Riiko Sakkinen vyöryttää Euroopan pakolaiskriisin Serlachius-museoihin

Riiko Sakkisen sanat suljetusta Euroopasta ja pakolaiskriisistä perustuvat itse nähtyyn ja koettuun. Hän kiersi vuonna 2016 yhdessä näyttelyn kuraattorin, Serlachius-museoiden johtajan Pauli Sivosen kanssa Euroopan ulkorajoilla: Espanjalle kuuluvissa Afrikan puolella sijaitsevissa kaupungeissa, Kreikan saaristossa, Balkanin reitillä ja lopuksi hävitetyillä pakolaisleireillä Ranskassa. 

Matkoillaan taiteilija ja kuraattori näkivät Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia ja siirtolaisia, joiden pääsy on estetty metrien korkuisilla aidoilla ja repiviä teriä sisältävällä concertina-piikkilangalla. He näkivät keskitysleiriä muistuttaviin olosuhteisiin sijoitettuja pakolaisia. He näkivät kahden maan rajavyöhykkeelle, ei-kenenkään-maalle jumiin jääneitä ja spontaanisti kyhätyissä telttakylissä asuvia pakolaisia. 

Aina uuteen hotelliin majoittuessaan Sakkinen pyysi hotellin logolla varustettua kirjepaperia ja alkoi luonnostella näkemäänsä. Näyttelyn keskeisiä teoksia ovatkin kirjepaperille tehdyistä piirroksista otetut suurikokoiset printit, joita hän on vielä jälkeenpäin täydentänyt. Sakkinen käsittelee niissä pakolaisten kohtaamia asioita ja kantaväestön asenteita Lähi-idästä ja Afrikasta tuleviin pakolaisiin ja siirtolaisiin. 

Auto, piikkilankaa ja uimaleluja 

Riiko Sakkinen on poliittinen taiteilija. Hän hakee kuva-aiheensa usein viihde- ja kulutuskulttuurista: sarjakuvista, pakkauksista ja mainoksista. Monikerroksiset ja provosoivat työt sisältävät viittauksia historiaan ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin: asenteisiin ja rasismiin. Kaikkiin näyttelyn teoksiin liittyy tekstit, jotka avaavat niiden yksityiskohtia mutta jättävät tulkinnan katsojalle. 

Näyttelyssä on myös esineitä. Katonrajassa kiertää concertina-piikkilanka, jota valmistaa Malagassa toimiva, liikevaihtoaan vauhdilla kasvattava yritys. Loppuun käytettyjen lenkkareiden pohjiin on kiinnitetty järeitä ruuveja, joiden avulla Eurooppaan pyrkivät ihmiset yrittävät kiivetä piikkilanka-aidan yli. Keskellä näyttelytilaa on auto, jonka Venäjältä Suomeen tulleet turvapaikanhakijat jättivät Suomen puolelle ylitettyään rajan talvella 2015–2016. Valtio huutokauppasi rajalle kertyneet autot, ja yksi niistä päätyi Mänttään. 

Näyttelyssä on lasten uimaleluja, joissa lukee ”this is not a life-saving device” (tämä ei ole hengenpelastusväline). Riiko Sakkinen keräsi niitä mukaansa Lesboksen rantaan jätettyjen kymmenientuhansien pelastusliivien joukosta. Lesbossaaren kautta on kulkenut parin vuoden aikana satojatuhansia Syyrian, Irakin ja Afganistanin pakolaisia, jotka ylittävät Kreikan ja Turkin välisen merialueen täyteen ahdetuilla veneillä. 

Yksittäisen ihmisen kohtalosta ilmiöön 

Espanjassa asuva Sakkinen ei korosta näyttelyssään yksittäisen pakolaisen tai siirtolaisen näkökulmaa. Sen sijaan hän käsittelee pakolaisuutta ja siirtolaisuutta ilmiönä ja kertoo, miten siihen on Euroopassa vastattu. 

Taiteilija kertoo lukeneensa näyttelyä tehdessään kansainvälistä ihmisoikeuksien julistusta, joka hyväksyttiin Yhdistyneissä Kansakunnissa 1948. Sen mukaan jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Samoin jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä. 

“Ihmisoikeuksien julistus ei käytännössä ole enää voimassa. Se ei suojele Eurooppaan tulevia hädänalaisia ihmisiä, hän toteaa.” 

Näyttelyyn liittyy Sivosen kirjoittama julkaisu, joka ilmestyy kesällä 2017. Se on eräänlainen matkakertomus, joka syntyi miesten keskustellessa iltaisin päivän kokemuksista. Samalla se avaa monia käänteitä kokeneen näyttelyprosessin vaiheita. 

Sakkinen haluaa teoksillaan muuttaa maailmaa. Näyttelyssä hän kertoo, millaisessa Euroopassa ja maailmassa hän haluaisi elää. 

“Haluan maailman, jossa ei ole rajoja ja jossa ihmiset saavat valita vapaasti asuinpaikkansa. Haluan maailman, jossa ihmisillä on oikeus muuttaa, mutta ennen kaikkea olla muuttamatta. Haluan maailman, jossa kenenkään ei tarvitse lähteä kotoaan sodan, väkivallan, vainon tai köyhyyden takia." 

Näyttely on avoinna 4.2.2017–7.1.2018 Serlachius-museo Göstassa.

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18.