Seikkauluraportti #424

Hänkin löysi etsimänsä Deitti.netin avulla.

• Muscatti, 31 v

  30.8.2008 20:19En uskaltanut kertoa tästä tuon rakkaustarina otsikon alla, pelottaa ehkä ettei tästä sellaista tulekaan... Tapasin hänet laittamani seikkailuseura ilmoituksen välityksellä juhannuksen jälkeen. Motiivini olivat kepeät, hain kiihkoa, jännitystä, seksiä ja sutinaa urautuneeseen arkeeni. Tylsään ja kiihkottomaan elämääni. Vastauksia tuli 167, joista vastasin vain siihen yhteen ja ainoaan. Kaikki tuntui ihan unelta, miten voi joku ihminen tulla niin kiinni minuun jo pelkkien mailien perusteella...Kliseisesti, tuntui kun olisin tuntenut hänet aina. Viikko ekan postin jälkeen puhuttiin puhelimessa. Oli 30.6, maanantai ja kello tasan 18.38 ;) Seisoin koiran kanssa niityn reunassa ja mun sydän oli patarumpu. Kuuntelin seksikästä ääntä, tarttuvaa naurua ja joku mun mielessä heitti kärrynpyörää. Vaihdeltiin jatkuvasti sähköposteja ja tekstiviestit sinkoilivat 170 kilometrin välimatkan yli tiuhaan tahtiin. Ihastuin häneen koko ajan enemmän, ja s.postiluukkuun kolahtanut kuva varmisti että hän on...en tiedä, hän on SE. Syntisen kaunis mies, pahan pojan karismaa. Iltaisin alkoi olla vaikeaa saada unta...:) Tavattiin heinäkuun puolessa välissä, tiistai iltana kello kahdeksan. Odotin häntä tulikuumana ja vapisten päästä varpaisiin. En unohda koskaan ikinä milloinkaan kun näin hänet sen ensimmäisen kerran. Tuli sellainen outo tunne, kuin olisin tullut kotiin. Että siinä seisoi joku jonka sielun olin tuntenut jo tuhat vuotta sitten.
  Ja sitten... Hotellihuoneen persoonattomassa ilmapiirissä antauduin hänelle kokonaan. Mitä intohimo olikaan minulle ikinä merkinnyt, sai koko asia täysin ja totaalisesti uuden merkityksen. Halusin häntä niin mielipuolisesti, että se muka-konservatiivisen olemukseni alle piiloutunut primitiivinen luolanainen tuli esille... Enpä olisi uskonut, millainen ääni voi ihmisen rinnasta nousta...;) Ja sitä jatkui tunteja, tunteja. Hikistä, kuumaa, kiimaista, märkää, äänekästä, eläimellistä seksiä. Kun laukesin kaarella ja vapisten sen miehen jumalaisiin käsiin ties monettako kertaa sinä ihmeellisenä yönä, olisin voinut huutaa jo silloin ääneen : Minä rakastan sinua!!! Sekin oli aivan sekopäistä. Ihan kuin olisin tajunnut jotain sellaista mikä oli ollut piilossa mun pölyttyneessä mielessä jo pitkään. Elämän tai jonkun muun tarkoituksen, sen että en ollut elänyt pitkiin aikoihin, olin vain haahuillut zombina oman muka-elämäni tyhjissä huoneissa... Ja kun katsoin niihin mystisiin silmiin, mun mieli ja ruumis syttyi tuleen ja kaikki, ihan kaikki muu paska mitä mun elämäni oli ollut tai mitä ehkä tulee olemaan menetti merkityksensä. Musta tuli susi tai leijona, joka söi sen lampaan mikä olin niin helvetin kauan ollut...
  Tämä on ollut, tämä 2 kuukautta seikkailua ja matkaa minuuteen. En tiedä, saadaanko me koskaan toisiamme tässä oikeassa elämässä. Tiedän että rakastan sitä ihmistä, mun demonijumalaa, enemmän kuin mitään koskaan. Ei sellaista sielunyhteyttä ja himoa voi enää tulla, ei enää hänen jälkeensä. Tietenkin tämä sattuu, sattuu niin helvetisti että en nyt tiedä selviänkö järjissäni tästä ollenkaan...Ajatuskin siitä, etten enää saisi katsoa niihin silmiin ja mennä hänen kanssaan samaan nirvanaan, on sama kuin kaikki raajat revittäisi yksitellen irti. Saatan istua suihkussa tunteja veden loristessa niskaan ja itkeä, itkeä niin että hengitys salpautuu. Mulla on sitä ihmistä niin suuri ja totaalinen ikävä juuri nytkin, että voisin mennä tuonne ulos sateeseen ja kirkua...;)
  Kiitos deitti.net toimiessasi "amorina" tähänastisen elämäni ihmeellisimmässä tapahtumaketjussa... Toivon, että jonain päivänä voin kirjoittaa tänne uudestaan. Ja että silloin tämä tarina on rakkaustarina.

Arvostele

Keskiarvo

Kommentteja

• Nainen, 41 v7.9.2008 11:17Olen kokenut saman muutama vuosi sitten; suhde kesti parisen vuotta ja olemme yhä hyviä ystäviä.
  
  Kuvailemasi tunteet ovat kovin tuttuja, samoin tunne siitä että tuon ihmisen kanssa olin tullut "kotiin".
  
  Kuten sinullakin, minulla myös yhdessäoloon mahtui huimaavaa onnea ja mielettömiä läheisyyden kokemuksia, mutta myös hirveää repivää tuskaa.
  
  Voimia sinulle, tulet tarvitsemaan ne kaikki. Suhteenne jatkuu tai ei, mutta tärkeintä on se mitä opit itsestäsi.
• Nainen, 20 v7.9.2008 18:41Voi, tätä oli ihanaa lukea. Niin tutun kuulloista. Onnea teille.
• Mies, 37 v9.9.2008 22:02Hienoa meininkiä. Tätä vartenhan täällä eletään. Kaikki me ollaan aina matkalla kuka minnekkin ja milloinkin, kouluun, töihin, kotiin, arkeen, juhlaan jne päämääriin. Oleellisinta ei ole se, että päästäänkö perille vaan se että matkalla on hauskaa!
  Onnea ja menestystä.
• Nainen, 21 v5.10.2008 22:12Kannattaisko alkaa kirjottaan vaikka jotain naisten humpuukikioskiromaaneja?
• Nainen, 31 v17.10.2008 02:11Ai humpuukikioskiromaaneja?? Joo, heti kun selviän tästä saatanan kivusta mitä tämä juttu mulle on aiheuttanut, niin alan kirjoittaa kuvittellista ja yltiösiirappista paskakirjallisuutta...Joillekin tällaista ei ole, eikä onneksi tarvitse ollakaan. Niille keillä on, ei tarvitse hölynpölykirjallisuutta kirjoittakaan. He elävät sen verinaarmuilla todeksi. Ja te muut...te vaan luette siitä. En tiedä kumpia säälisi enemmän. En todellakaan tiedä.
• Nainen, 22 v18.10.2008 02:04siis miten tää nyt meni? vuosisadan rakkaustarina mutta äijä kusetti?
• Anonyymi31.12.2008 22:15voi vittu mitä paskaa
• Nainen, 31 v17.2.2009 15:21Itse tuon alkuperäisen vuodatuksen aikoinaan laadin. Kyllähän se jostain vinkkelistä katsottuna saattaa olla "vittu mitä paskaa"... Minä ikävöin tuota olotilaa, syvää rakkaushumalaa. Eipä silti, aika samoilla linjoilla ajatukset vieläkin.Minä en saa häntä koskaan... Onko siihen ajatukseen pakko sopeutua?Kai tuo haaveilija mun kyynistyvän naamarini takana toivoo.Vaikka ne sähköpostit lakkasivatkin kulkemasta. Vaikkei enää puhuta puhelimessa niitä tunteja.Ei oikeastaan enää ollenkaan. Ja kuinka sitä kaipaankaan! Ja kyllä mä itken vieläkin joskus hänen takiaan, nyt vaan erilaisia kyyneleitä. Ja kun me nähdään, koitan olla näyttämättä sitä miten hirvittävästi sitä ihmistä rakastan.Jos hän ei ajattelekaan samoin, vaikka joskus niin sanoi. Niitäkin sanoja mulla on ikävä! Meidän elämät onkin kai tarkoitettu vain risteämään. Ei sittenkään forever.Hullu ei lakkaa kuitenkaan odottamasta ja kaipaamasta ikinä koskaan milloinkaan. En vain tainnutkaan olla se mitä tarvitset? Kunpa olisin ollut.
• Mies, 45 v18.2.2009 13:23Hyvä rakkaustarina kuitenkin. Rakastumisesta ja henkilön kirjoittajanlahjoista etenkin. Nyt vaan uusiin seikkailuihin, ja tarvitset vielä oppeja, viettelemyksestä, viehättävyydestä, ja monista muista naisellisista avuista...
  Sinulla on jo kirjoittajan lahjakkuus, ja mielikuvituskin kohdallaan, joten olet yrittänyt osallistua, osanottaa rakkaustarinoiden julkaisijoihin, ja erilaisten lehtien, nuorisolehtien kirjoittajasivustoille... Niissä tarvitaan sinunkaltaisia nuorison ymmärtäviä kirjoittelijoita... joten voit osallistua kirjoituksiin... ja rakkaustarinoihin tämä sopii jo tälläisenaan varmasti...
  
  Terveisin... erittäin hyvää tapahtumaa jo mukana...
• Nainen, 25 v26.4.2009 19:13Tiedätkö...moni ihminen saattaa elää koko elämänsä tuntematta tuollaista repivää rakkautta. Oli se kuinka tuskallista tahansa, aina on parempi rakastaa täysillä ja tuntea tuskaa kuin ei rakastaa ollenkaan. Ei tarvitse sitten kiikkustuolissa miettiä että mistä jäi paitsi vaan muistella posket punoittaen niitä syntisiä öitä.. ;)
  
  Vaali muistojasi ja talleta ne sydämeesi, ota esille kun arkipäivän puuduttava turtuminen taas tuntuu ja muista että olet elänyt edes joskus.
  
  Niin minä teen oman rikkonaisen rakkauteni kanssa..hymyilen kauniisti hänelle ja puolisolleen kun istun heidän sohvallaan ja itken karvaat kyyneleeni tyynyyn kotona. Mutta silti en kadu mitään.
• Mies, 30 v30.6.2009 00:24Äh, rakkauttako? Kuullostaa kyllä ihan himolta. Sielunyhteydestä voi puhua silloin kun on elänyt yhdessä.
  
  Aika pinnallista.
• Mies, 26 v16.7.2009 13:10Madness in abyss..
• Mies, 32 v23.8.2009 09:51Jos homma ei natsaakaan, johtuu se lauseestasi:
  
  "Motiivini olivat kepeät, hain kiihkoa, jännitystä, seksiä ja sutinaa urautuneeseen arkeeni."
  
  Mies ei oletakaan, että suhde menisi pidemälle kuin seksiin. Menit sitten rakastumaan seksiseikkailukumppaniisi... *tsk* tsk*
• Mies, 36 v13.10.2009 15:49Tää muija on pahempi maanisuudessaan kuin vincent van gogh korvaansa leikatessaan. Kiva varmaan viettää sit loppuelämä kevyessä kenttädepressiossa. Mutta minkäs sitä geeneilleen voi.
• Mies, 26 v3.11.2009 08:52Kukaan ei jaksa lukea noin pitkää vuodatusta.
• Nainen, 32 v24.2.2010 13:29No voisipa sanoa että on sana ollut hallussa :-D. Ja manian puolellehan se pahemman kerran menikin, ei sitä käy kieltäminen millään. Mutta olihan se kokemus, en menisi vaihtamaan tuota missään nimessä mihinkään, vaikka melkoinen persemäkihän siitä tuli. Onneksi tuo teksti on tallessa, vuoden tauon jälkeen piti käydä tarkistamassa sen mielenhäiriön syvyys missä silloin lilluin, ja kyllähän se syvä oli. Hulluuden tila.
  Jonain päivänä saatan näyttää tuon riipustuksen tulostettuna versiona lapsukaiselle jonka syntymään on aikaa tasan kuukausi. Näin äiskä tapasi sun iskän. Lapsi parka. Tuosta traumasta ei ihan helposti toivu. Ja näistä geeneistä...:-D.
• Mies, 35 v11.3.2010 16:32tere! Kateeks käy kun pääsit elämäs rakkauden kans noin pitkälle.!!!! Mulla oli kans sama tilanne -93 Santahaminassa. Olin keittiöllä hommissa ja siel oli yks Nina. Voi jessus et mä kaipaan sitä vieläkin!!!!!!!!!!
  Meni useampi vuosi kun itkin itkin ja itkin.Yritin itsariakin mut ei oo ollu munaa siihe. se oli mahtava tunne se, oli kuin pilvissä olis kävelly.
• Nainen30.5.2010 13:46Joten teistä siis tuli pari? "Näin äiskä tapasi sun iskän." ? Onnea paljon teille. :)
• Nainen, 35 v17.7.2010 21:24Vai tuliko teistä pari? Olen kuulevinani tuossa tekstissä ehkä myös yh-äidiksi ryhtymisen tunteita?
• Nainen, 33 v6.8.2010 21:34Ei meistä paria tullut. Koko tarinasta tuli painajainen. Mutta lapsi on olemassa, enkä häntä vaihtaisi mihinkään :-) Voi Luoja mitä tykitystä tuo alkuperäinen tekstini! Jos olisin silloin tiennyt miten koko hommassa käy, olisin kai vetänyt itseni hirteen. Mutta olihan se sellainen once in a lifetime juttu...Ja onko se ohi? Mä vollotan toisinaan suihkussa yhä, ja voisin kirkua sateessa. Luulenpa että tästä toipumiseen ei vuosi riitä eikä kaksi.
• Mies, 35 v2.3.2011 08:19No koko homma alkoi ihan liialla ripustautumisen ja tarvitsevuuden asteella, ettei tollaiselle ole tulevaisuutta. Siitä hyvin nopeasti loppuu tila toiselta ja ennemmin tai myöhemmin jompi kumpi tarvitsee enemmän tilaa ja ahdistuu silloin toisen valtavasta ripustautumisesta ja toinen pelästyy suunniltaan toisen loittonemista. Vähemmällä intensiteetillä tosta ois voinu tulla jotain.
  
  Tiedän, koska olen kokenut vastaavan tunteen. Pelko sen menettämisestä ja itsensä satuttamisesta on heti alusta saakka suunnaton. Muttei se ole terve alku, vaan kuin huumetta.
  
  Ensi kerralla osaa painella jarrua, ja katsella vähän rauhallisemmin.
  
  Aika pelottava, mut aika hieno kokemus. Kamalinta oli sen menettäminen. Se kyynistää.
• Nainen, 25 v15.11.2011 23:36Kuulostaa samalta, mitä koin viime romanssissani. Tapasin miehen 28, yhteisen opiskelukaverimme kautta. Molemmat tunsivat heti vetoa toisiinsa yhteisiltä jatkoilta herätessämme suurella porukalla. Tunteet vahvistuivat kun lähdimme uudestaan liikenteeseen suurella porukalla seuraavana päivänä. Klubin jälkeen hän saattoi minut kotiin.
  
  Tämän äjälkeennäimme muutaman kerran ja tunteet vaihtelivat viikoissa epätoivon ja hekuman välillä, vain kun näimme. Muuten tämä oli epätoivoa. Ihastuimme molemmat ja pelästyimme tunteitamme, mutta emme keksineet yhdistäviä asioita, edes huumoria. Uskoisin että terve kumppanuus on myös iloisuutta. Juttu on jäissä.
• Nainen15.12.2011 12:23Kuulosti ihan kopiolta jostan kiskaromaanista. Onneks olkoon imelästä tekstistä.

Kommentoi

Vain kommentti on pakollinen kohta. Ikä ja sukupuoli ovat lisätietoja, jotka voit halutessasi kertoa.

Kommentti *

Ikäsi

v

Sukupuolesi

nainen
mies

Tarkiste *

Kirjoita kenttään viisikirjaiminen mustalla kirjoitettu sana, joka on yllä olevassa kuvassa. Kirjainkoolla ei ole merkitystä. Tällä toimenpiteellä estämme roskapostitusta. Tai kirjaudu sisään palveluun, jolloin tarkistetta ei kysytä.

Kommentoi