Psyko

5 apinaa

Tiedemies on lukinnut häkkiin viisi apinaa. Häkissä on tikapuut, joiden huipulla on banaani. Ennen pitkää joku apinoista kiipeää tikapuille tavoitellakseen banaania. Heti, kun se on ottanut ensimmäisen askeleen tikapuilla, tulee katosta kylmä vesisuihku kaikkien apinoiden päälle.

Pian toinen apina yrittää samaa, ja tulos on sama: kylmä vesisuihku. Jos kolmas apina yrittää kiipeämistä, muut käyvät tämän apinan kimppuun välttääkseen kylmän vesisuihkun. Tikapuille ei kiivetä ja sillä hyvä.

Tiedemies sulkee vesihanan häkin ulkopuolella. Enää vettä ei tule, vaikka tikkaille kiipeäisikin. Apinat eivät vain tätä tiedä.

Yksi apinoista vaihdetaan sellaiseen, joka ei ole häkissä ennen ollut. Tämä uusi apina yrittää kiivetä tikkaille, mutta muut hyökkäävät sen kimppuun välttääkseen kylmän vesisuihkun. Tulokas oppii pian, että tikapuille ei kiivetä.

Muut apinat vaihdetaan yksi kerrallaan uusiksi apinoiksi. Kaikki nämä oppivat saman läksyn tikapuille kiipeämisestä. Pian häkissä on joukko apinoita, joista yksikään ei ole koskaan saanut vettä niskaansa. Uudet apinat eivät yritä tavoitella banaania kuin korkeintaan kerran. Kukaan ei tiedä, miksi tikapuille ei kiivetä, kukaan ei koskaan ole nähnyt kiipeämisestä muita seurauksia kuin muiden apinoiden vihan. "Näin meillä on aina tehty."

Tätä tarinaa kerrotaan usein organisaatiopsykologian esimerkkinä. Se tapa, jolla asiat on aina hoidettu, ei välttämättä ole lainkaan järkevä, eivätkä sen perusteet enää valideja. Mutta sitä jatketaan ja uudet tulokkaat opetetaan noudattamaan talon tapoja.

Tarinassa on toinenkin merkittävä oppi. Muissa tarinan versioissa ei kerrota, että tällaista tutkimusta ei ole koskaan tehty - vaikka olisi kiinnostavaa nähdä, kuinka tutkimuksessa kävisi. Me kerromme juttua eteenpäin tositarinana, kuten sen itsekin kuulimme. Koska niin on aina tehty.

Tagit: meemit organisaatiopsykologia sosiaalipsykologia

---

Potilas J

Skitsofrenian tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat harha-aistimukset, "äänten kuuleminen", harhat yli-inhimillisistä voimista ja kuvitelmat siitä, että muut lähettävät ajatuksia potilaan aivoihin. Muita merkkejä ovat vaikeasti ymmärrettävä ja epälooginen puhe, mykkyys, puheen katkeilu, aloitekyvyttömyys, päämäärättömyys, sisäänpäinkääntyneisyys ja apatia. Skitsofreenikko elää omassa maailmassaan, jossa vallitsevat hänen omat sääntönsä. Hänen käyttäytymisensä vaikuttaa epäloogiselta ja omituiselta.

On eräs potilas J, jonka oireet sopivat skitsofrenian kriteeristöön hämmästyttävän hyvin.

Potilas J:lle läheiset ihmiset eivät ole koskaan päässeet yhteisymmärrykseen hänen tarkoitusperistään tai motiiveistaan. Tämä edellyttäisi potilaan mielikuvamaailman ja sen mielivaltaisen, todellisuudelle vieraan säännöstön omaksumista. Potilas J:n toiminta vaikuttaa täysin päämäärättömältä. Hänen läheisillään onkin tapana sanoa "Potilas J:n tiet ovat tuntemattomat".

Potilaalla on voimakkaita harhoja yli-inhimillisistä kyvyistä. Sosiaalisesti hän on hyvin eristäytynyt. Häntä ovat nähneet vain muutamat ihmiset ja hekin harvoin. Potilas J ei ole koskaan saapunut tapaamiseen lukuisista pyynnöistä huolimatta eikä hän ole vastannut yhteenkään lähetettyyn viestiin.

Suhtautuminen naisiin on sekä kontrolloivaa että alistavaa. Intohimoinen siveysvimma lienee gynefobian (naiskammo) ilmentymä. Tarkoitus on pitää naiset ja miehet erillään toisistaan koska potilas J:lläkään ei ole koskaan ollut puolisoa tai pitkäaikaista naisystävää. Potilas J:llä oli lyhytaikainen naissuhde, jonka tuloksena syntyi poika. Sekä äiti että lapsi asuivat koko ikänsä toisen miehen kanssa, mistä potilas J lienee katkera.

Epävarmuus konkretisoituu potilas J:n muussa elämässä epäjohdonmukaisena ja ehdottomana säännöstönä, joita hänen "valitun kansansa" tulee noudattaa. Jos potilas J:n kanssa aikoo olla tekemisissä, tulee sen tapahtua täysin hänen tavallaan ja hänen ehdoillaan. Jäykkyys, ehdottomuus ja neuvottelukyvyttömyys ovat tyypillisiä merkkejä epävarmasta, harhaisesta ja jäsentymättömästä maailmankuvasta.

Potilas J:n hauras persoona edellyttää välitöntä huostaanottoa ja ehkä pysyvää hoitoa. Täten siis määrätään potilas J, oikealta nimeltään Jahve tai Jehova (kutsumanimeltään Herra tai Jumala) toimitettavaksi terveydenhuollon piiriin heti tavattaessa. On mahdollista ja todennäköistäkin, että potilas J on menehtynyt, sillä hänestä ei ole olemassa yhtäkään täysin luotettavaa yhteydenottoa.

Tagit: jahve jumala skitsofrenia uskonto

---

150 kontaktia

Brittiläinen antropologi Robin Dunbar ehdotti optimaaliseksi yhteisön kooksi 150 henkeä. Näin moneen ihmiseen yksilö voisi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita ja jokainen yhteisön jäsen tietää, kuka kukin on ja mikä kunkin asema on yhteisössä. Jos yhteisön koko kasvaa huomattavasti, tarvitaan jäykempiä sääntöjä ja lakeja kun sosiaalinen kontrolli ei pelaa niin hyvin.

Dunbar päätteli luvun tarkkailemalla muiden kädellisten yhteisöjä ja eläinlajien aivokuorien kokoja. Aivokuori on aivojen tuorein osa, jossa tapahtuu korkeampaa tiedonkäsittelyä kuten avaruudellinen hahmottaminen, tietoista ajattelua ja kielenkäsittelyä. Dunbarin tutkimuksissa erilaisten yhteisöjen - niin ihmisten kuin ihmisapinoidenkin muodostamien - koko oli tyypillisesti 150 ihmistä. Lukua kutsutaan Dunbarin luvuksi.

Kaupungit ovat tietysti kooltaan aivan eri mittakaavassa. Kaikkia ihmisiä ei tarvitsekaan tuntea tai olla edes tietoinen heidän olemassaolosaan muuten kuin numerona tilastoissa. Luulisin, että pienissä kyläyhteisöissä, joissa "kaikki tuntevat kaikki", ei yhteisön koko ole paria sataa suurempi. Syykin lienee yksinkertainen: ihmisen aivokuoren kapasiteetti näyttäisi rajoittavan ihmismäärää, jota enempää ei joko "voi" tuntea riittävän hyvin,tai ainakaan sille ei kannata uhrata niin paljon resursseja.

Facebookin Cameron Marlow paljasti The Economistin haastattelussa, että keskimääräisellä Facebook-käyttäjällä on 120 ystävää verkossaan. Ihmistieteiden mittakaavalla luku on jopa kutkuttavan lähellä Dunbarin lukua.

Talouskurimuksessa tehtiin mielenkiintoinen tutkimus saksalaisista painoalan yrityksistä: parhaiten pärjäsivät ne, joiden koko oli 100-500 ihmistä. Vaikka haarukka on hyvin laaja, osuu Dunbarin luku tähän väliin. Näinä vaikeina aikoina ovat kehnoimmin pärjänneet hyvin suuret ja hyvin pienet yritykset.

Oman yhteisönsä koon voi laskea aika suoraviivaisesti. Kuinka monen ihmisen yhteystiedot sinulla on kännykässäsi? Omastani laskin mukaan vain ihmiset, en siis yrityksiä, yritysten edustajia ja palvelunumroita. Sain tulokseksi 136. En toisaalta arkistoikaan iän kaiken sellaisten ihmisten yhteystietoja, joihin en koskaan ole yhteydessä.

---

Rikos ja rangaistus

Kasper on terve, lapseton, kirkkoon kuulumaton helsinkiläinen mies. Hän tienaa kuukaudessa 4000 euroa. Hänen veroprosenttinsa on 27,5% eli hän maksaa tuloveroa 1100 euroa kuukaudessa.

Jesper on Kasperin kaksoisveli. Hän on samanlainen, tekee samaa työtä, samalla palkalla, mutta vain yhden viikon kuukaudessa. Hän tienaa 1000 euroa kuukaudessa veroprosentilla 7,5%, eli hän maksaa tuloveroa 75 euroa kuukaudessa.

Jesperillä on kolme viikkoa vapaata kuukaudessa. Hän ottaa kuppia ja joutuu usein tappeluihin ja jää usein poliisille kiinni pahoinpitelyistä. Lievästä pahoinpitelystä tuomitaan Suomessa keskimäärin 15 päiväsakkoa. Jesperille 15 päiväsakon rangaistus tarkoittaa 167,50 euroa.

Kasper tekee kolme viikkoa Jesperiä enemmän töitä kuukausittain ja joutuu maksamaan siitä ilosta 1025 euroa enemmän kuin Jesper. Hänen rangaistuksensa kolmen viikon työnteosta on siis 1025 euroa, joka peritään tuloveron muodossa. Jesper voi kolmen viikon vapaa-aikanaan pahoinpidellä kaksi ihmistä viikossa ja häntä silti rangaistaan vähemmän kuin Kasperia. Toisin sanoen, keskituloisen kahden päivän palkkatyö on yhtä vakava rikos kuin lievä pahoinpitely.

Ei ihme, ettei työnteolla rikastu. Eihän rikos kannata.

---