Lumentallaaja

Hei, olen 22-vuotias normaalivartaloinen ja ainakin omasta mielestäni täysipäinen sinkkukundi itäisestä Espoosta. Pidän huolta kropastani rääkkäämällä sitä säännöllisesti. Tällä hetkellä tyhmennän itseäni yliopistolla.

Mielestäni olen, pientä ystävällistä piikittelyä lukuun ottamatta, hyväntahtoinen ja toiset ihmiset huomioon ottava tyyppi. Jotkut ovat kehuneet (haukkuneet?) ikäistäni vanhemmaksi. Ainakin olen älykäs, henkisesti tasapainoinen, nokkela ja vaatimaton. Mielelläni juttelen filosofiaa ja politiikkaa ystävien seurassa yön halki. Ylipäänsä olen hemmetin iloinen ja elämääni tyytyväinen kaveri.

Tykkään kaikenlaisista seikkailuista ja yleensä innostun uusista ideoista. Esimerkiksi kesällä eräitä lempipuuhiani on pyöräillä kymmenen kilometriä satunnaiseen suuntaan, eksyä siellä ja suunnistaa auringon (tai tuurin) avulla takaisin kotia kohti, ottaen reissun aikana kuvia kaikesta kuvaamisen arvoisesta.

Kaikki pitävät musiikista ja niin minäkin! Olen tosin jämähtänyt enimmäkseen 60- ja 70-luvuille. Rock, heavy, blues ja jazz ovat yleisimmin kuuntelemani genret. Esimerkkeinä bändeistä, joista diggaan, voisi mainita vaikka Black Sabbath, Pink Floyd, Rainbow, Motörhead, Jethro Tull ja vanhat blues- ja jazzherrat mallia John Lee Hooker, John Coltrane, Miles Davis. Klassinen musiikki uppoaa myös!

Elokuvien suhteen olen kaikkiruokainen, poislukien Hollywoodin romanttiset komediat ja muut vastaavat. Hyvät, pahat ja rumat, Yksi lensi yli käenpesän, Mies vailla menneisyyttä ja Monty Pythonit kuuluvat kaikki lemppareihini.

Tietenkin hakemallani ihmisellä täytyy olla perus ihmismäiset piirteet kunnossa, eli hänen tulee olla rehellinen, luotettava ja lämminsydäminen. Näiden lisäksi en mielelläni aseta tiukkoja rajoitteita partnerin suhteen. Toki niitä loppupeleissä on, mutta ihmisen asettaminen johonkin kategoriaan tuntematta tätä ensin on omiaan karsimaan pois ihmisiä, joiden kanssa oikeasti tulisikin hyvin toimeen. Samaan henkeen väittäisin, että jahtaamalla vain samojen kiinnostusten perässä olevia ihmisiä astuu ohi koko parisuhteen ideasta. Ennemmin tutustuu vähän ja toteaa: "ei", kuin jättää miellyttävä ihminen ikuisesti tuntemattomaksi. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että sinun tulee olla sinut itsesi kanssa. Mukavampi jutella ihmiselle, joka ei jatkuvasti pelkää, mitä hänestä ajatellaan.