• Lehti
• Deitti.net
• Kuvat
• Videot
• Keskustelut
• Ravintolaopas
• Yhteisöt
• Vikakerta
• Leikit
• Mobiili
• Palaute

Love Letters K-18

Rakkaustarinat ja seikkailuraportit Deitti.netistä

City kerää suurta Rakkaustarina-arkistoa. Love Letters paljastaa rakkaustarinat ja eroottiset päiväunet, jotka toteutuivat Deitti.netin avulla.

Kerro oma tarinasi

Alkuun | Edelliset

1 – 5 / 347

Seuraavat | Loppuun

• EllenBonnie, 21 v

  25.8.2009 13:21

  Löysin nykyisen poikaystäväni juuri näiltä sivuilta! Tulimme heti tavattuamme toimeen ja hyvin on tähän asti sujunut... Joskus sitä törmää todellisiin aarteisiin netinkin välityksellä! Kiitos citydeitille! :D
  <3

  Kommentoi

• _-hanna-_, 23 v

  5.9.2008 14:23

  olin laittanu ilmoitukseni, no tulihan sieltä vastauksia. muutaman tapasin, mutta ei niistä tullut mitään. sitten en käyny katsomassa pariin kuukauteen ja jostain tuli tunne että menempäs katsomaan. sinne oli tullu viesti. hän oli kertonu itsestään ja kertoi myös puh.numeronsa ja mese-osoitteensa. sitten lisäsin mese-osoitteen ja alettiin juttelemaan. heti samana iltana tavattiin ja hän on ollut luonani siitä asti. nyt ollaan seurusteltu 1k ja suunnitellaan kihloja :) hän on juuri sellainen mitä hain ja minä hänen :) en olisi ikinä uskonu että voisin löytää elämäni rakkauden deitti-palstalta

  Kommentoi (4)

• Muscatti, 31 v

  30.8.2008 20:19

  En uskaltanut kertoa tästä tuon rakkaustarina otsikon alla, pelottaa ehkä ettei tästä sellaista tulekaan... Tapasin hänet laittamani seikkailuseura ilmoituksen välityksellä juhannuksen jälkeen. Motiivini olivat kepeät, hain kiihkoa, jännitystä, seksiä ja sutinaa urautuneeseen arkeeni. Tylsään ja kiihkottomaan elämääni. Vastauksia tuli 167, joista vastasin vain siihen yhteen ja ainoaan. Kaikki tuntui ihan unelta, miten voi joku ihminen tulla niin kiinni minuun jo pelkkien mailien perusteella...Kliseisesti, tuntui kun olisin tuntenut hänet aina. Viikko ekan postin jälkeen puhuttiin puhelimessa. Oli 30.6, maanantai ja kello tasan 18.38 ;) Seisoin koiran kanssa niityn reunassa ja mun sydän oli patarumpu. Kuuntelin seksikästä ääntä, tarttuvaa naurua ja joku mun mielessä heitti kärrynpyörää. Vaihdeltiin jatkuvasti sähköposteja ja tekstiviestit sinkoilivat 170 kilometrin välimatkan yli tiuhaan tahtiin. Ihastuin häneen koko ajan enemmän, ja s.postiluukkuun kolahtanut kuva varmisti että hän on...en tiedä, hän on SE. Syntisen kaunis mies, pahan pojan karismaa. Iltaisin alkoi olla vaikeaa saada unta...:) Tavattiin heinäkuun puolessa välissä, tiistai iltana kello kahdeksan. Odotin häntä tulikuumana ja vapisten päästä varpaisiin. En unohda koskaan ikinä milloinkaan kun näin hänet sen ensimmäisen kerran. Tuli sellainen outo tunne, kuin olisin tullut kotiin. Että siinä seisoi joku jonka sielun olin tuntenut jo tuhat vuotta sitten.
  Ja sitten... Hotellihuoneen persoonattomassa ilmapiirissä antauduin hänelle kokonaan. Mitä intohimo olikaan minulle ikinä merkinnyt, sai koko asia täysin ja totaalisesti uuden merkityksen. Halusin häntä niin mielipuolisesti, että se muka-konservatiivisen olemukseni alle piiloutunut primitiivinen luolanainen tuli esille... Enpä olisi uskonut, millainen ääni voi ihmisen rinnasta nousta...;) Ja sitä jatkui tunteja, tunteja. Hikistä, kuumaa, kiimaista, märkää, äänekästä, eläimellistä seksiä. Kun laukesin kaarella ja vapisten sen miehen jumalaisiin käsiin ties monettako kertaa sinä ihmeellisenä yönä, olisin voinut huutaa jo silloin ääneen : Minä rakastan sinua!!! Sekin oli aivan sekopäistä. Ihan kuin olisin tajunnut jotain sellaista mikä oli ollut piilossa mun pölyttyneessä mielessä jo pitkään. Elämän tai jonkun muun tarkoituksen, sen että en ollut elänyt pitkiin aikoihin, olin vain haahuillut zombina oman muka-elämäni tyhjissä huoneissa... Ja kun katsoin niihin mystisiin silmiin, mun mieli ja ruumis syttyi tuleen ja kaikki, ihan kaikki muu paska mitä mun elämäni oli ollut tai mitä ehkä tulee olemaan menetti merkityksensä. Musta tuli susi tai leijona, joka söi sen lampaan mikä olin niin helvetin kauan ollut...
  Tämä on ollut, tämä 2 kuukautta seikkailua ja matkaa minuuteen. En tiedä, saadaanko me koskaan toisiamme tässä oikeassa elämässä. Tiedän että rakastan sitä ihmistä, mun demonijumalaa, enemmän kuin mitään koskaan. Ei sellaista sielunyhteyttä ja himoa voi enää tulla, ei enää hänen jälkeensä. Tietenkin tämä sattuu, sattuu niin helvetisti että en nyt tiedä selviänkö järjissäni tästä ollenkaan...Ajatuskin siitä, etten enää saisi katsoa niihin silmiin ja mennä hänen kanssaan samaan nirvanaan, on sama kuin kaikki raajat revittäisi yksitellen irti. Saatan istua suihkussa tunteja veden loristessa niskaan ja itkeä, itkeä niin että hengitys salpautuu. Mulla on sitä ihmistä niin suuri ja totaalinen ikävä juuri nytkin, että voisin mennä tuonne ulos sateeseen ja kirkua...;)
  Kiitos deitti.net toimiessasi "amorina" tähänastisen elämäni ihmeellisimmässä tapahtumaketjussa... Toivon, että jonain päivänä voin kirjoittaa tänne uudestaan. Ja että silloin tämä tarina on rakkaustarina.

  Kommentoi (17)

• katjale, 33 v

  20.4.2008 21:07

  Minä etsin uutta rattopoikaa loppuvuodesta 2007 ja yhdesssä ilmossa oli niin omituisen näköinen kaveri et oli pakko ottaa selvää.Ilmoitus oli muutoin ihan juuri sopivan oloinen,ihmettelin vain sitä kuvaa.Nähtiin sitten muutaman viestin jälkeen ja se oli menoa samantein.Vielä sitä siis "vanhana" voi onnensa löytää...Nyt odotetaan perheenlisäystä ja vaavi syntyy n.9,5 kk ensi tapaamisen jälkeen...Kihlat on vaihdettu ja on niin ihkuu...Että simmoinen rattopoika tipahti kerralla syliin.Ja ne muut rattoreinot hylkäsin heti.Kunniasanalla.

  Kommentoi (3)

• O-Ou!, 35 v

  8.10.2007 01:05

  Toisenlainen seikkailuraportti.. Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle, jossa ei tuttuja ennestään ollut. Kun en kiireisen työni vuoksi ehtinyt kulkea yöelämässä enkä ollut ehtinyt alkaa virittelemään uusia harrastuksia, halusin koittaa onneani Deitti-netin ilmoitukseseen vastaamalla. Ilmoituksista löytyikin mielenkiintoinen tositarkoituksella elämänkumppania etsivä erittäin fiksusti ja asiallisesti kirjoittava miehen ilmoitus.
  
  Kirjoitin ja sain vastauksenkin puhelinnumeroineen alle tunnin sisällä, kaveri kun ei kuulemma jaksanut kirjoitella netissä. Muutaman pvn viivyttelyn jlk laitoin salaisesta nrostani tekstiviestiä ja mies soittikin samantien. Puhelu kesti hiukan päälle 3 min. Kaveri vaikutti ihan mukavalta ja puhui fiksuja, vaikkakin jotkin asiat olivatkin toisin kuin oli ilmoituksessaan kertonut. Sain heti perään txtaria upeasta puhelinäänestäni, voisi jopa ihastua minuun.. tavataan pian yms.. Hälytyskellot alkoivat hiljalleen soida päässä, juttu eteni liian nopeasti. Illasta tuli vielä lisää tekstiviestiä ja siinä hän aikoi soittaa seuraavana päivänä töidensä jälkeen.
  
  Seuraavana päivänä en kuitenkaan kiireeltäni voinut olla puhelimeni äärellä ja illemmalla puhelimeeni katsoessani kaverilta oli tullut useita soittoja ja muutama tekstiviesti. Tekstiviestit olivat sävyltään agressiivisia ja niissä hän kertoi olevansa hyvin pettynyt minuun, kun en halua vastata hälle ja mulla on ilmeisesti joku toinen mies ja ei halunnut kuulla minusta enää mitään - tekstasi myös, että tuhoaa vastaukseni lukematta niitä, kun sellaisia minulta saa. No, ajattelin, että huhhuh, antaapa olla, enkä sitten tekstannut enkä soittanut. Samaisena yönä oli tullut kolme puhelinsoittoa ja aamusta oli jo lähetetty viesti, että voidaanko puhua asioista. Vastasin mielestäni kohteliaasti ja yksinkertaisesti, että eiköhän ole parempi antaa olla, kun olen jo "pakitkin" saanut ja toivottelin hyvää jatkoa.
  
  Siitäpä mies ei pitänyt, vaan sain peräkanaa haukkumaviestejä kuinka olen kamala ja ilkeä ja kylmä ja jnejne. Puhumattakaan, että kaveri yritti soittaa viestien perään ja pyysi välistä uudestaan txtarilla, että selvitettäis asiat, joihin en tietenkään enää uskaltanut vastata. Sydän hakkasi aina, kun sain tekstiviestiä ja puhelin alkoi soimaan.. Lopulta laitoin viestin, että jättä minut rauhaan ja poistaisi nroni, en halua olla tekemisissä. Tietenkin sain vastauksen, jossa uhkasi, ettei poista nroani ja jälleen haukkui neljässä seuraavassa tekstiviestissä minut ja kuinka rumasti ja kylmästi kohtelen häntä, fiksua ja erittäin upeaa helmi-miestä ja minunhan oli häpeä ja menetys, kun en tajua tyhmänä hyvän päälle, hän kun oli odottanut minusta niin paljon enemmän ja parempaa. Käski kiusaamaan häntä tyhmempiä ja rumempia miehiä. Enpä enää vaivautunut vastaamaan, koska hänen käytöksensä oli mielestäni aivan pöyristyttävää ja mielenmuutokset puistattavan ailahtelevia. Vaidoin puhelinnroni ja sain mielenrauhan uskomattomasta "kolmen minuutin suhteesta".
  
  Jälkeenpäin voi jo nauraa, mutta koin kyseisen tilanteen uhkaavana, kaveri ei itse nähnyt käytöksessään mitään virhettä eikä pahaa. En ihan helposti lähde uudelleen seikkailemaan vastaamalla ilmoituksiin, vaikka uskonkin, että tämän kautta voi löytää toinen toisilleen sopivia suhteita, jotka voivat kantaa vaikka kuinka pitkälle.

  Kommentoi (5)

Alkuun | Edelliset

1 – 5 / 347

Seuraavat | Loppuun