Psyko

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 20

Seuraavat | Loppuun

AKT taisteluun

Hyvä Timo Räty,

Äskettäinen Chilen maanjäristys oli inhimillinen katastrofi. Sen vaikutukset eivät kuitenkaan rajoittuneet vain Etelä-Amerikkan tai syntyneen tsunamin kautta muihin Tyynenmeren rantavaltioihin. Viattomina sijaiskärsijöinä ovat jälleen kerran suomalaiset ahtaajat.

Järistys siirsi maapallon massa-akselia kahdeksan senttimetriä ja lisäsi sitä kautta maapalllon pyörimisnopeutta. Päivän pituus on nyt 1,26 mikrosekuntia lyhyempi kuin aiemmin. Päivän lyhenemisestä seuraa, että vuosittainen ahtaajan työaika lyhenee 78 mikrosekuntia, mutta vapaa-aika peräti 382 mikrosekuntia! Ahtaajat joutuvat palaamaan töihin ilman riittävää lepoa ja altistuvat näin onnettomuuksille. Valtaosa katastrofin vahingoista revitään suoraan jo ennestään riistetyn suomalaisen ahtaajan selkänahasta.

Haluaako työnantaja töihin uupuneen vai hyvin levänneen työntekijän? Me vaadimme vapaa-ajan vähenemisen täysimääräistä hyvittämistä. Jokaiselta alkavalta menetetyltä vapaa-ajan tunnilta vuorokaudessa vaadimme täyden työtunnin korvausta. Käytännössä tämä tarkoittaa 365 tuntia palkallista vapaa-aikaa vuodessa, eli noin 11000 euroa vuodessa. Korvaus on hyvin kohtuullinen kun otetaan huomioon, että toisessa vaakakupissa on työntekijän terveys ja perhe-elämä.

Ellei työnantajapuoli suostu tähän, olemme valmiita painostamaan heitä lakkouhkauksella. Oletteko AKT:n puheenjohtajana valmis taistelemaan suomalaisen työntekijän oikeuksien puolesta?

Makuasioista voi kiistellä

Kun mielipideasiasta syntyy vilkas keskustelu, joku aina laukoo fiksuna “makuasioista ei voi kiistellä.” Minkä ihmeen takia ei voisi tai ei pitäisi?

Makuasioista nimenomaan voi kiistellä, muutenhan koko keskustelua ei olisi edes syntynyt. Eikä ainoastaan voi, vaan niistä peräti kannattaa kiistellä. Makuasioihin voi vaikuttaa, niistä voi oppia. Ne ovat keskustelun ydin, ja oppimalla ymmärtämään toisen makuja ja mieltymyksiä voi oppia enemmän muista ihmisistä ja näkökulmista. Ja tätä ei tapahdu ellei toisen näkemystä voi haastaa, ellei siitä voi “kiistellä”.

Jos makuasioista ei saisi puhua, mistä sitten saa? Faktoistako pitäisi inttää? “Juupas!” “Eipäs!” “Juupas!” “Eipäs!”

“Makuasioista kiisteleminen” on mitä antoisinta keskustelua - kunhan vain annetaan “vastapuolellekin” mahdollisuus kertoa kantansa ja perustella se, ja hyväksytään erilaisetkin mielipiteet. Kyseessä on asia kuin se, että linnottaudutaan keskustelussa omiin poteroihin eikä vaivauduta edes yrittämään nähdä asiaa toisen ihmisen näkökulmasta.

Monet vanhat sanonnat ovat oikeastaan aika typeriä, mutta usein niitä toistetaan viisauksina ja tosiasioina niitä lainkaan pohtimatta.

Kansalaisuussopimus

Ihminen tekee ensimmäisen sopimuksen heti synnyttyään. Sopimukseen ei kysytä lapsen tai edes hänen vanhempiensa mielipidettä. Kyse on Suomen kansalaisuudesta.

Missään juridisessa mielessä kansalaisuutta ei voi pitää sopimuksena, vaikka sisältönsä puolesta sen sellaiseksi sopisikin. Onko sopimus sitova, jos toinen osapuoli ei ole voinut mitenkään sen syntymiseen vaikuttaa? Kansalaisuuden velvoitteet koskevat ihmistä myös silloin, kun hänen vanhempansa eivät enää voi hänen asioistaan päättää. Kansalaisuudesta ei voi luopua ottamatta tilalle toista.

Varsinaiset erot kansalaisen ja ei-kansalaisen välillä ovat arkielämässä aika merkityksettömiä. Suomen kansalaista ei voida estää saapumasta maahan, karkottaa maasta, eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Ulkomailla Suomen kansalainen saa apua paikalliselta Suomen edustustolta. Suomen kansalaisuus on edellytyksenä tiettyihin virkoihin, kuten poliisi, tuomari tai presidentti. Vaaleissa kansalaisuus on edellytyksenä sekä ehdolle asettumiselle että äänestämiselle.

Joskus väitetään, että kansalaisuus takaa yhdenvertaisuuden lain edessä. Tämä ei ole totta. Edes täydellisesti toteutuneena yhdenvertaisuus ei ole sidoksissa kansalaisuuteen, koska ulkomaiden kansalaiset ovat täysin yhtä yhdenvertaisia lain edessä kuin suomalaiset. Yhdenvertaisuus lain edessä on siis Suomen oikeusjärjestelmän ominaisuus, ei kansalaisuudesta seuraava status.

Tärkein velvollisuus kansalaisuudessa koskee vain miehiä, ja kyse on tietysti maanpuolustusvelvollisuudesta. Valtio on takuulla ainoa “sopijaosapuoli”, joka voi velvoittaa toisen ihmisen taistelemaan kuoleman uhalla ilman yksilön aktiivista hyväksyntää. Valtaosa ihmisistä hyväksyy tämän kun toisena osapuolena on valtio, mutta ei ikinä hyväksyisi vastaavaa “sopimusta” jos toisena osapuolena olisi toinen ihminen tai yritys. Ainoa syy "hyväksyä" sopimus on se, että kieltäytyä ei voi. Nappi otsaan, jos tositilanteessa sitä yrittää.

Tällainen “sopimus” kaikilla on siis voimassa, vaikka koko “sopimusta” ei olisi koskaan kuullutkaan tai sitä hyväksynyt. Jos tämä asia olisi hoidettu kuin normaalit sopimukset, olisi vanhepien pitänyt se ensin hyväksyä alaikäisen puolesta, mutta vanhemmat olisivat myös vastuussa kaikesta sen aiheuttamista velvoitteista kunnes yksilö on täysi-ikäinen ja siis paitsi kykenevä niin juridisesti oikeustoimikelpoinen.

Minä en olisi hyväksynyt kansalaisuussopimusta kaksi kuukautta vanhan esikoiseni puolesta. Mutta eipä sitä minulta kysyttykään. Syyksi epäilen sitä, että jos sitä oikeasti kysyttäisiin, liian harva sopimuksen hyväksyisi. Pakot eivät koskaan ole hyvästä pakotetulle. Jos olisivat, koko pakkoa ei tarvittaisi.

Eläkehuijaus

Monet kuvittelevat, että omat eläkerahat ovat jossakin suuressa kassassa, josta niitä sitten jaetaan kunkin tuottaman työpanoksen suhteessa takaisin. Todellisuudessahan ne rahat käytetään saman tien. Ainoa keino saada jotain takaisin on pakottaa lapsemme maksamaan.

Kuvitteellinen 30-vuotias Simeoni asuu Helsingissä. Hän tienaa suomalaisen miehen keskipalkan eli 3500 €/kk. Simeonin työnantaja maksaa ostamastaan työpanoksesta 4600 €/kk, mutta Simpalle jää käteen vain 2450€. Loput 2150€ menee tuloveroon (875€), työnantajan eläkemaksuihin (600€), työntekijän eläkemaksuun (160€), pakollisiin vakuutuksiin (140€), sosiaaliturvamaksuihin (80€), työterveushuoltoon jne. Pakolliset eläkemaksut ovat yhteensä 760 euroa kuussa.

Jos Simeoni jää eläkkeelle nykyistä keskimääräistä eläkeikää 5 vuotta myöhemmin eli 65-vuotiaana, hänen tuleva eläkkeensä on 1840 €/kk. Verojen ja muiden maksujen jälkeen tästä jää käteen vajaa 1600€.

Jos Simeonin sallittaisiin itse hoitaa eläkkeensä, hänen ei missään tapauksessa kannattaisi olla Kelan asiakas. Laittamalla eläkerahat säästöön hänellä on eläkkeelle jäädessään 320 000 € omaisuus. Jos hän sijoittaa eläkemaksunsa verran kuukausittain, hänellä on eläkkeelle jäädessään helposti 450 000 euroa tai enemmän. Jos Simeoni elää 85-vuotiaaksi (noin 10 vuotta pidempään kuin mitä miehet nykyään elävät), hän voi maksaa itselleen noin 3 500 € kuukausieläkettä, verottomasti. Jos hän kuolee ennen 85 ikävuotta, säästetyt eläkkeet eivät katoa minnekään, vaan hänen lapsensa perivät ne.

Valtion järjestämä eläke on yksi suuri huijaus. Juuri siitä syystä järjestelmästä ei voi irtisanoutua, sillä jokainen laskemaan kykenevä tekisi niin heti. Huonot järjestelmät pysyvät pystyssä vain pakolla. Järjestelmästä hyötyvät ne, jotka myönsivät itselleen 4 000 € "sopeutumiseläkkeen", jonka he saavat kahdeksan vuoden työuran jälken ja samalla vaativat muita jatkamaan työelämässä entistä pidemään.

Simeoni on syntinen, saatana, kurja, jota vielä kustaan linssiin koko elämänsä ajan.

Tagit: eduskunta eläke kansanedustajat verotus

100% aivokapasiteetista

Yllättävän suosittu uskomus on, että käyttäisimme aivokapasiteetistamme vain 10%. Minkälaisia perusteita on sille, että käyttäisimme aivoistamme vain 10%? En keksi yhtäkään.

Vahva argumentti 10% väitettä vastaan tulee siitä yksinkertaisesta kysymyksestä, että minkä ihmeen vuoksi evoluutio olisi kehittänyt näinkin ihmeellisen, monipuolisen ja itse asiassa hämmästyttävän työkalun ja elimen kuin aivot, ja sitten jättää siitä 90% käyttämättä, vieläpä kun samaan aikaan vallitsee kova kilpailu.

On totta, että kun aivojen aktiivisuutta kartoitetaan (PET tai fMRI), ei koskaan saada kuvaa, jossa aivojen jokainen osa toimisi täydellä teholla. Eikä tulisikaan saada - sellainen kuva vastaisi suunnilleen sitä, että ihmisen lihakset alkaisivat krampata ja supistella kaikki yhtä aikaa täysin hallitsemattomasti. Se ei olisi seisomista tai toimimista, se olisi lähinnä epileptinen kohtaus, niin aivojen kuin lihastenkin kannalta. Toki käytämme eri osiamme aivoistamme eri tehtävissä ja eri aikoina, mutta emme kaikkia yhtä aikaa, eikä pitäisikään.

Jos ihminen saa vamman aivoihinsa, on sillä käytännössä aina dramaattisia seurauksia. Kuvittele, että ihminen saisi luodin päähänsä ja neurologi tai aivokirurgi kommentoisi: “Ei mitään hätää, onneksi luoti tuhosi osia siitä 90%:sta, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä.” Aivojen hämmästyttävän mukautumiskyvyn seurauksena ihminen toki kykenee kompensoimaan yleensä suuren osan vammastaan, mutta aivan alkuperäistä toimintakykyä ei silti saavuteta.

90% aivoista tosiaan taitaa jäädä käyttämättä, jos uskoo näihin perättömiin legendoihin.

Ruokakeskeinen elämä

Meidän televisiostamme tulee lähinnä ruokaohjelmia. Kokkisota, Kaksi lihavaa leidiä, Suolaa ja pippuria, Iron Chef, Kaikilla mausteilla, Kesäkeittiö, Bon appetit, Muisti palaa pohjaan, Alaston kokki, Nigellan pidot, Makupalat, Avec Sara, Kurjat kuppilat, Sami kokkaa, Teijan keittiö, Strömsö, Tina's mat, Liemessä, Ruokala...

Ruokaohjelmilla voi hyvin täyttää päivittäisen televisiotarpeensa. Voi katsoa kun muut tekevät ruokaa ja keskustelevat sen tekemisestä. Ruuanlaitosta tehdään nopeus- tai makukilpailu. Tuomaristo keskustelee ruuan mausta ja koostumuksesta ja kehuu lopputulosta. Välillä keskustellaan kalastajien kanssa kalan pyydystämisestä ja tietysti kalan valmistamisesta ruuaksi. Keskustellaan mausteista, mihin ruokiin ne sopivat ja siitä kuinka niiden maku hienokseltaan poikkeaa kaikista muista mauista. Välillä makua verrataan johonkin, mistä ei ole ikinä kuullutkaan tai ainakaan tiedä lainkaan miltä se maistuu.

Kun naiseen tutustutaan, syödään melkein jokaisella tapaamisella. Koskaan ei mennä pelaamaan Civilizationia tai Counter Strikeä, koskaan ei mennä jääkiekko-otteluun, sulkapalloilemaan tai kalastamaan. Naiset parituvat ruokakeskeisin rituaalein. Kun saa kutsun toisen kotiin ruokailemaan, ja etenkin jos saa kutsun tekemään ruokaa ja keskustelemaan ruuanlaitosta, on suhde jo pitkällä. Ellei nainen ole kiinnostunut ruuanlaitosta, hän on sitäkin kiinnostuneempi ruuan koostumuksesta ja etenkin sen rasvapitoisuudesta.

Jos on yksi asia, joka kaikkia naisia lapsissa kiinnostaa, niin se on lapsen nälkä. Lapselta kysytään herkeämättä joko tällä on jo nälkä, jotta voi päästä ehdottamaan lapselle eri ruokalajeja. Ruokaa ryhdytään valmistamaan, vaikka lapsi sanoisi, ettei ole nälkä ensinkään.

Mistään muusta kuin ruuasta ei voi olla noin kiinnostunut olematta poikkeava. Vastaavassa määrin tietokoneista kiinnostunut on elämätön nörtti, seksistä kiinnostunut on seksihullu pervertikko ja melkein mistä tahansa muusta asiasta samassa määrin kiinnostunut on friikki.

Ryhmäavioliitto

Länsimaissa avioliitto rajoittuu kahden ihmisen väliseksi sopimukseksi, kaksinnaiminen on kiellettyä. Arabimaissa miehellä voi olla useita vaimoja, joskaan naisella ei tiettävästi useita miehiä. Euroopankin historiassa hallitsijoilla, niin miehillä kuin naisilla, on ollut oikein lauma rakastajia ja puolisoja.

Avioliitto jos mikä on liitossa mukana olevien ihmisten välinen sopimus, etenkin nykyään kun avioliitto perustuu romanttisen rakkauden pohjalle eikä toimeentulolle tai turvallisuudelle. Miksi avioliiton saa solmia vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan? Valtioko sen jälleen kerran kaikkitietävyydessään osaa sanoa, millainen suhde kullekin sopii — ja ennenkaikkea, millaisen suhteen täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva täysi-ikäinen täysivaltainen yksilö voi solmia?

