Uskonnon harjoittaminen ei valtion ja kunnan..

On onneksi aika harvinaista ja omituista, jos työpaikoilla olisi työnantajan järjestämänä jopa viikottain tai parin viikon välein esim. evankelisluterilaisia aamuhartauksia ja muutaman kerran vuodessa pitäisi mennä työpaikan tilaamaan jumalanpalvelukseen läheiseen kirkkoon? Eikä pomon johtaman ruokarukouksetkaan ole arkipäivää, edes pikkujouluissa...

Miten on, pitäisikö erinäisissä kouluissa vallalla oleva käytäntö laajentaa myös kaikkialle työelämään? Minka teette yhdelle näistä pienimmistä, sen teet meille kaikille... Vai onko kysymys vain siitä, että kun lapset ovat puolustuskyvyttömiä, heille saa tehdä sellaista mitä aikuiset eivät itselleen siedä? Paitsi nössöt kansankynttilät...

Itse pidän kristillisyyttä niin suurena osana Suomea ja sen kulttuuria, että olisi väärin olla opettamatta sitä. Ilman kristinuskoa Suomi olisi hyvin erilainen maa. Opetuksen kuuluisi kuitenkin olla neutraalimpaa.

Sitä vai siitä?
Jotkut opettajat ym. käsittävät, että lapset pitää opettaa "rukoilevaisiksi", vaikka todellisuudessa suurin osa kirkkoon kuuluvista perheistä ei harjoita rukoilemista, eikä varsinkaan ääneen rukoilemista. Ketosen ym. tutkimuksen (Suomalainen usko) vain 20 prosenttia käy edes muutaman kerran vuodessa kirkossa, ja seurakuntavaaleissa äänesti kovan kohinankin jälkeen vain 16 prosenttia kirkon jäsenistä. Papit ja piispat puhuvat "suulla suuremmalla".. Ja jotkut opettajat ja rehtorit ovat käsittäneet työnsä aivan väärin.

Sampovoima kirjoitti:
Itse pidän kristillisyyttä niin suurena osana Suomea ja sen kulttuuria, että olisi väärin olla opettamatta sitä. Ilman kristinuskoa Suomi olisi hyvin erilainen maa. Opetuksen kuuluisi kuitenkin olla neutraalimpaa.

Meillä on myös todella pitkät pakana perinteet eikä kristinusko todellisuudessa ole liimannut niitten päälle kuin joitain meille vieraita käsityksiä ja moraali ei vaadi uskontoa.
Uskomukset eivät kuulu kouluihin joissa opitaan tietoa muuten kuin ehkä päällisin puolin historiantunneille. Eli se dogmaattisten oppien jakelu hevon kuuseen jossa ala-asteelaisille kertoillaan totuuksina tarinoita jeesuksista.

Varusmieliitto on ilmaissut huolensa siitä, että varusmiehille ei ole tarpeellista henkistä tukea kriiseissä.Yhtenä syynä tähän on resurssien suuntaaminen suhteellisesti ottaen voimakkaasti "kirkolliseen työhön", sotilaspappien ylläpitoon. Hengellinen tuki ei ole kuitenkaan enää useimmille varusmiehille oikeaa henkistä tukea. Pahimmillaan teologipappien antama hengellisen ja henkisen tuen sekoittava tuki menee uskonnollisen puoskaroinnin puolelle.

Pappien sijaan puolustusvoimiin tulisi palkata lisää psykologeja ja sosiaalikuraattoreja. Sen lisäksi tulisi alkaa palkata ei-uskonnollista pastoraalista henkilökuntaa niin kuin Kansainvälinen humanistiliitto IHEU vaati elokuun konferenssissaan. www.iheu.org...solution-pastoral-support-non-religious-military-personnel

He hoitaisivat pappien sijaan "kirkolliseen työhön" osallistumattomien eettistä ja elämänkatsomuksellista opetusta sekä toimisivat tukena kriisitilanteissa. Homma ei voi enää pelata vain sotilaspappien varalla, kun yli miljoona suomalaista ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa on jo noin kolmannes "pastoraalisesta henkilöstöstä" ei-uskonnollisia. Tehtävä viittaa myös siihen, miten toimitaan ja ketkä, kun kaatuneita ja muita kuolemantapauksien uhreja tulee...

Ja mitä helvettiä papit yleensäkään ovat puolustusvoimissa? Luulisi, ettei krikonmiestä paljon kiinnostaisi olla mukana organisaatiossa, joka opettaa ihmisiä tappamaan mahdollisimman tehokkaasti toisia ihmisiä. Sitähän se opetus käytännössä on

Koulun uudessa opetussuunnitelmassa ja muissa ohjeissa pitäis suunnata siihen, että peruskoulut ja lukiot eivät enää järjestä ja organisoi uskonnon harjoittamista, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia aamunavauksia. Nykyisten Opetushallituksen ohjeiden mukaan koulu "voi järjestää" uskonnollisia tilaisuuksia, mutta sen ei ole pakko niitä järjestää, ja uskonnollisille tilaisuuksille tulisi olla opetussuunnitelmallinen perusta. Opetusuunnitelman nykyinen tavoite uskonnon harjoittamiseen tutustumisesta voi kuitenkin toteutua hyvin muutenkin. Oppilaat voisivat tutustua uskonnon harjoittamiseen ilman erityisiä ja poikkeuksellisia koululaisille tehtyjä tilaisuuksia. Ainakin yläluokkien ”oman uskonnon” (UE tai UO) oppilaille voisi hyvin antaa tehtäväksi käydä "oikeassa" ev.lut./ort. kirkon normaalissa jumalanpalveluksessa jossain vaiheessa peruskouluopintojaan.

Käytännössä monet koulut, rehtorit, jopa kuntien koulutoimet ovat käsittäneet, että niiden pitää järjestää oppilaille peruskoulun aikana hyvin runsaasti uskonnon harjoittamista, kuten muutamia jumalanpalveluksia lukuvuodessa sekä tiheästi toistuvia seurakunnan päivänavauksia. Vuodesta toiseen, jopa viikosta toiseen jatkuvaa uskonnon harjoittamiseen tutustumisen kertaamista ei itse asiassa enää voi asiallisesti perustella opetussuunnitelmalla, koska kyse on tosiasiallisesta uskonnon harjoittamisen käytännöstä, ei enää opetuksen tukemisesta. Tutustuttaminen ei suinkaan edellytä monikymmenkertaista kertaamista yhdeksän peruskouluvuoden aikana.

Yhden uskonnon harjoittaminen koulun toimesta on perustuslain 6 §:n ja 11 §:n valossa epäyhdenvertainen ja syrjivä käytäntö, joka asettaa uskonnottomat ja muunuskoiset eriarvoiseen asemaan. Positiivisen erityiskohtelun tulisi kohdistua pikemminkin heikommassa asemassa oleviin vähemmistöihin eikä vahvassa asemassa muutenkin olevaan enemmistöön. Enemmistö on tosin osin muodollinen, sillä useimpien kirkkoon kuuluvienkaan perheiden katsomusperinteeseen ei tutkimusten mukaan kuulu tiheästi toistuva uskonnon harjoittaminen, joten yhden uskonnon kohtuuttoman positiivinen erityiskohtelu tiheästi toistuvilla lasten uskonnollisilla tilaisuuksilla ei välttämättä edes vastaa hyvin monien kirkkoon kuuluvienkaan perheiden toiveita.

Tästä voisi löyty USKOMATONta jutun juurta:
helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti/

Ensi syksynä peruskoulun aloittavien uusien ekaluokkalaisten kouluun ilmoittautuminen käynnistyy jälleen nyt tammikuussa. Kunnat ovat valmistaneet taas asiaa koskevia Tervetuloa kouluun -oppaita. Pääkaupunkiseudun oppaita tarkastellessa kiinnittää huomiota yhtäältä katsomusaineiden esittelyn niukkuus ja toisaalta kouluissa pidettävien uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehdoista tiedottamisen puutteellisuus.

Helsingissä elämänkatsomustiedosta (et) kertomista on supistettu, mutta uskonnon opetuksesta kerrotaan enemmän. Espoossa et:n esittely kuitataan yhdellä lauseella. Vantaalla et:stä kerrotaan laajimmin, ei kuitenkaan sen sisällöstä.

Erityinen puute oppaissa on siinä, että koulujen järjestämistä uskonnollisista tilaisuuksista kerrotaan olennaisen puutteellisesti tai ei ollenkaan. Tällaisessa oppaassa tulisi mainita, mikäli kunnan koulut järjestävät jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, että kenenkään oppilaan ei ole pakko osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Näin on riippumatta siitä, kuuluuko oppilas tai onko hän kuulumatta kirkkoon tai muuhin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Samoin huoltajille tulisi kertoa, että koulu järjestää uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomille vaihtoehtoista ohjelmaa.

Koulujen suullisissa infotilaisuuksissa ja muutoinkin (mm. mediassa) olisi paikallaan kertoa, että niin kirkkoon kuuluvien kuin kuulumattomien oppilaiden ei ole pakko osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, vaikka niitä järjestettäisiin, ja että niille on vaihtoehtoista ohjelmaa. Lienee ilmeistä, että myös ylempien luokkien oppilaiden huoltajille tiedottamisessa on ollut ja on samantapaisia puutteita.

Alla vielä kuntakohtaiset havainnot:

Helsingin ”Tervetuloa kouluun! Lukuvuosi2012-13” -opas: ”Koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Näistä tiedotetaan huoltajille lukuvuoden alussa.”

Huoltajille tulisi tässä yhteydessä kertoa, että kenenkään oppilaan ei ole pakko osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Näin on riippumatta siitä, kuuluuko oppilas tai onko hän kuulumatta kirkkoon tai muuhin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Samoin huoltajille tulisi kertoa, että koulu järjestää uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomille vaihtoehtoista ohjelmaa.

Vantaan ”Opas peruskoulun vuosiluokille 1-6 . Tietoa oppilaille ja heidän vanhemmilleen. 2012” -opas ei mainitse mitään koulujen mahdollisesat uskonnon harjoittamisesta.

Espoon ”Tervetuloa ekaluokalle. Lukuvuosi 2012-13” -opas ei mainitse mitään koulujen mahdollisesta uskonnon harjoittamisesta. Espoon koulut järjestävät tiettävästi runsaasti jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia yhteistyössä Espoon ev.lut. seurakuntien kanssa.

Muualla maassa tilanne ei liene olennaisesti parempi.

Jo koulussa olevien osalta:
Nyt kevätlukukauden alkaessa huoltajat voisivat hyvin ilmoittaa (viesti, lappu tai puhelu) jo koulussa olevien lastensa osalta rehtorille, että oppilas ei enää osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin (jumalanpalvelus, seurakunnan päivänavaus). Halutessaan voisi samalla ilmaista toivomuksen siitä, että vaihtoehtoinen ohjelma olisi hyvin järjestettyä (ehkä jotain muutakin kuin vain videon katselua luokassa tms.).

Kevätjuhlaa, jossa luetaan vain yksittäinen virsi (suviviri), ei katsota uskonnolliseksi tilaisuudeksi. Oppilas siis osallistuisi kevätjuhlaan (ja vanhemmatkin), mutta ei koululaisjumalanpalveluksiin ja hartauksiin.

esakalevi kirjoitti:
Jo koulussa olevien osalta:
Nyt kevätlukukauden alkaessa huoltajat voisivat hyvin ilmoittaa (viesti, lappu tai puhelu) jo koulussa olevien lastensa osalta rehtorille, että oppilas ei enää osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin (jumalanpalvelus, seurakunnan päivänavaus). Halutessaan voisi samalla ilmaista toivomuksen siitä, että vaihtoehtoinen ohjelma olisi hyvin järjestettyä (ehkä jotain muutakin kuin vain videon katselua luokassa tms.).

Miksi pitäisi ilmoittaa kieltäytyvänsä, jos kaikki on vain vaaratonta mielikuvitusta kuten Potterin tarinat jne.

Tiesitkö, että kouluissa vain muutama hörhö valitsee suosittelemasi linjan?

Taivaanvuohi kirjoitti:

esakalevi kirjoitti:
Jo koulussa olevien osalta:
Nyt kevätlukukauden alkaessa huoltajat voisivat hyvin ilmoittaa (viesti, lappu tai puhelu) jo koulussa olevien lastensa osalta rehtorille, että oppilas ei enää osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin (jumalanpalvelus, seurakunnan päivänavaus). Halutessaan voisi samalla ilmaista toivomuksen siitä, että vaihtoehtoinen ohjelma olisi hyvin järjestettyä (ehkä jotain muutakin kuin vain videon katselua luokassa tms.).

Miksi pitäisi ilmoittaa kieltäytyvänsä, jos kaikki on vain vaaratonta mielikuvitusta kuten Potterin tarinat jne.

Tiesitkö, että kouluissa vain muutama hörhö valitsee suosittelemasi linjan?

Elämänkatsomustiedon oppilaille järjestetään vaihtoehtoista ohjelmaa, eikä ole kyse mistään "hörhöistä" vaan esimerkiksi ihmisistä joiden vanhemmat eivät kuulu kirkkoon.

et-opetus.fi

Opetushallituksen ohjeiden mukaisesta menettelystä tiedottaminen huoltajille on monissa kunnissa ja kouluissa puutteellista.

Opetushallituksen ohjeissa ja valmisteilla olevissa perusopetuksen perusteissa olisi tarpeen selkämmin ilmaista, että jumalanpalvelusten ja uskonnollisten päivänavausten järjestäminen ei ole enää lakisääteinen tehtävä eikä niiden järjestämiseen ole velvollisuutta. Uskonnolliset tilaisuudet eivät ole koko koulun yhteisiä tilaisuuksia. Koulun yhteiset juhlat eivät ole uskonnon harjoittamista, sillä yksittäinen virsi ei perustuslakivaliokunnan mukaan tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista. Opetussunnitelman mukainen tutustuminen uskonnonharjoittamisen muotoihin ja tapoihin tulee ja voidaan järjestää pedagogisesti perustellen muulla tavalla.

carryon kirjoitti:
Elämänkatsomustiedon oppilaille järjestetään vaihtoehtoista ohjelmaa, eikä ole kyse mistään "hörhöistä" vaan esimerkiksi ihmisistä joiden vanhemmat eivät kuulu kirkkoon.

Huoltajille tulisi Opetushallituksen ohjeisiin nojautuen kertoa, että oppilaan ei ole pakko osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin riippumatta siitä, kuuluuko oppilas tai onko hän kuulumatta kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan. Samoin huoltajille tulisi kertoa, että koulu järjestää kaikille uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomille vaihtoehtoista toimintaa.

Kirkon jäsenyydestä ei voi seurata velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen.

OPETUSHALLITUS UTBILDNINGSSTYRELSEN MUISTIO
PERUSOPETUSLAIN MUUTOKSEN VAIKUTUKSET USKONNON JA ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPETUKSEEN SEKÄ KOULUN TOIMINTAAN
Opetushallitus käsittelee tässä tiedotteessa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen ja koulun muuhun toimintaan liittyviä kysymyksiä.
...
5. Koulun uskonnolliset tilaisuudet
Koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan uskonnon harjoittamiseksi. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.

Oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää opetuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen koulu huolehtii siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa.

Perustuslain 11§:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Sen tarkoituksena on ensisijassa suojata henkilöä omantuntonsa vastaiselta uskonnon harjoittamiselta. Huoltajan ilmoituksesta oppilas vapautetaan omantunnon syistä uskonnon harjoittamisesta. Koulutyön sujuvuuden kannalta ilmoitus on hyvä tehdä mahdollisimman ajoissa etukäteen, esimerkiksi lukukauden alussa.

Opetuksen järjestäjällä ja koululla on velvollisuus tiedottaa huoltajille koulun toiminnasta. Koska oppilaalla on huoltajan ilmoituksesta perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan mahdollisuus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, niin tiedotteista on käytävä ilmi koulun järjestämät uskonnolliset tilaisuudet. Opetuksen järjestäjä päättää ilmoitusmenettelystä.

OPH-ohjeiden kehittämiseen

Opetushallituksen helmikuussa 2006 antaman muistion ohjeet koskien jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia ovat puutteellisia. Tosin perustuessaan perustuslain uskonnon ja omantunnon vapautta koskevan 11 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”, ne ovat sinänsä oikeita.

Opetushallituksen muistion ohjeet ovat kuitenkin puutteellisia perustuslain koko sisällön ja hengen pohjalta arvioiden, sillä niissä ei ole otettu huomioon perustuslain 6 §:n säätämää yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä koskien uskontoja ja vakaumuksia eikä perustuslain 6 § 1 momentin säätämää vakaumuksen vapautta.

Ohjeiden perussuhtautumisen kehittäminen

Ohjeiden mukaan koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Niiden järjestäminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, ne eivät kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Tältä pohjalta eräät Opetushallituksen muistion ilmaisut ovat perusoikeuksien hengen kannalta ongelmallisia sekä ”vapauttamisen” että vaihtoehtoisen toiminnan suhteen.

”Huoltajan ilmoituksesta oppilas vapautetaan omantunnon syistä uskonnon harjoittamisesta.” ”Koska oppilaalla on huoltajan ilmoituksesta perustuslain 11 § 2 momentin mukaan mahdollisuus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta...”

Ilmaisut antavat kuvan, että koulun vailla lakisääteista tehtävää omaehtoisesti järjestämiin evankelisluterilaisen uskonnon mukaisiin jumalanpalveluksiin ja uskonnollisiin päivänavauksiin osallistuminen olisi yleinen velvollisuus, josta siten on mahdollisuus saada vapautus erityisen kieltäytymismenettelyn kautta. Tällainen peruslähtökohta on uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia ja toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvia kohtaan epäkunnioittava ja syrjivä menettely.

Lähtökohtana tulisi olla, että evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomat eivät osallistu evankelisluterilaisen uskonnon harjoitukseen, vaikkakin he voisivat ilmoituksensa perusteella osallistua.

Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuluvien osalta ilmaisu ”mahdollisuudesta kieltäytyä” uskonnon harjoittamisesta on kirkkoon kulumattomiin verrattuna vähemmän syrjivä, mutta kuitenkin kun kysymyksessä on koulun lakisääteisiin tehtäviin kuulumattomista lisäpalveluista, siinäkin tulisi omantunnon vapauden pohjalta olla jonkinlaisen velvollisuuden sijaan kysymys vain ”mahdollisuudesta osallistua”, jos sellaista tarjotaan. Kirkon jäsenyydestä ei voi seurata velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen.

Oikeuskanslerinvirasto
Tiedote 1/2012
18.1.2012 09.03
Apulaisoikeuskansleri: Julkisen toiminnan oltava puolueetonta

”Uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen valtion laitoksissa ja virastoissa näiden tiloissa ja kutsusta on ongelmallista julkisen vallan puolueettomuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, toteaa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Seinäjoen käräjäoikeudessa (nykyisin Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus) oli tammikuussa 2009 istuntokauden avajaisten yhteydessä järjestetty perinteinen käräjähartaustilaisuus ja Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry teki asiasta kantelun. Laamannin antaman selvityksen mukaan käräjähartausperinteen jatkumisen sallimisessa oli ollut kysymys pitkän paikallisen perinteen arvostamisesta. Vuoden 2009 tilaisuus oli jäänyt lajissaan viimeiseksi. Tilaisuuksiin osallistuminen oli ollut vapaaehtoista. Käräjäoikeuden selvitysten perusteella Puumalaisen mukaan hänen tiedossaan ei ollut, että näihin tilaisuuksiin osallistuneet olisivat vastoin vakaumustansa joutuneet osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Poissuljettua ei kuitenkaan!
ollut, etteivätkö tilaisuudet olisi olleet omiaan vaarantamaan käräjäoikeuden henkilökunnan tai tilaisuuksiin kutsuttujen sidosryhmien edustajien negatiivista uskonnonvapautta.

Puumalaisen mukaan oikeuslaitoksessa järjestettävät, tuomioistuimen itse järjestämät ja koolle kutsumat uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan puolueettomuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Näin on etenkin silloin, kun uskonnollisia tilaisuuksia on järjestetty valtion tiloissa virka-aikana. Vaikka perinteet ovatkin arvokkaita, on oikeudelliselta kannalta otettava lähtökohdaksi se, että julkisen vallan tulee perustuslain mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tässä tapauksessa perinteessä on ollut kysymys uskonnon harjoittamisesta. Julkiselle vallalle kuuluvasta turvaamisvelvoitteesta ei apulaisoikeuskansleri Puumalaisen mukaan voi tinkiä esimerkiksi perinnesyihin nojaten.” (tiedote päättyy)

Kommentti: Tämä on tietysti tärkeä päätös. Apulaisoikeuskanslerin moittimaa käytäntöä on uutisoinnin yhteydessä ilmenneiden tietojen pohjalta ylläpidetty käräjäoikeuksissa myös ainakin Helsingissä (HS) ja Lahdessa (kotimaa24), varmaan muuallakin. Tällainen päätös yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi uskonnon ja omantunnon vapauden suhteen oikeuslaitoksessa kesti vuoden 1971 lainmuutoksen jälkeen noin 40 vuotta tai - jos katsotaan uuden perustuslain (6 § ja 11 §) uudistamista - 10 tai 15 vuotta.

Oikeuskanslerinviraston linjauksen pohjalta voinee nostaa esiin, että muissakin valtion ja kunnan julkisten palvelujen tiloissa virka-aikana tai avoinna olon aikana toimintaan liitetyt kaikki selvästi uskonnolliset tilaisuudet loppuisivat tai ne siirrettäisiin tilan seinien ulkopuolelle. Yhdenvertaisuusperiaate perustuslaissa (PL 6 §) korostaa nimenomaan julkisen viranomaisen toiminnan syrjimättömyyttä ja tasapuolisuutta. (Ihmisten ja yhteisöjen oman toiminnan vapaus on eri asia.)

Ja jos julkisen palvelun laitos tai valtio kuitenkin järjestää uskonnollisen tilaisuuden, mutta omien tilojensa ulkopuolella kirkossa, sille olisi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen pohjalta paikallaan järjestää vaihtoehtoinen tunnustukseton tilaisuus.

Kouluissa selvästi ja riidattomasti uskonnollisia tilaisuuksia ovat koululaisjumalanpalvelukset sekä uskonnollisten yhdyskuntien pitämät päivänavaukset. Ne ovat siis eri asia kuin koulujen yhteiset kevät- ja joulujuhlat, joiden suhteen on olemassa perustuslakivaliokunnan kanta, että yksittäinen virsi ei tee koko tilaisuudessa uskonnon harjoittamista.

Voisiko apulaisoikeuskanslerin linjauksen pohjalta ja jonkinlaisena kompromissina jatkoa ajatellen kehitellä mallia siitä, että selvästi uskonnolliset tilaisuudet koulun ja oppilaitosten omissa tiloissa loppuisivat, mutta koululaisjumalanpalveluksia voisi kuitenkin tarjota, kunhan niiden vaihtoehtona olisi aina tunnustukseton tilaisuus?

Yliopistot? On vaadittu yliopistoilta avajaisjumalanpalvelusten järjestämisen lopettamista, ja tätä vaadittaneen jatkossakin. Sen vaihtoehtona voi olla myös toinen askel yhdenvertaisuuden suuntaan uskonnon ja omantunnon vapauden alueella?

Apulaisoikeuskanslerin päätöksen valossa voi olla hyvä ottaa huomioon, että yliopistojen avajaisjumalanpalvelus ainakin Helsingissä on viereisessä kirkossa eikä yliopiston omissa tiloissa. Toinen huomioon otettava uusi asia on, että varsin rinnasteisessa tapahtumassa eli yliopiston tiedekunnan promootiossa on alkanut/alkamassa käytäntö, että edelleen tarjolla olevan promootiojumalanpalveluksen vaihtoehtona onkin tunnustukseton tilaisuus. Tällainen oli ainakin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiossa kesällä 2011, ja tietojen mukaan noin puolet promovoiduista ja heidän läheisistään menikin tuomiokirkon sijaan yliopiston kielikeskuksen juhlasaliin tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Esimerkiksi ulkomaiset monet kunniatohtoriksi promovoidut pitivät tällaista tilaisuutta hyvänä, ja myös aivan luonnollisena, koska sen kaltaisia on muissakin maissa.

Jos ajatellaan, että todellinen uskonnottomien yhdenvertaisuus julkisen toiminnan ja viranomaisten taholla on edennyt ja edennee käytännössä aste asteelta, silloin yliopistojen puolella yksi mahdollinen edistysaskel perinteiden uudistumiseen olisi, että avajaisjumalanpalveluksen rinnalle vaihtoehdoksi aletaan järjestää tunnustuksetonta tilaisuutta virallisena osana avajaisjuhlallisuuksien.

Monissa oppilaitoksissa varsinkin ammatillisen koulutuksen puolella kuitenkin pärjätään aivan hyvin ilman että oppilaitos organiseeraa uskonnon harjoittamista. Opiskelijoilla ja henkilökunnalla on Suomen kaltaisessa maassa kuitenkin käytännössä hyvät mahdollisuudet varsinaisen opiskelu- ja opetustyön ulkopuolella harjoittaa mahdollista uskontoaan ilman että oppilaitos ottaa siihen nähden roolia.

