Edelleen: mies iskee, nainen on iskettävänä?

tässähän on kaks eri asiaa:

- aktiivisuus olisi huono asia, miehet ei innostuis ja se pilaisi mahdolliset suhteet

VS.

- kunnon miehet on itse aloitteellisia, jos nainen joutuu tekemään aloitteen mies on jotenkin viallinen / huono

ei kai kumpikaan noista pidä suoraan paikkansa, vaikka toki voi miettiä vaikka mitä näkökulmia ja logiikoita. ite sanoisin, että kyllä nainen voi aloitteellisena saada napattua hyvänkin saaliin. pitää vaan olla silmää arvioida miestä oikein ja tosiaan huomioida se, kuinka paljon kyseinen mies haluaa itse saalistaa. ehkä tää naisten ihan eksplisiittinen suora aloitteellisuus on sen verran uusi juttu yhteiskunnassa että tosta arvioinnista ei ole kattavaa perinnettä olemassa.

ihmettelen kyllä vähän miksi yle julkaisee tuollaista yksipuolistaa huuhaata. mitä uutisarvoa on sillä, että jos nainen on itse tekevä ja energinen, niin saa olla aika pönttö jos ei tajua etsiä miestä jolla on samanlaiset ominaisuudet?

^Nimenomaan. Eihän tuossa ole kyse "hyvästä" ja "huonosta" vaan erilaisista toiveista ja arvostuksista. Aloitteen tekemättömyyteen voi olla vaikka minkäänlaisia syitä, molemmilla sukupuolilla.

lolbox kirjoitti:

ihmettelen kyllä vähän miksi yle julkaisee tuollaista yksipuolistaa huuhaata. mitä uutisarvoa on sillä, että jos nainen on itse tekevä ja energinen, niin saa olla aika pönttö jos ei tajua etsiä miestä jolla on samanlaiset ominaisuudet?

Koska itsekin olen aloitteellinen ja aktiivinen itse tekevä ja energinen nainen joka vetää puoleensa reppanoita, tai "mä en tiedä mitä mä haluan"-miehiä puoleeni, niin mä jäin ihan miettimään psykologisesta mielenkiinnosta, millainen on itse tekevä ja ja energinen mies? Mulla on vain yksi sellainen suhde joka on alkanut toisen aloitteesta, ja en millään meinannut päästä hänestä eroon ja se on ollut ainoa suhde jossa on tullut pataan, sillä se itsekkyyskin on ollut passiivisen sijasta aktiivista.

Paras lääke mitä mä neuvoisin kaltaiselleni ns aktiiviselle naiselle, on se että ei kannata ihastua. Ihastuminen on tavallaan omistamisen tarvetta, joka saa miehen pään sekaisin ja se alkaa käyttäytymään kuin idiootti. Parempi ettei ilmaise sitä jos itse alkaa kokea kiintymisen tunteita, sillä miestä alkaa ahdistamaan se mitä tuo minusta haluaa ja alamäki alkaa siitä. Parempi ettei itse myöskään pidä aktiivisesti yhteyttä mieheen, sillä siitäkin mies voi ahdistua että nyt se toinen roikkuu minussa...ei siis kannata kysyä miten voit, koska se voi olla merkki kontrolloimisesta. Kannattaa itsekin olla passiivinen, niin näkee kuka oikeasti välittää. Ja olen mä itseltänikin kysynyt...miksi mulla on ennen ollut niin kova kiire ihastumaan ja sitten heti pitää olla ilmaisemassa sitä toiselle? Nyt kun mulla ei enää ole enää niin suurta tarvetta löytää mies vaan viihdyn itseksenikin, niin ei ole myöskään tarvetta ihastua jokaiseen vastaantulevaan ja nähdä tällaisissa hyviä puolia ja sulkea silmiään huonoilta. Parempi se on itseäänkin kohtaan mennä eteenpäin hieman pienemmällä vaihteella, en mäkään ottaisi miestä joka on heti mua kohtaan tuntemassa vaikka mitä kun vähän hönkäsenkin sinne päin.

Vaikka joo, kyllähän mä taas torstaina olin aktiivinen ja pokasin paikan kauneimman miehen ja raahasin sen tapojeni vastaisesti kotiin, mutta olin sentään sen verran fiksu, että en ottanut hänen numeroa vaan tungin seuraavana päivänä omani hänen takataskuun...ja en antanut pillua =D

Muusantuuska kirjoitti:

lolbox kirjoitti:

ihmettelen kyllä vähän miksi yle julkaisee tuollaista yksipuolistaa huuhaata. mitä uutisarvoa on sillä, että jos nainen on itse tekevä ja energinen, niin saa olla aika pönttö jos ei tajua etsiä miestä jolla on samanlaiset ominaisuudet?

Koska itsekin olen aloitteellinen ja aktiivinen itse tekevä ja energinen nainen joka vetää puoleensa reppanoita, tai "mä en tiedä mitä mä haluan"-miehiä puoleeni, niin mä jäin ihan miettimään psykologisesta mielenkiinnosta, millainen on itse tekevä ja ja energinen mies? Mulla on vain yksi sellainen suhde joka on alkanut toisen aloitteesta, ja en millään meinannut päästä hänestä eroon ja se on ollut ainoa suhde jossa on tullut pataan, sillä se itsekkyyskin on ollut passiivisen sijasta aktiivista.

Siis vedätkö puoleesi, eli he tekevät aloitteen vai valitsetko itse? Vai teetkö aloitteita ja reppanat innostuvat niistä enemmän kuin ei-reppanat (tämä on aika monella varmaan ainakin yksi selittävä tekijä).

Eihän tuotaa aktiivisuutta voikaan pelkästään aloitteen teosta päätellä. Tärkeintä olisi kai, että jos se on oleellinen kriteeri, sitä yrittäisi myös jostain selvittää. Lisäksi aloitteet eri ympäristöissä ovat aika erilaiset. Jos vaikka liikkuu samoissa porukoissa ja mies on selvästi kiinnostunut muttei tee aloitetta, on hän varmaankin vähän huono matchi aktiiviselle naiselle. Jos taas kyse on jostain baarista, niin mies ei välttämättä edes huomaa koko naista ennen aloitetta. Samoin vaikka nettideittailussa ilmoitukset ja vastaukset ohjaavat aloitteen tekijää aika paljon, ei siitä voi vetää ihan samalla tavalla johtopäätöksiä. Tilannekohtaistakin siis.

lolbox kirjoitti:
Siis vedätkö puoleesi, eli he tekevät aloitteen vai valitsetko itse? Vai teetkö aloitteita ja reppanat innostuvat niistä enemmän kuin ei-reppanat (tämä on aika monella varmaan ainakin yksi selittävä tekijä).

No sillä tavalla vedän puoleeni että tulevat siihen kärkkymään jotta voin tehdä sen aloitteen, ei ole tapana ollut kuitenkaan tuntemattomia repiä kadulta pelkin ulkoisin perustein =) Yleensä se on mennyt niin, että tämä reppana tai muuten vaan hämmentynyt mies on tarkkaillut mua jo jonkin aikaa, ja sitten kun huomaan hänet, isken kiinni, koska muuten ei tapahtuisi koskaan mitään. Hän tietää minusta huomattavasti enemmän kuin minä hänestä.

Tosin tämän nuoren kundin poimin baarista ihan pelkin ulkoisin syin, mutta puumana on lupa olla aktiivinen.

Muusantuuska kirjoitti:

lolbox kirjoitti:
Siis vedätkö puoleesi, eli he tekevät aloitteen vai valitsetko itse? Vai teetkö aloitteita ja reppanat innostuvat niistä enemmän kuin ei-reppanat (tämä on aika monella varmaan ainakin yksi selittävä tekijä).

No sillä tavalla vedän puoleeni että tulevat siihen kärkkymään jotta voin tehdä sen aloitteen, ei ole tapana ollut kuitenkaan tuntemattomia repiä kadulta pelkin ulkoisin perustein =) Yleensä se on mennyt niin, että tämä reppana tai muuten vaan hämmentynyt mies on tarkkaillut mua jo jonkin aikaa, ja sitten kun huomaan hänet, isken kiinni, koska muuten ei tapahtuisi koskaan mitään. Hän tietää minusta huomattavasti enemmän kuin minä hänestä.

Eli kuulostaa juuri aika huonolta mallilta. Ehkä kuitenkin maltan olla antamatta neuvoksi "ei kantsis".

Yleisesti voisi tietysti miettiä, että onko aloitteen kynnys matalampi, jos kyseessä on tuollainen tapaus mitä kuvaat. Varmaankin on.

lolbox kirjoitti:
Eli kuulostaa juuri aika huonolta mallilta. Ehkä kuitenkin maltan olla antamatta neuvoksi "ei kantsis".

Yleisesti voisi tietysti miettiä, että onko aloitteen kynnys matalampi, jos kyseessä on tuollainen tapaus mitä kuvaat. Varmaankin on.

Kuulostaa joo, ja sitä se onkin...enkä enää ajatellut kärkkyjiin sortua, mieluummin sitten sellaisiin jotka voivat ihan suoraan tehdä sen aloitteen kuin jäävät siihen kyttäämään ja odottavat että minä teen sen. Tällaiset miehet siirtävät sitä toiminnan vastuuta jatkossakin luultavasti ihan vaan sitä omaa epävarmuuttaan, ja suhteesta tulee täysi fiasko ja kaikki on luonnollisesti sen naisen syytäkin, ainakin sen miehen mielestä.

Muusantuuska kirjoitti:

lolbox kirjoitti:
Eli kuulostaa juuri aika huonolta mallilta. Ehkä kuitenkin maltan olla antamatta neuvoksi "ei kantsis".

Yleisesti voisi tietysti miettiä, että onko aloitteen kynnys matalampi, jos kyseessä on tuollainen tapaus mitä kuvaat. Varmaankin on.

Kuulostaa joo, ja sitä se onkin...enkä enää ajatellut kärkkyjiin sortua, mieluummin sitten sellaisiin jotka voivat ihan suoraan tehdä sen aloitteen kuin jäävät siihen kyttäämään ja odottavat että minä teen sen. Tällaiset miehet siirtävät sitä toiminnan vastuuta jatkossakin luultavasti ihan vaan sitä omaa epävarmuuttaan, ja suhteesta tulee täysi fiasko ja kaikki on luonnollisesti sen naisen syytäkin, ainakin sen miehen mielestä.

Noooo ei nyt välttämättä. Riski siihen on ehkä suurempi ja muutenkin yhteensopivuus voi olla heimompi, mutta ei nyt ehkä ihan noin pitkälle voi päätellä. Pitäisi tietää tyypeistä vähän enemmän.

Muusantuuska kirjoitti:
Parempi ettei ilmaise sitä jos itse alkaa kokea kiintymisen tunteita, sillä miestä alkaa ahdistamaan se mitä tuo minusta haluaa ja alamäki alkaa siitä. Parempi ettei itse myöskään pidä aktiivisesti yhteyttä mieheen, sillä siitäkin mies voi ahdistua että nyt se toinen roikkuu minussa...ei siis kannata kysyä miten voit, koska se voi olla merkki kontrolloimisesta. Kannattaa itsekin olla passiivinen

Mä olen tässä parin viime vuoden aikana ajatellut tätäkin, mutta täysin oman luonteen vastaisesti toimiminen tuntuu musta pelaamiselta, enkä mä halua pelata, koskaan. En halua olla miehestä kiinnostunut ja olla ilmaisematta sitä hänelle millään tapaa. Mun kaltaiseni vilpitön tunneihminen taitaa olla siis out.

Kyllähän mustakin on näitten kokemusten myötä (miehet yleensä salamaihastuvat muhun tutustumisen ensimetreillä ja kaikki menee pieleen) tullut paljon varovaisempi omien tunteitteni suhteen, ainakin olen oppinut olemaan odottamatta kenestäkään yhtään mitään niin välillä voin yllättyä iloisesti. :-) Olen tavannut ihmisiä hyvinkin pitkälle odottamatta heistä mitään, hyvin kevyesti, ihan uusien ihmisten tapaamisen ilosta.

Ihastunut olen ollut viime vuosien aikana neljä kertaa, joista kaksi kertaa samaan mieheen. Hänen kohdallaan, kyllä vain, olisi ehdottomasti kannattanut pitää ihan omanaan tieto tunteitten heräämisestä eikä koskaan ilmaista asiaa hänelle millään tapaa.

Piti vielä lisätä, että miehen huono itsetunto on kyllä yksi aika varma keino suhteen pilaamiseen heti alkumetreille: siitä koituu niin monenlaisia ongelmia etenkin jos mies ei itse asiaa tiedosta tai tunnusta. Ja se vie miehen sitten pahimmillaan reppanapuolelle koska suhde ei yksinkertaisesti voi onnistua siltä pohjalta.

No nyt kun toimin itse toisin kuin ennen, en kokisi että pelaisin tai toimisin luonteeni vastaisesti, vaan koen että elämä on oppimisprosessi. Ennen mulla oli niin hirveän suuri tarve tuntea sitä rakkautta ja ei sekään aina niin pyyteetöntä ole, vaan tarve, joka sanelee ja sitä voi tulla samalla talloneeksi toisen varpaita kun etenee liian nopeasti. Nyt koen olevani enemmän tasapainossa ja että elämäni on hyvää vaikka olenkin ilman kumppania, eikä enää ole sitä samaa tarvetta "löytää suuri rakkaus", vaikka toki sellaisesta haaveilenkin...en vaan näe samalla tavalla mahdollisuuksia tyhjissä lupauksissa kuten ennen. Mutta sulla toki Carryon on varmaan ihan eri juttu...mulla itselläni vaan se on mennyt noin ja se on vaan yhden ihmisen tarina miljoonien joukossa.

Ennen taas se elämä oli niin hirveän raskasta kun piti olla taas keräämässä niitä sydämen palasia...en mä vieläkään mikään tunteeton ole, mutta jos ei odota toiselta mitään liian varhaisessa vaiheessa, ei tarvitse niin sydänjuuriaan myöten pettyä. Vitutuskaan ei enää kestä niin kauan kuin ennen.

carryon kirjoitti:

Muusantuuska kirjoitti:
Parempi ettei ilmaise sitä jos itse alkaa kokea kiintymisen tunteita, sillä miestä alkaa ahdistamaan se mitä tuo minusta haluaa ja alamäki alkaa siitä. Parempi ettei itse myöskään pidä aktiivisesti yhteyttä mieheen, sillä siitäkin mies voi ahdistua että nyt se toinen roikkuu minussa...ei siis kannata kysyä miten voit, koska se voi olla merkki kontrolloimisesta. Kannattaa itsekin olla passiivinen

Mä olen tässä parin viime vuoden aikana ajatellut tätäkin, mutta täysin oman luonteen vastaisesti toimiminen tuntuu musta pelaamiselta, enkä mä halua pelata, koskaan. En halua olla miehestä kiinnostunut ja olla ilmaisematta sitä hänelle millään tapaa. Mun kaltaiseni vilpitön tunneihminen taitaa olla siis out.

Kyllähän mustakin on näitten kokemusten myötä (miehet yleensä salamaihastuvat muhun tutustumisen ensimetreillä ja kaikki menee pieleen) tullut paljon varovaisempi omien tunteitteni suhteen, ainakin olen oppinut olemaan odottamatta kenestäkään yhtään mitään niin välillä voin yllättyä iloisesti. :-) Olen tavannut ihmisiä hyvinkin pitkälle odottamatta heistä mitään, hyvin kevyesti, ihan uusien ihmisten tapaamisen ilosta.

Ihastunut olen ollut viime vuosien aikana neljä kertaa, joista kaksi kertaa samaan mieheen. Hänen kohdallaan, kyllä vain, olisi ehdottomasti kannattanut pitää ihan omanaan tieto tunteitten heräämisestä eikä koskaan ilmaista asiaa hänelle millään tapaa.

Mun mielestä kannattaa välttää liikoja ohjeita ja sitä "pelaamista", just tyyliin "ole passiivinen ettei en ahdistu". Trööt väärin! Valitse sen sijaan mies joka ei ahdistu, jos olet yhteyttä pitävää tyyppiä. Jos yrittää poiketa normaalista järkevästä kanssakäymisestä joidenkin yksittäisten vanhojen kokemusten takia menee tosi helposti metsään.

Toii on sitten kyllä varmasti totta, että kun saa siipeensä muuttuu varovaisemmaksi. Toisaalta valitettavaa, toisaalta fiksua.

carryon kirjoitti:
Piti vielä lisätä, että miehen huono itsetunto on kyllä yksi aika varma keino suhteen pilaamiseen heti alkumetreille: siitä koituu niin monenlaisia ongelmia etenkin jos mies ei itse asiaa tiedosta tai tunnusta. Ja se vie miehen sitten pahimmillaan reppanapuolelle koska suhde ei yksinkertaisesti voi onnistua siltä pohjalta.

hei ei tää oo miikään cityn naisvrkoston oma keskustelu!

lolbox kirjoitti:

carryon kirjoitti:
Piti vielä lisätä, että miehen huono itsetunto on kyllä yksi aika varma keino suhteen pilaamiseen heti alkumetreille: siitä koituu niin monenlaisia ongelmia etenkin jos mies ei itse asiaa tiedosta tai tunnusta. Ja se vie miehen sitten pahimmillaan reppanapuolelle koska suhde ei yksinkertaisesti voi onnistua siltä pohjalta.

hei ei tää oo miikään cityn naisvrkoston oma keskustelu!

Miesverkosto on myös lämpimästi tervetullut. :-)

Enkä edelleenkään aio pelata ihmissuhdepelejä, ei sellainen mua kiinnosta. Jos joku pelästyy tunteitten ilmaisemista niin voivoi, goodbye vain sitten.

Jos se potentiaalinen vastinpari on aktiivinen, on se aktiivinen riippumatta siitä mikä oma käytöksesi on, samoin reppana pysyy reppanana olit itse aktiivinen tai et.

Jos olet passiivinen voit saada vain aktiivisen miehen, hyvässä ja pahassa.
Jos olet aktiivinen voit saada minkälaisen tahansa miehen, hyvässä ja pahassa.

lolbox kirjoitti:

Muusantuuska kirjoitti:

lolbox kirjoitti:
Eli kuulostaa juuri aika huonolta mallilta. Ehkä kuitenkin maltan olla antamatta neuvoksi "ei kantsis".

Yleisesti voisi tietysti miettiä, että onko aloitteen kynnys matalampi, jos kyseessä on tuollainen tapaus mitä kuvaat. Varmaankin on.

Kuulostaa joo, ja sitä se onkin...enkä enää ajatellut kärkkyjiin sortua, mieluummin sitten sellaisiin jotka voivat ihan suoraan tehdä sen aloitteen kuin jäävät siihen kyttäämään ja odottavat että minä teen sen. Tällaiset miehet siirtävät sitä toiminnan vastuuta jatkossakin luultavasti ihan vaan sitä omaa epävarmuuttaan, ja suhteesta tulee täysi fiasko ja kaikki on luonnollisesti sen naisen syytäkin, ainakin sen miehen mielestä.

Noooo ei nyt välttämättä. Riski siihen on ehkä suurempi ja muutenkin yhteensopivuus voi olla heimompi, mutta ei nyt ehkä ihan noin pitkälle voi päätellä. Pitäisi tietää tyypeistä vähän enemmän.

No, mä en aio kuitenkaan enää sellaiseen sortua, vaan kuten aikaisemmin sanoit, kannattaisi varmaan hakea itsensä kaltaista miestä. Minusta olisi aika ihanaa tuntea olevani saalistettava, olen itsekin kyllästynyt omaan aktiivisuuteni etsiä ongelmia. Jos minulla on ollut selkeästi jokin kaava, niin aion jatkossa reagoida pieniinkiin samankaltaisuuksiin ja tehdä hyvinkin pitkälle meneviä päätelmiä, josko sitä sitten suojautuisi toistuvilta tapahtumilta. Toimintamallien samankaltaisuus riittää karkoittamaan minut kauas pois, ja nyt psykologisen mielenkiintoni saa heräämään vain sellainen mies, joka käyttäytyy toisin kuin ennestään tuntemani tapaukset.

imperfect kirjoitti:
samoin reppana pysyy reppanana olit itse aktiivinen tai et

Totta.

carryon kirjoitti:
Piti vielä lisätä, että miehen huono itsetunto on kyllä yksi aika varma keino suhteen pilaamiseen heti alkumetreille: siitä koituu niin monenlaisia ongelmia etenkin jos mies ei itse asiaa tiedosta tai tunnusta. Ja se vie miehen sitten pahimmillaan reppanapuolelle koska suhde ei yksinkertaisesti voi onnistua siltä pohjalta.

Aamen. Musta ei ainakaan ole enää ymmärtäjäksi tällaiselle ihmiselle...mieluummin vaikka aidosti rehellinen kusipää joka sanoo mitä ajattelee, kuin huono itsetunto jota piilotellaan, kun on niin vaikeaa kohdata itseään.

Muusantuuska kirjoitti:
Toimintamallien samankaltaisuus riittää karkoittamaan minut kauas pois, ja nyt psykologisen mielenkiintoni saa heräämään vain sellainen mies, joka käyttäytyy toisin kuin ennestään tuntemani tapaukset.

Tätäkin on tullut mietittyä että kohdistaisi mielenkiintonsa jatkossa sellaisiin miehiin jotka toimisivat aivan eri tavalla kuin nämä pommitapaukset, mutta romantikko minussa ei haluaisi kajota siihen kenestä kiinnostun vaikka se asioista jotakin oppinut puoli minussa haluaakin ehdottomasti järkeistää ko. toimintamallia.

Mua kiinnostaa tämän ketjun osalta erityisesti se miten palstan miehet kokevat aktiiviset naiset ja haluaisivatko itse mieluiten tehdä aloitteen?