Kannattaako pettäminen tunnustaa?

Avonlia kirjoitti:

shiwan8 kirjoitti:
Kukin tavallaan. Minä voin elää sen kanssa etten voi sanoa heti kärkeen pitäväni toisen ulkonäöstä...

Minä taas en voi oikein elää siellä, missä lähestymiselle pitää keksiä jokin muu syy kuin todellinen.

Onko sulla mitään käsitystä millainen suojamuuri naiselle nousee kun joku tulee aloittamaan noin? Ei tietenkään jokaiselle mutta siis lähes sääntönä. :D

shiwan8 kirjoitti:
Onko sulla mitään käsitystä millainen suojamuuri naiselle nousee kun joku tulee aloittamaan noin? Ei tietenkään jokaiselle mutta siis lähes sääntönä. :D

Tokikaan en ole (hetero nainen kun olen) itse koskaan lähestynyt naista millään tavoin romanttisessa mielessä. Mutta sen verran, mitä itse naisena tiedän naisten mielenmaisemaa, niin pääsääntöisesti nainen ilahtuu siitä, että hänen oma ulkonäkö kiinnostaa/viehättää vastakkaista sukupuolta (poisluetaan nyt joukosta ne känniörveltäjät, keistä näkee heti, että heidän silmissään karsastaa). Ja koska naisen makuun hyvännäköiset miehet saattavat yhtälailla vangita naisen huomion, en käsitä, minkä takia kukaan pahastuisi siitä, että mies tekee aloitteen siksi, koska kokee, että naisen ulkonäkö on niin puoleensavetävä. Naisethan nimenomaan näkevät tälläämisillään vaivaakin sen eteen, että näin tapahtuisi.

Tietysti sanoilla, joilla lähestyy, voi olla tässä paljonkin väliä, naisesta riippuen. Jos minua esimerkiksi lähestyisi joku sanoilla: hei, olet ihan kivan näköinen. Voitaisiin minun puolesta tutustua, olisin sinänsä otettu luoksetulemisen vaivannäöstä, mutta minua jäisi kaivelemaan sanat ihan kivan näköinen. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että jos itse epäilee yhtään, että mies olisi tutustumisen arvoinen (ehkä jopa potentiaalinen kumppani), saattaa naisen olla todella vaikea luottaa oman esteettisen/seksuaalisen viehättävyyden riittävyyteen pidemmällä aikavälillä, kun se on miehen silmissä tasoa ihan kiva.

Miesten visuaalisuudesta (etenkin naisten suhteen) tiedetään mielestäni jo siinä määrin paljon, että jos joku yrittää uskotella, että ihan kiva tyydyttää miehen myös pitkällä aikavälillä, sellainen on läpeensä epäilyttävä tyyppi.

Tiedän, että sanavalinnat voivat joskus olla harmillisia vahinkoja, mitä ei vain ehkä tullut niin ajatelleeksi. Mutta keskimäärin naisen ulkonäkö on naiselle arka asia. Ei siten arka, ettei sen houkuttelemana saisi lähestyä, mutta siten arka, että jos lähestyy sanoilla, joissa ulkonäkö kuvataan jotenkin keskinkertaisuuksiin viittaavilla sanoilla, ei pitäisi olla yllätys, jos naisesta sammuu into jatkaa tutustumista etenkään ajatuksella, voisiko siitä kehkeytyä parisuhde.

En tarkoita sitä, että pitää alkaa vetelemään kommenttejaan yläkanttiin. Yritän tässä nyt vaan selittää sitä mahdollisuutta, että naisen ulkonäkö ei välttämättä ole tärkeää ainoastaan miehelle vaan myös naiselle itselleen, ja tärkeää niinkin suuressa kokonaisuudessa kuin omaan viehätysvoimaansa ja miehen tyydytyspotentiaaliinsa luottaminen.

Kaikille miehille ja kaikille naisille näin ei tokikaan välttämättä ole. Jotkut saattavat vaatia lähes jatkuvaa ylistystä, joillekuille taas riittää paljonkin vähäisempi ihailu. Mutta näkemäni ja kokemani mukaan suhteissa, missä arvostetaan millään tavoin sen eroottisuutta, naisella pitää olla jokin käsitys omasta viehätysvoimastaan, ja sellainen käsitys, että nainen uskaltaa riisuutua ja olla seksuaalisesti avoin miehen edessä tuntematta pelkoa siitä, riittääkö se. Sanojen ja todellisuuden mahdollisen epäsuhdan kyllä aistii ennenpitkää esim. katseesta ja kosketuksesta, sen takia keinottelu tai bluffaaminen ei auta.

Minä esim. toivoisin, että minä riittäisin jollekulle ulkonäköineni kaikkineni niin hyvin, ettei miehen tarvitsisi haikailla vieraisiin. Se ei ehkä ole realistinen haave, mutta ainakin toistaiseksi pidän siitä vielä kiinni.

Kylläpäs taas innostuin kirjoittamaan...

Näen asian niin, että jos mimmillä on vaikka tukka hienosti niin siitä voi sanoa ihan hyvin, mutta sellainen yleinen nuoleskelu antaa liikaa saumoja ns. paskatesteille. Esimerkin vuoksi vastauksena fraasiin "mun mielestä sä olet kaunis ja..." saattaa hyvinkin herkästi tulla "mikä mussa on kaunista". Anna olla jos sitä joutuu hetkenkään miettimään niin rukkaset tulee sitten postissa eikä lähettäjän nimeä ole kuoressa. Sen sijaan jos kehuu yksityiskohtaa niin siihen on helvetin vaikea pistää vastapallona tuollaista testiä.

Tämä on taas sitä sanavalintojen taktiikkaa. Paras on kun ilmaisee mielensä mutta niin ettei sitä voi kääntää sanojaansa vastaan. Eli juurikin ei näitä "näytät ihan kivalta" ja vastaavia vaan jotain vähemmän häilyvää. Temppurenkaat, sellaiset kun esimerkissä, ovat ikäviä. Vähänkään vaativammilla naisilla on taipumusta sellaisten heittelyyn.

^Kun nyt lähestymisistä puhuttiin, niin se, mitä yritin tuossa sanoa, niin yksi tärkeä elementti on se, kuten tietysti muutenkin ihmissuhteissa, miten sanat ja olemus vastaavat toisiaan etenkin kun sitä toista ihmistä ei tunne ennalta.

Olin itse erään kerran n. 11 vuotta sitten treffeillä, jonne mies minua pyysi. Olimme törmänneet edellisenä iltana ja hän tunsi minua vähän entuudestaan. Mutta treffeillä hän ei kuitenkaan kysellyt minulta juuri mitään kuulumisistani, huomionsa harhaili ja hän vilkuili lähes jatkuvasti muualle, ja jos esim. ohitsemme käveli naispuolinen henkilö, hänen silmänsä jäivät siihen naiseen kiinni. Muistan elävästi, miten ihmettelin sitä, että miksi hitossa hän pyysi minua ulos, kun kiinnostus näköjään on kutakuinkin kokoajan aina jossain muualla paitsi minussa.

Voi olla, että ihmiset pyytävät ulos eri motiivein. Se selittäisi sen, minkä takia jotkut tapaamiset tai tutustumiset menevät ihan hankeen. Minä esim. elän käsityksessä, että kun pyytää ulos = haluaa/kiinnostaa tutustua. Sen takia ihmettelen, jos toinen pyytää minua ulos vain ollakseen kysymättä juuri mitään, pitääkseen monologinsa tai katsellakseen muualle/muita.

