Psyko

Makuasioista voi kiistellä

Kun mielipideasiasta syntyy vilkas keskustelu, joku aina laukoo fiksuna "makuasioista ei voi kiistellä." Minkä ihmeen takia ei voisi tai ei pitäisi?

Makuasioista nimenomaan voi kiistellä, muutenhan koko keskustelua ei olisi edes syntynyt. Eikä ainoastaan voi, vaan niistä peräti kannattaa kiistellä. Makuasioihin voi vaikuttaa, niistä voi oppia. Ne ovat keskustelun ydin, ja oppimalla ymmärtämään toisen makuja ja mieltymyksiä voi oppia enemmän muista ihmisistä ja näkökulmista. Ja tätä ei tapahdu ellei toisen näkemystä voi haastaa, ellei siitä voi "kiistellä".

Jos makuasioista ei saisi puhua, mistä sitten saa? Faktoistako pitäisi inttää? "Juupas!" "Eipäs!" "Juupas!" "Eipäs!"

"Makuasioista kiisteleminen" on mitä antoisinta keskustelua - kunhan vain annetaan "vastapuolellekin" mahdollisuus kertoa kantansa ja perustella se, ja hyväksytään erilaisetkin mielipiteet. Kyseessä on asia kuin se, että linnottaudutaan keskustelussa omiin poteroihin eikä vaivauduta edes yrittämään nähdä asiaa toisen ihmisen näkökulmasta.

Monet vanhat sanonnat ovat oikeastaan aika typeriä, mutta usein niitä toistetaan viisauksina ja tosiasioina niitä lainkaan pohtimatta.

---

Kansalaisuussopimus

Ihminen tekee ensimmäisen sopimuksen heti synnyttyään. Sopimukseen ei kysytä lapsen tai edes hänen vanhempiensa mielipidettä. Kyse on Suomen kansalaisuudesta.

Missään juridisessa mielessä kansalaisuutta ei voi pitää sopimuksena, vaikka sisältönsä puolesta sen sellaiseksi sopisikin. Onko sopimus sitova, jos toinen osapuoli ei ole voinut mitenkään sen syntymiseen vaikuttaa? Kansalaisuuden velvoitteet koskevat ihmistä myös silloin, kun hänen vanhempansa eivät enää voi hänen asioistaan päättää. Kansalaisuudesta ei voi luopua ottamatta tilalle toista.

Varsinaiset erot kansalaisen ja ei-kansalaisen välillä ovat arkielämässä aika merkityksettömiä. Suomen kansalaista ei voida estää saapumasta maahan, karkottaa maasta, eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Ulkomailla Suomen kansalainen saa apua paikalliselta Suomen edustustolta. Suomen kansalaisuus on edellytyksenä tiettyihin virkoihin, kuten poliisi, tuomari tai presidentti. Vaaleissa kansalaisuus on edellytyksenä sekä ehdolle asettumiselle että äänestämiselle.

Joskus väitetään, että kansalaisuus takaa yhdenvertaisuuden lain edessä. Tämä ei ole totta. Edes täydellisesti toteutuneena yhdenvertaisuus ei ole sidoksissa kansalaisuuteen, koska ulkomaiden kansalaiset ovat täysin yhtä yhdenvertaisia lain edessä kuin suomalaiset. Yhdenvertaisuus lain edessä on siis Suomen oikeusjärjestelmän ominaisuus, ei kansalaisuudesta seuraava status.

Tärkein velvollisuus kansalaisuudessa koskee vain miehiä, ja kyse on tietysti maanpuolustusvelvollisuudesta. Valtio on takuulla ainoa "sopijaosapuoli", joka voi velvoittaa toisen ihmisen taistelemaan kuoleman uhalla ilman yksilön aktiivista hyväksyntää. Valtaosa ihmisistä hyväksyy tämän kun toisena osapuolena on valtio, mutta ei ikinä hyväksyisi vastaavaa "sopimusta" jos toisena osapuolena olisi toinen ihminen tai yritys. Ainoa syy "hyväksyä" sopimus on se, että kieltäytyä ei voi. Nappi otsaan, jos tositilanteessa sitä yrittää.

Tällainen "sopimus" kaikilla on siis voimassa, vaikka koko "sopimusta" ei olisi koskaan kuullutkaan tai sitä hyväksynyt. Jos tämä asia olisi hoidettu kuin normaalit sopimukset, olisi vanhepien pitänyt se ensin hyväksyä alaikäisen puolesta, mutta vanhemmat olisivat myös vastuussa kaikesta sen aiheuttamista velvoitteista kunnes yksilö on täysi-ikäinen ja siis paitsi kykenevä niin juridisesti oikeustoimikelpoinen.

Minä en olisi hyväksynyt kansalaisuussopimusta kaksi kuukautta vanhan esikoiseni puolesta. Mutta eipä sitä minulta kysyttykään. Syyksi epäilen sitä, että jos sitä oikeasti kysyttäisiin, liian harva sopimuksen hyväksyisi. Pakot eivät koskaan ole hyvästä pakotetulle. Jos olisivat, koko pakkoa ei tarvittaisi.

---

Eläkehuijaus

Monet kuvittelevat, että omat eläkerahat ovat jossakin suuressa kassassa, josta niitä sitten jaetaan kunkin tuottaman työpanoksen suhteessa takaisin. Todellisuudessahan ne rahat käytetään saman tien. Ainoa keino saada jotain takaisin on pakottaa lapsemme maksamaan.

Kuvitteellinen 30-vuotias Simeoni asuu Helsingissä. Hän tienaa suomalaisen miehen keskipalkan eli 3500 €/kk. Simeonin työnantaja maksaa ostamastaan työpanoksesta 4600 €/kk, mutta Simpalle jää käteen vain 2450€. Loput 2150€ menee tuloveroon (875€), työnantajan eläkemaksuihin (600€), työntekijän eläkemaksuun (160€), pakollisiin vakuutuksiin (140€), sosiaaliturvamaksuihin (80€), työterveushuoltoon jne. Pakolliset eläkemaksut ovat yhteensä 760 euroa kuussa.

Jos Simeoni jää eläkkeelle nykyistä keskimääräistä eläkeikää 5 vuotta myöhemmin eli 65-vuotiaana, hänen tuleva eläkkeensä on 1840 €/kk. Verojen ja muiden maksujen jälkeen tästä jää käteen vajaa 1600€.

Jos Simeonin sallittaisiin itse hoitaa eläkkeensä, hänen ei missään tapauksessa kannattaisi olla Kelan asiakas. Laittamalla eläkerahat säästöön hänellä on eläkkeelle jäädessään 320 000 € omaisuus. Jos hän sijoittaa eläkemaksunsa verran kuukausittain, hänellä on eläkkeelle jäädessään helposti 450 000 euroa tai enemmän. Jos Simeoni elää 85-vuotiaaksi (noin 10 vuotta pidempään kuin mitä miehet nykyään elävät), hän voi maksaa itselleen noin 3 500 € kuukausieläkettä, verottomasti. Jos hän kuolee ennen 85 ikävuotta, säästetyt eläkkeet eivät katoa minnekään, vaan hänen lapsensa perivät ne.

Valtion järjestämä eläke on yksi suuri huijaus. Juuri siitä syystä järjestelmästä ei voi irtisanoutua, sillä jokainen laskemaan kykenevä tekisi niin heti. Huonot järjestelmät pysyvät pystyssä vain pakolla. Järjestelmästä hyötyvät ne, jotka myönsivät itselleen 4 000 € "sopeutumiseläkkeen", jonka he saavat kahdeksan vuoden työuran jälken ja samalla vaativat muita jatkamaan työelämässä entistä pidemään.

Simeoni on syntinen, saatana, kurja, jota vielä kustaan linssiin koko elämänsä ajan.

Tagit: eduskunta eläke kansanedustajat verotus

---

100% aivokapasiteetista

Yllättävän suosittu uskomus on, että käyttäisimme aivokapasiteetistamme vain 10%. Minkälaisia perusteita on sille, että käyttäisimme aivoistamme vain 10%? En keksi yhtäkään.

Vahva argumentti 10% väitettä vastaan tulee siitä yksinkertaisesta kysymyksestä, että minkä ihmeen vuoksi evoluutio olisi kehittänyt näinkin ihmeellisen, monipuolisen ja itse asiassa hämmästyttävän työkalun ja elimen kuin aivot, ja sitten jättää siitä 90% käyttämättä, vieläpä kun samaan aikaan vallitsee kova kilpailu.

On totta, että kun aivojen aktiivisuutta kartoitetaan (PET tai fMRI), ei koskaan saada kuvaa, jossa aivojen jokainen osa toimisi täydellä teholla. Eikä tulisikaan saada - sellainen kuva vastaisi suunnilleen sitä, että ihmisen lihakset alkaisivat krampata ja supistella kaikki yhtä aikaa täysin hallitsemattomasti. Se ei olisi seisomista tai toimimista, se olisi lähinnä epileptinen kohtaus, niin aivojen kuin lihastenkin kannalta. Toki käytämme eri osiamme aivoistamme eri tehtävissä ja eri aikoina, mutta emme kaikkia yhtä aikaa, eikä pitäisikään.

Jos ihminen saa vamman aivoihinsa, on sillä käytännössä aina dramaattisia seurauksia. Kuvittele, että ihminen saisi luodin päähänsä ja neurologi tai aivokirurgi kommentoisi: "Ei mitään hätää, onneksi luoti tuhosi osia siitä 90%:sta, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä." Aivojen hämmästyttävän mukautumiskyvyn seurauksena ihminen toki kykenee kompensoimaan yleensä suuren osan vammastaan, mutta aivan alkuperäistä toimintakykyä ei silti saavuteta.

90% aivoista tosiaan taitaa jäädä käyttämättä, jos uskoo näihin perättömiin legendoihin.

---