lambaada

Vain elämäähän tämä on, joskus ihanaa ja joskus ei niin ihanaa. Olen 7-vuotiaan tytön äiti ja ihmettelen monta elämän asiaa tällä hetkellä lapsen silmin. Pappina olen ollut 21v eli pappina oleminen on jotenkin luonnollinen osa omaa persoonaani. Nainenkin yritän ehtiä välillä olla. Tykkään aivan mielettömästi kissoista ja niitä muistuttavista autoista eli citikoista. Yksinhuoltaja äitinä oleminen on joskus vähän kiireistä. Varsinkin, kun innostun aina uusista työjutuista ja huomaan olevani vähän siellä täällä. Mutta ellen ole menossa jotakin uutta kohti, niin en osaa olla. Toisaalta nautittavia hetkiä ovat ne rauhalliset aamut, jolloin voi kulkea yöpaidassa ja sytyttää tulen takkaan ja siemailla mustaa teetä tulen liekkejä katsellen.