Vastaa viestiin

Osallistu keskusteluun vastaamalla viestiin.

  • Amoria

    21.12.2011 11:22

    > Ongelmani on parisuhteeni, avopuolisoni kanssa olemme muuttaneet
    > erilleen tässä 1.12. mutta ero on ollut vireillä jo
    > pitempään. Jonkinnäköisen tauon pidimme jo viime vuonna ja tauko
    > helpotti, mutta osittain samojen syiden takia olemme taas erossa.
    > Meillä on lapsia, joiden takia haluaisin jatkaa, mutta jos ei muuta
    > syytä tunnu olevan en parisuhteessa jaksa. Olen hyvin allapäin
    > yhdessäollessamme, eikä intoa tunnu riittävän yhtään mihinkään, myös
    > lapset kärsivät.
    >
    > Tässä jokunen syy eroomme: Puolisoni ei jaksa päivällä auttaa (joskus
    > kyllä, mutta harvoin), on jäänyt työttömäksi ja on päivät pitkät vain
    > kotona, eikä jaksa herätä aamuisin. Hän menee silloin tällöin ystävänsä
    > kanssa viettämään aikaa, mutta jos minä haluaisin, siitä tulee ongelma
    > ja hän kääntää sen jotenkin aina minun syyksi. Jos hän on mielestäni
    > tehnyt jotain väärin, hän saa minut tässäkin käännettyä syntipukiksi,
    > meillä rakentavaa riitelyä ei siis ole olemassakaan.
    >
    > Nyt kun olen yksin lasten kanssa olen astetta iloisempi, mutta olen
    > allapäin siitä että jouduin jättää rakkaan ihmisen, jolla tukiverkosto
    > on huono. Ei tee mieli syödä, nukkumaan alkaminen on hankalaa, heräilen
    > öisin, itken jatkuvasti. Eromme jälkeen hän on luvannut lähes kuun ja
    > tähdet taivaalta, mutta näin on ollut ennenkin. Meneekö tämä ohi? Mitä
    > minun pitäisi tehdä? Onko ratkaisuni oikea ja miten minun pitäisi tämä
    > hänelle selittää?
    >

Vastauksia

  • amoria21.12.2011 11:24>Hyvä ystävä

    Hyvä, että jaksoit alakuloisuutesi keskeltä kirjoittaa. Olet
    ristiriitaisessa tilanteessa. Yhteinen elämänne on joutunut umpikujaan ja
    sitä on ollut mahdoton jatkaa saman katon alla. Se, että palasitten
    kesäisen eron jälkeen yhteen, kertoo, että te välitätte toisistanne ja
    periaatteessa haluaisitte elää yhdessä. Viestistäsi ymmärsin, että se on
    molempien toive. Mutta, mutta.

    Koet, että jäät liian yksin hoitamaan kotia. Et tule kuulluksi eikä
    toiveitasi oteta todesta. Tällä hetkellä voit huonosti, murehdit ja
    itket. Näinkään ei ole hyvä olla.
    Ette voi kuitenkaan palata entisenlaiseen elämään. Sen tien kuljitte jo
    loppuun palatessanne yhteen. Joku muutos pitää tapahtua, että yhteinen
    elämä muuttuu YHTEISEKSI elämäksi. "Mies on luvannut lähes kuun ja tähdet
    taivaalta". Miehesi on tosissaan, mutta aikaisemmat kokemuksesi saavat
    sinut epäilemään unohtuvatko lupaukset arjen palattua.

    Voisitte käydä
    keskustelua aiheista; mitä sinä odotat kumppaniltasi? Millainen on hyvä
    rakkaussuhde? Mitä itse olet valmis tekemään parisuhteenne parantamiseksi?
    Minkä asioiden pitää muuttua, jotta jaksaisitte elää yhdessä?
    Mitä voisitte nyt tehdä eri tavalla kuin viimeksi yhteen muuttaessanne?
    Kävittekö silloin keskusteluja jonkun ulkopuolisen, esim. ammatti-ihmisen
    kanssa. Ulkopuolinen voi auttaa löytämään uusia näkökulmia. Teidän on hyvä
    tehdä sopimuksia uuden elämänne pelisäännöistä. Ammatti-ihminen voi ohjata
    teille myös rakentavan riitelyn aakkosia. Mm. kirkon perheasiain
    neuvottelukeskukset tarjoavat tällaista keskusteluapua.

    Kutsut miestäsi rakkaaksi ihmiseksi. Se kuulosti kauniilta. Et sanoisi
    noin, ellei teillä olisi keskenänne vahvaa sidettä. Voisitteko antaa
    toisillenne joululahjan ja kertoa, mihin aikanaan olette rakastuneet
    toinen toisissanne? Voisitte miettiä myös, mitä sellaista hyvää teidän
    yhteisessä elämässänne on ollut, minkä toivoisitte jatkuvan.

    Hyvää joulua sinulle, lapsillesi ja lasten isälle. Teille kaikille.

    Saara
    perheneuvoja

Vastaa