http://alueuudistus.fi/mika-on-sote-uudistus


3F - Tasa-arvo  2

Kolmannen aallon feminismille tasa-arvo on sisällöltään alati muuttuva termi, joka voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa, mikä tukee feminististä agendaa lopputulosten “tasa-arvosta”, eli feministien suosimien uhridemografien erityisasemasta yhteiskunnassa. Ilman itseironian häivääkään rasismia ja seksismiä sanojensa mukaan vastustavat kolmannen aallon feministit ovat julistaneet syyllisiksi lähes kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin valkoihoiset, miehet ja eritoten valkoihoiset miehet, koska nämä ihmisryhmät ovat feministisen teorian mukaan jossain maagisessa valta-asemassa. Feministiseen teoriaan on jopa sisällytetty ajatus siitä, ettei miehiä kohtaan voi olla seksisti eikä valkoisia kohtaan rasisti vaikka kumpaankaan termiin ei määritelmällisesti liity ajatusta sen enempää tekijän kuin kohteenkaan sukupuolesta tai etnisestä taustasta.

Siksi feministisessä narratiivissa esimerkiksi miesten suhteellinen enemmistö pörssiyhtiöiden hallituksissa on ongelma, mutta naisten suhteellisesti suurempi osuus veronmaksajien elättämällä julkisella sektorilla ei ole. Samoin miesenemmistö teknisillä koulutusaloilla on myös valtava ongelma, mutta naisenemmistö lukuisilla muilla koulutusaloilla tai koko korkeakoulujärjestelmässä taas ei. Samoin ongelma on etnisten vähemmistöjen vähäinen osuus julkisen sektorin työvoimasta, mutta miesten korkea syrjäytymis-, alkoholisoitumis- ja itsemurhariski ei.

Tällaisista lähtökohdista ei saada aikaiseksi älyllisesti rehellistä keskustelua tasa-arvosta, kuten seuraavaksi käsittelemäni esimerkikit ikävä kyllä osoittavat. Niiden myötä jokaiselle käynee selväksi, kuinka rasismin, seksismin, syrjinnän ja niin monen muun käyttämänsä keppihevosen selässä itse asiassa istuvat feministit itse, ja kuinka kaksinaismoraalin läpitunkema feministinen teoria on.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on lanseerattu 100 tasa-arvotekoa-kampanja, jossa erilaisille yhteisöille annetaan mahdollisuus osallistua sadan tasa-arvoteon lanseeraamiseen ja toteuttamiseen. Kampanjan perustajat ja vetäjät ovat Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) sekä Naisjärjestöjen keskusliitto.

Ensimmäinen näistä on eduskunnan nimittämä hömppätoimikunta ja suojatyöpaikka, joka pitää mm. yllä myyttiä naisen eurosta ja myös muita kolmannen aallon feminismin teemoja. TANEn sisäisestä aatteellisesta dynamiikasta, verorahojen kuppaamiseen olennaisesti liittyvästä tuhlauksesta sekä korruptiosta on kirjoittanut mielenkiintoisesti blogissaan esimerkiksi TANEn toimintaa sen jäsenenä seurannut Jarmo Keto, linkki alla. Naisjärjestöjen keskusliitto taas on naisasialiitto, jonka hallitus, henkilökunta ja toimikuntien puheenjohtajat kaikki ovat naisia.

TANEn toimintakuvauksesta tutun tematiikan mukaisesti myös kampanjan kuvauksessa ylikorostetaan nimenomaan naisten oikeuksien toteutumista keskeisenä tavoitteena. Jos tarkoitus todella on edistää tasa-arvoa, niin miksei se riitä, vaan korostetaan sukupuolisegregaatiota ja nimenomaan naisten aseman parantamista kampanjan ykkösteemoina?

Tällä hetkellä kampanjan yhteistyökumppaneina on 38 järjestöä, joista 28 on naisjärjestöjä, miesjärjestöjä ei yhteistyökumppaneina ole ainuttakaan. Kampanjan listalle jo hyväksytyistä 50:sta teosta nopealla vilkaisulla ainakin 22 koskee aiheiltaan suoraan naisia tai naiseutta, neljä feminismiä ja vain yksi poikia. Ja kuin kirsikkana kakussa, kampanjan kunniatoimikunnan jäsenistä 31 on naisia ja vain viisi miehiä.

Puolustusvoimatkin olivat saaneet listalle oman tekonsa, jossa tutkitaan vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittavien naisten tasa-arvokokemuksia palvelusaikana. Vaikka asia tietysti sinällään on tärkeä, niin olisi ollut varmasti perustellumpaa tutkia esimerkiksi sukupuolensa takia pakkotyöhön määrättyjen miesten kokemuksia suomalaisen demokratian oikeudenmukaisuudesta. Puolustusvoimien tasa-arvoteon tekstissä vedotaan perustuslakiin, tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, mikä tuntuu lähinnä mauttomalta vitsiltä niin kauan kuin vain miehiä koskeva asevelvollisuus on vallitseva käytäntö.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Monien muidenkin feminististä agendaa ajavien toimielimien ja järjestöjen toimintaa leimaa puheiden ja tekojen välinen ristiriita. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta löytyy hengästyttävä lista aiheeseen liittyviä vastuuviranomaisia: Tasa-arvoyksikkö, tasa-arvoasioiden neuvottelukunta, tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön suojatyöpaikoissa työskentelee 13 ihmistä, kaikki heistä naisia. Neljä viidestä tasa-arvovaltuutetusta on ollut naisia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminta näyttää STM:n sivuilta löytyvän linkin perusteella vaienneen joskus viime vuoden alkupuolella kokonaisen puolen vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen, mutta projektiin käytettyjä verorahoja tuskin tullaan koskaan saamaan takaisin.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto työllistää 21 henkilöä, joista muuten 15 on naisia. Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 2014 silloisen vähemmistövaltuutetun, nykyisen yhdenvertaisuusvaltuutetun, toimistoon haettiin ylitarkastajaa määräaikaiseen virkaan. Kyseisestä työilmoituksesta käy ilmi, erikoista kyllä, että tasavertaisuuden toteutumista valvova viranomainen pitää esimerkiksi etnisyyteen perustuvaa syrjintää periaatteisiinsa sopivana rekrytointimetodina.

STM:n sivuilta linkki vie myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja sen alaisuudessa toimivan Tasa-arvotiedon keskus Minnan nettisivuille. Vähemmän yllätyksellisesti Minnan kaikki neljä työntekijää ovat naisia. Samaa feministisen tasa-arvopyrkimyksen linjaa noudatellaan myös Helsingin Yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, missä työskentelee 16 naista ja vain yksi mies, dosenteista ja emeritoista 13 on naisia ja 2 miehiä, sekä tohtorikoulutettavista 16 on naisia ja 2 miehiä.

Eikä tarina muutu myöskään EU-tasolla, kun verorahoja tuhlataan hömppäfeministiseen agendaan European Institute for Gender Equalityn (EIGE) muodossa, jonka luottamustehtävissä toimii 18 naista ja yksi mies, ja henkilökunnastakin reilu enemmistö on naisia, jos nimilistoja oikein tulkitsin.

Jos näiden esimerkkien sukupuolijakaumaa käsiteltäisiin samanlaisista lähtökohdista, kuin feministit käsittelevät esimerkiksi sukupuolten välisiä tuloeroja, sukupuolijakaumaa pörssiyhtiöissä tai kotitöiden jakautumista, pitäisi edellä mainittujen lukujen olla jotain aivan muuta. Mitään reflektiota näistä asioista on turhaa etsiä setämiehistä, all male paneleista ja patriarkaatista näsäviisastelevien feministien kirjoituksista, mikä kertoo kaiken olennaisen modernin feminismin tasa-arvopyrkimyksistä.

Median edustajista kolmannen aallon feminismin tuputtamisessa on kunnostautunut eritoten Helsingin Sanomien toimitus NYT-liitteen kautta. NYT:n toimittajat ovat aikaisemmin ottaneet kantaa rasismia ja seksismiä vastaan, mutta kohteen ollessa valkoihoiset miehet, rasismi ja seksismi muuttuivatkin ylitsevuotavaa ylistystä ansaitseviksi yhteiskuntakritiikin muodoiksi, kuten NYT-liitteen toimittaja Ronja Salmi taannoisessa artikkelissaan yritti todistella.

Kolumnistin mukaan Princess Nokia-niminen rap-artisti oli pyytänyt naiset ja ei-valkoiset ihmiset lavan eteen osoittaakseen miehille ja valkoisille yhteiskunnallisia etuoikeuksiaan, joskin artistin omasta esiintymisestä päätellen hän itse ei ole aivan noin monimutkaisen analyysin kautta päätynyt käyttäytymään noin rasistisesti ja seksistisesti.

Sosiaalinen media tietysti räjähti Salmen kaksinaismoraalista, mutta NYT:n toimituksessa taipuu todellisuus ja vakiintuneet termit, eivät seulana vuotava logiikka tai harhainen ideologia. Kaksi päivää myöhemmin NYT jatkoi ristiretkeään rasismin ja seksismin puolesta, kun edellisen artikkelin valkopesemiseksi oli haastateltu kahta ideologisesti puhdasoppista auktoriteettia, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Timo Airaksista sekä, yllätys yllätys, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää.

Artikkelissa Airaksinen on oikeassa siinä, ettei mitään käänteisrasismia tai käänteissyrjintää ole olemassakaan. On olemassa vain syrjintää ja rasismia huolimatta siitä, mihin sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun demografiin se kohdistuu. Feministisessä teoriassa poikkeuksen tekevät tietysti vain valkoiset miehet, joita ei kuulemma voi syrjiä millään tavalla. Airaksinen ilmoittautuu tämän älyvapaan ideologian kannattajaksi toteamalla, että: "rakenteellisesti alistettu ryhmä ei voi syrjiä rakenteellisesti vahvempaa ryhmää". Tätä logiikkaa noudatellen esimerkiksi asevelvollisuus ei syrji miehiä, mikä tietysti on aivan täyttä roskaa.

Muutenkin syrjinnän tarkastelu sukupuolidemografien kautta on naurettavaa. Yhtä järkevää olisi jakaa koko ihmiskunta tumma- ja vaaleahiuksisiin tai pihtipolvisiin ja länkisääriin, ja yrittää tehdä näitä demografeja koskettavien yleistysten kautta järkevää yhteiskunnallista analyysia ja politiikkaa.

Yllätyksettömästi feministisen narratiivin on hyväksynyt myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Pimiä, jonka mielestä positiivisella erityiskohtelulla on aina tavoiteltava todellista yhdenvertaisuutta. Tämä on kiertoilmaisu sille, että stereotypiat, ennakkoluulot ja yleistykset juhlapuheissa tuomitseva feministi jakaa esimerkiksi naiset, miehet, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat tiukasti omiin lokeroihinsa, unohtaa tekemässääm analyysissä kaikki tarkasteltavien ryhmien välisiä eroja selittävät tekijät, kuten työtuntien määrä, kielitaito, työn vaativuus, koulutustaso, jne, ja julistaa sitten tuomionsa, jonka oli jo päättänyt etukäteen.

Sitten vain soitto naisjärjestöihin ja akateemisesti lahjattomille toimittajille, jotta päästään lehtiin julistamaan älyllisesti epärehellistä mantraa naisen eurosta tai siitä, kuinka maahanmuuttajien huono työllisyysaste on pelkästään rasististen suomalaisten vika. Moni tämän katsojista saattaa ajatella, että jutut naisen eurosta ovat totta, mutta tilastodata ei tue kyseistä myyttiä, jonka seuraava 3F-sarjan video tulee kumoamaan.

Pimiä on löytänyt palasen totuutta todetessaan, että "sillä, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Tämä on sinällään totta, onhan meillä esimerkiksi liikuntakyvyttömiä, joille on perusteltua rakentaa esteettömiä tiloja arjen sujuvoittamiseksi. Mutta artikkelin konteksti oli etnisen taustan ja sukupuolen perusteella stereotypioiduissa ja erotelluissa ihmisryhmissä, ei yksilökohtaisissa perustelluissa erityisvaatimuksissa. Ei sukupuoli tai etninen tausta ole mitään vammoja, joiden perusteella ihmisille pitää luoda juridisia erioikeuksia muiden demografien kustannuksella.

Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että vain viikkoa NYT:n artikkelien jälkeen Princess Nokia pahoinpiteli valkoihoisen mieskatsojan keikallaan Iso-Britannian Cambridgessa. Tämä väkivaltaa omien sanojensa mukaan vastustava artisti oli ilmeisesti kuullut väärin kyseisen katsojan huudot ja hyökkäsi välittömästi hänen kimppuunsa. Lavalle takaisin päästyään tämä rasismia ja seksismiä niin monilla nerokkailla tavoilla vastustava räppäri totesi, että "näin tehdään, kun valkoinen poika on epäkunnioittava!" Princess Nokian filosofisesta nerokkuudesta häikäistynyt NYT-liitteen toimitus, saati sen aikaisemmin haastattelemat asiantuntijat, eivät kuitenkaan palanneet tätä tapausta kommentoimaan.

Kolmannen aallon feminismin näkemys tasa-arvosta, kuten niin monesta muustakin asiasta, onkin tällaista käsittämätöntä kognitiivisen dissonanssin ja vahvistusvinouman alkemiaa, jossa seksismi selitetään rohkeaksi kannanotoksi ja rasistinen stereotypisointi ihmisyyttä korostavaksi oikeudenmukaisuudeksi aina sen perusteella, kuka puhuu ja kuka on kohde. Niin etninen kuin sukupuoleenkin perustuva profilointi, lokerointi, stereotypiat ja kollektiiviset rangaistukset ikävä kyllä ovat feministisen politiikan tärkein työkalu ja siksi modernia intersektionaalista feminismiä ei missään tapauksessa voida pitää tasa-arvoaatteena.

Feministinen ideologia onkin eräänlaista sosiokulttuurista eugeniikkaa, jossa yksilön toiminnan tai mielipiteiden arvo lasketaan sen mukaan, millaiseksi hän on sattunut syntymään. Näiden yksilökohtaisten ominaisuuksien hyvyys tai huonous on etukäteen päätetty, kuten esimerkiksi feministiksi tunnustautuva Vihreiden Emma Kari taannoisessa Facebook-päivityksessään osoittaa. Kari pitää Jutta Urpilaisen kieltäytymistä presidenttiehdokkuudesta valitettavana, koska Jutta on nainen. Nykyisen hallituksen toimintaa Kari pitää tuomittavana, koska ministereistä tarpeeksi suuri osuus ei ole naisia.Helsingin pormestarikisasta Kari analysoi, että Vapaavuori on huono ehdokas, koska hän on mies ja Sinnemäki hyvä, koska hän on nainen. Samanlaista hömppää toistelevat useat muutkin feministeiksi tunnustautuneet poliitikot.

Näin ohutta, sisällötöntä ja seksististä poliittista analyysiä ruodittaisiin erovaatimusten kera päivätolkulla, jos joku miespoliitikko kääntäisi Karin kirjoituksessaan esittämät sukupuolistereotypiat toisin päin.

Edellä mainitut esimerkit paljastavat vääristymän suomalaisessa tasa-arvotyössä, joka käsittelee tasa-arvoa pääasiallisesti naisten ja feminismin näkökulmasta huolimatta siitä, että suomalaisen yhteiskunnan ehdottomasti suurimmat tasa-arvo-ongelmat liittyvät oppivelvollisuusiässä olevien poikien heikkoon menestykseen lakisääteisessä koulussa ja vain miehille laissa säädettyyn asevelvollisuuteen. Myös muita lainsäädäntöön liittyviä tasa-arvo-ongelmia on, kuten vanhemmuuden kustannusten jakautuminen, mutta siitä enemmän tulevilla videoilla.

Haluan korostaa, että minulle henkilökohtaisesti yhteiskunnassa vallitsevat sukupuolten väliset suhdeluvut ovat merkityksettömiä, kunhan kenenkään oikeuksia ja mahdollisuuksia ei rajata asettamalla heitä perusteetta juridisesti eriarvoiseen asemaan. Miehille ei siis tarvita kiintiöitä opettajakoulutukseen sen enempää kuin naisille kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, ja niin edespäin.

Julkisella sektorilla työpaikat on annettava pätevyysvaatimukset täyttäville parhaille hakijoille heidän sukupuolestaan tai etnisestä taustastaan riippumatta. Rahoitus kaiken maailman hömppätoimikunnille, akatemian luotettavuutta rapauttaville ideologisille koulutusohjelmille ja turhiin suojatyöpaikkoihin pitää lopettaa välittömästi. Jokainen edistäköön omaa ideologiaansa omilla rahoillaan.

Kuten jo todettua, uuden sukupolven tytöt pärjäävät kouluissa paremmin, naisilla on suhteellinen yliedustus korkeakouluissa ja sitä kautta todennäköisesti tulevaisuudessa myös merkittävä etulyöntiasema työmarkkinoilla ja palkkatilastoissa. Miehet johtavat itsemurhissa, väkivaltatilastoissa ja syrjäytymistilastoissa. Silti suomalaista tasa-arvokeskustelua dominoi moderni feminismi maalaten naisista kuvan loputtoman sorron uhreina ja siihen vedoten yrittää työntää poikia entistä enemmän marginaaliin vaikka iso osa tilastoeroistakin selittyy suurten ikäluokkien vaikutuksella. Ei uuden sukupolven pojista tule tehdä B-luokan kansalaisia vain isovanhempiemme hölmöyden takia.

Tällä hetkellä Suomessa tasa-arvotyön lähtökohdat ovat äärimmäisen epätasa-arvoiset ja epärehelliset, koska ne nojaavat vahvasti syrjivään, seksistiseen ja rasistiseen feministiseen ideologiaan. Siksi tasa-arvoa tavoitteleva yhteiskunta ei yksinkertaisesti voi saavuttaa tavoitettaan kolmannen aallon feminismin kautta, vaan vastaus on egalitarismi ja vapausaate.

http://www.jarmoketo.fi/havaintoja-tanesta/
http://www.naisjarjestot.fi/naisjarjestojen-keskusliitto/organisaatio-ja-hallitus/hallitus/
http://tane.fi/etusivu
http://tane.fi/tanen-kokoonpano
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/mista-on-kyse/
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/yhteistyokumppanit/
http://www.tasaarvo100.fi/client/naisjarjestot/userfiles/100-tasa-arvotekoa-kunniatoimikunnan-jasenet.pdf
http://stm.fi/tasa-arvo/vastuuviranomaiset
http://stm.fi/hso/tasy-henkilosto
https://www.tasa-arvo.fi/katsaus-historiaan
https://www.syrjinta.fi/yhteystiedot
https://www.syrjinta.fi/web/fi/-/vahemmistovaltuutetun-toimistossa-on-haettavana-ylitarkastajan-maaraaikainen-virkasuhde-1-5-2014-31-5-2015
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/yhteystiedot
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/henkilokunta/
http://eige.europa.eu/about-eige/eiges-structure
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005085886.html
https://youtu.be/8p1F5Spxfv0?t=8m21s
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005088520.html
http://www.tcs.cam.ac.uk/news/0036769-fashion-show-headliner-ends-set-early-after-hitting-audience-member.html
https://www.theguardian.com/music/2017/feb/21/princess-nokia-row-over-sexism-cambridge-university
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154357425310949


Käpykaarti pakenee huonoa valtiojohtoa  2

Oletko koskaan miettinyt, millaista sota oikeasti mahtaa olla? Se tuskin on elokuvien sankaritarinoita, uljautta, rohkeutta ja pyyteetöntä epäitsekkyyttä, vaan kuolemanpelon sävyttämää rujoa selviytymistaistelua, joka rampauttaa onnekkaimmatkin sen kokeneet joko fyysisesti tai henkisesti. Sotaan joutuessaan harva meistä jäisi historiankirjoihin vuolaasti ylistettynä sankarina, jonka rintaa koristaa kunniamerkit.

Ehkä sinä olet se onneton, joka kuolee valtimon auki repineen luodin aiheuttamaan verenhukkaan, tai jää lähitaistelussa alakynteen ja hakataan nyrkein ja puukoin hengiltä? Olisitkohan sinä juuri se sotilas, joka osuman saaneessa miehistönkuljetusvaunussa ovenkahvaa paniikissa riuhtoessaan tajuaa palavansa elävältä muutaman sekunnin päästä? Vai olisitko se onnekas, joka pääsee takaisin siviiliin ilman jalkoja, käsiä tai kaikkia neljää? Onneksi et kuitenkaan voi enää olla eurooppalainen talonpoika, joka käveli kuukausitolkulla läpi silloisen tunnetun maailman vain tullakseen teurastetuksi Teutoburgin metsässä tai kuollakseen Konstantinopolin muurilta ammuttuun nuoleen.

Maailmanhistorian taistelukentät ovat täynnä unohdettuja poikia ja miehiä, jotka joskus odottivat tulevaisuuttaan yhtä toiveikkaina kuin sinäkin. Sotien haudoissa makaa miljoonia raiskattuja ja tapettuja tyttöjä ja naisia, jotka vielä joskus elivät samanlaista huoletonta ja toiveiden täyttämää elämää kuin me tänään. Nämä ovat niitä satojamiljoonia sodan takia kesken jääneitä elämäkertoja, jotka loppuivat kauan ennen viimeisiä tyhjiä sivuja.

Ihmettelenkin, miksi sotimista ja sodan kauhuja käsitellään Suomessa niin merkityksettömän oloisina ja triviaaleina ongelmina, että maanpuolustusvelvollisten vain oletetaan sokeasti seuraavan mitä tahansa käskyjä vaikka varmaan kuolemaan?

Viimeisin tunteenpurkaus kuultiin puolustusministeri Jussi Niinistöltä, jonka ääliömäiset kommentit reservikarkureista todennäköisesti aiheuttivat enemmän hallaa yleiselle maanpuolustustahdolle kuin mikään valtiojohdon ulostulo vuosikymmeniin. Toisin kuin puolustusministeri Niinistö kuvittelee, maanpuolustusjärjestelmämme uskottavuutta ei nakerra kutistuva reservi vaan Niinistön kaltaisten poliitikkojen kyvyttömyys ymmärtää niitä yksilökohtaisia motiiveja, joiden pohjalle maanpuolustustahto rakentuu. Toisekseen, maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia suomalaisia reservistatukseen katsomatta, siihen nähden puolustusministerin kommentti reservistä poistumisen ja Suomen puolustamisen välisestä kytköksestä vaikuttaa Sven Tuuva-kaliiperin ammattitaidottomuudelta.

Myös Reserviläisliiton toiminnajohtaja Olli Nyberg osoitti ymmärtävänsä motivoinnista ja ihmisten johtamisesta yhtä paljon kuin sika satelliiteista heristäessään keskisormea niin asevelvollisille kuin reservistä poistuvillekin. Henkilökohtaisesti pidän tätä harmillisena siksi, että olen pitkään miettinyt aktivoitumista reserviläistoiminnassa, mutta Nybergin kirjoitus vakuutti minut toistaiseksi siitä, etten voi uhrata aikaani järjestölle, jonka toiminnanjohtajan pää on noin syvällä omassa perseessään.

Esimerkkien lista jatkuu pidemmällekin menneisyyteen. Raimo Ilaskivi otti vuonna 2015 reserviläiskirjeiden lähettämisen alla asiakseen romantisoida sotimista ja syyllistää heitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa maanpuolustuksen ehdottoman mielekkyyden. Toisaalta tuolloin osa suomalaisista otti oikein itseensä, kun eivät kuulukaan siihen nostoväen kermaan, joka pääsee kokemaan sodan kauhut ensimmäisten joukossa. Samaan aikaan Puolustusvoimista muistutettiin, että maanpuolustus ei ole vapaaehtoista, ja että maanpuolustusvelvolliset tullaan hakemaan rintamalle vaikka maailman ääristä. Vain se jäi epäselväksi, kuinka kustannustehokasta hieman pyylevän suupaltin, lähimmäistensä hakkaamisessa kunnostautuneen B-luokan artistin, tai oikeastaan kenenkään muunkaan turkulaisen hakeminen ulkomailta rintamalle oikein mahtaa olla? Myös HS:n kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä nationalistisessa fantasiassaan kyseenalaisti kaikki muut vaihtoehdot kuin marssia rinta rottingilla rintamalle todeten, ettei maanpuolustus ole valintakysymys.

On vähintäänkin röyhkeää vaatia, että nuoremmat sukupolvet luopuisivat ehdottomasti haaveistaan, tulevaisuudestaan ja jopa elämästään kunnioittaakseen jonkun lähes satavuotiaan ukonrähjän, sotakenttien glooriasta fantasioivan nationalistin tai ulkomailla asuvan asevelvollisuutta suorittamattoman toimittajan kansallistunteen värittämiä ihanteita. Millä moraalisella oikeudella nuoria suomalaisia syyllistetään siitä, etteivät täysin kyseenalaistamatta ja ehdottomasti alistu hengenvaaralliseen tilanteeseen, jossa nämä käpykaartilaisista ja rintamakarkureista napisevat kriitikot eivät itse ole koskaan olleet, eivätkä ole vaarassa siihen koskaan joutuakaan?

On pakko kysyä, että onko maa aidosti puolustamisen arvoinen, jos puolustajat täytyy käydä kriisin puhjettua hakemassa ulkomailta ja pistettävä väkisin ruotuun? Vastoin yleistä luuloa, maanpuolustus kuitenkin on nimenomaan valintakysymys, koska ketään ei siihen voi pakottaa. Toisin kuin puolustusministeri Niinistö kuvittelee, maata voi jättää puolustamatta myös siksi, ettei vain satu huvittamaan, joskin syyt esimerkiksi reservistä poistumiseen ovat varmasti monitahoisemmat. Ja juuri sen takia Suomen valtiojohdon tulisikin miettiä, miten maamme puolustamisesta tehdään houkutteleva vaihtoehto myös heille, jotka eivät löydä pelkästä kansallismielisestä paatoksesta tai ministerin mahtikäskystä syytä laittaa henkeään vaaralle alttiiksi.

Asettakaa itsenne vaikka korkeasti koulutetun ja kielitaitoisen nuoren aikuisen asemaan: Venäjä hyökkää sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen, jonka mahdollisuudet puolustaa suvereniteettiaan ovat tällä hetkellä verrannolliset Itä-Ukrainan tilanteeseen, eli käytännössä olemattomat. Vaihtoehtoina on siis viedä perhe turvaan ulkomaille, mistä korkeasti koulutetulle ja kielitaitoiselle ihmiselle löytyy kyllä töitä ja uusi tulevaisuus, tai laittaa henki alttiiksi sodassa, joka on takuuvarmasti hävitty. Minkä valinnan luulet olevan todennäköinen ja mihin suuntaan luulet verbaalisen silmille sylkemisen, vittuilun ja keskisormen heiluttelun vaakaa kallistavan?

