Suhteet

Usko, (toivo) ja rakkaus

Puolet suomalaisista uskoo kristinuskon Jumalaan, mutta suomalaiset tunnetaan maltillisina uskojina. Usko saattaa lujittaa parisuhdetta päätellen ainakin siitä, että joka kymmenes uskovainen pitää avioeroa aina hyväksyttävänä, kun ateisteista avioeron hyväksyy aina joka kolmas.

Mutta kun usko on tosi kova, se ei välttämättä jätä sijaa parisuhteelle. "Seurustelimme yhteensä kaksi vuotta, josta suurimman osan kihlautuneina", kertoo Liisa, 23 vuotta. Hän tapasi poikaystävänsä Pepen chatissa 20-vuotiaana. Pepelle kristinusko siirtyi jo äidinmaidossa, vahvistuen vuosien varrella. Liisalle uskonasiat ovat yhdentekeviä.

"Aluksi seurustelumme oli loistavaa, kuten alkuhuumassa aina. Kummallakaan ei ollut ongelmia toisen hengenasioiden suhteen. Pepen uskovien kaverien kesken oli kyllä asennetta väärä tyttö, syntinen avoliitto."

Liisa liittyi rakkaansa seuraan hänen vieraillessaan uskonnollisissa tilaisuuksissa. Hän muistelee, kuinka tapaamisissa muistettiin lopuksi aina rukoilla, että kaikki löytäisivät Jumalan. Suoraa painostusta Liisa tuntee kokeneensa kuitenkin "vain parilta" Pepen kaverilta.

Puolen vuoden seurustelun jälkeen Liisa ja Pepe kihlautuivat. Molemmille tuntui luonnolliselta, että kihlaus on lupaus avioliitosta, ja vihkiäisiä suunniteltiinkin.

"Pian kihlauksen jälkeen Pepellä oli kavereidensa kanssa palaveri, jossa hän päätti, että esiaviollinen seksi saa jäädä. Huusin hulluna, että kuinka hän voi tehdä yksin molempia koskevan ratkaisun. Taisin pitää viikon mykkäkouluakin."

Liisa ja Pepe seurustelivat yhteensä puolitoista vuotta ilman seksuaalista kanssakäymistä. Kanssakäyminen käsitti kaiken paitsi halailun, sillä Pepe ei tahtonut edes pitkillä suudelmilla ottaa riskejä, jotka olisivat saattaneet johtaa päätöksen lipsumiseen.

"Seksin päättyminen oli todella kova pala", Liisa toteaa.

"Olo oli kuin kämppäkavereilla, menimme nukkumaankin eri aikaan."

"Päätös seksittömyydestä söi pahasti naisellisuuttani. Itsetuntoni laski läheisyyden puuttesta ja lihoinkin tuona aikana varmaan kymmenen kiloa. Yhtenä iltana sitten ilmoitin, etten ole onnellinen. Eikä ollut Pepekään."

"Ennen Pepen päätöstä seksielämämme oli onnellista, harrastimme sitä säännöllisesti. Jos hän olisi edes tehnyt päätöksensä heti seurustelun alussa, se olisi ollut helpompi hyväksyä. Minua loukkasi hirveästi se, että hän päätti asiasta yksin."

Entäpä ryhmäpainostus, jota uskovien kesken esiintyy?

"Pari hänen kaveriaan varmasti vaikuttivat ratkaisuun. Pepe oli itsekin harkinnut asiaa ehkä pitäisi -tasolla, mutta uskon että kaveripiirillä oli merkitystä."

Liisan ystävien asennoitumiseen Pepen vakaumus ei vaikuttanut, mutta seksin loppumisesta Liisa ei pystynyt puhumaan kavereilleen ensimmäiseen vuoteen.

"Kun lopulta sain kerrottua yhdelle tilanteestamme, oli tietysti helpompaa kertoa toisillekin. Pepen ratkaisua ihmettelivät jopa lestadiolaiset ystäväni. Äidilleni en ole pystynyt kertomaan vieläkään, vaikka erostakin on jo vuosi."

Liisa toteaa painokkaasti, että kristillisyydellä oli hänen mielestään suuri vaikutus hänen ja Pepen suhteen tuhoutumiseen.

"Uskon merkitys on parisuhteelle dramaattisempi kuin kaverisuhteelle. Kokemus kasvatti minua ihmisenä, mutta toista kertaa en silti uskovan miehen kanssa suhteeseen ryhdy!"

Lähteet: Harri Heino: Mihin Suomi tänään uskoo.

Kuuma kysymys: Alistaako uskonto naisia?

"Kyllä ja ei", vastaa uskontotieteen laitoksen tutkija tohtori Helena Helve.

"Uskonnot ovat kulttuurisidonnaisia. Suuret vanhat uskonnot kuten kristinusko ja islamilaisuus ovat olleet hyvin patriarkaalisia. Kulttuuri ja uskonto ovat myös vallankäyttöä. Uudet ideologiat tuovat uusia uskontoja. Pienet uudet uskonnot murtavat vanhoja sääntöjä.»

Esimerkiksi wicca-uskonnossa on naisjumalia.

«Kulttuuri muuttuu kuitenkin hitaasti.»

Samoin vanhat perinteiset uskonnot.

Kuukauden vinkki: Onko hän uskonnon uhri?

Jos läheisen uskonnollisuus epäilyttää, Uskontojen uhrien tuki ry:n kotisivut tarjoavat testin, joka selvittää onko ystäväsi tai sinä uskonnon uhrilammas. Kuudentoista kohdan luettelo kehottaa arvoimaan kohtia asteikolla 1-5. Mitä korkeampi luku, sitä vaarallisempi uskonnollinen toiminta on kyseessä.

Sisäinen kontrolli: Miten paljon järjestö määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista? Kuinka tilivelvollinen jäsen on tekemisistään itseään ylemmille?

Peiteryhmät: Kuinka suuri määrä järjestöllä on sen määräysvaltaan kuuluvia ryhmiä, joiden nimi on eri, esimerkiksi peiteyhtiöitä, joiden tarkoitus on taloudellinen tuotto?

Ihmissuhteiden rajoittaminen: Kohdistuuko jäseneen painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura?

Koko lista osoitteessa www.uskontojenuhrientuki.fi

TJEU (Tsekkaa jos et usko)

Kirja: Raamattu
Maailman luetuin kirja on avain kymmeniin uskonnollisiin liikkeisiin. Raamatun tulkinta on se, mikä erottaa Jehovan todistajat, peruskristityt, tiedemiehet ja maailmanlopun lahkolaiset toisistaan.

Elokuva: Larry Flynt
Pornomoguli Larry Flynt löytää itselleen vaikutusvaltaisen tukijan presidentin sisaresta, joka on syvä julkikristitty. Hurahtaapa Flynt itsekin siinä sivussa kasteeseen. Ja vaimoa Altheaa raivostuttaa.

Sarja: Kylmä rinki
Vankilan laboratoriomaisessa ilmapiirissä Said-nimisen imaamin vakaa islamilaisuus aiheuttaa vuoroin ristiriitoja, vuoroin lievittää tulehtuneita ihmissuhteita. Sarja palaa Nelosen ohjelmistoon syksyllä.

Lukijat kertovat

"Tulin uskoon 17-vuotiaana. En käynyt töissä tai bailaamassa sapattina, en harrastanut seksiä ja noudatin muutoinkin tarkasti Raamatun antamia ohjeita. Muutama vuosi kului, kunnes huomasin, kuinka ulkokultaista ja hurskastelevaa touhu seurakunnassa pahimmillaan oli. Kyllästyin lopulta, erosin, enkä nykyisin ole enää missään tekemisissä entisen elämäni kanssa. Vanhat ystävät ovat pysyneet koko ajan."
Nainen, 22 vuotta

"Ystävästäni tuli Jehovan todistaja. Ystävyyssuhteemme on pysynyt, mutta hieman muuttunut. Emme asu samalla paikkakunnalla, joten kirjoittelemme toisillemme. Ärsyttää, kun hän (kielloistani huolimatta) lähettää kirjeidensä mukana uskontoonsa kuuluvia lappusia."
Nainen, 22 vuotta

"Ystäväni lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja löysi sieltä uuden uskonnon ja samaan lahkoon kuuluvan miehen. Emme ole enää ystäviä. Kuinka sitä voisi olla jonkun kanssa, kun toinen vaan kirjoittaa Jumalasta ja rukousvastauksista? Ystäväni yrittää tosissaan käännyttää minua. Olen ihmetellyt pääni puhki, miten ystäväni saattoi seota noin fundamentalistiseen ja vanhoilliseen uskoon."
Nainen, 26 vuotta

"Sain uskon kautta paljon uusia ystäviä. Hylkäsin toki lapsuudenystäväni ja vanhempani - sehän kuului asiaan. Taisin saarnatakin ja yrittää käännyttää heitä. Reilu vuosikymmen myöhemmin uskonnon hylättyäni menetin taas kaikki uskovaiset ystävät."
Mies, 33 vuotta

"Hyvä ystäväni hurahti Jeesukseen ja sen jälkeen hän päätti siunata kaiken, mitä eteen tulikaan. Siinä oli sitten kiva leffajonossa odotella, että hän sai korkeimmalta siunauksen ja luvan katsoa elokuvaa."
Nainen, 23 vuotta

5 kommenttia

sarandon

8.8.2002 18:05

Ihmettelen ko.artikkelin henkilöitä kun alkoivat seurustella, jos oli jo niin erilaiset arvomaailmat... itse olen uskossa ja siksi osaan myös tehdä selväksi, jos tapaan jonkun jolla on liian erilainen arvomaailma... miksi aina ihmetellään ja parjataan uskovaisia? tai onko se enää mikään ihme, tässä arvottomassa maailmassa...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

e.n.e.

3.12.2002 00:55

ihmettyttää? Mitä oikin ajattelet. Haluan kaikkea, mutta enitten rakkautta.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

e.n.e.

3.12.2002 00:57

ihmettyttää? Mitä oikein ajattelet. Haluan kaikkea, mutta enitten rakkautta.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

1337

25.7.2004 16:19

Niin sitä taas paasataan, kuinka kaikenlaiset "vanhoilliset" ja arvomaailmaltaan keskiajalta olevat uskontokunnat turmelevat sitä sun tätä, ja samalla itse lajitellaan 1800-luvun rotuoppikirjojen malliin ihmisiä kategorioihin. Kyseessä siis perinteinen uskova - ei-uskova -asetelma. Huhhuh.

Itseäni on lapsesta saakka kiehtonut kulttuurit ja filosofia, osaltaan myös teologia. Kasvaessani nimikristillisessä perheessä kirkossa käytiin hautajaisissa ja jouluisin, jos silloinkaan. Perinteiset rippikoulurituaalit suoritettuani, koin asioita, joita en voi selittää enkä perustella, mutta niiden seuraukset ovat selvät. Sen sijaan, että olisin jäänyt yltiöauktoritaarisen ev.lut. -seurakunnan piiriin, rupesimme (kokoajan laajenevan) kaveripiirin kanssa tutkimaan Raamattua ja aihetta sivuavia teoksia. Koska näkemyksemme, mikä tuossa "piirissämme" muodostui, oli niin erilainen kuin kaikilla valtavirran uskonnoilla, vierailut seurakunnan tilaisuuksissa jäivät harvoiksi, vaikkakin säännöllisiksi. Kaveripiiristä löytyy niin mormoneja, lestadiolaisia kuin jehovantodistajiakin, ja kaikkea on yritetty nähdä eri kantilta ja ymmärtää, mahdollisuuksien rajoissa.

Se, mitä yritän selittää, on uskonnon ja uskon ero. Ei minun uskoni kuulu muille, vaikka se heihin vaikuttaakin. Vaikka ei olekaan mitenkään mediaseksikästä välittää lähimmäisistä (tylsäähän se, eikö?) ja kaiken pitäisi tuottaa vain maksimaalista hyvää itselle, uskon vakaasti, että se on hyvää ja oikeaa. Joskus ihmiset kysyvät, miksi teen jotain epäitsekästä, ja vastaan heille rehellisesti. Kyseessä on monesti ihan arkipäiväiset asiat. Joka väittää itseään kristityksi, ja kiertää tyrkyttämässä omaa uskoaan pitämättä huolta omista tekemisistään, ei ole silmissäni mikään todellinen Jeesuksen seuraaja. Ei tarvitse käydä yliopistoja ymmärtääkseen sitä, siihen riittää muutama sana: rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi, ja Jumalaa senkin yli. Voiko joku väittää, ettei muista huolta pitävä tee maailmaa paremmaksi, edes pieneltä osalta?

Tyttöystäväni kanssa päädyimme ei-seksiä-ennen-avioliittoa -ratkaisuun. Se oli pitkän pohdinnan tulos, eikä siinä ollut kovinkaan paljon uskon/uskonnon vaikutusta mukana. Avioliittokaan ei tuossa merkitse mitään kirkkohäitä eikä naimisiin meneminen papin aamenta, vaan kyseessä on päätös, joka tehdään sitten kun koemme olevamme tarpeeksi kypsiä. Koska rakastan tyttöystävääni, koen, että seksuaalisuuttani haluan jakaa vain hänen kanssaan, eikä minulla sen puoleen ole tarvettakaan muuhun. Vaikka olemme seurustelleet jo pari vuotta, ei minkäänlaisesta avioliitosta ole päätetty, nautimme yhdessäolosta ja nuoruudesta, käymme pitkiä keskusteluja ja pidämme hauskaa myös porukalla.

Asennevammaisia löytyy niin uskovien kuin ei-uskovienkin puolelta, kysymys kuuluukin: miksi ihmiset pitää aina survoa väkisin joihinkin stereotyyppisiin ryhmiin? Eikö heitä voisi edes yrittää ymmärtää yksilöinä?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Loppo

24.8.2004 14:25

Nämä ihmiset on selvästi pettyny ihmisiin. Ihmiset tekee virheitä mutta Jumala ei.
Jos on kiinnostunu ja haluaa elää Jumalan tahdossa niin ei tarvi miettiä mikä on oikein ja mikä väärin. Muistakaa ihmiset kuitenkin se, että ihmisiin pettyy mutta Jumalaan ei!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi