“‘Hyvä naiseksi’ ei tunnu hyvältä palautteelta. Mä vastaan siihen, että kiitos, mut en oikeesti ota sitä hyvällä. Mä oon muutenkin hyvä kuin vain naisena”, kertoo Mercedes Bentso Hyvä Verse - Suomiräpin naiset -kirjassa.
Suomiräp lähentelee jo neljänkymmenen vuoden ikää. Ensimmäinen levytys kuultiin muun muassa Radio Helsingistä tutulta Jyrki Jantuselta aka Njassalta vuonna 1983. Englanninkielinen I’m Young, Beautiful and Natural -biisi polkaisi räpin tekemisen käyntiin hitaasti mutta varmasti.
2000-luvulla homma alkoi kasvaa. Esimerkiksi Fintelligensin ja Avaimen myötä suomiräp asteli valtavirtaan ja radioaalloille. Fintelligens teki räpistä kaupallisesti kiinnostavaa, kun taas Avain otti vasemmistolyriikoillaan poliittisesti kantaa.
Lue myös: Lepakosta Flow'hun, Njassasta Cheekiin - suomalaisen hip hopin lyhyt oppimäärä
Nykyisin räp on globaalisti isoin genre, ja näin on myös kotimaassa. Vaikka räppiä on tehty Suomessakin jo verrattain pitkään, ovat kentän naiset vielä marginaalissa. Isolle yleisölle tunnettuja nimiä ovat olleet muun muassa Mariska ja Sini Sabotage.
Tammikuussa ilmestynyt, toimittaja Heini Strandin haastatteluteos Hyvä Verse kokoaa yhteen 27 suomalaisen “naisräppärin” ajatukset. Kertonee jotakin skenestä, kun sukupuolen määrittelylle tässä yhteydessä on edelleen tarvetta.
Räpskene on ollut pitkään miesten temmellyskenttä, ja siitä kertovat usein maskuliiniset ja seksistiset sanoitukset. Hyvä Verse -kirjassa naiset kertovat, kuinka asenteet naisräppäriä kohtaan näkyvät.
Viimeinen naula sukupuolittuneeseen arkkiin
“Kirja on tehty siksi, että nämä räppärit pääsevät ääneen, ja pääsevät kertomaan suhteestaan tekemäänsä räppiin. Mikä heitä on alunperin hip hopissa viehättänyt? Haastatteluja tehdessä huomasin, että kukaan ei ollut kysynyt heiltä. Tämä on tärkeä väylä päästää heidät ääneen,” kertoo Strand kirjasta järjestetyssä paneelikeskustelutilaisuudessa Kallion kirjastolla.
Kirjassa artistit kertovat esteistä matkalla menestykseen sekä negatiivisten trollien palautteesta. Monia on luultu keikoilla esimerkiksi bändäreiksi tai toisen artistin tyttöystäväksi. Myös verrattain tuore nimi Etta kertoi Ylen haastattelussa, että naisena räpkentällä on haastavaa ja töitä joutuu tekemään paljon kovemmin.
“Yleensä se itsensä mieltäminen tekijäksi tai räppäriksi on naisena hankalampaa genressä olevien kliseiden vuoksi. Mon-Salan Nora sanoo kirjassa, että hyvä räppäri rakentuu hyvän jäbän alle. Sitä työtä täytyy tehdä enemmän kuin ihmisen, jonka oletetaan automaattisesti pystyvän siihen”, Strand sanoo.
Strand itse kokee aiheen hankalaksi ja rasittavaksikin. Häntä turhauttaa, että kukaan ei ole aiemmin antanut ääntä naisräppäreille. Siksi hän päätti tehdä sen itse.
“Mä toivon, että tämä oon viimeinen naula siihen sukupuolitettuun arkkiin, ja että kirjasta välittyy tekijöiden moniäänisyys. Ei ole mitään syytä käsitellä heitä yhtenä massana”, Strand sanoo.