Blogi: Batsheba

Löytyi 2 merkintää syyskuulta 2007.

Maalauksista paras (1. osa)

20.9.2007 14:48

Uskaltaisiko siitä puhua? Puhun kuitenkin, kun olen lörppö. Mutta jos en sano sanaa, mainitse nimeä? Käytän eufemismia, joka nyt täytyy keksiä. En keksi, tuntuisi tökeröltä. Kerron.

Sen nimi on "Loisto". Ja kyllä, se on paras työni ikinä. Korkeus 240cm. leveys 200cm. (En muuten ole varma, mahtuuko se talosta ulos, ovesta kyllä, mutta rapuissa tehnee tiukkaa). Hallitsevin väri on oranssi. Olen käyttänyt paljon fluoripunaista ja -pinkkiä, sekoittanut niitä eri keltaisiin, lisäksi taittanut valkoisella, sillä tahdon valoa, kirkasta. Metallivärejäkin lisäsin, säihkyviä säikeitä. Kylmiä alueita on vain vähän, kiikun kaakun ärhäkän ärsyttävän ällöttävän reunamilla, lumon tenhon viehätyksen jyrkänteellä.

Läjäytin monivärikiisseliä lusikoista kankaalle, hyvä parani, osuin. Kiisselin koostumus oli tarpeeksi sakea, valumia ei tullut. Lisää massaa, lisää voimaa, tämä on paljouden, liian maalaus!

Neljännellä tunnilla kuitenkin tapahtui virhe. Pursotin väriä. ilakoin, kun rönsyt tottelivat, olin sankarimestari vitun hyvä maalari. Puhuin puhelimeen ai ku mä oon hyvä, en nyt muuta kerkee, älä äijä häirihe; hotkin voileivän ja tiesmiten kadmiumia vahingossa samalla. Ihan kohta paras muuttuu täydelliseksi, ihan kohta, vähän vielä kirkasta kovaa lisää!

Vitut. Mitä nyt? Tuoltako se nyt näyttää, kamala kusikeltainen! Ja puhelin perkele pirisee. PILALLA! huudan. No äläs nyt, David sanoo kilteimmällä mahdollisella äänellään. Onpas, äläkä koko ajan soita, parempi ettet ikinä!

2 kommenttia

Syke

7.9.2007 11:10

Ryhdyin tositoimiin. Pohjustin isot kankaani, sekoitin gessoon mm. fluoripunaista. Nyt hehkuu koko sali. Koillisseinään nojaa keltaoranssi 165x265cm Cotton Duck ja lounaassa tykyttää ruusuinen 200x240cm pellavapohja. Kiitos vaan assistenttiuroolle, pinkeinä pysyivät. Saa tulla toistekin hommiin.

Ruusunen tarvitsee toisen pohjustuskerroksen, mandariiniin voisi jatkaa jo muilla väreillä. Kannattaa haaveilla variaatioista jonkin aikaa. Taulut pysyvät mielessä vaikken istu työhuoneessa koko ajan. Tarvittava väri voi löytyä vaikka aamu-uinnilla tai sadekävelyllä.

Aamu oli tuulinen tänään, järvi tyrskysi laiturille. Äkkiä veteen, ettei ehdi ajatella. On se kylmää jo, tuntuu kipuna hetken, mutta jonkin matkaa voi uida ees taas pikapikaa. Kylmä aurinko kiillottaa reittiä, koivut ovat jo keltaisina. Loppukuusta matkustan erään Sinisen maahan, jossa lienee vallan lämmin vielä. Hotellissa on olympia-allas aamu-uintiin, sitten tempaisen kilometrin joka kerta; päivällä otetaan aurinkoa ja lillutaan porealtaissa, maistellaan drinksuja. Lisää vaan kuumia sävyjä!

Kommentoi

Jaa: