Blogi: SuperNanna
14.8.2011 14:35 Tässä aamussa oli jotain toisin.
Kesä taitaa tehdä kuolemaa.
Minä arvasin sen, kun tunsin kuinka kylmät kädet oli tuulella hapuillessaan hameeni alla.
Auringon kasvoilla kalman naamari.
Leski kertoi minulle eilen kuinka pesi kuolevaa rakastaan, vaihtoi lakanoita.
Saatteli sitten kesän mukana kaikki haaveensa hautaan.
Tuollainen on rakkaus, minä mietin.
Ei se ole näissä kesän kiimaisissa nuorissa, jotka tuoksuvat makealta saippualta.
Näyttävät nukeilta suudellessaan tahmahuulia.
Elokuu loukkasi minua tulollaan syvästi.
Huomaan, että sirkus on lähdössä kaupungista, mutta vielä soitto soi.
Ratapihoilla tuoksuu puuhake ja kiskojen terva.
Kesäjuhlien jäljet valkenevat koleaan aamuun
Mutta rakkaus ei ole tänään siellä missä viulut soivat.
Se laahustaa jalattomin askelin saattokodin käytävää.
Syleilee niitä jotka lähtevät, niitä jotka jäävät.
Minä kiroilen herra Elokuulle.
Hän muistuttaa siitä, että kaikki kesät loppuvat joskus.
Rakkaus vaan jää, niin paljaana kuin ruumis.
26.6.2011 22:35 Minä katselen sinua aamulla.
Aamulla, kun maailman sodissa on hetken tauko.
Aamulla, kun kuolema ei vielä hae vainajia sairaaloista.
Varhain aamulla, kun Jumalan vaatteet ovat riisuttuina ihmisten lattioille tällä puolen maailmaa.
Siihen aikaan aamusta, kun aika on hetken ihmisten.
Varhain aamulla minä sinua katselen, kun sinä nukut.
On se aamun hetki, kun yön viimeiset säikeet hoipertelevat kulkukoirina kaduilla.
Ja uusi aamu syntyy hiljaa huutaen lattian kautta vaatteiksi väsyneen Jumalan päälle.
Siinä sinä olet ihminen, unen turvassa vielä.
Kaikki maailman äidit tuudittavat sinua viimeisen hetken.
Minä en uskalla sinua koskettaa, koska tällä tunnilla uni on niin hauras.
Sinä voisit herätä ja sitten olisimme vain kuolevaisia.
Sodat syttyisivät sanomalehtien sivuilla.
Ruumisautot lipuisivat sairaaloiden oville noutamaan.
Jumala muistuttaisi siitä paikasta sisällämme missä häpeä asuu.
Aamu laskisi lämpimän kylpyveden unen ammeesta pois.
Pitäisi herätä ja pukea Jumala ylle.
Syyllisyys vaatteiden saumoihin viikattuna.
Vielä minä katselen sinua ja valuttelen aamenia huuliltani lakanoille meidän välillemme.
Kun aikuisten Jumala herää ja pukee, Hän voi ne siitä poimia.
27.5.2011 11:50 Kanttorin kanssa hautajaisissa.
Ei ketään omaisia paikalla, ei ystäviä itkemässä.
Minä siunaan kodittoman miehen matkalle taivaan kotiin.
Muutama sana vain, lyhyt puhe, kun kukaan ei kuule.
Meillä on kiire töistä kotiin.
Ihmisiä niin paljon kyselemässä, saisinko tulla turvaan sinun kotimaahasi.
Heillä on varmasti koti-ikävä.
Ja meistä niin moni haluaisi sanoa, et ole tervetullut minun kotiini.
Kotimaani on minun näiden rajojen sisällä.
Taivaan kodissa ihmisten piirtämät rajat häviävät.
Kotilolla on koti selässään, matkamiehellä kotilo sydämessään.
Minä olen muuttanut niin monesta kodista.
Osa oli kyllä vain asuntoja.
Lapsuudenkodista lähdin itkun kanssa.
Itkin Jyväskylän eteläpuolelle saakka.
Kotiinkuljetus, perille saakka.
Kasteen kautta mustalla autolla taivaaseen.
Kotivakuutus ei takaa, että siinä välissä olisi onnellinen.
5.5.2011 21:04 Matkalla taas.
Minä odotin matkaa koko kuolleen talven.
Ajetaan ohi onnettomuuksien joista ei selvitty hengissä.
Ajetaan syrjäsilmä peruutuspeilistä katsoen.
Ajetaan tukka auki, pakoon taikka kintereillä.
Ajetaan läpi elämäkertojen, joissa on väkevät loput, vääränlaiset.
Ajetaan ylinopeutta läpi omantunnon autioituvien kylien.
Ajetaan kaupunkeihin, joissa meitä ei tunneta.
Minä tarvitsen nämä takapenkit ,joissa jumala kirjoitetaan pienellä.
Tarvitsen tämän pahoinvoinnin mutkaisella tiellä.
Vain takapenkillä istuneena voin nousta taukopaikalle soimaan kiitosta.
Raapia sitten Jumala suurella virstanpylvään puuhun.
Pahoin kolaroidut lunastetaan lopuksi.
21.3.2011 18:13 Näin siinä kävi.
Mies jätti vaimonsa.
Mies jätti sen vaimon, jonka kanssa oli laitettu koti.
Sen vaimon, jonka kanssa hymyillään hääkuvassa.
Mies jätti vaimonsa nuoremman vuoksi.
Se voi olla toki sattumaa, että nainen oli nuorempi.
Mies vain sattui rakastumaan tuohon naiseen,
niin kuin rakkautta ei olisi koskaan ollutkaan.
Mies ei enää ollut vieras omassa elämässään.
Kaikki oli totta ja paljasta.
Miten heidän kävi?
En tiedä.
Jätetty vaimo sai kaikkien sympatian.
Ihmiset sanoivat, se on väärin, se on kamalaa.
Entä jos siinä olisi käynyt näin.
Mies jätti sen naisen.
Mies piti vaimon, jonka kanssa oli laitettu matkavalokuvat albumiin.
Kuvat siitä paikasta, jossa on aina tapana käydä.
Mies meni sinne taas syksyllä vaimonsa kanssa uudestaan.
Mies ei löytänyt vaimoansa enää koskaan.
Ei tavoittanut sitä tunnetta jota oli kai joskus tuntenut.
Mies katseli vaimoansa aina kuin vierasta.
Kaikki vaimossa muistutti kaipuusta muualle.
Totuus pysyi aina piilossa.
Miten sen naisen kävi?
En tiedä.
Vaimo sai kuulla kaikilta, kuinka hyvä pari he ovat yhdessä.
Mies piti vaimon, koska se on oikein, se on rehellistä.
31.1.2011 14:43 Jos niin kävisi, että nyt siirtyisin tuonilmaisiin, mihin maahan minut haudattaisiin?
Pohjolan multiinko vai tänne etelään?
Sinun viereesikö lepäämään?
Ja jos nyt tulisi kutsu Jumalan huoneisiin, haluaisitko paikan rinnaltani?
Vai muuttuisiko elämäsi niin, ettet enää oman aikasi tullen, tahtoisi rinnalleni ikiunta uinumaan?
Herra, anna vielä aikaa!
Anna meidän lähteä lähekkäin!
Sillä jos taivaassa kerran kohdataan, en tahtoisi kohdata sinua ja sinun uutta naistasi.
Olisin sinun sielläkin.
Meillä ikuinen lauantaiaamu, odotetaan ystäviä illaksi kylään.
29.11.2010 15:19 Täällä on jo lumi maassa.
Minä en haluaisi viedä uimapatjaa pihavarastoon.
Kesävaatteet on tuossa tuolilla.
Ne pitäisi pakata mustaan jätesäkkiin ja muuttaa pois.
Niitä ei laitettaisi kaappiin enää.
Voisiko aikuisuuden vielä peruuttaa?
En enää menisi aikuisten töihin.
Voisiko vielä juopua juovuksiin ihan vaan humalan huvista?
Mennä hyppyaskelin perille?
Vakava talvi on tuossa ikkunan takana.
Ystävä erosi kirkosta ja sanoin, että mene vaan.
En viitsinyt kysyä, mitä hän toivoo hautaamisen suhteen tehtävän.
Tapaan elää yhden illan kerrallaan.
Siirtää aikuisuutta aamuun.
Tein keinokohdun peitoista ja tyynyistä.
Siellä minä itseäni tuuditin ja itkin.
Aikuisuutta ei voi peruuttaa.
Minä palelen marraskuussa.
Mutta pihasaunassa on kesä aina välillä.
Siellä riisutaan vaatteet ja vakava.
Puoli kymmeneltä illalla olin kuolematon.
Saunan hämärä piilotti kaikki huomiset.
Lauteilla minä luritin ja lauloin, posket olivat punaiset ja aika minun piika.
Laitan tätä yötä kämmeneni kätköön ja puristan niin lujaa kuin taidan.
Kannan sinua sisälläni kuin lasta.
Aamulla ikkunoihin naulataan luukut.
Valkeat vaatteet huonekalujen päälle.
Jumala taisi kulkea aukeilla.
Meni kauempaa pellon poikki.
Me emme pyytäneet sisään.
4.10.2010 00:56 Haastan sinut rakkaani, astu kehään ja pyöri!
Aseistaudu mittelöön, kiristä sotisovan nyöri!
Avaan suuni viekkahasti, ulos tulee taisto.
Tänä yönä minulla on haaskalinnun vaisto.
Koetetaanko tapella, se leikki ei oo vieras.
Parhaimmillaan riita on räiskyvä ja rietas.
Puhu mulle vakavasti, ääntäsi nosta!
Notkealla solvauksella sanomani kosta!
Sanojani painotan ja tulen ihan liki.
Todistajan tuolissa valuu pihka ja hiki.
Piinaan sua, tivaan, kysyn, teennäisesti pyydän.
Silmillesi sisuksistain kaiken inhon syydän.
Iske vielä tikarilla alistuvaan härkään!
Hukuta mut sanojesi hyiseen suohon märkään!
Minä olen räjähtävä palo, olen itku.
Minä olen ihottuma, linimentin litku.
Raavi mua rakkahani, pure ja syö!
Tämä on vain kissaa hiirtä, kukaan ei lyö.
Kaiva esiin vanhat sanat, niillä toista mollaa!
Ehkä tää on soidinmeno, lemmen ristinollaa.
Sydän hakkaa, pakahdun, tulee lapsellinen nyyhky.
Naisen itku, säälittävä, saapuu rauhan kyyhky.
Sinä olet pupuseni pipari ja maito.
Sinulla on taskussasi sopimisen taito.
Minä sua rakastan taas enemmän kuin koskaan.
Lupaathan ei mennä enää riitaan ja roskaan.
Sylissässi pidät mua pientä, tuutilullaa.
Sodan jälkeen leperrellään vaahtokarkkia ja pullaa.
7.9.2010 01:39 Olipa kesä kesiä sitten, kesä josta tuli syksy.
Silloin tinamies päätti uskaltaa olla minusta riippuvainen.
Minä en vielä ollut leijona, olin aurinkoa ja suolaa.
Tinamies oli kätkenyt takkinsa taskuun vähän sateenkaarta ja unta.
Tuumattiin yöllä pimeyttä peittona, että valvotaan aamuun asti.
Olen ollut hereillä siitä saakka.
Me pidettiin sadetta apilan lehdellä, pidettiin aurinkoa punaisen lyhdyn alla.
Minun punaiset kengät ei kopinallaan meitä koskaan toivoneet kotiin.
Nyt tienviitat pyörii kuin onnenpyörä, pidän tinamiestä kädestä kiinni.
Kätken öljykannun tyynyni alle ja valvon aamuun asti.
Mikä on sellaisen lelun nimi, jossa on kuplassa vettä?
Sitä kun ravistaa sataa lunta, ja maisema peittyy piiloon.
Kuka meni kuplaa heiluttamaan, oliko se paha noita vai Velho?
Minä olen pelkkä variksenpelätti, jos tinamies ei kerro mitä tehdään.
Minusta on tullut urhoton leijona, en ilman tinamiestä pärjää.
En tunne Velhoa vähääkään.
Velho ei kerro nimeään.
Elämän nimi on ihmemaa.
Tinamiehen nimi on Loistava.
Öljyän sen, ettei sen silmä ruostu, ja valvon aamuun asti.
Sen pituinen se.
10.8.2010 00:03 Äiti meidän, joka olet tässä hämärässä.
Jää tähän hämärään, Sinä naisena ymmärrät.
Minussa emous herää, kun katson häntä.
Hän nukahti kuin lapsi kesken leikin.
Ja minä valvon tuota unta.
Haurasta haparaa hiljaisuuden rihmaa.
Äiti Jumala kuule, kun rukoilen.
Tuolla ulkona tuulee niin, että petäjä riipii kukkamaani multaa.
Ukko ylijumala suuttuu ja salamoi.
Säilytä meidät vaikka mitä tulisi.
Minä opettelen hänen pistekirjoitustaan pimeässä.
Kaikki tarinat nikamistaan sormieni päihin siirrän.
Tulen tietämään kuinka hänelle kävikään kaikkien vuosien vaiheissa.
Pienenä poikana sammakoita metsästi.
Äiti Jumala, ole nainen tänä yönä!
Vain nainen ymmärtää, kuinka minä huolta kannan, tuosta pienestä pojasta, aikuisesta miehestä.
|
|
4 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta