Ihastunut ihastumisen tunteeseen?
 | Tulipahan tässä mieleen tämmönen hajatelma. Kun en saa päästäni yhden piisin sanoja jotka menee aikapitkälti suomennettuna: "Huumaantunut rakkauteen mutten sinuun".
Onko tääl tapauksia jotka itseasiassa onkin enemmän kiinni/ollut kiinni siinä/siihen ihastumisen/rakastumisen tunteeseen, ku itse kohteeseen?
Eräs kaverini tossa juuri viikonloppuna sanoi esm eksästään, että hänen mielestään hän kait enemmänkin seurusteli sentakia koska se ajatus siitä oli niin lohduttava?Siis että seurutselu itsessään ajatuksena tuntu hyvältä, vaikkei kumppani välttämättä ollutkaan sitä mitä oikeasti halusi?Ymmärrätteköhän nyt mitä haen takaa...
Itse kait tässä juuri kiemurtelen tilanteessa missä olen todellakin ihastunut, ja se tunne onkin kauhistuttava.Tai ihastumisen tunne on aivan mielettömän upea, koska huomaa että oikeesti ei olekkaan täysin tunteeton narttu, mutta se mitä siitä seuraa, tai tässätapauksessa nimenomaa ei seuraa kun ei näy oikeen vastakaikua, on suoranaisen karsee kokemus. "Stoned in love". Niinpä. Huumaava kokemus kertakaikkiaan.
Muita kokemuksia, näkemyksiä, mielipiteitä?Sana vapaa. I´m right, you´re wrong... lallalllallaaaaa... I can´t hear you! |
 | Joyla kirjoitti:
Onko tääl tapauksia jotka itseasiassa onkin enemmän kiinni/ollut kiinni siinä/siihen ihastumisen/rakastumisen tunteeseen, ku itse kohteeseen?
Kerran nuorempana olin kiinni ihastumisen tunteessa enemmän kuin ihmisessä itsessään. Sen tosin tajusin suhteen loputtua, kun toipuminen siitä sujui yllättävän nopeasti. Mietin mitä oikeastaan olin tuntenut. Yhdessäolo oli kivaa, mutta ei kovin aitoa. Samat kaavat toistuivat, uutta tekemistä oli vaikea keksiä. Läheisyys tuntui hyvältä.
Suhde kaatui sitten liialliseen mustasukkaisuuteeni. Olisin halunnut läheisyyttä koko ajan. En suonut hänelle "vapaa-aikaa" minusta. Loukkaannuin ja lopetin suhteen. Olin nuori ja naaivi silloin. Tyttö suuttui minulle melkoisesti ja kiersi minut jälkeenpäin kaukaa. Ei edes tervehtinyt. En saanut puhutuksi ja pyydettyä anteeksi käytöstäni. Olisin voinut hyvitellä ja lämmittää suhteen uudelleen, mutta loppujenlopuksi en edes halunnut.
Ihastumisen tunne meni nopeasti ohi. Hän ei ollut sellainen, johon olisin todella rakastunut. Seurustelu kai hiveli itsetuntoa. Ja oman lukioluokan tytöt lopettivat epäilyt siitä, että olisin homo! Koska eivät olleet nähneet minua koskaan tytön kanssa aiemmin.
Kompleksinen juttu kaikenkaikkiaan. Ei ehkä vastaa sitä, mitä ajattelit ihastumisesta ihastumisen tunteeseen, koska oma kokemuseni oli puhtaasti teinirakkautta. Epäkypsää ja räiskyvää. Mutta muuta minulla ei ole aiheeseen tarjota, joten... Kelvatkoon tämä. You can check out any time you like,
but you can never leave! |
 | Feela Mä olen ainakin koukkuuntunut enemmän ihastumiseen kuin niihin ihmisiin. Oikeastaan en edes muista että koska viimeksi olisi ollut niin ettei ole ketään kiikarissa eikä mitään vipinää. Vaikka eipä tässä valittamista ole. On aika ihanaa et on jatkuvasti hyvä mieli jostakin vaikka niitä takapakkeja tulee myös kovalla kolinalla. Hmm. Tänäänkin muksaa seuraa tiedossa:D |
 | Onhan se ihastuminen ihanaa! Näin ujona ja arkana ihmisenä en ole seurustelua tai rakastumista päässyt kokeilemaan, mutta pari kertaa olen kyllä ihastunut. Kyse on ollut ihan yksipuolisesta ihastumisesta, mutta sekin voi olla hauskaa, kunhan ei suhtaudu siihen liian vakavasti eikä toivo tai odota liikaa. Mikäs sen piristävämpää kuin se että jo ihastumisen kohteen näkeminen saa sydämen lyömään liian lujaa ja posket punottamaan. Ja hymyilyttää kun häntä ajatteleekin. Välillä on hyvä tavata joku, joka saa pään aivan täysin sekaisin :)
Tämä ei nyt ehkä liity aiheeseen, mutta antaa mennä! I should have been brave enough to just ask your name, instead of screaming "I cannot contain my lust". Now you probably think I'm a creep. |
 | Ymmärsin pointtisi. Kyllä sekin on hieno fiilis kun kaikki tuntuu vaan niin kivalta kun on joku jonka kanssa jakaa jotain, vaikkei kaikki palat aivan loksahtaisikaan kohdalle eli ikäänkuin jotain puuttuisi. Eli tarkoitan että koskettaminen tai seksi ei edes kyseisen kanssa tulisikaan niin mieleen, mut muuten menee ihan ok.
Se on se keskinäinen kemia joka vetää ihmisiä toisiinsa. Toiset ovat valikoivampia, toiset liiankin tyrkkyjä. Löytäkää itsellenne sopiva tai sopivia, siihenhän me pyrimme !? City forever.. <3 =D |
| Minä ainakin rakastan ihastumista. Se on kuin elämän turbo minulle - kun ihastun johonkin ihmiseen, kaikki sujuu helposti ja olen ahkera sekä koulussa että töissä. Saan paljon aikaiseksi ja olen positiivisella mielellä. Odotan todella innolla ihmisen jälleennäkemistä ja hänen kanssaan keskustelu ja jopa pelkkä näkeminen on kivaa - niin kauan kun voin kuvitella että se johtaa johonkin. Pahinta tässä tapauksessa on että kaikki sujuu hyvin kunnes kuulee sanat: "et oikeastaan oli minun tyyppiäni" tai "minulla on jo poikaystävä(/tyttöystävä)." Vielä pahempaa on että toinen sanoo "joo, ois kyllä kiva tutustua lähemminkin!" ja sitten feidaa. Ei siis vastaa tekstareihin, ei soittoihin. Jättää kylmäksi. Tämän jälkeen en sitten saakaan mitään aikaiseksi pitkään aikaan... Kavereilta joutuu hakemaan aika paljon tukea ennen kuin tekee mieli tutustua uusiin ihmisiin taas. Näin on ikävä kyllä käynyt kolme kertaa viimeisen vuoden aikana. Mistä nämä tunteettomat kusipäät tulevat?
Luulisin että ihastuminen voi olla koukuttavaa nille jotka muutenkin ovat tunteellisia. He innostuvat helposti pienistäkin asioista iloitsevat mielenkiintoisten ihmisten näkemisestä. Tiedän että minuun nämä pätevät... Vahvistaako kukaan teorian? It is far more impressive when others discover your good qualities without your help. |
| Shandathe Intrinsic kirjoitti:
Pahinta tässä tapauksessa on että kaikki sujuu hyvin kunnes kuulee sanat: "et oikeastaan oli minun tyyppiäni" tai "minulla on jo poikaystävä(/tyttöystävä)." Vielä pahempaa on että toinen sanoo "joo, ois kyllä kiva tutustua lähemminkin!" ja sitten feidaa. Ei siis vastaa tekstareihin, ei soittoihin. Jättää kylmäksi. Tämän jälkeen en sitten saakaan mitään aikaiseksi pitkään aikaan... Kavereilta joutuu hakemaan aika paljon tukea ennen kuin tekee mieli tutustua uusiin ihmisiin taas. Näin on ikävä kyllä käynyt kolme kertaa viimeisen vuoden aikana. Mistä nämä tunteettomat kusipäät tulevat?
Aika rankkaa sanoa tuolla perusteella tunteettomaksi kusipääksi. "Et ole minun tyyppiäni" on mielestäni rehellisesti ilmaistu tosiasia, mitä pahaa siinä on? Jos seurustelee jo, niin sama juttu. Feidaaminen on tietysti ikävästi tehty, mutta monilla ihmisillä on ties mitä tunne- ja käyttäytymislukkoja mistä et välttämättä voi tietää. Itse inhoan puhelinta ja tylyltä vaikuttava käytös voi olla vain laiskuutta vastata yhteydenottoihin, jos tyyppi ei niin paljon sytytä. En tarkoita että harrastan sellaista säännöllisesti, mutta mitä sitä perään itkemään, jos toinen osapuoli ei tajua arvoasi? Etsikööt rauhassa itselleen sopivamman. |
| Shandathe kirjoitti:
Aika rankkaa sanoa tuolla perusteella tunteettomaksi kusipääksi. "Et ole minun tyyppiäni" on mielestäni rehellisesti ilmaistu tosiasia, mitä pahaa siinä on?
Hmm. En nyt ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi. :) Tarkoitin sitä jälkimmäistä tekoa kun puhuin kusipäisyydestä. Jos toinen on jo antanut käytöksellään ja jopa sanoillaan lupauksen siitä että tavataan uudelleen, on ilkeää lopettaa kontakti siihen. Ensin mainitsemani on tietenkin pehmein mahdollinen lasku minkä voi toiselle antaa jos on antamassa pakit.
Tosin totesin myöhemmin nimenomaan että jos joku on niin välinpitämätön että voi vaan jättää toisen toivomaan päiviksi tai jopa viikoiksi niin eipä sitten olisi muutenkaan kyseinen henkilö minua kiinnostanut. :) It is far more impressive when others discover your good qualities without your help. |
| Linda-79 Onhan se mahtava tunne kun perhosia lentelee vatsassa ja yöllä ei meinaa unta tulla kun on ihastunut. Kaikissa biiseissä kuuntelee sanoja ja jotenki ne aina sopii fiilikseen/tyyppiin. Ei ihme ,että siihen tunteeseen jää koukkuun,sitähän on kuin pilvessä. |
 | Linda-79 kirjoitti:
Onhan se mahtava tunne kun perhosia lentelee vatsassa
Mun perhoset on ilmeisesti vasta toukkavaiheessa. "I want you to get excited about your life!"
-Dr. Phil- |
| Peijooni tjuu.. itse viel ihastun kovin herkästi, mut ei kai sen väliä. Kunhan ei niissä huumissa tulisi sanottua tai tehtyä mitään, mitä katuisi jälkeen päin. |
 | Mitä ihastuminen on? voiko sitä syödä? *tilaa perhosia vatsaansa*
Ihan vakavissaan olen joskus olen ollut ihastunut enemmän ihastumiseen kuin kyseiseen henkilöön, mutta tämä tapahtui joskus teininä. Nykyään epäilen koko ihastumisen olemassaoloa, kun ei ole ainakaan vielä 7kk aikana sinkkuillessani iskenyt kertaakaan sellainen tunne. --------- |
| Ihastuminenhan on perseestä. Ei siitä ole kuin haittaa, kun ei siitä kuitenkaan seuraa muuta kuin vitutusta. Se on minun näkemykseni asiasta. |
| Lifeguard72 Shandathe kirjoitti:
Intrinsic kirjoitti:
Pahinta tässä tapauksessa on että kaikki sujuu hyvin kunnes kuulee sanat: "et oikeastaan oli minun tyyppiäni" tai "minulla on jo poikaystävä(/tyttöystävä)." Vielä pahempaa on että toinen sanoo "joo, ois kyllä kiva tutustua lähemminkin!" ja sitten feidaa.
Siis eikö ole rehellistä sanoa suoraan kuin jättää sanomatta.
Pelurit ovat asia erikseen.
Niitä on pilvin pimein ja kerran kohdannut oikein kunnon pelurin ja sinkku piti olla ym.
Mutta kuinkas ollakkaan asunut yhdessä toisen miehen kanssa 4vuotta ja olivat kihloissakin vaikka ei koskaan tätä kertonut ja silti kantoin sormusta taskussa tms.
Jos tämän kaiken olisin tiennyt ja toinen olisi ollut alusta alkaen rehellinen-mikä pitäisi olla aika selvä asia kun väitetään, että rakastaa.
Kihloihin menimme mutta kunnes koko asia selkeni mikä todella todellisuus niin se loppu siihen osaltani.
Ja sitten ne todella mahtavat selitykset että ei ja olet ymmärtänyt väärin.Olemme vain kavereita ja asuneet yhdessä 4vuotta ja yhteinen lapsi.
Eli en tiedä millä nimellä tälläistä peluria voisi kutsua mutta katalaa ja toisen aliarvioimista jolla ei mitään rajaa.
Hyvä nimike tälläiselle?
pettäjä,valehtelija,tunteilla leikiä?
mutta mitä sitä perään itkemään, jos toinen osapuoli ei tajua arvoasi? Etsikööt rauhassa itselleen sopivamman.
Samaa mieltä! |
| Feela Intrinsic kirjoitti:
Luulisin että ihastuminen voi olla koukuttavaa nille jotka muutenkin ovat tunteellisia. He innostuvat helposti pienistäkin asioista iloitsevat mielenkiintoisten ihmisten näkemisestä. Tiedän että minuun nämä pätevät... Vahvistaako kukaan teorian?
Vahvistaa ;) |
 | ewaz kirjoitti:
Intrinsic kirjoitti:
Luulisin että ihastuminen voi olla koukuttavaa nille jotka muutenkin ovat tunteellisia. He innostuvat helposti pienistäkin asioista iloitsevat mielenkiintoisten ihmisten näkemisestä. Tiedän että minuun nämä pätevät... Vahvistaako kukaan teorian?
Vahvistaa ;)
Vahvistus myös täältä suunnalta :) Rakkaus on ikuinen, kohde vain vaihtelee. |
| Shandathe Larla kirjoitti:
Mitä ihastuminen on? voiko sitä syödä? *tilaa perhosia vatsaansa*
Ihan vakavissaan olen joskus olen ollut ihastunut enemmän ihastumiseen kuin kyseiseen henkilöön, mutta tämä tapahtui joskus teininä. Nykyään epäilen koko ihastumisen olemassaoloa, kun ei ole ainakaan vielä 7kk aikana sinkkuillessani iskenyt kertaakaan sellainen tunne.
Anteeksi nyt, mutta tuo kuulostaa lähinnä huvittavalta. Huimat 7kk sinkkuna, ei ihastumista varmaan ole kun ei ole osunut kohdalle.. :) |
| Shandathe kirjoitti:
Larla kirjoitti:
Mitä ihastuminen on? voiko sitä syödä? *tilaa perhosia vatsaansa*
Ihan vakavissaan olen joskus olen ollut ihastunut enemmän ihastumiseen kuin kyseiseen henkilöön, mutta tämä tapahtui joskus teininä. Nykyään epäilen koko ihastumisen olemassaoloa, kun ei ole ainakaan vielä 7kk aikana sinkkuillessani iskenyt kertaakaan sellainen tunne.
Anteeksi nyt, mutta tuo kuulostaa lähinnä huvittavalta. Huimat 7kk sinkkuna, ei ihastumista varmaan ole kun ei ole osunut kohdalle.. :)
Juu eihän se pitkä aika ole, siinä mielessä huvittavaa :-D mutta kun viimeksi on ollut sinkku teininä ja silloin nyt oli koko ajan ihastumisia enemmän ja vähemmän. Kuuden vuoden suhteen jälkeen on vähän pihalla kaikista kuvioista. --------- |
| Intrinsic kirjoitti:
Luulisin että ihastuminen voi olla koukuttavaa nille jotka muutenkin ovat tunteellisia. He innostuvat helposti pienistäkin asioista iloitsevat mielenkiintoisten ihmisten näkemisestä. Tiedän että minuun nämä pätevät... Vahvistaako kukaan teorian?
Puppua! - Ainakin, jos tuo teoriasi tulee tulkita niin, että sarjaihastujat ovat tunteellisempia ja tuntevat voimakkaammin kuin tunne-elämältään tasapainoisemmat ja harvemmin ihastuvat. Luulisin, että monet sarjaihastujista pystyvät unohtamaan ihastumisen kohteen miltei yhtä nopeasti kuin se ihastus syntyikin. Tietysti se on vapauttavaa romantisoida sarjaihastumistaipumuksensa ja sanoa itseään tunteelliseksi sen sijaan, että myöntäisi olevansa addiktoitunut ihastuja vailla sen syvempiä tuntemuksia kuin pintapuoliset ihastukset. Enkä nyt tarkoittanut parilla viimeisellä virkkeellä ketään henkilökohtaisesti, joten ei ole syytä kenelläkään puolustautua. - Ellei sitten todella ole kuvaillun kaltainen sarjaihastuja. "I want you to get excited about your life!"
-Dr. Phil- |
| Feela hallusinaatio kirjoitti:
Puppua! - Ainakin, jos tuo teoriasi tulee tulkita niin, että sarjaihastujat ovat tunteellisempia ja tuntevat voimakkaammin kuin tunne-elämältään tasapainoisemmat ja harvemmin ihastuvat. Luulisin, että monet sarjaihastujista pystyvät unohtamaan ihastumisen kohteen miltei yhtä nopeasti kuin se ihastus syntyikin. Tietysti se on vapauttavaa romantisoida sarjaihastumistaipumuksensa ja sanoa itseään tunteelliseksi sen sijaan, että myöntäisi olevansa addiktoitunut ihastuja vailla sen syvempiä tuntemuksia kuin pintapuoliset ihastukset. Enkä nyt tarkoittanut parilla viimeisellä virkkeellä ketään henkilökohtaisesti, joten ei ole syytä kenelläkään puolustautua. - Ellei sitten todella ole kuvaillun kaltainen sarjaihastuja.
eij ole syytä suuttua kellään, kas näin sitä leikitellään, karhu nukk...joo.
kyse ei kait ollutkaan siitä että hyperinnokkaat ja yltiösosiaaliset tuntisivat mitenkään voimakkaammin kuin kukaan muukaan...vaan että heille/meille ihastumisen tunne on hyvin addiktoivaa...
emmekä me sarjaihastujat suinkaan unohda niitä ihastuksia...tai ainakaan kaikkia. itse esim. menen edelleen ihan sekaisin aina kun törmään yhteen lukioaikaiseen tyyppiin, vaikka sittemmin on ollut oma perhe yms. noh. kaikkia ei kyllä muistele oikeastaan ollenkaan. |
Osallistu keskusteluun
Osallistuaksesi keskusteluun, sinun tulee olla kirjautunut sisään. Jos sinulla ei ole omaa käyttäjätunnusta, rekisteröidy!
|
|
Facebook
MySpace
Delicious
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta