Suhteet

Isoveli vei aina siskonsa viikkorahat, ja isosisko innosti veljen syömään kuraa, toistuvasti. Suku on pahin. Mutta kuka voi enää kolmikymppisenä jakaa kanssasi muistoja lapsuuden lomista, isovanhemmista, perheen ensimmäisestä koirasta? Samat sisarukset, jotka murrosiässä lukivat päiväkirjaasi.

Suomalaisessa perheessä lapsella on keskimäärin yksi sisarus, jonka kanssa jakaa kasvun aika. Usein se ei ole kivutonta: tutkimusten mukaan pienten perheiden jälkikasvulla on enemmän keskinäisiä ongelmia kuin perheissä, joissa on paljon lapsia.

Sisarusten määrä vaikuttaa myös kehittyvään luonteeseen. Usein vanhin lapsi kantaa jo nuorena eniten vastuuta, siinä missä nuorinta siunataan pitkällä lapsuudella. Varjopuolena vanhimmasta voi tulla erittäin hallitseva. Nuorin tuntee itsensä ulkopuoliseksi jäädessään paitsi vanhempien tekemisistä. Siitä seuraa kapinointia. Keskimmäisen lapsen asema on vakain: hän kehittyy vain kilpailuhenkiseksi koittaessaan päihittää vuoroin nuorempia, vuoroin vanhempia sisaruksiaan.

Tutkijat väittävät, että vanhimman lapsen persoonallisuuteen kuuluu vastustaa uusia tieteellisiä ja poliittisia innovaatioita. Nuorimmalle on ominaista kannattaa niitä. Oletus perustuu siihen, että nuorimmaiset ovat avoimempia kokeilemaan uusia ratkaisuja.

Lapsuudessa omaksutut roolit säilyvät sisarusten välisissä suhteissa aikuisuudessakin, ellei niitä tietoisesti muuteta. Usein yhteydenpito perheenjäseniin vähenee nuoressa aikuisuudessa, kun oma polku löytyy. Keski-iän loppupuolella sisarukset löydetään uudelleen, jolloin tiiviit välit säilyvät kuolemaan saakka.

Jos säilyvät. Noin yhdellätoista prosentilla on aikuisena sisaruksiinsa vihamieliset välit. Toiselle yhdelletoista prosentille sisarukset ovat yhdentekeviä. Kolmannes pitää välejään heihin lojaaleina ja pitää säännöllisesti yhteyttä. Ja toiselle kolmannekselle sisarus on korvaamaton, paras ystävä!

Lukijat kertovat

”Minulla on vuotta nuorempi sisko ja olemme tapelleet koko ikämme niin kauan kuin jaksan muistaa. Vaikka olemme jo aikuisia voimme tavatessamme raapia toisiamme ja vetää hiuksista. Vanhempiemme mielestä se on outoa ja ehkä huvittavaakin. Siskomme kanssa emme pidä sitä minään. Näin me puramme aggressioitamme. Jälkeenpäin pyydämme tietysti anteeksi ja olemme taas hyviä ystäviä.”
Leena, 22 vuotta

”Olen huomannut, että ihminen usein kohtelee tyttö-/poikaystäväänsä samalla tavalla kuin sisaruksiaan. Se ei näy suhteen alkuvaiheessa. Seurustelin pojan kanssa, joka kohteli sisartaan hyvin alentavasti. Minäkin sain lopulta kuulla herjauksia ja kokea läimäyksiä.”
Anna, 21 vuotta

”Edustamme siskoni kanssa ”paita ja perse”-osastoa. Ikäeroa on viisi vuotta, mutta yhtä hölmöjä taidetaan olla. Ei pelkoa, että isosisko vahtisi liikaa pikkusiskon toilailuja ja moralisoisi. Baareissa pörrätään aina poikkeuksetta yhdessä ja hauskaahan meillä on. Jos siskosta ei kuulu päivään pihaustakaan, voin vähän huolestua. Missä sisko, siellä minä. Jotkut kummastelevat asetelmaa, mutta niille me näytämme kieltä.”
Minde, 20 vuotta

”Olen vanhin neljästä lapsesta, ja välillä tuntuu, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin kippura isovarvas. Yksi on ajattelija, toinen äkäpussi, kolmas peluri ja neljäs taiteilija. Ja kuitenkaan maailmassa ei ole ketään niin läheisiä ihmisiä kuin sisarukset.”
Nainen, 22 vuotta

”Kaksi itseäni vanhempaa veljeäni ovat parhaat ystäväni. Päivittäin yhteydessä, eikä aina muista, että nehän ovat samat räkänokat, jotka 15 vuotta sitten sitoivat mut sängynjalkaan ja syöttivät hikisiä sukkia... Niitä olen ekana baariin vonkumassa, ja miehenikin löysin heidän kaveripiiristään. Aika velikultia...”
Nainen, 20 vuotta

”Sisareni on sekä paras ystäväni että pahin viholliseni. Kerromme lähes kaikki jutut toisillemme ja olemme toistemme seurassa päivittäin. Olemme hyvin samantyyppisiä, se on osaksi varmaan minun aikaansaannostani, olen tiedostamattani vaikuttanut pikkusisareeni, joka on pienestä asti ihannoinut minua. Se on varsin imartelevaa. Mutta asioilla on kaksi puolta. Hän samastuu minuun liikaa ja haluaa samoja asioita ja miehiä kuin minä. Viime keväänä hän sekoili exäni kanssa ja se satutti minua. Vaikka olen antanut siskolleni anteeksi tapaus kalvaa sisimmassäni.”
Nainen, 18 vuotta

”Olen kuopuksena aina ollut hyljeksitty, isosisarukseni ovat kaikin mahdollisin tavoin yrittäneet tehdä elämästäni helvetin ja jättäneet minut kaiken ulkopuolelle. Nyt kun molemmat ovat muuttaneet pois kotoa, saan vihdoinkin elää normaalisti ilman kiusaamista.”
Cordelia, 16 vuotta

”Siskoni vei avomieheni, elämäni rakkauden. Hän väittää olevansa syytön, ja olemme edelleen hyvissä väleissä. En tiedä miksi. Toisinaan han sanoo ex-miehestäni asioita, jotka saavat minut toivomaan että voisin tappaa kieron siskoni jäämättä siitä koskaan kiinni.”
Elinkautinen, 23 vuotta

”Nuorempana kuusi vuotta vanhempi siskoni oli kuin pahin painajainen, hän pisti minut laihduttamaan erilaisilla keinoilla, kuten juoksemalla autoa ympäri. Sänkyni yläpuolelle ilmestyi kortteja, joissa luki lihasten tulevan ja menevän mutta ihran olevan ikuista. Välimme eivät olleet kovinkaan hyvät, ennen kuin hän muutti pois kotoa. Nykyään siskoni on paras ystäväni, minäkin olen jo normaalipainoinen..:)”
Nainen, 18 vuotta

TJEU (tsekkaa jos et usko)

Kirja: Pikku naisia
Viiden siskoksen suloinen kasvutarina. Myös elokuvana.

Sarja: Siskoni on noita
Fantasiasarjassa kolmen siskon taikavoimat ovat parhaimmillaan yhdessä käytettyinä. Sisaruus yhdistää ja vahvistaa.

Näytelmä: Seitsemän veljestä
Seitsemän erilaista suomalaista miestä kasvavat vanhan ajan Nurmijärvellä.

Biisi: Anssi Kela, Laulu kahdesta sisaresta
”Toisen kanssa lensin taivaisiin – toinen mukanaan veti mut helvettiin.” Hyvä ja paha samasta perheestä.

Suuret sisarukset

Jackson five
Isä pisti lapset laulamaan. Janet ja Michael löysivät lapsuudestaan tuottoisan ammatin.

Kain ja Aabel:
Ensimmäinen veljestarina. Ja kas kuinka siinä kävikään?

Paasilinnat:
Arto, Erno, Reino. Kirjailija, poliitikko ja pääjohtaja. Tästä ovat vanhemmat ylpeitä.

Kuuma kysymys: Ovatko ainoat lapset hemmoteltuja tai pikkuvanhoja?

Asiantuntijoiden mukaan ainoat lapset ovat taipuvaisia aikuismaiseen kielenkäyttöön jo nuorina. Lisäksi he hakeutuvat aikuisten seuraan. Mutta entä vanhempana?

”Voi olla, että ainokaisista kasvaa hiukan erilaisia, koska he ovat olleet vanhempiensa huomion keskipisteinä”, toteaa Tampereen yliopiston psykologian dosentti, professori Pirkko Nieminen. ”Mutta se riippuu kasvatuksesta.”

”Nykyään ainoan lapsen kasvatus ei ole niin suuri ongelma kuin ennen, koska lapset luovat sosiaalisia suhteita jo tarhassa. Keskeisempänä pidetään sitä, kuinka lapsi kasvatetaan. Eli tarjotaanko hänelle haasteita ja virikkeitä”, tarkentaa Nieminen.