Blogi: Alive81
5.3.2012 17:10 En juurikaan painoani seuraile, enkä varsinkaan sitä mitä suuhuni laitan, no okei, poikkeuksia on. Mutta anyways, huvikseni kävin puntarilla ja huomasin että painoa oli lähtenyt n. 8 kg 5 viikon sisällä. Huh, wtf!?
Kohtahan pystyn piiloutumaan varjoni taakse. :D
Jännä juttu sinänsä näillä elämäntavoilla, mutta kaiketi tuolla seurustelulla on oma lusikkansa sopassa. Tietysti noiden muksujen kanssa pelleily on varmaankin kanssa vaikuttanut, ja parisuhteen myötä tulevat "lisätreenit" ovat.. noh, lisätreenejä.;)
Mutta en ikinä olis uskonut, mulla kun on ollu tapana pysyä aika liki tossa 78:ssa, tosin lihasmassa kropassa oli noussu 3%. Tällä hetkellä 47%, riittää mulle, tosin voisin khyl aloittaa massakauden, ihan vaan huvikseen. :P
Tuli nälkä kun tätä kirjoitti, prkl.
6.2.2012 15:39 Sain la-su välisenä yönä aivan käsittämättömän aivopierun.
Nousin ylös, otin kaikki tupakat askista ulos ja poikkasin ne. Paitsi yhden, pitihän se viimeinen polttaa. :D
Tuntuu jo parin päivän jälkeenki huomattavasti paremmalta. Tosin lopettaminen mulle ei ikinä oo ollukaa vaikee juttu, do or die- henkinen kun olen. Niin ja en todellakaan käytä mitään laastareita tai purkkaa.
Pitänee varmaa alkaa vaa hakkaa säkkiä uudestaan, kilot uhkaa hyökkää päälle. Siinä saa hyvin myös ajatukset muualle, ei käy kieltäminen etteikö hermo olisi välillä "hieman" pinnassa. No, pari ekaa viikkoo on ne pahimmat.
Harmi sinänsä, (niin älyttömältä kuin kuulostaakin) röökin polttaminen oli itseasiassa ihan hauskaa hommaa.
30.1.2012 18:41 Saikku on välillä ihan jees, eipä haittaa yhtään vaan lötkötellä ja laiskotella. Aivot saavat mukavasti hengittää ja kroppa levätä, keskittymisellekin annetaan mukavasti tilaa.
Tulee vaan mieleen, kuinka meidän pitää kokoajan olla menossa, tekemässä ja suunnittelemassa. Se on oikeastaan kuluttavampaa mitä sitä itse välillä tiedostaa, vaikka olisimmekin erittäin itsetietoisia.
Kuolinvuoteella pessimisti ajattelee mitä kaikkea hän ei ehtinyt saada tai kokenut, optimisti taasen mitä kaikkea hän on saanut ja kokenut.
Eip mulla muuta. :)
18.1.2012 17:05 Revin itseni, mutten mene rikki.
Liukastun, mutten kaadu.
Vapisin, mutten pelännyt.
Kuolen, mutten menetä henkeäni.
Suojaukset ovat pitäneet hyvin, varsinkin ne joita ei itse ole tiedostanut. Monissa liemissä vieraillut peruna, asteen verran turhan kova.
Panssari on vaan nyt murrettu.
Sen tein kyllä itse, sisältä päin. Oli nimittäin aika.;)
Sisään livahti pieni olento, pienellä ohjauksella tosin, ja panssari muurautui välittömästi umpeen.
Entistä vahvemmaksi.
Tulevaisuus. Ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan, enkä sitä etukäteen haluaisikaan tietää. Se kuuluu vaan elää, sellaisenaan kuin on tullakseen.
En pelkää mitään, en edes sitä että se pieni olento räjäyttäisi kuoreni sisältäpäin ja lähtisi pois jättäen vain panssarinrippeet taaksensa. En, koska tiedän että saan paikattua sen takaisin läjään. :)
11.1.2012 18:06 Turpaan tulee 97,5 rosentin todennäköisyydellä. Enkä tiedä edes syytä, sepä tässä hienoa onkin.
Ärsyttävää kun tänään on mennyt muutenkin kaikki mahdollinen päin vittua.
Mutta ennenkin olen uhmannut todennäköisyyksiä, ja uhmaan tulevaisuudessakin. En luovuta ennenkuin saan tietää syyt.
Perkele, mähän voitan aina kun vaan haluan. :D
Tahdonvoimaa ihmiset, tahdonvoimaa. ;)
6.1.2012 17:08 Mun pää on hieman sekaisin.
En enää uskonut että se olisi mahdollista.. tai sanotaanko todennäköistä. Tällä hetkellä helvetin hyvä olo, ja samalla sisältä kaivertaa jotenkin niin pahasti että oikein oksettaisi.
Pitää avatakin takki kokonaan maailmalle, olin huomannut että pari nappia oli siltikin jäänyt kiinni..
Life, show me what you got.
31.12.2011 04:47 Ystäväni erosi toisesta ystävästä, heillä takana 12 vuoden suhde ja pari pientä nasevaa poikaa, toinen kummipoikani. Vaikka en anna toisten asioiden vaivata itseäni, en voi olla myöntämättä etteikö se jotenkin olisi ollut mielessä, varsinkin kun on toisen tuntenut 2-vuotiaasta lähtien. Ikävään välikäteen sitä joutuu vaikka "puolta" en tässä maailmassa valitsekaan.
Tavallaan odotettavissa se olikin, mutta ei se että tähän soppaan työnsi lusikkansa kolmas ystäväni. Helvetti mitä draamaa.
Toisella ystävälläni oli riitaa kihlattunsa kanssa, ja hän vähän "pakeni" pullon ääreen, hän jolla vielä oli ongelmia kuningas alkoholin suhteen.
Kaiken tämän jälkeen en voi olla miettimättä omaa elämääni, koska ihminen alitajunnassakin hakee jatkuvasti vertailua. Pulloon en tartu vaikka kuinka huonosti menisikin, enkä tartu. Kerran elämässäni olen kokeillut yhden illan, ja sain siitä niin pahan olon ja fiiliksen, ettei enää ikinä. Kohtaan vaikeuteni tässä ja nyt, enkä missään alkon turruttamana. Tosin ei mulla nykyään ole vaikeuksia, ainoastaan haasteita. Asennekysymys.
Väkisinkin olen alkanut miettimään omaa suhdettani exääni, hän kun ilmoitti että aikaa tapaamiselle olisi ehkä vasta tuossa kahden viikon päästä. Tiedän että lapsi vaatii aikaa ja kaikki mahdolliset sukulaiset haluavat tulla ihmettelemään pientä tuhisijaa, ymmärrän kaiken täysin, mutta silti. Kaksi fucking viikkoa, olen tullut ennustukseni päähän. Niinkuin aikoinaan hänelle ennustinkin miten asiat tulee menemään. (yllätys hän kiisti kaiken)
En ole pettynyt (no ehkä hieman), hieman vaan ihmetyttää miten joku voi niin palavasti ilmoittaa että olen edelleenkin tärkeä. Eikö ajankäyttöä säädellä prioriteettien mukaan? En vain viitsi sanoa hänelle asioita päin näköä, kaikki selkiintyy myös hänelle ajan kanssa. Toivon vaan että he selviävät tulevista haasteista, voin astua sivuun kaikessa rauhassa.
Moni asia tässä maailmassa sattuu muita enemmän kun mua.
Don't despair, show no fear
Live your life without regrets
I rest my case:)
20.11.2011 04:39 Perhana kun on niin osuvat sanat.
The blade I swing
Is black as night
Black as my soulless heart
It bears the burden
Of many lives
But I don't feel remorse
I lent my sword
To anyone
Willing to pay the price
No regrets for
What I've done
A mercenary's life
But there i was
On battleground
Until I felt the jaws of death
Cut into my flesh
Defending old and weak
But I did not retreat
Now, here I lie
In my own blood
And strangers cry for me
I'm prepared to meet the gods
I wish they'd let me be
I don't deserve
Their sympathy
I know who I am
My soul is death and misery
I am an evil man
I rest in my blood
Soon I will face the gods
Strangers cry for me
I wish they'd let me be
Show no sympathy
Shed no tears for me
I know who I am
I am an evil man
I know who I am
I am an evil man
25.10.2011 19:24 Mä jäin jumiin.
Oon toistanu yhtä tiettyä biisiä nyt n.15 kertaa putkeen. En tiiä mikä siinä on, mut jotain se vaan sisällä herättää mitä haluaa kokoajan uudelleen.
Tulin riippuvaiseksi. :)
Isälleni,
Raised Fist - Some Of These Times
15.10.2011 00:31 Fiilis viimeaikoina on ollut jotenkin vaisu ja tukkoinen, olen kai ollut myös hieman allapäin, en tiedä. Yleensä tiedostan oman statukseni erittäinkin hyvin, mutta nyt jotenkin fiilis on erilainen.
Ehkä se on sitä, kun haluaisi huutaa.
Päästää eläin taas valloilleen.
Tarttua kädestä ja sanoa "luota minuun."
Pistää ajan kulumisen hetkeksi pauselle.
Siirtää vuoria ja kallioita.
Itkeä.
Tiedän, että heikoimpana hetkenä olen yksin. Vaikka ystävät ovatkin rakkaita ja väittävät olevansa tukena jos tarvitsee, niin silti tiedän olevani yksin. He eivät vaan ymmärrä.
En pelkää mitään. On vain ikävä poismenneitä kissojani.
|
|
2 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta