Ihastunut ihastumisen tunteeseen?

ewaz kirjoitti:
eij ole syytä suuttua kellään, kas näin sitä leikitellään, karhu nukk...joo.
kyse ei kait ollutkaan siitä että hyperinnokkaat ja yltiösosiaaliset tuntisivat mitenkään voimakkaammin kuin kukaan muukaan...vaan että heille/meille ihastumisen tunne on hyvin addiktoivaa...

Häh, ei setä oo kellekään suuttunut.

Onhan se ihastumisen tunne addiktoivaa miltei kaikille, mutta toiset meistä eivät kai saa yhtä helposti/useasti säväreitä toisista ihmisistä kuin toiset. Jos siis sellaista pöhköksi tekevää ihastumisen tunnetta ei edes synny, ei tietenkään voi tyydyttää ihastumisaddiktiotaan ja näin ollen osalla meistä on selkeitäkin hetkiä ihastumisten välissä.

hallusinaatio kirjoitti:

ewaz kirjoitti:
eij ole syytä suuttua kellään, kas näin sitä leikitellään, karhu nukk...joo.
kyse ei kait ollutkaan siitä että hyperinnokkaat ja yltiösosiaaliset tuntisivat mitenkään voimakkaammin kuin kukaan muukaan...vaan että heille/meille ihastumisen tunne on hyvin addiktoivaa...

Häh, ei setä oo kellekään suuttunut.

Onhan se ihastumisen tunne addiktoivaa miltei kaikille, mutta toiset meistä eivät kai saa yhtä helposti/useasti säväreitä toisista ihmisistä kuin toiset. Jos siis sellaista pöhköksi tekevää ihastumisen tunnetta ei edes synny, ei tietenkään voi tyydyttää ihastumisaddiktiotaan ja näin ollen osalla meistä on selkeitäkin hetkiä ihastumisten välissä.

setä ei ymmärrä. siis sille rallattelin kun niin kovasti pehmustelit...ettei kenenkään tarvii suuttua:P

mjoo-o. ihmiset on erilaisia, meitä on moneen ihastumisjunaan jne. ei nyt riitä keskittymistä ajatteluun...

ewaz kirjoitti:
setä ei ymmärrä.

Joo, eipä ollu ensimmäinen kerta. :)

ewaz kirjoitti:
mjoo-o. ihmiset on erilaisia, meitä on moneen ihastumisjunaan jne. ei nyt riitä keskittymistä ajatteluun...

No niinhän se on, että kukin kokee ihastumisen tunteen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Väittäisin kuitenkin, että jos tunteiden voimakkuutta voitaisiin mitata, ne voimakkaimmat ihastumisen tuntemukset olisivat valtaosalla samoissa lukemissa. Se onkin sitten eri asia, miten noita tunteita ilmaistaan ja käsitellään.

hallusinaatio kirjoitti:
Se onkin sitten eri asia, miten noita tunteita ilmaistaan ja käsitellään.

noo, kato ensin panikoidaan ja sitten panikoidaan vähän lisää ja sit vedetään lärvit ja mokataan koko homma känniääliöydellä...helppoa ja hauskaa kuin alapesu! ...ja pirun noloa ja kuluttavaa ja väsyttävää.

ja jos sitä ihan tosissaan ihastuu, siis sillä tavalla ettei mitään muuta mahdu päähän kuin se raksu niin sit pidän mölyt mahassa ja yritän olla mahdollisimman normaali etten vain kämmää mitenkään...ja toinen osapuoli ei yleensä edes tajua että siitä ollaan kiinnostuneita. tai tajuaa siinä vaiheessa kun syystä tai toisesta mulla on pakastevihannekset sieraimissa ja irtisanoudun koko touhusta. tympeätä olla tällainen kummallinen hiihtäjä. :/ tahtoo olla normaali!

ewaz kirjoitti:
ja jos sitä ihan tosissaan ihastuu, siis sillä tavalla ettei mitään muuta mahdu päähän kuin se raksu niin sit pidän mölyt mahassa ja yritän olla mahdollisimman normaali etten vain kämmää mitenkään.

Eikös tää oo ihan normaalia? :) ... Mitäs nuo mölyt on? Siis mitä sana tässä yhteydessä merkitsee?

hallusinaatio kirjoitti:
Väittäisin kuitenkin, että jos tunteiden voimakkuutta voitaisiin mitata, ne voimakkaimmat ihastumisen tuntemukset olisivat valtaosalla samoissa lukemissa. Se onkin sitten eri asia, miten noita tunteita ilmaistaan ja käsitellään.

Tuo on varmaan totta. En ajatellut asiaa noin mutta nyt kun mietin sitä niin eihän sitä voi tietää kuinka voimakkaasti toinen tuntee ihastumisen paitsi sitä kautta miten voimakkaasti toinen sen ilmaisee. Eli tunteelliset ihmiset vain ilmaisevat tunteitaan voimakkaammin - mutta ehkä sen ansiosta tiedostavat ihastumisensa paremmin? Ja ihastumisen helppouteen vaikuttaa sekin kuinka ennakkoluuloinen tai epäileväinen on. Jos ei luota ihmisiin, niihin on myös vaikea ihastua. Sellaiset ihmiset ajattelevat aina että muissa on joku paha vika, ei ne kuitenkaan ole niin hyviä miltä vaikuttaa. Olen naiivi, ja siksi ihastun helposti. Ei tarvita paljoa mikä naisessa miellyttää, niin olen heti ihastunut. Ehkä se avain onkin siis naiivisuus. Naiivi ja iloinen siitä! Maailma on valoisampi paikka näin. =)

Ps. Tää oli nyt helvetin huonosti ilmaistu ja sitä mukaa kun ajatus juoksi niin kirjoitin tuohon, että tekstin alkupää on varmaan ristiriidassa jälkipään kanssa, mut nyt just ei jaksa ajatella sen enempää. Koittakaa ottaa siitä selko :D

hallusinaatio kirjoitti:

ewaz kirjoitti:
ja jos sitä ihan tosissaan ihastuu, siis sillä tavalla ettei mitään muuta mahdu päähän kuin se raksu niin sit pidän mölyt mahassa ja yritän olla mahdollisimman normaali etten vain kämmää mitenkään.

Eikös tää oo ihan normaalia? :) ... Mitäs nuo mölyt on? Siis mitä sana tässä yhteydessä merkitsee?

hohhoo. olin taas überlooginen...siis yritin sellaista viestittää et olen ihan hiljaa niistä tuntemuksista ja vältän hiplaamasta ja toinen ei sitten aavista missä mennään. ts. olen liian varovainen sitä mokaamista pelätessäni, jolloin kuvitellaan et neitiä ei kiinnosta kun se on niin viilee.

mölyllä tarkoitan yleisesti kaikkea eevamaista diipadaapaa = puhetta, omituista hermostunutta höpöttelyä ja kaulaan hyppimistä oudoissa tilanteissa, tunteiden ilmaisua jne.

Intrinsic kirjoitti:
Ps. seli seli

ei täällä kukaan ainakaan minun mielestäni varsinaisesti mikään verbaalisen ilmaisun velho ole...eij paineita siis, tulit ymmärretyksi:)

Ja 6-vuotta myöhemmin... No en perkele ole edelleenkään ihastunut! Ok myönnettäköön, että näiden vuosien aikana olen kahdesti ihan tosissani ihastunut mieheen johon olisin halunnut tutustua paremmin ja rakentaa jopa suhteentynkää, mutta eihän siitä tullut hevo helvettiä koska toinen osapuoli ei ihastunut. Ja lisäisin vielä senkin, että olen itse helposti ihastuvaa sorttia esim. ihastun helposti ja erittäin lyhytaikaisesti vaikka jonkun silmiin, hymyyn tms. mutta itse ihmiseen ihastuminen kokonaisuudessaan... What the hell is wrong with me? Olenkohan sittenkin kyynistynyt vai onko kyseessä aikuistuminen ja realismin kohtaaminen... Tarttee miettiä asiaa. Nopea analyysi kuitenkin on se, että itse tarvitsen sen tunteen vastaihastumisesta toisen osapuolen osalta ennenkuin itse uskallan tosissani ihastua?

Joyla kirjoitti:
Nopea analyysi kuitenkin on se, että itse tarvitsen sen tunteen vastaihastumisesta toisen osapuolen osalta ennenkuin itse uskallan tosissani ihastua?

Aika monikin erityisesti aiempien huonojen kokemuksien tai ihastumisien runtelema toiminee samalla tavalla.

Mitä enemmän on kokemuksia ja sitä kautta pettymyksiä (muutenhan jokainen olisi edelleen saman kumppanin kanssa), niin varovaisemmaks tulee. Mun mielestä ihan normaalia ja tervettä. Itsesuojeluvaistosta on kyse.

Ja jos ne tunteet ei kasvais tasapuolisesti molemmin puolin, niin todennäköisesti sekään suhde ei olis muiltakaan osin tasapainoinen. Jos tajusit mitä tarkotin.