Remote Helsinki on ääni pään sisällä

Toimittaja testaa kaupunkiesitystä ja kokee yhteenkuuluvuutta keinoälyn kanssa.

Tämä ryhmäkuva on otettu robotin käskystä.
Tämä ryhmäkuva on otettu robotin käskystä. Kuva: Elina Ylä-Mononen

Seison haudalla, jossa lepää nainen, joka haudattiin 33 vuotta sitten. Mies haudattiin 89 vuotta sitten. Se on kauan ennen kuin edes vanhempani olivat syntyneet. “Tänne on haudattu niin paljon kadonnutta tietoa”, hieman robottimainen miellyttävä naisääni sanoo korvaani surumielisesti, “minä en kuole koskaan”. Olen Remote Helsinki -kaupunkikierroksella, tai oikeastaan olen itse osa kierrosta. Remote Helsinki on 12.6. ensi-iltansa saanut puolitoistatuntinen performanssi, opastettu kaupunkikierros, ääni-installaatio ja tietokonepeli. Lisäksi se on aivan mieletön kokemus.

Ihan ensiksi tunnustetaan tosiasia. Sanat ‘osallistava teatteriesitys’ nostavat paremminkin hien otsalle kuin hymyn huulille. Remote Helsinki on kuitenkin poikkeus siten, ettei kukaan joudu yksin esiintymään tai joukon silmätikuksi. Sen sijaan koko ryhmä on yhdessä vuoroin esitys, vuoroin yleisö. Remote X on tuottaja Alexander Weinsteinin Helsinkiin tuoma Rimini Protokoll -ryhmän teos, joka on esitetty jo mm. Berliinissä, New Yorkissa, Bangaloressa, Sao Paulossa ja Pietarissa. Helsingissä se esitetään osana kymmenettä juhlavuottaan viettävää Korjaamon Stage-festivaalia, joka huipentuu elokuussa. Esitystä tukee Goethe-instituutti.

Käytännössä esitys alkaa Hietaniemen hautausmaalla. Me viidenkymmenen hengen yleisö laittamme kuulokkeet korville ja lähdemme tarkoin suunnitellulle kävelykierrokselle tekoälyn ohjatessa kaikkea toimintaamme kuulokkeiden kautta. Vaikka esityksessä me osallistujina emme puhu, vain kuuntelemme, syntyy nopeasti tunne ryhmän yhteenkuuluvuudesta. Reilussa vartissa kävelen kuulokkeiden käskyjen mukana kuin laumassa. Tuntuu, kuin yhdessä ryhmänä juuri me voisimme tehdä mitä tahansa. “Liikennevalot ovat esimerkki arkipäivän diktatuurista”, ääni sanoo, ja yhtäkkiä havahdun noudattavani paitsi liikennevaloja myös korvaani kuiskivaa vierasta robottiääntä jo nyt täysin orjallisesti.

Remote Helsinki -esitys on onnistunutta taidetta juuri siksi, että se onnistuu herättämään ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Puolentoista tunnin esitys on paitsi katsaus omaan rooliini ryhmässä, myös peili joka paljastaa yhteiskuntamme kirjoittamattomat käyttäytymissäännöt. Esitystä voisi verrata onnistuneeseen ryhmäterapiaan – vasta osana ryhmää erotumme selvästi omana itsenämme. Kuitenkin terapeutin sijasta toimintaamme ohjaa kaikkitietävältä vaikuttava koneääni, joka toisaalta herättää luottamusta, toisaalta tuntuu leikittelevän tunteillamme.

Esitys on ensimmäinen kerta, kun tietääkseni olen kokenut inhimillistä yhteenkuuluvuutta robotin kanssa. Remote Helsinki -esityksen ohjaaja Jörg Karrenbauer kurtistaa kulmiaan, kun kysyn onko esityksen tarkoitus pehmentää meidät tuleville robottivaltiaillemme. “Enemmänkin kyse on isosta datasta, kaikesta siitä, mitä koneet jo nyt tietävät meistä. Vielä kymmenen tai viisitoista vuotta sitten olisimme nousseet barrikadeille, jos joku olisi vaatinut käytettäväkseen tietojamme siinä mittakaavassa, kuin nyt luovutamme ne vapaaehtoisesti.”

Remote Helsinki on todella mukaansatempaava esitys kaikille, jotka jaksavat tavallisesti kävellä reilun tunnin. Se ei ole fyysisesti uuvuttava, mutta henkisesti hyvinkin herättelevä. Esityksen jälkeen yleisön jäsen saattaa havahtua ihmettelemään, kuinka moni muu arkipäivän totuus onkin keinoälyn sanelema. Joskus tarvitaan robotti näyttämään, mikä on inhimillistä.

Remote Helsinki 14.6.-1.7. (mahdollisista lisänäytöksistä tiedotetaan myöhemmin)
Liput 20-32,50€ Tiketti ja Strömman piste Esplanadin Matkailuneuvonta (Pohjoisesplanadi 19). Ei ikärajaa. Esitys sisältää kulkua portaissa.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi