Moulin Rouge

Moulin Rouge!

Jotkut leffat vievät heti mukanaan. Harvoin silti niin isolla imurilla kuin tämä Baz Luhrmannin ohjastama ja Craig Pearcen kanssa kirjoittama esteettinen ilotulitus, jonka luoma maailma saa ensin leuan loksahtamaan ja kiskaisee sitten maton alta. Roimasti remuisa, musiikkityylejä ja melodioita ujostelematta yhdistelevä, pohjavireeltään surumielinen rakkaustarina on kabareeta, varieteeta, teatteria ja elokuvaa yhdessä riemurasiassa. Sen kannen alla on ehdasti ekstaattinen elämysraketti, omaperäinen mosaiikki kuvia, kujeilua ja kuoleman kumua.

Historialliseen autenttisuuteen varsin suurpiirteisesti suhtautuva leffa räväyttää katsomoon Pariisin kuulun yökerhon ja kabareen Moulin Rougen vuonna 1900. Sen tähtenä lumoaa miehiä tulikuuma kurtisaani Satine (Nicole Kidman, ks. Tähti), jonka lauluissa on marilynin makuista kiehnäystä ja timantit jo tuolloin tytön paras ystävä.

Friidu lumoaa kerralla kirjailijan urasta haaveilevan nuoren, mutta köyhän Christianin (Ewan McGregor) ja kohta jo heitaran hekumallisella vuoteella romahdetaan romanttisen rakkauden rotkoihin. Se on vaarallista rakkautta, sillä konkurssi uhkaa sammutella Punaisen Myllyn ramppivalot ja tuhota kaavaillun show`n, ellei Satine suostu rahoittajan himojen tyydyttäjäksi. Rahamies on Worcesterin herttua (Richard Roxburgh), joka on tottunut saamaan mitä haluaa, eikä show`n pomo Zidler (Jim Broadbent) voi asioille mitään. Ja kun kaikkinielevät intohimot pääsevät irti, ottaa paikkansa lavalla myös viikatemies.

Musiikkia toista tuuballista

Näissä kuvissa kieputaan satukirjojen maisemissa syli täynnä tangoa ja vaihdetaan kiiltokuvien enkelit estottomiin naisiin. Operettia mennään tanssikengät tulessa ja monenlaisesta leffakujeesta vauhtia ottaen. Värimaailma hehkuu erotiikan punaista ja kabareen paljetteja, verkkosukkia, piikkikorkoja ja kuohuvien juomien solinaa. Ollaan syntisen Pariisin yössä, mutta samalla ohjaajan luomassa maailmassa, jollaista ei ole koskaan ollut. Mutta minne tulee kovasti ikävä.

Huimana hulmuavan cancanin ja huumorin pehmentämän dekadenssin seassa kulkeva, mustasukkaisuudella hiillostettu romanssi kasvaa sattuvasti ja satuttavasti, kun Ewan ja Nicole laulavat (itse) komeita duettoja tunteella, pidättelemättä. Kaiken lisäksi Kidman onnistuu suurenmoisesti sekä komediennena, että traagisen fatalena femmenä, joka ei ole ihan iisi yhdistelmä. Ynnä on vielä niin seksistä ja satiinista kehrätty, että näyttää kävelevältä sähköltä.

Kaleidoskooppisten lavasteiden ja railakkaasti improvisoidun puvustuksen omaleimaa korostaa musiikkikimara, joka ei piittaa aikakaudesta tai liian ahtaista perinnerajoista. Uusina ja tutumpina versioina soi mm. Beatles-biisejä, Policen Roxanne, Bonon viskaama T-Rexin Children of the Revolution ja David Bowien laulama Nat King Colen esoteerinen hitti Nature Boy yhdessä Massive Attackin kanssa unohtumattomalla tavalla. Tyylien yhdistely toimii tutisuttavilla tehoilla koko matkan, tässä nuottimyrskyssä ei epäröidä lainata tai varastaa, kaikki mikä toimii tehdään ihan vain siksi, että se toimii. Laitetaan McGregor laulamaan Placido Domingon kanssa Elton Johnin Your Song ihan epäröimättä, eikä ujostella olla silkkaa lollipoppia, kun tunnelma sitä tarvitsee.

Älkää jättäkö väliin tällaista mahdollisuutta räjäyttää kuonat kaalistanne. Näissä iltamissa kun ammutaan arkipäivää niin isolla kanuunalla, että kaikki sen vallitukset luhistuvat ja sydän kuohahtaa tulvilleen kuplivaa elämäniloa, samppanjaa korkokengästä.

...there was a boy, a very strange, enchanted boy...

*****

Harri Närhi

File: Moulin Rouge

Käyttäjien arvostelut

Uusimmat käyttäjäarvostelut. Kaikkien arvosteluiden keskiarvo: ****

  • VanillaMyy 15.7.2008 22:59 Leffa on aivan uskomattoman mahtava! Ihana <3*****
  • JayDita 11.11.2006 14:05 Täydellisyyttä hipova kaunis ja värikäs elokuva.
    Yhtä koskettava, hauska ja upea joka katselu kerralla. Suosittelen lämmöllä.
    *****
  • didum 9.7.2005 02:27 Sääli jos joku kävelikin miehensä kanssa ulos leffasta. Voitte seuraavalla kerralla katsoa vaikka harmaata pahvilaatikkoa, niin ei ole liikaa sitä "paskaa" zoomailua, väriä ja eloa.

    Elokuva oli loistokas täyttäen nekin isommat odotukset, joita sitä kohtaan asetin. Visuaalisesti erinomainen. Esteettinen kokonaisuus
    *****
Pilkunhyväilyn puolesta

Fonttisota - IKEA hylkäsi Futura-kirjasinlajin siirtyen nykyiseen Verdanaan...

Kimmo Laakso • 18.5.2012 (1)