Et siis halua lapsia?

Diablesse kirjoitti:

shiwan8 kirjoitti:

Sepulchrave kirjoitti:
Harva näemmä oikeasti tietää.

Mikä tarkoittaisi sitä, että loppupeleissä pieni prosentti heistä, jotka noin sanovat eivät valehtele itselleen / muille. Suhteellisen merkitykseton vale, noin niin kuin kokonaisuutta ajatellen, mutta epärehellistä silti.

Saatan toki olla väärässäkin, en vain näe tuota asiaa valheena, mikäli ihminen puhuu tämänpäiväisen tietonsa mukaisesti ja myöhemmin muuttaa aidosti mielensä vaikkapa kerrytettyään elämänkokemusta. EIkä kyse ole edes epärehellisyydestä, vaan muutoksesta.

Näin se vain on. Ihmisen elämässä ei ole mitään kiveen kirjoitettua, vaan ihminen ja hänen elämänsä muuttuvat vuosien varrella.

Mussakin on joitakin samoja asioita kuin oli 10-15 v. sitten mutta olen myös joissakin asioissa erilainen silloiseen itseeni verrattuna. Silloin halusin hyvinkin pitkälti erilaisia asioita elämältäni kuin nyt. Elämäni on sen jälkeen muuttunut monilta osin, olen joutunut aloittamaan "alusta" pariin kertaan, olen oppinut itsestäni ja toisista paljon, ja tämänhetkiset toiveeni elämäni suhteen perustuvat juuri minuun tässä ja nyt. Enkä osaa sanoa missä olen 10 v. päästä, se on älyttömän pitkä aika. Haluan elää tässä ja nyt.

carryon kirjoitti:
Enkä osaa sanoa missä olen 10 v. päästä, se on älyttömän pitkä aika.

Itse olen välillä tehnyt lyhyessä ajassa sellaisia muutoksia/ratkaisuja/valintoja, että on ollut vaikea sanoa, mitä tapahtuu seuraavan vuorokauden sisällä. Hyvin on käynyt, osaan ilmeisesti pedata.

Oma pieni lapsi, nappisilmä, on minulle unelma, johon ei kuulu se, että lapsi on tehty jonkun random naisen kanssa ja saatettu maailmaan vasten omaa tahtoani.

Tämä unelma on vain kovin kaukainen. Ensin olisi läydettävä nainen, jonka kanssa oikeasti homma toimii. Meikäläinen sai turpaan 10-0 viimee kerralla. Olin tyhmä, myönnän sen. Tätä taustaa vasten katson, että on oikeastaan tyhmää vielä edes unelmoida lapsesta. Ensin tulee kana ja sitten muna =)

Mulla on alaikäinen lapsi, eli mun elämäni on vielä monta vuotta hänen elämäänsä tiiviisti sidottuna.

Diablesse kirjoitti:
Itse olen välillä tehnyt lyhyessä ajassa sellaisia muutoksia/ratkaisuja/valintoja, että on ollut vaikea sanoa, mitä tapahtuu seuraavan vuorokauden sisällä. Hyvin on käynyt, osaan ilmeisesti pedata.

Ihmisen elämänkulkuun liittyvät myös sellaiset kovat tekijät kuin sattuma ja puhdas tsäkä. :-)

Joskus tuntuu että ihmiset luottavat ihan liikaa nykyään siihen, että koko paletti olisi omassa kontrollissa. Ei se oikeasti ole, vaikka moneen asiaan voi itse yrittää vaikuttaa.

carryon kirjoitti:

Diablesse kirjoitti:
Itse olen välillä tehnyt lyhyessä ajassa sellaisia muutoksia/ratkaisuja/valintoja, että on ollut vaikea sanoa, mitä tapahtuu seuraavan vuorokauden sisällä. Hyvin on käynyt, osaan ilmeisesti pedata.

Ihmisen elämänkulkuun liittyvät myös sellaiset kovat tekijät kuin sattuma ja puhdas tsäkä.

Tiedän. En vain itse laske niiden varaan kovinkaan paljon. Mieluummin hoidan aiat niin, että lasken omien resurssieni ja mahdollisuuksieni varan. Ns. tyhjän päälle lähteminen hannuhanheksi ei ole mulle ominaista. Olen turvallisuushakuinen ja teen asioita sen sijaan että ajatteliein "kyllä se siitä".

carryon kirjoitti:
Joskus tuntuu että ihmiset luottavat ihan liikaa nykyään siihen, että koko paletti olisi omassa kontrollissa. Ei se oikeasti ole, vaikka moneen asiaan voi itse yrittää vaikuttaa.

Riippuu ihmisestä, miten paljon voi kontrolloida. Minä kontrolloin elämäni avainasioita tai voin vähintäänkin vaikuttaa niihin - jollen kaikkiin, niin suurimpaan osaan ja jollen ratkaisevasti, niin hyvin vahvasti ainakin.

Diablesse kirjoitti:

carryon kirjoitti:

Diablesse kirjoitti:
Itse olen välillä tehnyt lyhyessä ajassa sellaisia muutoksia/ratkaisuja/valintoja, että on ollut vaikea sanoa, mitä tapahtuu seuraavan vuorokauden sisällä. Hyvin on käynyt, osaan ilmeisesti pedata.

Ihmisen elämänkulkuun liittyvät myös sellaiset kovat tekijät kuin sattuma ja puhdas tsäkä.

Tiedän. En vain itse laske niiden varaan kovinkaan paljon. Mieluummin hoidan aiat niin, että lasken omien resurssieni ja mahdollisuuksieni varan. Ns. tyhjän päälle lähteminen hannuhanheksi ei ole mulle ominaista. Olen turvallisuushakuinen ja teen asioita sen sijaan että ajatteliein "kyllä se siitä".

En tarkoittanut mitään hannuhanheilua, vaan sitä että elämässä sattuu ja tapahtuu vaikka kuinka yrittäisi pelata ns. varman päälle omasta mielestään.

Musta elämän tietynlainen arvaamattomuus on toisaalta myös rikkautta: ihminen voi saada elämässään paljon enemmän kuin omaan pieneen laatikkoon omassa pienessä päässä voi ikinä mahtua. Uusia alkuja, uusia mahdollisuuksia.

carryon kirjoitti:

Diablesse kirjoitti:

shiwan8 kirjoitti:

Sepulchrave kirjoitti:
Harva näemmä oikeasti tietää.

Mikä tarkoittaisi sitä, että loppupeleissä pieni prosentti heistä, jotka noin sanovat eivät valehtele itselleen / muille. Suhteellisen merkitykseton vale, noin niin kuin kokonaisuutta ajatellen, mutta epärehellistä silti.

Saatan toki olla väärässäkin, en vain näe tuota asiaa valheena, mikäli ihminen puhuu tämänpäiväisen tietonsa mukaisesti ja myöhemmin muuttaa aidosti mielensä vaikkapa kerrytettyään elämänkokemusta. EIkä kyse ole edes epärehellisyydestä, vaan muutoksesta.

Näin se vain on. Ihmisen elämässä ei ole mitään kiveen kirjoitettua, vaan ihminen ja hänen elämänsä muuttuvat vuosien varrella.

Pointtini oli oikeastaan se, että juuri tuon takia ei ehkä ole se kaikkein järkevin vaihtoehto alkaa julistamaan jotain linjaa jota ei sitten kuitenkaan oikeasti tiedä voivansa ylläpitää. Ei ole kauhea ihme ettei niitä julistuksia oteta kovin tosissaan ja kuitenkin oman kokemuksen mukaan järjestäen niiden vakaumuksellista pysyvyyttä aletaan puolustamaan heti kun joku kyseenalaistaa linjauksen lopullisuuden.

carryon kirjoitti:

Diablesse kirjoitti:

carryon kirjoitti:

Diablesse kirjoitti:
Itse olen välillä tehnyt lyhyessä ajassa sellaisia muutoksia/ratkaisuja/valintoja, että on ollut vaikea sanoa, mitä tapahtuu seuraavan vuorokauden sisällä. Hyvin on käynyt, osaan ilmeisesti pedata.

Ihmisen elämänkulkuun liittyvät myös sellaiset kovat tekijät kuin sattuma ja puhdas tsäkä.

Tiedän. En vain itse laske niiden varaan kovinkaan paljon. Mieluummin hoidan aiat niin, että lasken omien resurssieni ja mahdollisuuksieni varan. Ns. tyhjän päälle lähteminen hannuhanheksi ei ole mulle ominaista. Olen turvallisuushakuinen ja teen asioita sen sijaan että ajatteliein "kyllä se siitä".

En tarkoittanut mitään hannuhanheilua, vaan sitä että elämässä sattuu ja tapahtuu vaikka kuinka yrittäisi pelata ns. varman päälle omasta mielestään.

Ei kaiken varalta voi tietenkään ns. ottaa vakuutusta. Kuitenkin plan B on hyvä olla ja joskus myös plan C, näin olosuhteet eivät ainakaan yllätä, vaikka tulos olisikin se vähemmän toivottu.

shiwan8 kirjoitti:
Pointtini oli oikeastaan se, että juuri tuon takia ei ehkä ole se kaikkein järkevin vaihtoehto alkaa julistamaan jotain linjaa jota ei sitten kuitenkaan oikeasti tiedä voivansa ylläpitää. Ei ole kauhea ihme ettei niitä julistuksia oteta kovin tosissaan ja kuitenkin oman kokemuksen mukaan järjestäen niiden vakaumuksellista pysyvyyttä aletaan puolustamaan heti kun joku kyseenalaistaa linjauksen lopullisuuden.

Ihan joka tilanteessa ei voi eikä tarvitsekaan olla järkevä; itsekontrollointi ja palopuheen skannaaminen päänsisäisesti ennen suunsa avaamista on jo epätervettä kontrollointia. Omia näkemyksiään ja mielipiteitään voi julkistaa myös tunnepohjalta ja niin usein käykin esim. väittelyissä. Se, että uskoo johonkin kaksvitosena vakaasti ja muuttaa mielensä sitten kolmevitosena, voi tulla itselleenkin yllärinä.

Yhdelle asian toteaminen ääneen on toiselle julistamista. Ihan esimerkkinä. Yhdelle kysymykseen vastaaminen senhetkisen elämäntilanteen pohjalta otetaan jonkun toisen korviin ehdottomana linjauksena. Ihan esimerkkinä. Päälle vielä tulkintavirheet, rephrasing, muistivääristymät etc. niin peruskommunikointi on syntynyt.

Itse olin ajatellut noin 13-vuotiaasta, että lisääntyminen saa kyllä jäädä väliin omalta kohdaltani. Samaa mieltä olin vielä 10 vuoden päästä, joten tuntui edelleen luontevalta esiintuoda oma kanta silloin kun keskustelu sivusi aihetta tai joku kysyi mielipidettäni. Mikäli nyt ajattelen, että asennemuutostodennäköisyys on esim. 5% luokkaa, ei se vielä kumoa edellisiä ajatuksiani, koska en ole kääntänyt kelkkaani, vaan jätin liikkumisvaraa muutosmahdollisuuksia ajatellen.

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että aikanaan kantani esiintuomista ei voida pitää harhaanjohtavana, lupauksena, julistuksena tms. Vastaavasti ihmiset ottavat joskus vääristyneesti viestin painoarvon ja muokkaavat sitä joko tahallaan tai vahingossa, esim. muistivirheestä tai assosiaatiosta johtuen. Päälle vielä rikkinäinen puhelin -leikki ja ollaan aika hakoteillä.

carryon kirjoitti:
Ihmisen elämänkulkuun liittyvät myös sellaiset kovat tekijät kuin sattuma ja puhdas tsäkä. :-)

Joskus tuntuu että ihmiset luottavat ihan liikaa nykyään siihen, että koko paletti olisi omassa kontrollissa. Ei se oikeasti ole, vaikka moneen asiaan voi itse yrittää vaikuttaa.

Olipas muuten elämälle nöyrää viisasta tekstiä. Niinhän se menee.

En keksi yhtään hyvää syytä tuoda lisää ihmisiä tälle ylikansoitetulle pallolle. Ihmiselämän suurin vastuu ja velvollisuus on uuden ihmisen luominen, sen kehityksestä ja opetuksesta vastaaminen, sen vaateisiin ja toiveisiin vastaaminen. Se joka kuvittelee vastuun olevan yhtään tätä pienempi, ei mielestäni ole valmis vanhemmaksi. Itselleni, monista mm. henkilökohtaisista syistä johtuen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pystyä tarjoamaan paras mahdollinen koti ja ympäristö omalle jälkikasvulleni, mikäli sellaista joskus tähän maailmaan putkahtaa. Olen jo melko sinut ajatuksen kanssa, että näin ei tule koskaan käymään, vaikka teoriassa ajatus on kaunein ja täydellisin mitä pystyn kuvittelemaan. Ehkä joskus, jossakin vaiheesa, oikean ihmisen kanssa ja oikeassa tilanteessa, mutta täydellisyyttä vähäisempään en pysty tyytymään.

^ Tuo on järkevää tekstiä ihmiseltä joka "tietää" ettei halua lapsia kun kyse on kuitenkin vain siitä, ettei halua lapsia ennen kuin olosuhteet ovat kunnossa ja sittenkin vain ehkä tmv.

Luonnon säätelemä juttu tuokin, että joillekin ihmisille ei koskaan tule mitään lisääntymisviettiä. Kyllähän 60-luku ja pillereiden keksiminen vapautti ihmiset. Sitä ennen ainoa tapa välttyä vanhemmuudelta oli olla panematta lainkaan.

shiwan8 kirjoitti:

Diablesse kirjoitti:

shiwan8 kirjoitti:
lisääntymiskyvyttömillä lienee keskimäärin alhaisempi määrä halukkaita kumppaniehdokkaita pitkäaikaiseen suhteeseen, ilmeisen moni kun niitä lapsia kuitenkin haluaa ja tietää haluavansa vaikka eivät juuri sillä hetkellä vielä kaipaakaan sitä osaa elämäänsä.

Paljon on niitäkin, jotka etsivät nimenomaan "ei lapsia, kiitos" -asennoitunutta kumppaniksi. Puhun toki vain omasta kokemuksestani l. siitä, mitä olen kuullut ja nähnyt.

Useimmilla heistä on jo ennestään lapsia ja on hankala kuvitella, että joku joka ei omia halua haluaisi jonkun toisen pennut jalkoihinsa pyörimään.

Jotkut ovat vastaanottavaisempia sille "valmiille paketille" huomioiden elämäntilanteensa tai jokun yksittäisen tekijän, kuten vaikkapa ikänsä. Se, joka näkee (päälle) nelikymppisenä pennun pykäämisen turhan monimutkaisena, on tyytyväinen sopivan yyhoon sattuessa kohdalle. Tosin ne ihmiset, jotka tunnen ja jotka omaavat valmispaketti-ajattelun, ovat omavalintalapsettomia.

Toki käsitän, että koska juuri sinä haluat tulla biologiseksi isäksi etkä halua kasvattaa muiden tekemiä lapsia, et ehkä kykene eläytymään toisten ajattelutapoihin tässä asiassa riittävän vahvasti, mikä on ihan fine.

shiwan8 kirjoitti:

Diablesse kirjoitti:
Tuossa on mielestäni kyse (hiukan) eri asioista. Lisääntymishaluttomalla on kuitenkin korkeampi riski joutua vastoin tahtoaan vanhemmaksi (ks. salaraskaus-aihe cityn ketjuissa) kuin lisääntymiskyvyttömällä. Eikä se aina ole sama, mitä kumppani haluaa, vaikka oman senhetkisen kantansa tietääkin. Viittaan nyt manipulaatioihin ja syyllistämiseen/syyllisyydentunteeseen. Ne sivuavat aihetta kuitenkin.

Toki jos haluaa tehdä asioista itselleen vaikeita.

What?

shiwan8 kirjoitti:
"Minä en halua lapsia" ja "minä en juuri nyt halua lapsia" eivät mielestäni ole sama asia pitkässä juoksussa ajateltuna. Joko tietää ettei halua tai ei tiedä haluaako vai ei. Välimuotoa näiden välillä ei nähdäkseni ole. Ns. kiveen kaiverrettuna linjavetona minä tiedän että 1+1=2. 1+X voi olla 2, muttei välttämättä ole, joten en voi sanoa tietäväni onko se sitä vai ei. Samalla tavalla he, jotka tietävät etteivät lapsia halua eivät niitä halua myöhemminkään ja ne jotka eivät tiedä voivat haluta tai olla haluamatta. Pilkku on nussittu.

Minä siis näen asian eri tavalla kuin sinä. En jaksa vääntää tästä kanssasi: sain tänään kolmesti sen verran loistavaa kyytiä, ettei ole tarvetta nussia edes pilkkuja. Ja halusit kuitenkin tietää tämän. :D

shiwan8 kirjoitti:
En vain anna niin paljon kielelliselle virheilmaisulle armoa kuin sinä.

Tässä kohdassa muistui mieleen se tarkentavien kysymysten esittäminen, mitä ei tietenkään tarvitse soveltaa, jos/kun luulee riittävällä varmuudella tietävänsä, mitä toinen tarkoitti.