Prismaan on ilmestynyt itsepalvelukaasoja, mutta niitä ei voi käyttää, ellei myyjä ole paikalla. Käteisellä ei voi maksaa ja alaikäiseltä näyttävän henkilön on pyydettäessä todistettava henkilöllisyytensä voidakseen sitten palvella itse itseään, jotta myyjä voi lopuksi todeta tapahtuman onnistuneeksi ja siirtyä katselemaan vierestä kun seuraava asiakas palvelee itseään. Tietenkin hän neuvoo tarvittaessa, mutta ei ole todellakaan ajateltu loppuun asti. Itsepalvelukassa, joka kuitenkin tarvitsee yhden ihmisen työpanoksen.
Toinen paikka missä palvelua ollaan kovaa vauhtia siirtämässä itsepalveluksi, on kirjasto. Kun asiakas ensin laskee ison pinon kirjoja sylistään tiskille, sanotaankin että tuolla päin on itsepalvelupiste, tulenko neuvomaan miten sitä käytetään. Kohta kirjoja ei varmaan voi edes lainata, ellei ensin varaa sitä netin kautta itselleen. Sitten on mentävä kirjastoon etsimään kirja hyllystä omin avuin ja jos varauksesi on tullut perille, itsepalvelupisteen kone näyttää vihreää valoa. Jos ei, tulee punainen valo ja kirjastonhoitaja tulee antamaan ohjeet, miten kirja varataan netin kautta ennen kuin sitä voi tulla etsimään. Jos ei ehdi lukea määräaikaan mennessä, on tehtävä netin kautta varaus uusintalainaamisesta ja käytävä itsepalvelupisteellä kokeilemassa onneaan. Ja sama rumba toistuu, kun kirjan haluaa palauttaa. Jos unohtaa tehdä netin kautta ilmoituksen lainatun aineiston palauttamisesta ennen kuin vie kirjat itsepalvelupalautuspisteeseen, tulee postissa pian sakkolappu kotiin.
Lääkäri ovat niin kiireisiä, että potilaan on itse kirjoitettava itselleen lausunto, jonka lääkäri sitten allekirjoittaa, jotta se olisi kaikkien toivomusten mukainen vaikkapa vakuutusyhtiössä asioimista varten. Tai sielläkin pitää kaikki hoitaa netin kautta ajanvarauksia myöten.
Mennäänkö seuraavaksi ravintoloissa siihen, pitää käydä itse sanomassa keittiöön oma tilauksensa, siivottava pöytänsä, tiskattava astiansa ja maksettava lasku itsepalvelukassaan, jonka toimintaa tarjoilija valvoo. Ja pöytävaraus pitää tehdä netin kautta ja samantien koko ruokatilaus. Kaikki on kohta netissä ja kun se eräänä päivänä kaatuu, kaatuu koko yhteiskunta.
Jos itsepalvelu syrjäyttää asiakaspalvelun, mitä hyötyä siitä on, että kauan odotettu tai pelätty, riippuu keneltä kysytään, kilpailukykysopimus saatiin allekirjoitettua suomen nostamiseksi. Jos se nousee, noustaanko tänne tienaamaan pitkin hampain hyväksyttyä palkkatasoa siitä, että ei tehdä mitään, paitsi valvotaan itsepalvelujärjestelmän toimivuutta pidennetyllä työajalla. Kun on kyse työstä, jossa pitää palvella asiakasta, ei palvelusta pitäisi tinkiä.
Minua pyydettiin vuosia sitten miettimään, jos aamulla töihin tullessaan näkee maassa roskan ja potkaisee sen pois tieltään, onko asenne oikea. Se oli hyvä vertaus, vaikka ehkä hieman kaukaa haettu. Varmasti jokaiselle sattuu sellaisia aamuja, jossa unohtaa että roskan paikka on roskakorissa ja jos sinä et sitä sinne nosta, joku muu lopulta tekee sen. Mutta roska on vain näköaistimus. Se ei voi loukata sinua sanoin, etkä sinä sitä. Mutta kun roskan paikalla onkin ihminen, työkaverisi, joka hyvän huomenen jälkeen antaa sinun tehdä kaikki työt. Vaikka asenteesi olisi se, että et välitä muiden asenteista ja teet työsi huolellisesti ilman kiitosta, ei vaikeneminen johda mihinkään.
Etenkin negatiivisilla asenteilla on työyhteisöissä taipumus tarttua muihin, mutta mikä on lopulta negatiivisen asenteen ydin. Sinä joka huomautat kollegallesi hänen laiskuudestaan, vai kollega, joka pyytää sinua huolehtimaan vain omista tekemisistäsi, että saat kaiken tehdyksi. Etkä puutu siihen, jos muilta jää jotain tekemättä siitäkin vähästä, jolla tienaa samaa palkaa kuin sinä. Ja koettaa kokoajan puuttua sinun töihisi, jos teet hänen mielestään jotain väärin. Yhden tekemättömyys juuri pakottaa muita tekemään enemmän. Miksi yksi sitten ei tee mitään? Se on yhtä hyvä kysymys kuin se, kumpi edellä mainituista persoonista oli se, joka potkaisi roskan pois tieltään. Ahkera joka aamusta toiseen joutuu varautumaan siihen, että joutuu tekemään kaiken yksin ja saa kuulla toistuvia kommentteja siitä, millä muulla tavalla työt voisi tehdä. Vai laiska joka aamusta toiseen tulee neuvomaan muita tavassa tehdä töitä, eikä puheiltaan saa mitään aikaan. Kun ahkera keskittyy vain töihinsä, eikä vastaa puheliaan epäolennaisiin kysymyksiin, tulee paha mieli siitä, kun työkaveri ei puhu. Jos puhuu, hän syyttää laiskaksi, vaikka koettaa vain antaa rakentavaa palautetta asiallisesti. Piittaamattomuudesta on lyhyt matka asiattomuuteen, olit sitten asiakas tai asiakaspalvelija. Oli vastassasi siten asiakas tai työkaveri.