Psyko

Rationaalista ajattelua

Kirjoita - tai ajattele kirjoittavasi - paperille jonkun sinulle hyvin rakkaan ihmisen nimi. Nimen perään kirjoita - tai ajattele kirjoittavasi - teksti "toivon, että olisit kuollut". Tuntuiko pahalta tai vastenmieliseltä? Tekikö mieli pyytää anteeksi tältä ihmiseltä, tekikö mieli selittää, että eihän se mitään vaikuta, että tämä on vain leikkiä?

Jos olisit ostamassa arpaa, haluaisitko itse valita arvan vai olisiko sillä mitään väliä? Jos olisit heittämässä kruunaa ja klaavaa rahasta, haluaisitko itse heittää kolikon, joka panoksesi kohtalon määräisi? Haluatko seurapeleissä itse heittää noppaa vuorollasi, vai onko sillä mitään väliä kuka heiton tekee? Eihän sillä, kuka heiton tekee tai arvan valitsee, ole mitään merkitystä satunnaisen tapahtuman tulokselle. Vai mitä?

Jos heität kruunaa ja klaavaa kolikolla, ja saat viisi kertaa peräkkäin kruunan, kumman veikkaat tulevan seuraavaksi? Menneet tapahtumat eivät vaikuta satunnaisen ilmiön tuleviin esiintymisiin ja jokainen yksittäinen heitto on täsmälleen yhtä todennäköinen, riippumatta siitä, mitä kolikolla on aiemmin heitetty.

Kumpi näistä lauseista on todennäköisempi: "Tiina on pankkitoimihenkilö ja asuu Espoossa", vai "Tiina on pankkitoimihenkilö"? Melkein jokainen valitsee ensimmäisen lauseen, vaikka todellisuudessa jälkimmäinen on todennäköismepi. Näin on, koska jos otetaan satunnainen ihminen (Tiina), niin mitä vähemmän hänestä kerromme, sitä suurempaan ryhmään ehdot sopivat, ja sitä todennäköisemmin Tiina kuuluu tähän ryhmään.

Rationaalinen ajattelu on joskus yllättävän vaikeaa, mutta rationaalisuuden puutetta voi olla vaikea huomata ellei sitä erikseen osoita.

---

Pahuutta meissä kaikissa

Stanley Milgram teki 70-luvulla sarjan kiehtovia sosiaalipsykologisia tutkimuksia. Koehenkilöitä pyydettiin opettamaan toiselle "koehenkilölle" (näyttelijä) sanapareja. Jos toinen ei oppinut, hänelle piti antaa sähköisku ja "opettajille" esitettiin tutkimuskohteena se, kuinka hyvin sähköiskut parantavat oppimista. Todellisuudessa Milgram tutki sitä, kuinka voimakkaita sähköiskuja ihmiset olivat valmiita antamaan, jos auktoriteetti heiltä sitä vaatii.

Psykiatrit arvioivat, että 0,1% ihmisistä antaa tappavan sähköiskun. Todellisuudessa 65% koehenkilöistä meni loppuun asti. Jokainen osallistunut antoi hyvin voimakkaan ja kivuliaan iskun ja jätti huomioimatta "oppijan" vaatimukset päästä pois tutkimuksesta. Silläkään ei ollut vaikutusta, että "oppija" kertoi hänellä olevan sydänvaivoja.

Tutkimukset on toistettu useaan kertaa sen jälkeen, tuoreimpana ranskalaisessa tv-visailussa. Tulokset ovat olleet yhdenmukaisia: melkein kaikki ihmiset ovat valmiita hirmutekoihin, kun heitä siihen hiukan painostetaan ja heille annetaan kuva, että joku muu on vastuussa.

Erässä variaatiossa annettiin oikeita sähköiskuja koiranpennuille. Koehenkilöinä oli 26, joista 20 antoi tappavan sähköiskun. Kaikki 13 mukana ollutta naista totteli loppuun asti, miehistä puolet. Tästä ei kuitenkaan voi suoraan johtaa sukupuolieroja, sillä muissa variaatioissa ei mainittavia sukupuolieroja ole tullut esiin.

Tulosten ohella yhdenmukaista on ollut ihmisten harhakuvitelma, etteivät tulokset päde heihin itseensä. Milloin koehenkilöt ovat valikoituneet, milloin ne koskevat vain tv-visailijoita, milloin koehenkilöt tiesivät, etteivät sähköiskut olleet aitoja. Vastaväitteet on aina kumottu uusissa tutkimuksissa.

Pelottavaa tuloksissa ei ole se, että ylivoimainen enemmistö ihmisistä on valmiita hirmutekoihin sopivassa tilanteessa. Pelottavaa on se, että suuri osa ihmisistä luulee, että juuri he ovat tälle immuuneja. Tällainen harhakuvitelma luo pohjan hirmuteoille, joista "kukaan" ei ole vastuussa.

---

AKT taisteluun

Hyvä Timo Räty,

Äskettäinen Chilen maanjäristys oli inhimillinen katastrofi. Sen vaikutukset eivät kuitenkaan rajoittuneet vain Etelä-Amerikkan tai syntyneen tsunamin kautta muihin Tyynenmeren rantavaltioihin. Viattomina sijaiskärsijöinä ovat jälleen kerran suomalaiset ahtaajat.

Järistys siirsi maapallon massa-akselia kahdeksan senttimetriä ja lisäsi sitä kautta maapalllon pyörimisnopeutta. Päivän pituus on nyt 1,26 mikrosekuntia lyhyempi kuin aiemmin. Päivän lyhenemisestä seuraa, että vuosittainen ahtaajan työaika lyhenee 78 mikrosekuntia, mutta vapaa-aika peräti 382 mikrosekuntia! Ahtaajat joutuvat palaamaan töihin ilman riittävää lepoa ja altistuvat näin onnettomuuksille. Valtaosa katastrofin vahingoista revitään suoraan jo ennestään riistetyn suomalaisen ahtaajan selkänahasta.

Haluaako työnantaja töihin uupuneen vai hyvin levänneen työntekijän? Me vaadimme vapaa-ajan vähenemisen täysimääräistä hyvittämistä. Jokaiselta alkavalta menetetyltä vapaa-ajan tunnilta vuorokaudessa vaadimme täyden työtunnin korvausta. Käytännössä tämä tarkoittaa 365 tuntia palkallista vapaa-aikaa vuodessa, eli noin 11000 euroa vuodessa. Korvaus on hyvin kohtuullinen kun otetaan huomioon, että toisessa vaakakupissa on työntekijän terveys ja perhe-elämä.

Ellei työnantajapuoli suostu tähän, olemme valmiita painostamaan heitä lakkouhkauksella. Oletteko AKT:n puheenjohtajana valmis taistelemaan suomalaisen työntekijän oikeuksien puolesta?

---