Kun koko maailma on mennyt toiseen paikkaan

ja itse asustelee pienessä kuplassaan omien seiniensä sisällä. Ja kun nekin seinät kohta kaatuu ja tulee uudet seinät ja niiden seinien sisällä on enemmän kaikkea kuin aikaisempien eikä silti se maailma tule niihin seiniin, läpi, päälle tai alle kannattelemaan. Ja kun kaikki tekemiset menee sinne missä se maailma on ja minä en halua mennä sinne maailmaan, siellä on liikaa niitä asioita ja liian vähän niitä muita kuin asioita.
Elää oman maailmansa sisällä ja seistessään pyryn keskellä joku naureskelee ohikulkijana niitä näitä ja kolmen minuutin ajan ollaan ihan samassa veneessä.
Niin sitä minä vaan, että kun en haluaisi, että maailma olisi mennyt sinne ja sitten minä jäin seisomaan oman tikkarini ja hattarani kanssa tähän oven toiselle puolelle ja tämä tuntuu niin vapaalta eikä kova tuuli puhalla kumoon. Laitan sitten vaan toisen käden taskuun ja katselen tässä ikkunan takana kun te rakennatte sen maailman. Laskekaa sitten liukumäestä takaisin tänne, kun olette saaneet sen valmiiksi. Ihan kuin tiskitkin, ei kuule mitään kun sieltä hanasta valuu sitä vettä niin paljon ja vasta kun kaikki astiat on huuhdeltu puhtaiksi ja laitettu valkoisina lakanoina kuivumaan, se kohina loppuu ja kaikki alkaakin alusta.