DJ Nick Warren saapuu Englannista Klubille soittamaan Kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi järjestettävään Smoldering City -konemusiikkitapahtumaan. Vuodesta 1988 levyjä soittanut bristolilainen tunnetaan niin sooloartistina kuin Way Out West -duon toisena puolikkaana.
"Minulta on tulossa toukokuussa uusi levy, joten soitan Klubilla paljon uutta materiaalia. Voi jopa olla, että soitamme Danny Howellsin kanssa yhdessä jonkin aikaa", Warren lupailee.
Asut Bristolissa, mutta sinut voi nähdä usein Turussa. Miksi?
"Tyttöystäväni Petra asuu Turussa, joten tulen tänne aina, kun voin. Rakastan Turkua. Talvet ovat pitkiä, mutta kesällä täällä on maaginen tunnelma, kun kaikki kerääntyvät joen rannoille."
Mitä eroa on englantilaisilla ja suomalaisilla bilettäjillä?
"Suomalaiset klubbaajat tuntuvat olevan avaramielisempiä, kuin ihmiset monissa muissa maissa. Turussa pidän Klubista ja Blankossa soitettavista chill-out-seteistä. Kesällä Jori Hulkkosen ulkoilmakonsertit ovat myös aina loistavia."
Nousit 1990-luvulla yhdeksi maailman ykkösnimeksi ja soitit residenttinä Liverpoolin Creamissa. Onko meno ollut konemusiikin kulta-ajan jälkeen pelkkää alamäkeä?
"1990-luku oli uskomatonta aikaa ja konemusiikin kannalta kieltämättä parasta. Mutta aina on olemassa fantastista musiikkia ja hienoja bileitä, kunhan ne vain löytää. Suurin muutos on ollut digitaaliteknologian kehittyminen. Elektronisen musiikin maailmanlaajuinen kasvu on myös luonut aivan uudenlaisia yleisöjä."
Mikä on oudoin paikka, mistä olet löytänyt ääntä levyllesi?
"Löysin nauhoitteen, jossa kymmenvuotias meksikolaispoika hautaa isäänsä ja kertoo kuinka surullinen hän on. Siinä oli niin emotionaalinen tunnelma, että käytin osan siitä kappaleessani."
Urasi alussa toimit DJ:nä Massive Attackin kiertueella. Oletteko vielä yhteyksissä?
"Toki. Olemme yhä hyviä ystäviä ja näämme toisiamme jatkuvasti Bristolissa.