Valtaosa suomalaisista jättää ainakin osan asioistaan "Herran haltuun". Tyylejä on monenlaisia, mutta hämmästyttävät 38 prosenttia ilmoittaa uskovansa Raamatun opettamaan Jumalaan (Suomen Gallup, 1994). Neljännes luottaa johonkin kirkon käsityksistä poikkeavaan korkeampaan voimaan. Epäileviin tuomaisiin lukeutuu joka viides. Täydellisiä ateisteja on kahdeksan prosenttia.
Naiset ovat selvästi miehiä sitoutuneempia kirkon näkemyksiin: lähes puolet uskoo Raamatun Jumalaan, miehistä vain kolmannes. Eri ammattiryhmistä ylivoimaisesti "oikeaoppisimpia" ovat maanviljelijät (65% allekirjoittaa kirkon jumalakäsityksen), pakanallisimpia työttömät (24%) ja opiskelijat (30%). Kristinuskon opettama Jumala lisää suosiotaan aina siirryttäessä vanhempaan ikäryhmään. Kun alle 25-vuotiaista vain neljännes uskoo kirkkoa, 25-34 -vuotiaista heitä on jo reilu kolmannes, yli 50-vuotiaista puolet. Sen sijaan "omalla tavallaan" uskovien määrä ei juuri heilahtele, vaan on kaikissa ikäryhmissä neljänneksen tuntumassa.
Ateisteja on kaikissa ikä- ja ammattiryhmissä vähän. Jumalan kieltää miehistä yksitoista, naisista viisi prosenttia. Vakuuttuneimpia Jumalan olemattomuudesta ovat johtajat ja yrittäjät.
70- luvun puolivälistä 90-luvun alkuun omalla tavallaan uskovien määrä kasvoi jatkuvasti kirkon Jumalaan uskovien kustannuksella. Laman myötä suunta vaihtui. 90-luvun alussa alettiin jälleen arvostaa turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kirkon oppeihin tukeutuu nykyisin yhä useampi, kun taas vaihtoehtoiset uskonnot ovat menettäneet suosiotaan.
Jumala luonneanalyysissä
Onko Jumala parrakas ukko vai jonkinlainen epämääräinen henki? Vuonna 1990 tehdyn Gallut Fennican mukaan puolet suomalaisista uskoo jälkimmäisellä tavalla, kolmannes mieltää Jumalan persoonaksi.
Suomalaisten mielissä Jumala on useimmiten rakastava (62%), turvallinen (59%) ja anteeksiantava (59%). Toisaalta yli kolmannes tuntee olevansa vihaavan, rankaisevan tai pelottavan voiman pompoteltavana.
Kuusi kymmenestä uskoo Jeesuksen olevan Jumalan poika. Puolet suomalaisista allekirjoittaa myös väitteet "Jumala on luonut koko maailman" ja "Jumalan Pyhä henki vaikuttaa seurakunnan keskellä".
Amen!
Kolmannes suomalaisista ilmoittaa rukoilevansa usein, toinen kolmannes silloin tällöin (Suomen Gallup, 1994). Joka kymmenes pyytää apua korkeammilta voimilta vain kriisitilanteissa. Neljätoista prosenttia ei rukoile koskaan. Naiset ovat jälleen miehiä aktiivisempia: reilu kolmannes rukoilee usein, miehistä näin tekee vajaa viidennes. Kun loppu lähenee, kasvaa myös kiinnostus rukoiluun. 18-24 -vuotiaista noin kolmannes ristii sormensa joskus tai usein, 25-34 -vuotiaista jo yli puolet.
Entä miten yläilmoihin saa yhteyden? Seitsemän kymmenestä luottaa omatunnon ääneen ja melkein yhtä moni rukouksen perillemenoon. Muita linkkejä korkeampiin sfääreihin ovat luonto, Jumalan käskyjen mukaan eläminen, kaste- ja ehtoollistilaisuudet sekä Raamatun tai muiden uskontojen pyhien tekstien tutkiskelu (Kirkon tutkimuskeskus, Kotimaa ja Suomen Gallup, elokuu 1994).
43 prosenttia tuntee saavansa Jumalalta apua tai voimaa, 37 prosenttia joutuu selviytymään ilman. Joka viides ei ota kantaa. Eniten jumalallista feedbackiä saavat eläkeläiset (69%) ja vähiten työntekijät (29%) ja opiskelijat (30%). (Suomen Gallup, 1993).
Onko Raamattusi hämähäkkien suosima lomakohde? Jos ei, olet poikkeus. Kaikissa ikäryhmissä ylivoimainen enemmistö lukee Raamattua tai Uutta Testamenttia muutaman kerran vuodessa, harvemmin tai ei koskaan. Päivittäin sitä tutkailee neljä prosenttia, 15-34 -vuotiaista vain joka sadas. (Suomen Gallup, 1991) Yli puolet suomalaisista ilmoittaa saaneensa uskonnollisen kotikasvatuksen, naisista vielä useampi. Trendi on kuitenkin maallistumaan päin. 18-24 -vuotiaista enää kolmanneksella on uskonnollista taustaa. (Suomen Gallup, 1993)
Eroon kirkosta?
Suomalainen kuuluu kirkkoon, uskoi tai ei. Evankelis-luterilaisia on 86 prosenttia väestöstä, ortodokseja prosentin verran. Lisäksi on olemassa kymmeniä pienempiä, kirkkokuntia, esimerkiksi Kristillisten tekojen kirkko (kaksi jäsentä) ja Totuuden Ystävät (yksi jäsen).
Häitä, hautajaisia ja ristiäisiä lukuunottamatta keskivertosuomalainen vierailee kirkossa harvoin. Joka neljäs osallistuu jumalanpalvelukseen joinakin erityisinä pyhäpäivinä, kuten jouluna. 46 prosenttia käy kirkossa kerran vuodessa tai harvemmin, 17 prosenttia ei koskaan. Kerran viikossa tai useammin kirkossa vierailee neljä prosenttia suomalaisista.
Jumalanpalvelukset eivät houkuttele nuoria. 18-24 -vuotiaista kerran viikossa tai useammin osallistuu alle puoli prosenttia, 25-34 -vuotiaista prosentin verran. Kummassakin ikäryhmässä selvä enemmistö käy kirkossa harvemmin kuin kerran vuodessa tai ei koskaan.
Entä kuinka moni on harkinnut eroa kirkkoinstituutiosta? Kolmannes ei voisi kuvitellakaan moista ja yhtä suuri joukko ei ole pohtinut asiaa. Kolmetoista prosenttia pitää eroamista mahdollisena tai todennäköisenä. Vähiten sitoutuneita kirkkoon ovat 21-34 -vuotiaat, joista vain joka seitsemäs ei voisi uneksiakaan eroavansa.
Mitä kirkollisveron vastineeksi saa?
Evankelis-luterilainen kirkko saa jäseniltään joka vuosi 3,2 miljardia puhtaana käteen, keskimäärin 750 markkaa per nokka. Veroäyri vaihtelee seurakunnittain yhden ja kahden pennin välillä. Helsingissä se on tasan penni, mikä käytännössä tarkoittaa noin prosenttia tuloista. Esimerkiksi 150 000 markan vuosituloista kirkollisveroa kertyy kymmenessä vuodessa 15 000 markkaa. Mitä kirkko tarjoaa vastineeksi? Enemmän, kuin äkkiseltään uskoisi. Palvelumuotoja on kolmisenkymmentä palvelevista puhelimista ja kirkollisesta lehdistöstä partioon ja velkaneuvontaan. Käyttäjiä vain on vähän kirkon jäsenmäärään (86% suomalaisista) nähden.
Epäilyttävät evankeliumit
Vuonna 1993 julkaistiin Yhdysvalloissa "The Five Gospels" -niminen tutkimus, jossa kansainvälisesti arvostetut tutkijat arvioivat Jeesuksen lausumia Uudessa Testamentissa. He alleviivasivat lausumia eri väreillä riippuen siitä, kuinka todennäköisesti ne olivat autenttisia Jeesuksen repliikkejä. Johtopäätös: keskimäärin kahdeksantoista prosenttia lausumista on erittäin tai melko suurella todennäköisyydellä aitoja. Loppu on jälkipolvien sepittelyä. Epäilyttävimpänä pidetään Johanneksen evankeliumia, jossa aitoja lausumia on arvioiden mukaan 0,1 prosenttia. Markuksen evankeliumissa autenttista materiaalia on kaksitoista prosenttia, Matteuksen kaksikymmentä ja Luukkaan kolmekymmentä. Tutkimustuloksista on kiistelty. Suomalaisen panoksen keskusteluun on tuonut professori Heikki Räisänen, jonka artikkeli aiheesta löytyy Vartija-aikakauskirjan numerosta 2/95 otsikolla "Nasaretin miehen arvoitus".
Raamatullisten tekstien autenttisuuden kyseenalaistaminen ei ole uusi ilmiö, vaan perinteinen eksegetiikan (Raamatun tutkimuksen) osa-alue. Moni uskolleen vahvistusta hakemaan tullut tuore teologian opiskelija ajautuukin kriisiin, kun huomaa, ettei opetus ole tunnustuksellista. "Todella pahoja tapauksia, jotka eivät selviä järkytyksestään tai lopettavat opintonsa kokonaan on muutama vuodessa", kertoo teologisen tiedekunnan dekaani Raija Sollamo. "Pienemmät kriisit ovat tavallisia, mutta se on vain hyvä asia. Koeteltu vakaumus kestää paremmin."
Julkkisten jumalat
Kirjailija Kari Hotakainen
Suhteesi uskontoon?
Kirkon kanssa mulla ei ole mitään tekemistä. Jumalani on täysin omatekoinen. Se on rakennettu laudanpätkistä ja vanhan ladon osista ja sijaitsee tossa meidän taloyhtiön pihalla. Ulkonäöltään se muistuttaa variksenpelättimen ja laulajatähti Miisan sekoitusta.
Millaista valtaa Jumalallasi on?
Nykyisenä vuodenaikana heikko valta, mutta kesäisin ja syksyisin aika voimakas. Jumaluus ilmenee konkreettisina neuvoina ja tuomioina: älä juo toista päivää, käytä ohituskaistaa, rakasta lähimmäistäsi kuin inkeriläistä paluumuuttajaa...
Miten kommunikoit Jumalan kanssa?
Meillä on eräänlainen sulkeutuneitten ja ahdistuneitten ihmisten internet-yhteys.
Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
Täytän parin vuoden kuluttua neljäkymmentä, joten on kai aika ruveta uskomaan. Paratiisi on jotakin Suomen ja Neitsytsaarten välimaastosta. Meininki on vähän jyrkempää kuin tämänpuolisessa elämässa, joka on mennyt hitusen liian laimeaksi. Taivaassa tuhotaan kaikki Beatles-tuotanto.
Onko helvetti olemassa?
Ei. Kaikki pääsevät paratiisiin, vaikka en hirveästi tykkääkään siitä ajatuksesta. Joutuisin olemaan samassa huoneistossa monien tv-juontajien kanssa.
Kansanedustaja Kirsi Piha
Suhteesi uskontoon?
Elän niin kummallista aikaa, etten oikein tiedä, uskonko mihinkään vai en. Ainakaan Raamatun opettama Jumala ei tunnu todelliselta. Välillä ole ollut sitä mieltä, että kaikki riippuu vain sattumasta, eikä mitään johdatusta ole. Ihmisessä on vain sellainen piirre, että haluaosi uskoa johonkin. On mukavampaa, jos kaikella on jokin tarkoitus. Toivoisin joidenkin asioiden olevan ennaltamäärättyjä, mutta luulenpa, että tapahtumat riippuvat lähinnä ihmisten tahdosta ja sattumasta.
Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
En tällä hetkellä. Nuorempana olen uskonut sekä taivaaseen että jälleensyntymään. Isäni kuoli ollessani kuusivuotias ja odotin jälleennäkemistä paratiisissa. Reinkarnaatiota taas aloin ajatella luettuani eri uskontoja käsitteleviä poikkitieteellisiä kirjoja. Jälleensyntymä on ainoa tapa selittää maailma oikeudenmukaiseksi. Helvettiin en ole koskaan uskonut.
Filosofian tohtori Sari Näre
Suhteesi uskontoon?
Olen agnostikko - kaikki on mahdollista. Uskon silti, että ettei se, miten elämme elämämme ole merkityksetöntä. En halua personifioida mitään korkeampaa voimaa.
Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
En halua sulkea pois sen mahdollisuutta. Tosin en hahmota sitä myöskään missään kristillisessä mielessä tai niin, että persoonallisuuden olisi säilyttävä. Joutuvatko pahat ihmiset helvettiin?
Ainakin konkreettisena paikkana se tuntuu epäuskottavalta. Kiinnostavampaa on kuvitella se mielentilana.
Millaiseksi kuvittelet paratiisin?
Mielikuva paratiisista ei ole mulle mitenkään merkitsevä. Riittää, että elän tämänpuoleisen elämän niin hyvin kuin pystyn ja jätän jälkeeni jotakin hedelmällistä.
Toimittaja Pauli Aalto-Setälä
Suhteesi uskontoon?
Matkoilla ja muutenkin olen nähnyt asioita, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan, että kaikkivaltias Jumala on suuri valhe ja illuusio. Jugoslavian keikkojen jälkeen en ole voinut uskoa, että Jumalalla on valta päättää maailman tapahtumista, että olisi oikein, että kaksisataatuhatta bosnialaista kuolee ja että niin pitääkin käydä. Mietin, onko Jumala kuollut ja milloin hän on kuollut.
Suhtaudun uskontoon lähinnä filosofiana. Sen pitäisi mielestäni olla prosessi, joka ei jämähdä yhteen kohtaan, vaan on jatkuvassa muutostilassa. Siksi pidän uskonvapautta erittäin tärkeänä. Uskonto on niin merkittävä osa ihmisten elämää, ettei sitä saisi kahlita ja rajoittaa jonkin instituution mallin mukaiseksi.
Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
Ajatus tuntuu vieraalta. Toivon sitä, mutta en pidä todennäköisenä. Toisaalta uskon jonkinlaiseen hyvän ja pahan taisteluun ja siihen, että paha saa lopulta palkkansa. On pakko ajatella niin, vaikka tietenkin se on defenssimekanismi.
Filosofian tohtori Pekka Sauri
Suhteesi uskontoon?
Kutsun itseäni agnostikoksi, mikä ymmärretään usein väärin. Agnostisismia erehdytään luulemaan jonkinlaiseksi ateismin muodoksi, mitä se ei ole. Ateismihan on tavallaan uskonnollinen näkemys: Jumalan kohdalle oletetaan tyhjä paikka. Usko vaatii henkilökohtaisia, uskonnollisia kokemuksia. Minulla ei ole sellaisia.
Mikä ohjailee maailman tapahtumia?
Ihmisten tahdonvoima ja sattuma.
Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
En. Luulen, että helvetti ja paratiisi ovat maanpäällisiä paikkoja.
Onko sinulla uskonnollista taustaa?
Lapsena mulle opetettiin iltarukous, mutta se ei ollut oikeastaan uskonnollista, vaan perheen "yhteinen juttu". Rukous luettiin nopeasti ja sitten mietittiin, mitä kaikkea hauskaa tänään on tapahtunut. Se oli faijalta aika nokkelaa.
Voiko Jumala olla nainen?
Mitä kirkko sanoo helvetistä, paratiisista ja Jumalan sukupuolesta? City kysyi Helsingin hiippakunnan pääsihteeriltä, teologian tohtori Paavo Kettuselta.
Ovatko helvetti ja paratiisi kirkon käsityksen mukaan olemassa konkreettisina paikkoina?
Tuonpuoleisesta puhuttaessa on on oltava varovainen - kukaanhan ei ole palannut kertomaan totuutta. Ei voida varmasti sanoa, että asia on niin tai näin. Raamatun ilmaisut ovat kuvakieltä, ja niistä on vaikeaa vetää mitään konkreettisia johtopäätoksiä. Itse ajattelen, että helvetti ja paratiisi ovat symboleja yhteydelle tai erossaololle Jumalasta.
Jos helvetti ja paratiisi ovat vain vertauskuvia, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Vertauskuvilla puhuminen ei merkitse, että itse asiat olisivat vain vertauskuvia. Helvetti ja paratiisi ovat olemassa, mutta ne ovat enemmän henkisiä kuin konkreettisia tiloja.
Joutuvatko pakanat ja vääräuskoiset auttamatta helvettiin?
Varmaa on ainoastaan se, että Kristukseen uskovat pelastuvat. Jeesus kehotti tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen, ja kirkko on ottanut lähetyskäskyn todesta.
Onko Jumala kaikkivaltias?
Voidaan tietenkin kysyä, miksi maailma on sellainen kuin on, vaikka Jumala on kaikkivaltias. Ehkä Jumala ei käytä kaikkea valtaansa?
Onko Paholaisella sormensa pelissä?
Persoonallinen pahuus itsessään on tunnustettava, sitä ei voi sysätä Paholaisen syyksi. Mutta näyttää siltä, että maailmassa on hyvien, jumalallisten voimien lisäksi myös ihmisen ulkopuolisis pahoja voimia. Se, ruvetaanko niille maalaamaan sarvia ja häntää, on toinen asia.
Pitääkö paikkansa, että Jumala voidaan kirkon käsityksen mukaan mieltää mieheksi tai sukupuolettomaksi, mutta ei naiseksi?
Jumalaa on puhuteltu Isäksi, mutta siitä ei välttämättä pidä lukea sukupuolta. Kuvissa Jumalasta on tehty miehen näköinen, mutta Vanha Testamenttihan kieltää tekemästä Jumalasta kuvaa. Siitä on yksi poikkeus: Jumala teki itse itsestään kuvan, ja se kuva - ihminen - on sekä mies että nainen.