Here I Am

Tervetuloa Here I Am -yhteisöön!

Kutsu ystäväsi mukaan yhteisöön!

Yhteisön jäsenet

Yhteisöön liitettyjä kuvia

Yhteisöön liitettyjä videoita

Viimeisimmät keskustelunavaukset

• just_lovely

  25.7.2008 11:55

  Juup. Tässä tätä.
  Muksuna hiihtoa, ei mitenkään vakavamielisesti, mutta elävänä muistuu mieleeen 40km hiihtolenkki jotain 11-vuotiaana Ylläksellä...pikkutyttö oli aika loppu :)
  Vanhemmat on pitäny huolen, että liikuntaa on tullut, jos ei muuten niin leikin varjolla.
  Vaellus on hottia hyvässä seurassa. Muutenkin metsässä ja luonnossa liikkuminen.
  Sit hankin rullat ja maailma aukes taas uudella tavalla, se oli siistii ja on sitä edelleen...
  Oli mulla tottakai välissä aika jolloin ei kiinnostanu mikään, ainakaan liikunta, siinähän tulee hiki ja kaikkee :)(TEINI)
  On tullut harrastettuu salireenailua(tää meni jo jossain vaiheessa ihan liiottelun puolelle:)), kuntonyrkkeilyä, krav magaa ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä olen alottanut helpon ja ihanaisen juoksuharrastuksen. Mikä parasta, nyt on koirakin opetettu siihen niin voi pk:t hölkötellä hukan kanssa :):)
  Jos sitä joskus vaikka maratonille...tai sit jos aloittas siitä puolikkaasta :)

  Vastaa

• Nike_Here_I_Am

  3.3.2008 11:58

  “Minua on aina kiinnostanut se, että mieli ja keho laitetaan samaan treeniin. Ensimmäisellä joogatunnilla paloi kynttilä, sali oli rauhallinen ja lämmin. Kuin olisi astunut pyhättöön.”
  
  "Joogan aloitin kaksi vuotta sitten ja harjoittelen 3-4 kertaa viikossa."
  
  ”Yritän varata aamulla kaksi tuntia aikaa, kiireessä teen harjoituksen tunnissa. Harjoituksen jälkeen on koko päivän rauhallisempi ja tehokkaampi.”
  
  "Paras asia, jonka olen joogasta oppinut on nöyryys. Kehoa ei voi pakottaa, joten itsensä pitää oppia hyväksymään sellaisena kuin on."
  
  ”Kerran treeneissä mietin, että pitäisi hommata uusi joogamatto ja rämähdin saman tien alas asennosta. Pystyn ennen keikkaa rauhoittumaan hälinässäkin. Jotkut joogagurut pystyvät säätelemään sydämenlyöntejään hengityksen avulla.”
  
  Ylös sohvalta -vinkki: ”Laita lempimusiikkia soimaan ja lähde ulos kävelemään. Kuvittele olevasi maailman siistein tyyppi. Lenkki pitenee huomaamatta.”
  
  Joogaaja Chisu, 25 v

  Vastaa

• Nike_Here_I_Am

  3.3.2008 11:58

  “Kävin tammikuussa pelaamassa Thaimaassa ja löin rautaysillä melkein täydellisen par kolmen. Pallo putosi kymmenen sentin päähän reiästä. Melkein harmitti, etten saanut sitä kerralla sisään.”
  
  "Olen pelannut golfia kolme vuotta. Poikaystäväni toimi alunperin innostajana ja nyt lajista on tullut yhteinen. Meidät näkee kesäisin viheriöllä Vihti Golf Centerissä lähes joka viikonloppu. Olen harrastanut pallopelejä koko elämäni, joten golf tuntui helpolta."
  
  “Olen pelannut jalkapalloa, sählyä, rugbyä, koripalloa ja tennistä. Voitin 12-vuotiaana tenniksessä Suomen mestaruuden, mutten koskaan jatkanut ammattilaiseksi. Pelaan edelleen myös jalkapalloa.”
  
  "Golfista olen niin innostunut, että tein siitä graduni Hankenille. Tasoitukseni on 22 ja ennätys 18-reiällä on 89 lyöntiä. Maailman huiput pelaavat radan läpi 64 lyönnillä."
  
  Ylös sohvalta -vinkki: Golfissa ikä tai kunto ei ole este.
  
  Golffari Katariina, 26 v

  Vastaa

• Nike_Here_I_Am

  3.3.2008 11:58

  “Olen lasketellut viisivuotiaasta asti, mutta ensimmäisellä kerralla laudan kanssa takapuoli oli kipeänä ja polvet mustelmilla. Kaaduin joka laskulla.”
  
  "Olen lumilautaillut kymmenen vuotta. Vuosien aikana olen saanut innostettua mäkeen myös seitsemän ystävääni, joista yksi on siskoni. Nyt käännytysvuorossa on avomies."
  
  “Olin juuri viikon Levillä laskemassa kavereiden kanssa. Olin maassa kun tulin takaisin etelään ja täällä ei ole lunta.”
  
  "Tänä talvena en ole käynyt naarmuttamassa laudan pohjaa Etelä-Suomen laskettelukeskuksissa. Aiempina vuosina minut löysi mäestä lähes joka viikonloppu."
  
  “Meillä oli ennen 20 hengen porukka, jonka kanssa käytiin Pyhällä kerran talvessa. Parasta on se, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja jos on sinkku, niin laskuseuran löytäminen ei ole vaikeaa.”
  
  Ylös sohvalta -vinkki: ”Pulkkamäki, kun vaan olisi lunta. Saa raitista ilmaa ja se on hauskaa.”
  
  Lumilautailija Heidi, 26 v

  Vastaa

• Nike_Here_I_Am

  3.3.2008 11:57

  “Menin nelivuotiaana Espoon Jäätaitureiden luistelukouluun isosiskon perässä. Siitä lähtien olen aina mennyt mielelläni hallille.”
  
  "Voitin Zagrebissa EM-pronssia taitoluistelussa. Treenaan kahdeksan kertaa viikossa: kolme kertaa aamujäällä ja viisi illalla, joten viikkoon jää yksi vapaapäivä. Yhteensä tunteja kuluu noin 17, joista kymmenen jäällä ja loput mm. baletissa ja kuntosalilla."
  
  "10-vuotiaana minut valittiin Projekti 2000 -ryhmään, jossa mukana oli lahjakkaita nuoria. Ensimmäiset kolmoishypyt opin 11-12 vuotiaana."
  
  “Kun opin ensimmäiset hypyt ymmärsin, että minulla on lahjoja. Parhaiten muistan ensimmäisen kaksoisakselin. Sitä oli jahkattu jo satoja kertoja ja lopulta se tuli kuin melkein vahingossa.”
  
  Ylös sohvalta -vinkki: Mieti millainen olo urheilusuorituksen jälkeen on. Jo sen fiiliksen takia kannattaa nähdä vaivaa.
  
  Taitoluistelija Laura, 19 v

  Vastaa

• tintti2

  3.3.2008 02:36

  voiko tarinaa kertoa luottamuksella,muille paljastamatta mutta osallistumalla kilpailuun?jollei niin on se niin väärin...

  Vastaa

• sepi80

  23.2.2008 10:50

  Kuntosali elämäntapana
  
  Minun urheilullisena intohimonani on kuntosaliurheilu ja sen myötä terveellisen elämäntavan noudattaminen yleensäkin. Innostuin lukioaikoinani vapaatunneilla ensimmäistä kertaa käymään salilla ja olen siitä edelleenkin tyytyväinen. Vaihtoehtona olisi ollut istua tunnit tietokoneen ääressä huonoryhtisenä tunkkaisen tietokoneluokan uuvuttamana.
  
  Punttien kanssa kolistelu voi kuulostaa tylsältä ja yksitoikkoiselta, ja periaatteessa se moneen muuhun urheilulajiin verrattuna sitä onkin. Mutta tylsyyden korvaa kerta kerralta toistuva itsensä voittamisen tunne, kun olet pitkän työpäivän jälkeen saanut raahattua itsesi salille ja tehnyt kovan treenin lomassa ehkä jopa pari omaa ennätystäsi jossakin liikkeessä. Ja jos kipinä on puraissut kunnolla, treenistä todella nauttii, eikä se tunnu ollenkaan pakkopullalta. Salin oven sulkeutuessa selän takana on pää nollautunut kaikista työkiireistä ja stressistä ja kotiin voi ajella tyytyväisin mielin viettämään rentouttavaa iltaa perheen parissa. Itse olen konkreettisesti huomannut kuntosaliharrastuksen hyödyt henkisen hyvinvoinnin parantajana, mihin voisikaan paremmin purkaa kaikki aggressionsa kuin kylmään rautaan? Raudalle voit vaikka karjua, jos se ei muuten nouse – eikä rauta karju koskaan takaisin. Tosin muut salilla olijat voivat hieman häiriintyä…
  
  Kuntosalia voi harrastaa monella tasolla: voi keskittyä pelkästään siihen ja koettaa hankkia mahdollisimman paljon voimaa tai mahdollisimman paljon lihaa luidensa ympärille, kuten voimailijat ja kehonrakentajat tekevät. Sitä voi harrastaa myös vähemmän tosissaan itsensä kunnossa pitämiseksi ja ehkäistä siistin sisätyön tuomaa veltostumista ja vararengasta vyötärön ympärillä. Oma lähestymistapani on juuri tämänkaltainen ja harrastankin kuntosalin ohella paljon myös muutakin liikuntaa: tennistä, rullaluistelua, lenkkeilyä yms. Myös terveellinen ja monipuolinen ravinto kuuluu tärkeänä osana omaan kuntoiluuni. Olenkin huomannut, että pitäessäni joskus taukoa punteista, menee motivaatio helposti myös muusta liikunnasta ja ruuaksi tulee ahmittua silkkaa roskaruokaa. Kuntosali toimii ikään kuin urheilullisena muusana, fiilisten herättäjänä. Ja hyvin toimiikin.
  
  Loppuyhteenvetona voisikin kumota vanhan yleistyksen aivottomista bodareista. Nykyaikaisilla saleilla hikoilee myös fiksuja ja itsestään huolta pitäviä ihmisiä, jotka harrastavat kaikkea muutakin urheilua monipuolisesti ja noudattavat muutenkin terveellistä elämäntapaa sekä ovat useimmiten raittiimpia kuin sohvaperunatoverinsa. Mitä urheilulajia tahansa harrastatkin, mene ihmeessä myös salille silloin tällöin, se kannattaa!

  Vastaa

• dancelady

  15.2.2008 21:05

  Suuri intohimoni on kaikenlainen tanssiminen, mutta eniten kolahtaa kilpatanssi ja bailatino. Aivan ihmeellistä miten lajiin hurahtaminen tapahtui, koska ennen vieroksuin yleensä kaikenlaista liikuntaa, mutta varsinkin tanssimista. Kouluiässä koin olevani kömpelö kaikessa liikunnassa ja jännitin koulun liikuntatunteja. Tanssimisesta sain kammon ylä-asteella, kun mm.joku polkka tms..tanssien liikkeet tuntuivat vaikeille hahmottaa ja muistaa. Aikuisena päätin että koskaan ei ole liian vaikeaa oppia tanssimista ja kävinkin joskus 98-vuonna pilvistepissä Pasilassa tanssikurssilla missä oli mm.tangoa, foksia, valssia. Silloin oppiminen tuntui hitaalle ja miesten kanssa tanssiminen tuntui hämmentävälle jne. Koin että muut oppivat, mutta minä opin vähiten. Tanssin opettelu tyssäsi kun opekaan ei saanut tarpeeksi kannustettua. Meni vuosia ja harmitti kun oli jotain juhlia eikä uskaltautunut ollenkaan tanssilattialle ja discossa tanssiessakin tuntui aina että ei osaa ollenkaan käyttää kroppaa. Sitten vuonna 2006 olin tylsistynyt elämääni, kun se oli vain työtä, kunto oli heikko, koska en liikkunut. Yritin joskus käydä lenkillä mutta ei sekään saanut innostumaan. Päätin että nyt sitten aloitan tanssiharrastuksen enkä lopeta vaikka kuinka vaikeaa olisi. Löysin koulun nimeltä studio highheels Kampissa. Aluksi tanssiminen tuntui vain puurtamiselle. Olin ihan pihalla liikkeistä. Menin kaikista vaikeimmille tunneille ekana. Ajattelin että ei pidä mennä sieltä mistä aita on matalin. Mikään ei horjuttanut tanssi-intoa sillä tiesin että kun tarpeeksi vaan jaksaa käydä läpi samoja juttuja niin jonain päivänä ei jää junasta. Opettajat ja muu henkilökunta on ollut todella kannustavaista. Jos olisin johonkin muuhun kouluun mennyt niin ehkä en olisi löytänyt aina syytä tanssin jatkamiseen. Opettajat ovat aina todella aurinkoisia opettaessaan. Hyvä ilmapiiri ja tarkka opetus ja tunneilla hyvä ryhmähenki. On ollut ilo huomata oma kehittymisensä. Jalat toimii useimmiten kaikissa liikkeissä llman mitään vaikeuksia. Yläkropan hallinnassa ja muissa teknisissä asioissa vielä riittää työtä, mutta tiedän että vielä voin kehittyä melkoisestikin kun vaan olen sinnikäs ja sitä löytyy...olenhan leijona!Highheelsin lisäksi olen innostunut käymään myös step upissa salsa + 20 tunneilla, koska suosikkiopeni opettaa. Aloitin syksyllä uusina lajeina myös joogan ja baletin nyt talvella sekä kilpatanssin alkeet. Kilpatanssista innostuin heti enemmän kun kävin katsomassa syksyllä kilpatanssikisoja ja ajattelin että miksen minäkin voisi oppia kilpatanssia kun olen jo melkoisesti oppinut highheelsissa lattareita. Odotankin innolla että olen päässyt f-katselmuksen läpi ja että voin syksyllä aloittaa ensimmäisessä kilpaluokassa. Kova työ on vielä edessä, jos aikoo päästä kilpatanssisarjoissa ylöspäin. Täytyykin panostaa enemmän ja enemmän kehonhuoltoon, että saisi hurjasti notkeutta lisää, nopeutta, vatsalihakset tiukoiksi, voimaa lihaksiin jne..Olen niin innostunut tanssimisesta että olen sen eteen valmis tekemäänkin kaikkeni että saan huippuryhdin, mahtavan kropanhallinnan ja eläytymistä tanssimiseen. Niillä pääsee jo pitkälle. Highheels on antanut sellaiset eväät jo tanssimiseen että yhä enemmän ja enemmän osaa arvostaa Susa Matssonia, Saana Akiolaa, Topi Viermaata ja Konsta Reuteria upeasta työstä. He eivät vain opeta liikkeitä vaan he antavat myös muita tärkeitä oppeja mitä tarvitaan tanssimisessa eli asennetta, tunteiden ilmaisua ja positiivisuutta, rytmissä pysymistä jne...aivan uskomattomia persoonia!Kilpatanssissakin opppii monia näistä taidoista, mutta hauskanpitoa ja samalla teknistä osaamista oppii highheelsissa huomattavasti enemmän!
  