Ei minusta sinänsä lähestymisessä mitään erityisiä taktiikoita tarvita. Perushyvät käytöstavat ja ystävällisyys yleensä tekee hyvää jälkeä, ellei lähestymisajoitus sattumoisin ole erityisen huono, sopimaton tmv. Mutteihän sellaista voi etukäteen tietää. Siinä vaiheessa vaan, jos sanat ja olemus eivät vastaa toisiaan tmv. ovat epäsuhdassa, tai jos osapuolten käsitykset treffeistä poikkeavat toisistaan selvästi, alkaa helposti tuntua siltä, että jokin nyt mättää.

Halu tutustua ihmisiin ja parinmuodostushan ovat sinällään niitä luonnollisimpia mahdollisia asioita ihmisluonnolle. Tai en minä ainakaan tiedä mitään erityisiä niksejä. Jos joku minua lähestyy, jutustelen ja vastailen vain uteluihin ja jos minussa kiinnostus herää, kyselen takaisin. Mitään tämän monimutkaisempaa en odota tutustumisen olevan, enkä ymmärrä, miksi sen pitäisi olla tämän monimutkaisempaa.

Mutta kuten todettu, ehkä minä olen vähän takapajuinen ymmärtämään kaikkia sosiaalisten suhteiden hienouksia. Liekö siinä osasyy nykyiseen elämäntilanteeseeni.

Avonlia kirjoitti:
Halu tutustua ihmisiin ja parinmuodostushan ovat sinällään niitä luonnollisimpia mahdollisia asioita ihmisluonnolle. Tai en minä ainakaan tiedä mitään erityisiä niksejä. Jos joku minua lähestyy, jutustelen ja vastailen vain uteluihin ja jos minussa kiinnostus herää, kyselen takaisin. Mitään tämän monimutkaisempaa en odota tutustumisen olevan, enkä ymmärrä, miksi sen pitäisi olla tämän monimutkaisempaa.

True, tutustuminenhan ei ole mikään maneerien taktinen kokonaisuus. Siinä vaiheessa on pelkästään paha asia luoda sellaista kuvaa joka ei sellaisenaan ole 100% todellinen. Se vaihe jossa se todellinen kikkailu ja taktikointi kuitenkin _on_ pakollista, ellei sitten ole halukas elämään selibaatissa tai satu olemaan luontaisesti sellainen ihminen joka vetää naisilta positiivista huomiota puoleensa. Tavallisen miehen markkina-arvon omaava jantteri joko onnistuu silkalla tuurilla saamaan ne treffit aikaiseksi tai sitten alkaa miettimään miten tätä leikkiä leikitään. Muussa tapauksessa tie vie masturbaation loputtomaan kierteeseen.

Minä en ole yksi niistä jotka vetäisivät naisia luontaisesti puoleensa enkä halua olla lopun elämääni ns. käsi munissa. Siispä opettelen paremmaksi tässä...

shiwan8 kirjoitti:Tavallisen miehen markkina-arvon omaava jantteri joko onnistuu silkalla tuurilla saamaan ne treffit aikaiseksi tai sitten alkaa miettimään miten tätä leikkiä leikitään. Muussa tapauksessa tie vie masturbaation loputtomaan kierteeseen.

Eli jos on tavallinen jantteri, pitää osata pelata ja leikkiä päästäkseen treffeile? Aha.

Kysyn uudestaan: kiinnostaako sellainen ihan oikeasti nainen enää sen jälkeen, kun ilmenee, että hänen kiinnostuksensa herää ja hänen luokse pääsee vain leikkimällä ja pelehtimällä?

Minä en ole yksi niistä jotka vetäisivät naisia luontaisesti puoleensa enkä halua olla lopun elämääni ns. käsi munissa. Siispä opettelen paremmaksi tässä...

Häh? Mutta sullehan on täällä ketjukin: tuo "shiwanin ylitsevuotava söpöys" -ketju antaa kylläkin ymmärtää jotakin ihan päinvastaista.

Minkä verran pitää olla suosiota ja kysyntää, että mies voi sanoa vetävänsä naisia luontaisesti puoleensa?

Miksi minusta nyt rupesi tuntumaan siltä, että tässä tehdään tarpeettomalla tavalla parisuhteista tilastotiedettä ja määritelmiä; lokeroidaan ihmisiä ja etsitään väkisin kaavamaisuuksia? Se, ettei sulla ehkä ole onnannut vielä, sen perusteella ei voi sanoa, milloin ja missä määrin sulla tulee onnistamaan. Jokainen lähestytty kun on oma tapauksensa. Enintä, mitä voit tehdä, on ottaa opiksi. Eiks je?

Avonlia kirjoitti:
Eli jos on tavallinen jantteri, pitää osata pelata ja leikkiä päästäkseen treffeile? Aha.

Tai käydä tuuri...

Kysyn uudestaan: kiinnostaako sellainen ihan oikeasti nainen enää sen jälkeen, kun ilmenee, että hänen kiinnostuksensa herää ja hänen luokse pääsee vain leikkimällä ja pelehtimällä?

Mitenhän tän nyt sanois... Ne naiset jotka ylipäätään ovat esillä paikoissa joissa heitä voi luontevasti lähestyä ovat niitä joiden kanssa ei voi vetää suoraa rehellistä linjaa ihan alusta saakka. Sen voi aloittaa treffeillä, mutta heti ensimmäisestä lauseesta alkaen sen toteuttaminen on vain virhe. Ei pidä valehdellä mutta pitää miettiä mitä sanoo ja miten, ennen kaikkea mitä ei sano ennen kuin se toinen on sijoittanut tunnetasolla itseen. Rakastuneen on huomattavasti helpompaa sulattaa se, että ukolla on vaikka luottotiedot menneet muutama vuosi sitten vaikka nyt kaikki onkin ihan hyvin kuin että jos sen mainitsee heti kättelyssä.

Häh? Mutta sullehan on täällä ketjukin: tuo "shiwanin ylitsevuotava söpöys" -ketju antaa kylläkin ymmärtää jotakin ihan päinvastaista.

Joo, harmi etten ole vaikka 15 vuotta vanhempi jolloin se huomioarvo olisi jotenkin käyttäkelpoista minulle. En nähnyt siellä ensimmäistäkään kohderyhmäni edustajaa kommentoimassa...

Minkä verran pitää olla suosiota ja kysyntää, että mies voi sanoa vetävänsä naisia luontaisesti puoleensa?

En tiedä mutta enemmän kuin nolla olisi aika hyvä oletus, eikö?

Miksi minusta nyt rupesi tuntumaan siltä, että tässä tehdään tarpeettomalla tavalla parisuhteista tilastotiedettä ja määritelmiä; lokeroidaan ihmisiä ja etsitään väkisin kaavamaisuuksia?

Muiden lokeroinnissa ei ole järkeä, itsen lokeroinnissa voi ollakin. Ajatuksena siis se, että kun tietää kuka ja mikä on, on helpompi jakaa se tieto positiivisessa valossa kuin sellaisen ihmisen joka ei vielä oikein osaa sanoa onko muna vai kana.

Se, ettei sulla ehkä ole onnannut vielä, sen perusteella ei voi sanoa, milloin ja missä määrin sulla tulee onnistamaan. Jokainen lähestytty kun on oma tapauksensa. Enintä, mitä voit tehdä, on ottaa opiksi. Eiks je?

Eihän tässä nyt ole kyse siitä onko minulla onnistunut vai eikö ole. Olen vain huomannut että jos on onnistunut, se on tapahtunut poikkeuksetta tietyn kaavan mukaan ja se kaava tuli myöhemmin vastaan "alan ammattilaisten" kuvauksissa täysin samanlaisena. Miksi siis epäillä sen toimivuutta jos se kerran on joka kerta ainakin minun kohdallani toiminut enkä ilmeisesti ole ainoa.

shiwan8 kirjoitti:
Eihän tässä nyt ole kyse siitä onko minulla onnistunut vai eikö ole. Olen vain huomannut että jos on onnistunut, se on tapahtunut poikkeuksetta tietyn kaavan mukaan ja se kaava tuli myöhemmin vastaan "alan ammattilaisten" kuvauksissa täysin samanlaisena. Miksi siis epäillä sen toimivuutta jos se kerran on joka kerta ainakin minun kohdallani toiminut enkä ilmeisesti ole ainoa.

Mikä sinulla on se päämäärä, missä vaiheessa todetaan, että "toimii"? Se, että pääsee juttusille? Saa huomiota? Saa puhelinnumeron? Yhdeksi illaksi seksiä? Fuckbuddy? Hengailuseuraa? Seurustelusuhde? Pitkäkestoinen parisuhde?

Sinänsä jännä, että siinä, missä joku pohdiskelee näitä lähestymisasioita, minä taas olen prosessoinut sitä, millaisen kumppanin kanssa jakaa tämä elämä ja mitä siltä yhteiselolta uskaltaa toivoa/vaatia. Tämän vuoden ehkä tärkein anti on ollut sen oivaltaminen, että päivittää parisuhdehaaveet ajantasalle suhteessa siihen, millainen itse todellisuudessa naisena on.

Minä kun löysin itseni suhteesta, minkä puitteet ja kumppanin ominaisuudet olisivat olleet täysosuma sille Avonlialle, kuka olin vielä esim. 5 vuotta sitten, mutta ei enää sille Avonlialle, kuka olen nyt.

Huomasin, etten olekaan enää sama ihminen kuin minkä olen luullut olevani vuosikausia. Arvomaailmani oli elänyt tässä välillä. Olin pitänyt kiinni arvoista, millä ei ollut enää pohjaa ja käsityksistä, mitkä eivät enää päde minuun. Tällainen erehtyväisyys itsensä suhteen hävettää, mutta toisaalta, se kai kuuluu elämään, eikä auta kuin ottaa opiksi ja petrata. Elämäntapahtumat todentotta muovaavat ajattelua ja jättävät jälkensä.

Vaikeinta ymmärrettävää tällainen muodonmuutos ihmisessä on sellaisille ihmisille, ketkä luulevat tietävänsä aina niitä toisia paremmin, miten heidän tulisi elämänsä elää. Onneksi sellaisia ei ole lähipiirissäni.

No niin, rönsyilin taas...

Avonlia kirjoitti:

shiwan8 kirjoitti:
Eihän tässä nyt ole kyse siitä onko minulla onnistunut vai eikö ole. Olen vain huomannut että jos on onnistunut, se on tapahtunut poikkeuksetta tietyn kaavan mukaan ja se kaava tuli myöhemmin vastaan "alan ammattilaisten" kuvauksissa täysin samanlaisena. Miksi siis epäillä sen toimivuutta jos se kerran on joka kerta ainakin minun kohdallani toiminut enkä ilmeisesti ole ainoa.

Mikä sinulla on se päämäärä, missä vaiheessa todetaan, että "toimii"? Se, että pääsee juttusille? Saa huomiota? Saa puhelinnumeron? Yhdeksi illaksi seksiä? Fuckbuddy? Hengailuseuraa? Seurustelusuhde? Pitkäkestoinen parisuhde?

Kun se tuottaa tulosta. En kaipaa hengailuseuraa, sitä on ennestään enemmän kuin oikeasti ehdin ylläpitää. Kaikki kertapanosta vakavampaan suuntaan on tulosta minun silmissäni.

Ihmisenä muuttumisesta.

Joo ei se aina ole helppoa.

Joo, harmi etten ole vaikka 15 vuotta vanhempi jolloin se huomioarvo olisi jotenkin käyttäkelpoista minulle. En nähnyt siellä ensimmäistäkään kohderyhmäni edustajaa kommentoimassa...

Ehkä sä voit käyttää sitä referenssinä. Me voidaan kehua sua sopivan kohderyhmän naisille.)