Kaikkia yksilöllisiä maanpuolustustahtoon liittyviä osatekijöitä on mahdotonta luetella, mutta ainakin minulle olennainen kannustin on esimerkiksi edes teoreettinen mahdollisuus voittaa mahdollinen konflikti, mikä ei voi tällä hetkellä toteutua ilman NATO-jäsenyyttä, vaikka talvisodan juoksuhaudoista menneiden sukupolvien sotamenestystä glorifioiva puolutusministeri olisi asevelvollisuuden ylivertaisuudesta mitä mieltä tahansa. Valtiovallan on päätöksillään myös luotava maahamme oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuksien ilmapiiri, joka tekee maanpuolustuksesta houkuttelevan vaihtoehdon sen sijaan, että suomalaisten oletetaan tuosta noin vain hyppäävän minkä tahansa luodin eteen, kun valtiovalta sormiaan napsauttaa.

Suomalaisten maanpuolustustahdon vähenemiseen syyllinen löytyy ensimmäisestä peilistä, johon nykyisen poliittisen järjestelmämme luoneet sukupolvet sattuvat katsomaan. Se kannattaisi niin vanhempien sukupolvien, valtion päämiesten ja kaikkien muidenkin maanpuolustuskeskusteluun osaa ottavien pitää mielessä. Tämä tiedoksi myös nuorempien sukupolvien suulla shekkejä kirjoittavalle Perussuomalaisten puheenjohtajalle Timo Soinille, jolla ei ole mitään riskiä joutua “taistelemaan niin helvetisti” vaikka Suomea kohtaisi millainen kriisi tahansa. Suomen puolustamiselle on oltava jokin perusteltu syy ja minusta on aivan äärimmäisen huolestuttavaa, että turvallisuuspoliittisessa keskustelussa edes valtiojohto ei kykene laskevan maanpuolustustahdon edessä paljon muuhun kuin vetoamaan lakiin kirjattuun pakkoon.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005057616.html
https://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/blogit/nyberg_olli/nykypaivan_rintamakarkuruutta.36634.blog
http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195332-julkkiksiako-kapykaartiin
http://yle.fi/uutiset/reservilaiskirje_sai_suomalaiset_soittamaan_puolustusvoimille/8038318
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000000927593.html
http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=8189
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005048121.html
http://yle.fi/uutiset/3-9330587


Bernerin liikenneselvitys ja miksi Suomella menee niin huonosti

Liikenne- ja viestintäministeriön SELVITYS liikenneverkon kehittämisestä synnytti vähemmän yllätyksellisesti valtavan kohun. Minun kokemukseni mukaan vain pieni osa kriittisistä äänistä oli vaivautunut pohtimaan SELVITYKSESSÄ mainittuja ehdotuksia asiallisesti siinä, missä valtava enemmistö veti taas kerran primitiivireaktiot ja pikkuhousut vakoseen ihan vain varmuuden vuoksi, onhan SELVITYKSESTÄ vastaava ministeri väärästä puolueesta tai jotain. Tämä kohu viimeistään todisti älyllisen laiskuuden muuttuneen Suomessa hyveeksi, jota ei enää tarvitse hävetä, vaan päin vastoin sen julkinen esittely on muuttunut meriitiksi, jolla voi jopa päästä eduskuntaan asti.

Tässä vaiheessa kyse on kuitenkin vasta SELVITYKSESTÄ, jonka tekemiseen hallitusohjelma Berneriä ja ministeriötään velvoittaa. Tästä on vielä pitkä matka edes lakiesityksiin ja vielä pidempi matka vahvistamiseen laiksi, se tuntui monelta kriitikolta unohtuvan.

Tämä SELVITYS on leimattu hallituksen ammattitaidottomuudeksi, koska esimerkiksi valtiovarainministeriö ei vielä seiso siinä esitettyjen uudistusten takana. Jos pöytään olisi tuotu kaikkien asiaan liittyvien ministeriöiden keskenään toteutuskelpoikseksi hioma esitys, niin hallituksen olisi syytetty valmistelevan lakia salassa ja halveksuvan avointa demokratiaa. Näin kävi muun muassa sähköisen viestinnän tiedustelun, metsähallituslain ja niin monen muun uudistuksen kohdalla, joista pääsi ennakkotietoja julkisuuteen. Nyt kun sille paljon vaaditulle kansalaiskeskustelulle annetaan ihan tietoisesti tilaa, niin sekään ei ääliöille kelpaa.

Yksi yleinen virheellinen käsitys SELVITYKSESTÄ on se, että tieliikenneverkkoja ollaan yksityistämässä. Sama lauluhan kuultiin jo vuosi sitten, kun SELVITYS laitettiin työn alle populistisen mölinän saattelemana. Todellisuudessa SELVITYKSEEN sisältyy vain ehdotus liikenneverkkojen yhtiöittämisestä, ei yksityistämisestä. Yhtiöstä 65 % omistaisi valtio ja 35 % maakunnat jyvitettynä tieverkoston määrän funktiona, eli kyseessä olisi julkinen yhtiö, jota ohjaa mm. valtion omistajaohjauspolitiikka.

Kun väylien rahoittaminen on historiallisesti ollut eduskunnan hallussa, on saatu aikaiseksi lähinnä hallituksen kokoonpanosta riippuvaista ja ennalta-arvaamatonta siltarumpupolitiikkaa, jossa kansanedustajat yrittävät kilvan siirtää autoilijoiden euroja omien kotikuntiensa väylähankkeisiin tullakseen valituiksi uudestaan.

Liikenne- ja viestintäministeriön budjetti vuodelle 2015 oli 2,9 miljardia euroa siinä, missä pelkästään tieliikenteestä kerätty polttoainevero oli 2,8 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan autoveron ja ajoneuvoveron tuotto, niin summa on 4,6 miljardia. Alvit ja muut tieliikenteen verot mukaan lukien tienkäyttäjiltä peritään lähes 7,8 miljardia euroa vuosittain. Siinä vähän perspektiiviä siihen, millaisina lypsylehminä autoilijoita tässä maassa kohdellaan.

Kaikista helpoin ja oikeudenmukaisin tapa hoitaa tieliikenteen verotus olisi siirtyä pelkästään polttoaineverotukseen ja tietulleihin. Polttainevero on helppo tapa kerätä veroja tienkäytön ympäristöhaittojen funktiona ja tietullit taas tienkulutuksen funktiona. Tietullit voidaan kerätä vaikka pienellä autoon kiinnitettävällä sondilla, joka voidaan lukea tulliportilla moottoritienopeuksissa. Näin väistettäisiin esimerkiksi GPS-seurantaan liittyvät tietoturvaongelmat. Mutta tämä olisikin yksinkertaisuudessaan niin kaunis järjestelmä, ettei sitä Suomessa todennäköisesti tulla koskaan näkemään.

Varsin yleinen väite verotuksen painopisteen muuttamisesta polttoaineverotukseen on se, että sähköautojen yleistyessä polttoaineveron verokertymä pienenee liikaa. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, koska sähkökin on polttoainetta, jota voidaan verottaa varsin helposti. Ja toisaalta, jos se niin kovasti suitsutettu yksityisautoilun loppu ja autojen määrän radikaali väheneminen häämöttää jo lähitulevaisuudessa, niin ei tieinfran ylläpito voi perustua autojen ostamisen verottamiseen, vaan niiden käytön verottamiseen.

Muuttumattomana vaalikausien välissä on säilynyt vain narina suomalaisten liikenneinfrastruktuurin huonosta kunnosta ja korjausvelasta, joka on jo yli 2,5 miljardia euroa. Yhtiöittämisen myötä liikenneinfraa voisivat hallinnoida alansa ammattilaiset ja EU-tukien hakeminen väylähankkeille helpottuisi. Infran myyminen yksityisille yrityksille onnistuu kyllä tarvittaessa ilman yhtiöittämistäkin, joten naukuminen yksityistämisestä edes ole argumentti tässä keskustelussa.

Muutenkin voi vain ihmetellä yhtiöittämisen aiheuttamaa lohdutonta märinää, kun käytännössä iso osa esimerkiksi paikallisista energiayhtiöistä on kuntien ja kaupunkien omistuksessa. Eipä näy montaa ihmistä kitisemässä esimerkiksi Helsingin Energian, Oulun Veden tai Tampereen Sähkölaitoksen yhtiömallista, joten miksi liikenneverkkojen vieminen julkisomisteiseen yhtiöön niin yskittää? Jos yhtiöiden toiminnan läpinäkyvyys mietityttää, niin silloin kannattanee vaatia muutoksia yhtiölakiin sen sijaan, että vain yrittää roikkua kynsin hampain siinä todellisuudessa, mihin kukaan ei ole tyytyväinen.

Oppositiopopulismilta ei taaskaan voinut välttyä, kun Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö keräili irtopisteitä marmattamalla autokaupan pysähtymisestä ja markkinahäiriöistä. Eipä ole autokaupan tila tai markkinahäiriöiden luominen aikaisemmin huolestuttanut yksityisautoiluvastaiseksi profiloitunutta Vihreää puoluetta, jonka ponnisteluiden seurauksena esimerkiksi tuulivoimalle maksetut tuotantotariffit ovat osaltaan olleet tuhoamassa pohjoismaisia energiamarkkinoita.

Suomalainen taantumuksellisuus ja selkäänpuukotuksen kulttuuri loisti myös hallituksen sisäisestä kommentoinnista. Perussuomalaisten Sampo Terho ja myöhemmin Timo Soini kerkesivät molemmat lyömään Bernerin SELVITYKSEN maahan tarjoamatta minkäänlaista järkevää analyysiä sen sisällöstä tai syytä valitsemalleen kannalle vaikka vielä vaalien alla autoveron poisto oli yksi persujen pääteemoista. Todennäköisesti kyse onkin tahallisesta poliittisesta jarruttamisesta neuvottelupääoman kerryttämiseksi. "Herrojen huvikuunareiden ja juppikoottereiden" lisäverotus on ollut hallituksessa vastatuulessa, joten persut vastustavat nyt kaikkia hallituksen sisältä tulevia ajatuksia saadakseen neuvoteltua oman pölhöpopulistisen aloitteensa läpi.

Kerkesipä myös Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo täsmentämään, että autoverosta ei olla luopumassa. Että huoli pois vaan kansalaiset, autoverotusta ei tulla laskemaan, joten suomalaisilla ei jatkossakaan tule olemaan varaa uudempiin ja turvallisempiin autoihin! Hyvä että tuli selväksi, mutta millä ihmeen logiikalla tämä ilmoitus pitäisi selittää itselle positiivisena ja rauhoittavana asiana? Siten, että 13 vuotiaan Toyotani arvosta ei sulanutkaan paria euroa ja saan olla sen kanssa naimisissa vielä vähintään 10 vuotta ennen kuin minulla on tässä riistoverotuksen luvatussa maassa ostaa uudempi kosla?

Ainoa isompi moka Bernerin SELVITYKSEEN liittyen oli se, että sen läpi viemisen ilmoitettiin olevan tavoite vuodelle 2018, kun olisi vain pitänyt täsmentää, että tämä on hallituksen tilaama SELVITYS. Nyt kuluttajat ennakoivat hankintojaan kohun saattelemana ja autokauppa tyssäsi hetkeksi kuin seinään. Toisaalta, mikään selityksen määrä ei tehoa ihmisiin, jotka ovat päättäneet olla käyttämättä aivojaan, kuten Iltasanomien entinen auto- ja liikennetoimittaja Manu Tuppurainen, joka syytti hallituksen jo vieneen häneltä 7 000 euroa vaikka Berner oli jo yli viikkoa aikaisemmin ilmoittanut, että jo maksettuja autoveroja voidaan kompensoida taannehtivasti esimerkiksi myöntämällä kevennyksiä tuleviin käyttömaksuihin.

Reaktiot Bernerin luotsaaman ministeriön SELVITYKSEEN ovat malliesimerkki siitä, miksi Suomen kansantalous yskii, miksi nuoret sekä koulutetut osaajat haluavat täältä pois ja miksi täällä yleisesti ottaen niin moni asia on täällä täysin perseestä. Kun kerran vuosikymmenessä joku kehtaa esittää jonkin uuden ajatuksen, niin kaikki hyökkäävät kimppuun ja torppaavat ehdotuksen vaistomaisesti suomatta asian pohtimiseen edes puolikasta ajatusta. Ei järkevää analyysiä, ei kompromisseja, ei neuvottelua, ei ratkaisumallien hakemista eikä asiallista kritiikkiä, vaan niin kaverit kuin vihamiehetkin vetävät ehdotuksen tekijän kölin ali ja selkään tökätään vielä puukot kaupantekijäisiksi. Näin saadaan Suomessa juhlapuheissa ja vaalitilaisuuksissa ylistetty, mutta todellisuudessa halveksittu, tulevaisuuteen katsova edistysmielisyys kitkettyä ja opetettua dissidentit puhumaan metsäteollisuudesta, sotakorvauksista, verojen korottamisesta ja valtion monopolien ylläpitämisestä aivan niin kuin ne johtaisivat Suomen tarujen myyttiseen suuruuden aikaan.

Täällä ei haluta nähdä, ei edes harkita, mitään uutta. Suomi-laivan ruorissa maatamme pakonomaisesti menneisyyteen luotsaavien johtajien tärkein tehtävä on jankuttaa mantraa siitä kuinka "Näin nämä asiat on aina ennenkin tehty" ja “isot laivat kääntyvät hitaasti”. Mutta kaikki hyvin rakkaat ystävät, mikään ei sittenkään muutu ja taantumuksen aika jatkuu! Onneksi LVM:n SELVITYS ammuttiin jopa sen tilanneen hallituksen toimesta alas ja Berner vietiin roviolle kokemaan kylänväen raivo.

En voi olla ajattelematta, että tämä sama mentaliteetti leimaa lähes koko yhteiskuntaamme poislukien uuden sukupolven luotsaamat yritykset, jotka ovat nousseet arvoltaan jopa miljardikerhoon ja edustavat aloillaan maailman huippua. Luuletteko, että Supercellillä, Roviolla, Fingersoftilla tai muissa uuden ajan kasvuyrityksissä yrityskulttuuri on edellä kuvatun kaltainen? Minä veikkaan, että menestyvissä yrityksissä niin hyvät kuin huonotkin ehdotukset punnitaan harkiten, eikä keskustelua käydä, saati päätöksiä tehdä, primitiivisten vihantunteiden vallassa. Työskentelisitkö itse mielelläsi yrityksessä, jossa jokainen ideasi ja ääneen lausuttu mielipiteesi johtaisi julkiseen häpeärangaistukseen? Olisiko sellainen yritys mielestäsi potentiaalinen tulevaisuuden menestyjä?

On vaikeaa nähdä Suomea tulevaisuuden menestyjäkansakuntana, kun kansalaiset ruohonjuuritasolta aina maan korkeimpaan johtoon asti elävät 1960-luvun management by Perkele-unelmaa yrittäen tappaa kaiken keskustelun epäterveiden rakenteiden muuttamisesta. Ironisinta, ja toisaalta vittumaisinta, tässä hommassa on se, että joudun puolustamaan kepulaisia muiden puolueiden taantumuksellisuudelta.

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79176/Raportit%20ja%20selvitykset%201-2017%20Parempia%20v%C3%A4yli%C3%A4%20%E2%80%93%20sujuvampaa%20liikennett%C3%A4.pdf?sequence=1
https://www.lvm.fi/-/yhtiomalli-ratkaisisi-liikenneverkon-rahoituksen-919842
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sipila-napayttaa-liikenneuudistusta-kritisoineita-hallituskumppaneita-tama-kaytiin-lapi-kaikkien-kesken/6280234
http://yle.fi/uutiset/3-7044492
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016022821188491_uu.shtml
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/suora-linja-miksi-lakia-valmistellaan-salassa/
http://yle.fi/uutiset/3-5062909
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/hannasarkkinen/onko-ministeri-berner-liike-elaman-troijan-hevonen/
http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2016&lang=fi&maindoc=/2016/tae/valtiovarainministerionKanta/valtiovarainministerionKanta.xml&opennode=0:1:245:975:
http://www.aut.fi/tilastot/verotus_ja_hintakehitys/valtion_verotulot_tieliikenteesta
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000005044698.html
http://yle.fi/uutiset/3-7687393
http://yle.fi/uutiset/3-9416603
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005055386.html
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000005053586.html
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000005037520.html
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005058008.html

Edellinen