"Miksi ihminen on valmis tekemään mitä vain saadakseen huomiota?"

Houdinia esittävä Eero Milonoff tutkii miestä temppujen takana.

Eero Milonoff.
Eero Milonoff.

Viime viikolla ensi-iltaan tullut Musiikkiteatteri Kapsäkin ja Komediateatteri Areenan yhteistuotanto kertoo amerikkalaisesta Harry Houdinista. Musikaalia, taikuutta ja tanssia yhdistävä teos esitetään juhlavissa puitteissa Aleksanterinteatterissa.

Eero Milonoff, miten aloitit Houdini-hahmosi rakentamisen käsikirjoituksen luettuasi? Miten hahmosi ylipäänsä rakentuvat?

Lähdin etsimään Houdinissa sitä ihmistä sieltä ilmiön takaa. Yleensä sitä yrittää löytää sen ihmisen keskeisen ristiriidan suhteessa näytelmän teemaan. Esityksessä on myös paljon fyysisyyttä ja fyysiset harjoitukset alkoivat kohdaltani samalla kun yhteiset harjoitukset alkoivat.

Houdini kiinnostui uransa lopussa myös meediosta. Mihin meedioiden taidot pohjautuvat mielestäsi? Oletko oppinut taikomaan Houdinin myötä?

Ehkä ymmärrän nyt taikuudesta hieman enemmän. Eiköhän se meediotaikuus perustu taitavalle manipulaatiolle. Näytelmämme kuitenkin tutkii enemmän ihmistä tempun takana.

Niin, mikä sinua itseäsi erityisesti kiehtoo esityksessä?

Sen tutkiminen että miksi ihminen silloin ja etenkin nyt on valmis tekemään mitä vain saadakseen huomiota? Miksi emme tule hyväksytyiksi ja rakastetuiksi sellaisina kuin olemme?

Mistä luovuus tulee?

Ihmisestä. Se on jokaisen ihmisen perusominaisuus.

Millaisia projekteja sinulla on tulossa lähitulevaisuudessa?

Jatkan Marja Pyykkö koukussa -sarjan kuvauksia tammikuussa ja kesällä sekä syksyllä kuvaan elokuvaa jos rahoitukset saadaan kuntoon.

"Tämä esitys itsessään on taikatemppu." Katso Houdinin traileri, jolla ohjaaja Minna Vainikainen kertoo teoksestaan.

Musiikkiteatteri Kapsäkki ja Komediateatteri Areena esittävät

HOUDINI - Maaginen musikaali kahleiden kuninkaasta

2.12.2014–6.1.2015

Kaikkien aikojen taikurin ja kahlekuninkaan Harry Houdinin elämän ja temppujen innoittama vauhdikas musikaali kantaesitetään Aleksanterin teatterissa 4.12.2014. Houdinin jännittävä elämä 1900-luvun Amerikassa ja Euroopassa mahdollistaa hienot puitteet musiikkidraamalle. Houdini aloitti uransa korttitempuilla ja hänen uransa huippuvuosina henkeäsalpaavat vapautumistemput hämmästyttivät ihmisiä yhtä lailla kun hänet viimeisinä vuosinaan vallannut meedio-innostus. Luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mukaansa tempaavaa musiikkia ja vahvaa visuaalisuutta.

Rooleissa mm.: Eero Milonoff, Leo Honkonen,Reetta Ristimäki ja Jarkko Mandelin.
Käsikirjoitus: Juha Siltanen, musiikki: Jukka Nykänen, ohjaus: Minna Vainikainen.

Lisätietoja esityksestä Aleksanterinteatterin sivuilla.

Juttu julkaistu alun perin Extempore kulttuuriblogeissa.

4 kommenttia

erehdyin

8.12.2014 15:01

Luulin otsikon perusteella, että tässä puhutaan Stubbista, joka on valmis romahduttamaan puolueensa, saadakseen huomiota.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

olkaa rauhassa

8.12.2014 15:14

Naurettava yhden päivän viiveenne kommenttien tarkastamisessa aiheuttaa sen, että kommenttini on ensimmäinen ja samalla viimeinen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Panu Jansson

8.12.2014 20:40

Välillä, esim. sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, saattaa olla pientä viivettä kommenttien tarkistuksessa. Tämä juttu on julkaistu tänään, joten tämän suhteen päivän viive ei ole mahdollinen.

ruotoo

9.12.2014 03:01

"Niin, mikä sinua itseäsi erityisesti kiehtoo esityksessä?

Sen tutkiminen että miksi ihminen silloin ja etenkin nyt on valmis tekemään mitä vain saadakseen huomiota? Miksi emme tule hyväksytyiksi ja rakastetuiksi sellaisina kuin olemme?"

En tässä sen kummemmin perehtynyt itse esitykseen, mutta tuo copypastettamani kysymys itse jutusta on kiinnostava. Esittäisin tosin kysymyksen pikemminkin näin. Miksi ihmisen itsensä ehdollistama elintapa perustuu niin voimakkaasti joksikin tulemiseen? Joku haluaa urheilijaksi, toinen kirjailijaksi, kolmas liikemieheksi, neljäs julkkikseksi, viides taiteilijaksi, kuudes taikuriksi ja kuka miksikin haluaa tulla. Olemme valmiit tekemään kaikkemme sen eteen, millaiseksi haluamme tulla. Tai haluamme muuten vain olla jotakin tai saavuttaa jotakin. Haluamme tulla joksikin ja menestyä. Ihminen ei luonnollisesti menesty tai ole menestynyt ellei se vertaa itseään suhteessa toiseen ja / tai muihin. Lapsesta saakka meitä opetetaan ja kasvatetaan vertaamaan itseämme toisiin. Kasvatuksemme perustuu tähän kaikkeen, yksilöllisen identiteetin rakentamiseen, joksikin tulemiseen, vertaamiseen ja menestymiseen. Halu tulla joksikin ja / tai menestyä ruokkii myös pelkoa menestymättömyydestä ja siitä, jos ei onnistukaan siinä, mitä haluaa. Silloin puhutaan rohkeudesta, urheudesta, sinnikkyydestä. Ruokimme ihanteita ja pönkitämme itseämme. Kaikki tämä synnyttää luonnollisesti myös kilpailuhenkisyyttä, kateutta, alemmuuden tunnetta, mitättömyyttä. Tämän elintavan pyörteessä olemme luoneet paikkoja, joissa myös "tavikset" saavat tuntea itsensä joksikin tai tuntea itsensä hyväksytyiksi. Voimme mennä laulamaan karaokeen tiemme tähtiin tai mennä lukituksi BB-taloon ja pitkän työpäivän väsyttämät ja työssään menestyneet uraohjukset katsovat sinua kotisohvalta televisiosta tai voit ladata itsestäsi ja erityistaidoistasi videoita nettiin ja muut katsovat niitä tohkeissaan uusimmista älypuhelimista/tableteista ja vertaavat niitä toistensa kanssa.

On myös niitä sellaisia taviksia, jotka eivät koe olevansa oikein mitään, mutta hekin toki eläessään tämän elintavan (yhteiskunta) pyörteessä haluaisivat olla jotakin, mutta kokevat itsensä riittämättömiksi ja mitättömiksi. Ruokkiiko tämä riittämättömyyden ja mitättömyyden tunne ihmisessä yksinäisyyttä ja sitä myötä halua tulla edes hyväksytyksi ja rakastetuksi muiden silmissä? Senkö takia ihmiset ottavat itsestään ja läheisistään selfie-kuvia, joita he jakavat yhteisöllisessä mediassa toinen toistemme nähtäville? He saavat muilta tykkäyksiä ja se antaa ihmiselle hänen kaipaamaansa hyväksyntää, tyydytystä ja mielihyvää? Tai voimme tyytyä "omassa" hyväksytyksi tulemisen tarpeessa ihailemaan muiden saavutuksia? Tämän muodostamamme joksikin tulemiseen perustuvan elintavan keskellä haluamme saada huomiota, hyväksyntää ja tuntea itsemme rakastetuksi? Haluamme tulla joksikin ja pärjätäksemme tässä kilpailuun, vertaamiseen, menestymiseen ja joksikin tulemiseen perustuvassa elintavassa haluamme tuntea olomme rakastetuiksi ja hyväksytyiksi? Jos en menesty, jos en pärjää, jos epäonnistun, niin ainakin minulla on joku, joka hyväksyy minut ja rakastaa minua sellaisena, kuin olen, niinkö?

Palatakseni vielä itse kysymykseen eli miksi ihminen on valmis tekemään mitä vain saadakseen huomiota? Johtuuko se siitä, että haluamme kuulua laumaan? Haluamme olla hyväksytty yhteiskunnan kansalainen? Haluamme olla osa jotakin, kuulua johonkin? Nähdäkseni elintapamme kylvää ihmisissä pelkoa, yksinäisyyttä, ahdistusta, mitättömyyttä ja turvattomuutta. Ja näitä tosiasioita tämän elintavan pyörteessä me pakenemme viimeiseen asti. Eikä kukaan halua kohdata näitä tosiasioita, vaan haluamme sen sijaan tuntea itsemme hyväksytyiksi ja rakastetuiksi, koska edes silloin saan tuntea olevani joku tai jotain? Edes joku arvostaa ja hyväksyy minut sellaisena, kuin olen? Pelkääkö ihminen olla olematta mitään?

Lapsena emme ole mitään. Lapsena pursuamme suodattamatonta elämän energiaa. Olemme leikkisiä, tietämättömiä, ihmetteleviä, uteliaita, luovia ja taiteellisia. Näemme kaiken ympärillä olevan kauneuden ja karuuden juuri sellaisena kuin se on. Emme näe itseämme minkäänlaisina, jolloin näemme muut juuri sellaisina kuin he ovat. Näemme tämän elintavan sellaisena kuin se on. Lapsina ilmennämme ihmisen olemassa olon todellisinta ja mystisintä olemusta ja sitä potentiaalia, joka kaikissa ihmisissä pohjimmiltaan on. Mutta me hukkaamme, kadotamme ja tapamme kaiken sen tämän elintavan takia. Vai pelkäämmekö olla ei mitään? Pelkäämmekö olla niitä tietämättömiä lapsia, jollaisena tähän maailmaan synnymme? Miksi ihminen siis haluaa olla jotakin?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi