Hiljaisuus

Arkkujen keskeltä tupakkatauolle haluavat Lauri Tilkanen ja Joonas Saartamo.

Sodasta on tehty monenlaisia elokuvia. Toiset sodanvastaisia, toiset eivät. Kaikissa silti rivien välissä jotain sankarillista, miehuullista, urhoollista.

Mukana paljon toimintaa ja pyrotekniikkaa, Isänmaallista paatosta tai Vietnamin viidakoihin heitettyjen nuorukaisten hämmenystä ja hätää. Toisinaan sävynä musta huumori, joskus taas sydämen särkevä menetys ja suru.

Silti en ole koskaan nähnyt leffaa, jossa sodan kitkerät hedelmät olisi tuotu niin lähelle katsojaa kuin tämän ruumishuoneen oven takana. Onhan kaikissa taisteluissa sittenkin kysymys vain verestä ja vainajista.

Talollisen poika Antti (Lauri Tilkanen) lähetetään aseveljensä Einon (Joonas Saartamo) kanssa avustamaan lottia rintaman takana toimivalle kuolleiden kokoamisasemalle. Mukanaan heillä on kirkkaimman järkensä valon menettänyt kolmas mies (Ilkka Heiskanen, sivuosa-Jussin arvoisesti vähintään), joka uskoo olevansa kaatuneiden saattajana elämän ja iäisyyden mustalla rajapuomilla kuolleille rauhoittavia puhellen.

Perillä odottaa kolme naista (Joanna Haartti, Terhi Suorlahti, Sinikka Mokkila), joilla kullakin on oma suhtautumisensa yhä kasvaviin kalmojen kasoihin. Ankaran aseman päällikkönä toimii sotilaspastori (Kari Hakala), joka yrittää pitää järjestystä hämärtyvän moraalin ja lähestyvien vihollisjoukkojen välimaastossa, hulluuden ja helvetin juoksuhaudassa.

Muutamaa seisokkia laskematta tämän draaman käsikirjoitus on erinomainen. Seitsemän erilaista ihmistä järkyttävissä olosuhteissa ei ole helposti rakennettavissa niin, että kunkin luonne kasvaa näkyviin ja keskinäiset suhteet kehittyvät mielenkiintoisiksi ja ristiriitaisiksi.

Tapahtumissa kuljetaan talvisodasta jatkosotaan, sodan tiedetty lopputulos lähestyy samalla kun kaatuneita tulee yhä enemmän. Pienessä tukikohdassa tehdään työtä vuorotta, mutta ehditään silti tuntea läheisyyttä, mustasukkaisuutta, rakkautta ja vähän juonitellakin. Elämä ottaa omansa myös siellä, missä päivät höylätään arkkuja ja kuunnellaan öisin, kun jäätyneet vainajat sulavat.

Myös lavastus ja puvustus ovat oivallisia tässä koleassa kuvaelmassa, jonka soisi tulevaisuudessa olevan osa itsenäisyyspäivän tv-ohjelmistoa Tuntemattoman sotilaan ohella.

Kyseessä on ajankuva, joka peilaa kaikkia sotia ennen ja nyt hautakiven pinnasta. Eikä anna anteeksi kenellekään.

Harri Närhi

File: Hiljaisuus

Ohjaaja: Sakari Kirjavainen
Käsikirjoitus: Esko Salervo
Osissa: Joonas Saartamo, Lauri Tilkanen, Ilkka Heiskanen, Joanna Haartti, Terhi Suorlahti
Kesto: 1 h 50 min

Jaa: