Kaverit ja ystävät tuntuvat vakiintuvan tai seurustelevat Mutta entäs minä? Kesä vielä sujuu, mutta etenkin Iltojen alkaessa hämärtyä ja muutenkin syksyn tuntuessa iholla, mieleen nousee kysymys onko minulle varattu tuolla jossakin se oikeanlainen ihminen. Vai jääkö minun osakseni olla tulevaisuudessa se kaikkien vihaama äreä vanhus jolla ei ole ketään.
Nyt hakusessa onkin joku, jonka kanssa voisi olla yhdessä, käydä kahvilla, liikkua luonnossa ja elää tavallista arkea. Mitä sitä nyt sattuu keksimäänkin. Olisithan noin minun ikäiseni muutama vuosi sinne tai tänne ei merkitse mitään vaan tärkeintä on persoonallisuus ja kokonaisuus. Olet oma itsesi, sinun ei tarvitse esittää mitää muuta kuin olet. Olet hankkinut koulutuksen ja mahdollisesti työpaikan, tiedät mitä elämältä tahdot. Olet avoin, rehellinen ja huumorintajuakin täytyy löytyä.
Itse olen asiakaspalvelutehtävissä työskentelevä huumorintajuinen, luotetteva ja rauhallinen mieshenkilö. Omalta osaltaan tuosta työstäkin johtuen en enää vapaa-aikana kovin usein suuntaa ravintoloihin tai kapakoihin. Muutenkaan örveltäminen ja liika ryyppääminen ei kiinnosta. Sen vapaa-ajan mitä työteolta jää niin käytän mielelläni akkujen lataamiseen rauhassa, luen sohvalla kirjaa tai kuuntelen musiikkia. Tosin ulkoilmakaan ei ole myrkkyä minulle vaan ulkoiltua tulee säännöllisen epäsäännöllisesti kävellen tai hölkkäämällä. Kotona ohjelmaa järjestää kolme kissaa.
Luonteeltani olen kyllä harkitsevainen, jalat maassa pitävä tyyppi. Kuulemma saatan olla ajoittain pessimisti. Kuitenkin välillä minunkin täytyy sitten tehdä asioita sponttaanisti sen kummempia pähkäilemättä. Silmäkulmassa pitää aina kuitenkin löytyä pieni pilke ja mielellään poikamainen hymy.
Mutta jos osa tuntomerkeistä kolahti kohdalleen niin ota yhteyttä