Armeijan osalta on siis eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tutkinta menossa. Siellä kenttähartauden ja paraatin tiukkaa kytkemistä on perusteltu 200 vuotta vanhalla sotilasperinteellä. Nähtäväksi jää, korvaako määrä laadun, sillä kun uusi perustuslaki tuli voimaan vasta 1.1.2000, tai no, perusoikeuspykälät uudistettiin jo (vasta?;-) 1995.

Tunnustuksettomalle vaihtoehdolle tunnustusta
- Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinto promootiotoimikunnalle

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan vuoden 2011 promootiotoimikunta on saanut Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -tunnustuspalkinnon. Palkinto myönnettiin tunnustuksena uskonnottomien ihmisten yhdenvertaisuuden sekä omantunnon ja vakaumuksen vapauden huomioon ottamisesta ja kunnioittamisesta.

Perusteluissa todetaan, että ensimmäistä kertaa Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan promootiohistoriassa oli vuoden 2011 promootion ohjelmassa yhtä aikaa promootiojumalanpalveluksen kanssa vaihtoehtoinen tunnustukseton tilaisuus. Tilaisuus järjestettiin tuomiokirkon lähellä olevan kielikeskuksen tiloissa, ja sen ohjelmassa oli puheita ja musiikkia. (Lisätietoja kesän 2011 promootiosta: blogs.helsinki.fi/valtsikanpromootio)

Palkinto luovutettiin keskiviikkona valtiotieteellisen tiedekunnan tiloissa Paikalla olivat promootiotoimikunnan varapuheenjohtaja Saara Reinimäki sekä tiedekunnan varadekaani Leif Åberg. Toimikunnan puheenjohtajana toimi maisteri Vilja Rydman. Palkinnon luovuttivat Vapaa-ajattelijain liiton liittovaltuuston puheenjohtaja Robert Brotherus ja pääsihteeri Esa Ylikoski sekä Helsingin vapaa-ajattelijain puheenjohtaja Ilkka Vuorikuru.

- Promootiojuhlallisuuksien tunnustuksettoman tilaisuuden järjestämisestä voisi ottaa esimerkkiä myös yliopistojen avajaisiin, eduskunnan valtiopäivien avajaisiin, armeijan arkeen ja juhlaan sekä myös koulujen ja päivähoidon mahdollisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen, totesi Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski palkinnon luovutustilaisuudessa.
- Uskontokuntiin kuulumattomat eivät ole toisen luokan kansalaisia, valtiovallan ja julkisten palvelulaitosten tulee alkaa kohdella ihmisiä tasapuolisesti erilaisten uskontojen ja uskonnottomien vakaumusten suhteen. Tämä näkökohta painottui myös apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa käräjäjumalanpalvelusten suhteen viime viikolla, huomautti Ylikoski.

Väinö Voipio -palkinto on tunnustus henkilöille ja tahoille, jotka ovat myönteisellä tavalla tuoneet edistäneet yhteiskunnan sekularisoitumista, tuoneet esille humanistista elämänasennetta tai edistäneet tieteellistä todellisuuskäsitystä. Yliopistoväestä palkinnon ovat aiemmin saaneet Jorma Palo, Kari Cantell, Kari Enqvist Helsingin yliopistosta sekä Esko Valtaoja ja Erkki Tuomioja. Palkintoa on jaettu vuodesta 1993 alkaen.

Väinö Voipio (1884-1976) toimi lakimiehenä ja kihlakunnantuomarina sekä näytelmä- ja romaanikirjailijana. Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 1958-1963 ja edisti vakaumuksen vapautta myös kirjoillaan Jumalan puolustus (1961), Kahleissa vai vapaana (1967), Pelotuksen uskonto (1969) ja Vihreä katkismus (1973).

Vapaa-ajattelijain Liitto ry uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö (www.vapaa-ajattelijat.fi).

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen päätöksessä
(http://www.okv.fi/43/ANONYMISOITU%20OKV%201361%201%202009.pdf),
todetaan muun muassa seuraavaa:
"Julkisen vallan käyttäjä ei näin ollen saa profiloitua toiminnassaan niin, että neutraalisuus eri uskontoihin vaarantuisi. Näkemykseni mukaan negatiivisen uskonnonvapauden toteutumisen kannalta on merkityksellistä, miten yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus tässä suhteessa toteutuvat." sekä
"Julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus. Tämä julkiselle vallalle kuuluva turvaamisvelvoite menee perinnesyiden edelle."