Alkutalvea
Hei Sinulle!
Täällä elelee yksi kappale peräti yksinäisiä poitsuja. Totta puhuen, vanha harmaapää mies.
Nyt jo vähän talven autius mielessä, räntäkeliä piisaa. Postiluukustani ei kyllä paljon satele. Karhukirjeitä vainen. Niin, ja varisseita syksyn lehtiä. Niitäkään en ole enää lokakuun jälkeen lakaista sivuun. Olkoot nekin mokomat...Lintujen konsertin sijaan minulle musisoi öisin hissin rasvaton vaijeri. Se kyllä muistaa laulaa, kuin tuskissaan, ”titityy.”
Tulipa hiljattain mieleeni aatos, tässä kahden pimeän välissä, ja niinpä nytten Sulle haastelen.
Tulisitkos kaveriksi, tutuksi, tummaiseksi...? Miksipä et vaaleaksikin, ihan Sinun tahtosi mukaan, tietty. Juttuseuraksi kumminkin, tänne kaamoksen keskelle. Istumaan iltoja, laittelemaan kanssani iltapalaa, ehkä lounastakin, vaikkapa minttusuklaata, ehkä jänisliimaa ja hyvää mieltä ainakin.
Kirjoittelepas minulle niin tutustutaan. Katsellaan, kuunnellaan. Kevättäkin, taas sitten kun sen aika on. Ja tuleehan se varmasti. Sen me tiedämme. Ja kesälläkin on sitten aikansa. Mikäpäs olisi kesää valvoessa, luotetun ystävän kanssa.
Näillä tässä nyt silti tällä erää syysmyöhässä mennään, kun aina jotensakin mentävä on. Mutta parantaakin aina voi... Eikös vaan? ;-)
Palataan.