15 minuutin elämä

Andy Warhol uskoi, että tulevaisuudessa jokaiselle on varattu 15 minuuttia julkisuudessa. Andy tiesi mistä puhui. Nyt, 17 vuotta Warholin kuoleman jälkeen, julkisuusinfra on kyllin rasvattu jokamiehen pikaiselle visiitille parrasvaloissa. Sensaatiolehdistö turpoaa, lukuisat talk showt tarvitsevat puhuvia päitä tai puhuttelevia bodyja, internetin Peilikuva-palvelussa voi kuka tahansa olla hetken tähti. Yhä useampi haluaa avautua muille oman yksityisyytensä varjelemisen sijaan. 40 prosenttia 15-24-vuotiaista haluaa julkkikseksi.

Narsismin aikakauteen mahtuu paljon mätää. Joka on lukenut Robert D. Haren kirjoituksia psykopaateista, tietää, että voimakas itsepromootio – substanssiin perustuva tai perustumaton –saattaa kertoa häiriintyneestä, pahimmillaan vaarallisesta mielestä.

On toki muistettava, että joillakin nykyisillä Seiska-kuuluisuuksillakin on ansionsa. Teki Matti Nykänen elämässään mitä hyvänsä, hän on silti maailmanhistorian paras mäkihyppääjä, mies, joka toi sadoilletuhansille suomalaisille iloa urheilusuorituksillaan. Sori vaan: hän jos kuka ei ole turha julkkis.

Oletteko muuten huomanneet, että monissa lehdissä toimittajan kuva, niin kutsuttu pärstäke, sijoitetaan jutun viereen. Voin paljastaa, että vaatimus toimittajien kuvien julkaisemisesta ei ole tullut lukijoilta.