  Olen käynyt melkein jokapäivä tanssitunneilla(lukuunottamatta pakollisia sairaslomia tai jotain lepopäiviä), vähintään tunnin ja enintään 6 tuntia putkeen eli minua voi sanoa varsinaiseksi tanssihulluksi. Tanssiharrastuksen alussa jo yksikin tunti tuntui raskaalle, mutta nyt voi käydä niin että jaksaa melko hyvinkin tanssia putkeen kaikki tunnit. Toisaalta tanssin kuuluisi tuntua aina vähän raskaalle kropassa. Todennäköisesti kropankäytössä on vielä hurjasti parannettavaa, mutta rakastan tanssimisen haasteita!!Tanssiminen jatkukoon elämäni loppuun saakka.

  Vastaa

• _Summer_

  12.2.2008 21:42

  Olin 7-vuotias, kun sain ensimmäiset rullaluistimeni syntymäpäivälahjaksi. Niitä oli päästävä kokeilemaan välittömästi. Kaikki oli niin uutta ja hienoa, vaikka alku oli vaikeaa vie lapsen tahto ja halu oppia eteenpäin. Eräs kaverini kävi aina luistelemassa isänsä kanssa Ruoholahden hallilla talvisaikaan. Kerran lähdin heidän mukaan ja niin mentiin erilaisten ramppien ja reilien välissä niin kovaa, että hyvä kun kypärä pysyi päässä. Samalla liityin Katukiitäjiin.
  
  Ensimmäinen kesäni luistimilla oli ikimuistoinen. Muistan ku kiertelimme ympäri kaupunkia arki-iltaisin. Kesät kuluivat ja parhaimpina kesinä luistelin lähes 2000 kilometriä. Pisin matka oli Porvooseen ja takaisin (n. 112km). Vuodet kuluivat ja moni kavereistani lähti kilpailemaan, mutta itse pidin luistelemisesta vapaasti. Ajauduin kuitenkin itsekin kilpailemaan lyhyeksi ajaksi, mutta harjoittelu jäi lähinnä kesäajalle. Vuosien mittaan myös luistelukilometrit vähenivät ja mielenkiintokin hävisi kesä kesältä, mutta ei kokonaan.
  
  Vuoden 2007 alussa tapahtui muutos. Näin vanhojen luistelukavereideni freestyle slalom videoita ja olin aivan äimänä: kuinka se oikein oli mahdollista? Laji näytti aivan tajuttoman siistiltä! Innostuin ja tilasin kaverin kautta freestyle slalom luistimet. Koitti toukokuu ja oli ensimmäiset hienot luistelukelit. Lähdin kavereiden kanssa ulos pujottelemaan ja olin aivan myyty. Sain totaalisen kipinän lajii ja halusin oppia koko ajan lisää ja lisää. Alussa kehitykseni oli ennen näkemätöntä, joka vain lisäsi kiinnostustani. Mullistavin asia tapahtui elokuussa 2007, kun esiinnyin ensimmäistä kertaa vapaamuotoisesti, paikkana Helsinki Roller Marathon. Tämä kesä oli ikimuistoisin kaikista.
  
  Syksy saapui, mutta kausi ei loppunut ja siirryimme sisätiloihin harjoittelemaan ja siellä tälläkin hetkellä harjoittelemme. Omalla kohdalla pyrin harjoittelemaan 1-3 kertaa viikossa pääosin viikonloppuisin sekä arkiaamuisin . Lisäksi ohjelmaani kuuluu lihaskuntoharjoitukset 3 kertaa viikossa. Olen oppinut paljon uutta, mutta tie ei ole ollut helppo. Paljon on vaadittu, mutta tulostakin on syntynyt. Odotukset ovatkin tulevalla kesäkaudella suuret ja ne kohdistuvat pääsosin esiintymisiin. Myös Moskovan MM-kisat ovat mielessä, siellä tosin tavoitteenani ei ole sijoittua, vaan saada kokemusta.

  Vastaa

• Scythian

  10.2.2008 22:48

  En ollut koskaan harrastanut urheilua enkä liikuntaa. Ikää oli kertynyt jo 25 vuotta ja kunto oli todella huono. Keho vastasi liikkuvuudeltaan eläkeikäistä. Sitten vaimo houkutteli Astangajoogaan, oli vuosituhannen vaihde.
  Alku oli vaikeaa. Tuntui, että kipu löysi paikkoja kehostani joita en edes tiennyt olemassa oleviksi. Pitkän ajan kulutta alon taipumaan. Samalla laihduin. Voimaa alkoi tulla vasta tämän vaiheen jälkeen.
  Uutena vuotena 2001 olimmekin Intiassa Keralassa jooga matkalla. Se oli todellista välineurheilua. Juuri mikään vaate ei kestänyt siinä kuumuudessa eikä intialaisia pesuaineita tai pyykkäreitä. Tuli monet treenivaatteet tuhottua siellä.
  Kuitenkin Intian 3kk jätti jälkensä ja treeni lensi eteenpäin suomessa. Kun aloin olla samalla teknisellä, notkeus ja voimatasolla kuin ohjaajat niin silloin aloimme pyöriä joogaohjaajien kanssa samoissa jutuissa.
  Ei aikaakaan kun vaimoni lopetti päivätyönsä ja alkoi kouluttautumaan joogaohjaajaksi. Tässä minä sitten siivellä kehitin treeniäni muutaman vuoden. Vuonna 2005 tuli minulla mitta täyteen kun päivästä päivään ja kuukaudesta kuukauteen oli kaikki pelkkää joogaa. Vaimo jatkoi ohjaamista vuoteen 2006 kunnes hän itse kyllästyi samaan.
  
  Nyt kaksi vuotta myöhemmin vaimoni on uudessa ammattinsa mukaisessa työssään ja minä omassani molemmat ATK-alalla. Nyt kuitenkin joogatreeni on vain yksi treeni muiden joukossa.
  
  Tällä viikolla sain monimuotoisimman treeniputkeni onnistumaan. Torstaina kävin uimatreeneissä Mäkelänrinteellä, perjantaina kuntosalilla tein pitkän ja raskaan lihasharjoituksen, lauantaina käytiin vaimoni kanssa sekä spinningissä, että pilateksessa ja nyt sunnuntaina aamulla kävimme yhdessä astangajoogassa. Olen onnellinen ja koen saavani kaikki parhaat elementit omasta liikuntaharjoituksestani ja usein vielä vaimoni kanssa, jota rakastan kuin elämää itseään.
  Vili

  Vastaa