Lastensuojelu on ontto peruste yksiavioisuudelle. Ei ole lainkaan itsestäänselvää, että lapsilla olisi huonompi olla perheessä, jossa sekä hoitajia että leikkikavereita on enemmän. Sitä paitsi mikään ei estä elämästä ties millaisessa avoliitossa ja siittämästä isoa laumaa äpärälapsia – kaikki täysin laillisesti.

On totta, että “ryhmäavioliiton” voi saada jo nyt — epävirallisesti, avoliittona. Tällöin puolisot menettävät joitakin juridisia oikeuksiaan. Samaa argumenttia voidaan käyttää täysin vastakkaisenkin kannan puolustamiseen: jos “ryhmäavioliiton” saa melkein jo nyt, miksi se pitää edelleen pitää kiellettynä?

Mitä konkreettista, selkeää haittaa muille ihmisille olisi toisten ryhmäavioliitosta, joka oikeuttaisi tällaisen toisten asioihin puuttumisen?

Valta korruptoi

Päättäjien moraali on takuuvarma keskustelunherättäjä. Useimmiten vallanpitäjiä syytetään oman edun ajamisesta. En epäile väitettä. Tuore tutkimus osoittaa, että pelkkä vallantunne vaikuttaa ihmisen moraaliin ja käyttäytymiseen.

Vallassa olevat - ja ne, joilla on tunne vallasta - vaativat muilta tiukempaa moraalia kuin itseltään. He tuomitsevat huijauksen ja valehtelun muita tiukemmin, mutta sallivat niitä itselleen muita herkemmin. Ilmiötä ei esiintynyt niillä, joilla ei ollut valtaa tai tunnetta siitä. Juuri tunne vallasta on yhteydessä moraalittomampaan käytökseen.

Vallanpitäjät ovat innokkaita asettamaan muille korkeita moraalisia vaatimuksia. Pääministeri Matti Vanhanen peräänkuulutti verojen kiristyksiä "kriisin sotakorvauksina". Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen puolestaan vaati hyvätuloisille "yhteiskuntamoraalia vahvistavan veron". Pekkarinen itsekin tunnustaa, että verolla ei ole juuri merkitystä valtion talouteen. Vallanpitäjille tyypillisesti Maukka vaatii muilta enemmän kuin mihin on itse valmis sitoutumaan. Ja kuinka pirussa toisten rahojen ryöstäminen parantaa "yhteiskuntamoraalia"?

Perussuomalaisten Pietari Jääskeläinen ehdotti kansanedustajien luopuvan kuukauden palkastaan kriisin vuoksi. Jääskeläisen ehdotuksesta ei äänestetty, sillä ehdotus ei saanut ainuttakaan kannattajaa. Sotakorvaus-Vanhanen ja Yhteiskuntamoraali-Pekkarinen olivat hiirenhiljaa.

Miksi ylipäänsä pitää olla ketään Masaa tai Maukkaa päättämässä asioistasi? Jos sinulla olisi oikeasti valinnanvaraa, haluaisitko Maukan tai Masan päättämään puolestasi? Minä en halua. En luovuta kenellekään oikeutta päättää asioistani. Suosittelen tätä muillekin. Vai luuletko, että joku Maukka osaa pekkaroida asiasi paremmin kuin itse osaat?

Pois tieltä!

Ihmisiä on liikaa. Menet minne tahansa, niin joka paikassa on joku urpo jumittamassa suoraan edessäsi, syvällä ja poikittain.

Ei auta jumittajalle huomauttaa. Jos hyvin käy, hän pyytää anteeksi ja astuu syrjään. Voi myös tulla valitusta siitä, kuinka kiire on pahasta tai ei muka voida kiertää. Oli tilanne kumpi tahansa, nopeammin pääsee ohi kun vain menee. Ja siitä tulee parempi mielikin.

Ihmisistä näkee hyvin, kuinka tottuneita he ovat liikkumaan väkijoukossa. Ärsyttävimpiä ovat ne, jotka eivät lainkaan huomioi ympäristöään, kävelevät hitaasti ja keskellä käytävää, pysähtyvät kaupassa hyllyjen väliin tuotteita vertailemaan eivätkä edes seiso hyllyn vieressä, vaan mahdollisimman keskellä käytävää. Mikähän siinä on, että ihmiset asuvat ja elävät toistensa parissa, mutta toiset ovat täysin kyvyttömiä huomioimaan tai edes huomaamaan muita?

Osaamme ennakoida vastaantulevan ihmisen käyttäytymisen hänen katseensa perusteella. Mutta ei tämäkään auta toppatakin ja lastenrattaiden ohi jos niiden omistaja ei huomaa toista, saati sitten osaa tulkita toisen aikeita mennä ohi.

Väestöräjähdyksestä on puhuttu jo kymmeniä vuosia, ilman oikeastaan mitään vaikutusta mihinkään. Väestöräjähdys ei kuitenkaan ole ongelma, vaan ratkaisu. Väestö, joka ei osaa väistää, pitää räjäyttää.

Iloa taivaalla

Pian taas paukkuu taivaalla. Pauketta seuraa, tai oikeastaan edeltää, hirveä valitus ilotulitusrakettien turhuudesta.

Keksin lukuisia minulle turhia asioita. Murtomaahiihto, anime, big brother, rullalautailu, rosolli, kajalkynät, koirat, rantalomat ja kirjanpito. Voisin vaatia kaikkien näiden kieltämistä. Eikä olisi vaikea keksiä perustelujakaan. Koiratkin pelkäävät paukkuvaa kirjanpitäjää! Jos koirat ovat puoliksikaan niin fiksuja kuin omistajansa antavat ymmärtää, kuinka niille on aivan mahdotonta oppia, että vaikka paukkuu niin ei silti satu?

Sillä ei ole paskankaan väliä, että nuo ovat minun mielestäni turhia. Ei minun ole pakko seurata tai ostaa noista yhtäkään. Ja jos joku muu noista on kiinnostunut, olkoon aivan vapaasti. Sekään ei kuulu minulle.

Puhtaimmat moralistit vaativat, että ilotulitteisiin käytetyt rahat pitäisi antaa hyväntekeväisyyteen. Samat tyypit eivät itse ole valmiita luopumaan mistään, mitä itse pitävät tärkeänä. He ovat siis valmiita "luopumaan" jostain, mistä eivät alunperinkään olleet kiinnostuneita, ja voivat "velvoittaa" muut antamaan rahansa hyväntekeväisyyteen.

Olemme kipanneet rahaa Afrikkaan 50 vuotta, ja ovatko asiat siellä oikeasti parantuneet merkittävästi? Kiinaan emme ole kovin paljon rahaa antaneet, mutta olemme käyneet kauppaa. Kumpi onkaan parantanut elinoloja paremmin? Ilotulitteiden kieltäminen, jos se edes toimisi, vaikuttaisi eniten niihin maihin, joissa ilotulitteita valmistetaan.

Ehkä typerin ehdotus on se, että kunta tai kaupunki järjestäisi ilotulituksen. Siitä tulisi kallis ja ruma. Ensin siirretään ilotulitukset kunnalle, ja sitten ne lopetetaan varojen puutteeseen.

En muuten pahemmin välitä ilotulitteista. Katson kyllä mielelläni, etenkin uutena vuotena kun niitä on paljon. Mutta en itse jaksa niitä ostaa. Enkä ainakaan vaadi niiden kieltämistä. Pohjimmiltaan on vain kahdenlaisia ihmisiä. Sellaisia, jotka haluavat tulla jätetyksi rauhaan ja sellaisia, jotka eivät heitä suostu rauhaan jättämään.

Tagit: ilotulitus uusi vuosi

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 20

Seuraavat | Loppuun