Too odd to describe kuvannee minua hyvin. Lyhyenä kuvauksena olen kiltti ja älykäs käytännön tohelo rassukka, juuri se joka kaataa ruokalassa tarjottimen päälleen ja ei osaa asioida virastoissa. Ujouteni takia minun on vaikea tutustua isoihin ihmisryhmiin, mutta toisaalta hakeudun yksittäisten ihmisten luo. Olen hiljainen, paitsi silloin kun lämpiän, jolloin puhetta tulee loputtomasti. Rakastan läheisyyttä ja voisin maata koko päivän sohvalla silittäen toisen hiuksia, mutta haluan myös tehdä kaikkea hauskaa ja jännää ja tutustua uusiin paikkoihin.
Tykkään enemmän yksillä käymisestä, pussikaljoittelusta ja pubeista kuin "bilettää" bilehilepaikassa tanssien, joskin sopivassa seurassa välillä voi laittaa kravaatin päähän ja hölskyä lattialla tequilan voimin. Olen empaattinen ja hyvä kuuntelija, silloin kun sille päälle satun, toisinaan taas naureskelen katastrofeille ja etenkin epäkorrekti huumori on suuri rakkauteni. Tykkään filosofoida kaikkea kakkaa kaljatuopin äärellä. Stressaan montaakin asiaa liikaa, mutten olen myös samalla hyvin hälläväliä tyyppi. Puoli vuotta muuton jälkeen on edelleen osa laatikoista purkamatta. Ääsh, huomenna sit. Ja sitten näen painajaisia päivää ennen kuin pitäisi soittaa korjaajalle.
Kirjoitan pitkästi ja laveasti sanomatta mitään, kuten huomaatte ja höystän tekstiä kirjoitusvirheillä, tahallani toki ;) Harrastankin kirjoittamista omiksi iloikseni ja luen (/luin) myös jonkun verran. Olen vaatefriikki (ja vaatefetissejäkin löytyy rekkalastillinen), joskaan se ei todellakaan näy aina omista vaatteistani, kiitos surkeiden shoppailutaitojeni, vaan enemmän tykkään tuijotella muiden pukeutumista. Muutenkin tuijottaminen ja haaveilu ovat ihania harrastuksia ja voinkin viettää onnellisena useitakin tunteja yksin jossain rautatieasemalla vain istuen ja ihmisiä katsoen.
Vihaan väkivaltaista ja uhoavaa käytöstä, sekä sitä, että ihmiset eivät itse ajattele, vaan noudattavat jotain typeriä fraaseja. Naisen pitää..., miehen pitää..., pojat ovat poikia, naisia ei saa lyödä, naisessa pitää olla jotain josta ottaa kiinni, jne jne. Miksi? Kyseenalaistakaa! Miettikää, mitä ne fraasit tarkoittavat. Kannatan tasa-arvoa, mutten kutsu itseäni feministiksi. Minua ärsyttää 99% tasa-arvokeskusteluista, koska ne muuttuvat tappeluiksi sukupuolten ja mielikuvitusolentojen välillä. "Ai, te miehet taas sitten teette XYZ". "Aijaa, no entä te naiset sitten, ABC". Ketkä miehet? Ketkä naiset? Hä!?? En suostu kokemaan mitään kollektiivista häpeää tai syyllisyyttä sukupuolestani, ihonväristäni, seksuaalisesta suuntautumisestani tai kansalaisuudestani.
Rakastan söpöyttä. Kauneus plaah, nätteys jee, söpöys iiiih! Tämä pätee niin söpöihin eläimiin kuin myös söpöihin ihmisiin. Rakastan myös epätäydellisiä ihmisiä, joita kohtaan myötäntuntoni herää. Rakastan (suomalaisittain) isojen kaupunkien keskustoja, mutta osaan nauttia myös luonnosta. Rakastan heittäytyä sohvalle syömään jäätelöä viltin alle.
Elämäni, ainakin tällä hetkellä, kiteytyy "meinaamiseen". Minulla on hirveästi hyviä ajatuksia päässä, asioita joita pitäisi tehdä, leffoja joita pitäisi nähdä, paikkoja missä pitäisi käydä ja suunnitelmia, mutta ne jäävät aina sille asteelle. Tarvitsen jonkun villitsemään minua, koska ylianalyyttisena ihmisenä en koskaan saa yksin mitään aikaiseksi, kun loputtomasti vatvon päässäni sitä asiaa. Pitäisikö lähteä? Pitäisikö jutella tuolle tytölle? Pitäisikö mennä katsomaan tämä uusin kauhuleffa? Pitäisikö ostaa kaulahuivi? Pitäisikö? Jos kukaan ei sano PITÄISI, ne jää tekemättä.
Naismakuni on laaja, muttei kaikkiruokainen. Kauniit trenditypyt eivät niin iske ja vaikka iskisivätkin, menen paniikkiin. Söpöt ja nätit enemmän makuani, enkä osaa päättää, onko laiha vai pullea kroppa parempi. Molempi hyvä. Vaatetyyli vaikuttaa melkein ulkonäköäkin enemmän, joskin senkin suhteen taas niin moni asia on hyvä. Gootti, rokki, ernu, prinsessa ja tavistyyli yhdessä tai erikseen toimivat ja Kari Byron / Tiktakin Mimmu / Milla Paloniemi -vaatetyylin edessä sulan kuin helposti sulava vaha kuuman lampun vieressä. Värikäs ja tyttömäinen tyyli on ihanaa, kuten myös lämpimän suloiset vaatteet, etenkin raidallisina. Nykyinen uuskasarityyli on ihaninta vuosikymmeniin (ja tämä selittääkin osin sen, miksi minä niin tykkään niitä ihmisiä tuijotella). Luonteeltaan tykkään pääosin samanlaisista ihmisistä kuin minä, joskin on vain plussaa, jos tyttö on hieman vasemmistolaisempi, hieman eläinrakkaampi, hieman pehmeämpiarvoinen ja hieman taiteellisempi kuin minä. Ääripää minkään asian suhteen, oli se sitten uskontoa, politiikkaa tai jonkun bändin fanitusta, ei viehätä.
Olen juuri eronnut pitkästä suhteesta, jonka takia en halua täysin ahdistaa seuranhakuani mihinkään muotiin. Pysyvää suhdetta vastaan ei ole mitään, mutta uudet kaveritkin kelpaavat.
