Tyypit

Erobuumi

Oletteko huomanneet kun jatkuvasti saa nykyään lukea kuinka ihmiset eroavat. Myöskin julkkisparit. Mitäs niitä nyt olikaan, Hjallis Harkimo,
Martina ja Esko, Satu Tuomisto, Idols Kalle, minä ja Antti jne jne.

Olen miettinyt että miksiköhän niin monet ihmissuhteet tuntuvat kaatuvan nykyään. Mielestäni kuitenkin jos katsoo aikaa paljon taaksepäin niin suhteet olivat paljon pitkäaikaisempia ja kestävämpiä. Todennäköisesti sinullakin saattaa ollas siellä se isä ja äiti, jotka tapasivat yläasteella ja ovat vieläkin naimisissa.

Ollaanko me ihmiset nykyään liian itsekkäitä, vai lähdetäänkö suhteeseen liian helpolla? Luovutetaanko parisuhteissa heti ongelmien sattuessa, vai lähdetäänkö heti lätkimään kun ei tunnu kipinöitä? Onko tarjolla liikaa kiusauksia?

Siinäpä vasta kysymys. Vastaus kaikkiin on osittain kyllä!

Itselle ainakin ero on ollut niin rankka asia, että sitä alkaa hetken harkitsemaan että haluaako sitä samaa tunnetta kokea enää koskaan uudestaan. Siksi minun on vaikea ymmärtää esim. samantien uuteen suhteeseen hyppääviä. Voiko toisesta oikeasti välittää heti kun edellinen suhde on juuri kuopattu? Vai välittääkö uudesta kumppanista sitten eri tavalla ja tykästyy siihen uuteen tunteeseen. Vaikea sanoa.

Eroja on niin erilaisia ja jokainen käsittelee sen eri tavalla. Ero on kauhea asia ja yleensä todella kipeä ja sellaista tunnetta en haluaisi kenellekkään, mutta jokainen kokee sen elämässään melkein väistämättä.

No mutta ei se tapa, joten elämä jatkuu ja uudet pettymykset ja rakkaudet odottaa siellä jossain tai sitten ei.

Tagit: ero ihmiset ihmissuhteet parisuhde

---

Suomen puhutuimmat häät!

Pitäähän tämä nyt nähdä ja kokea ihan omin silmin. Lapin Saariselällä talvihäät, Johannan sanoin Winter Wonderland. Hän pyysi minut mukaan ja mikäpä estää jos tiedossa on juhlat, paljon ihmisiä, rakkautta ja ihana kirkko ja valmiiksi katettu pöytä.Toivon tosiaan, että nämä häät tullaan näkemään, sillä kun tänään olin kuvauksissa huomasin kuinka paljon muut ihmiset ympärillä panostavat Johannan häihin ja ovat tarjoutuneet auttamaan.

Kuvauspäivä sai minut todella stressaantuneeksi ja alku ei ollut paras mahdollinen. Olin järjestänyt meikkaajan ja olimme paikalla niinkuin olimme sopineet, lukuunottamatta ruuhkaa. Emme kuitenkaan päässeet aloittamaan aikataulun mukaisesti.

Kuvausryhmä oli valmiina jo kun minulla ei ollut edes meikkiä ja Johannakin oli juuri ja juuri valmis. Muut morsiusneidot eivät saapuneet paikalle, paitsi Julia.

Aamulla laitoin tunnin hiuksia ja kun kuvaus alkoi niin ne olivat täysin lässähtäneet ja pilalla. Tunsin koko päivän itseni rumaksi ja tyhmäksi ja kiukkuhan siinä tuli. Mulla on tapana aina stressata hirveesti silloin kun olen sopinut ihmisten kanssa jotain. Nimittäin mun mielestä jos ihmiset tekee yhdessä jotain niin jokaisen pitää kunnioittaa toisen
työtä ja aikaa. No lopulta saimme kuitenkin kuvauksemme ja tv-ohjelmaa varten kuvattiin pätkiä, jotka Johannan puolesta menivät upeasti. Itsestäni en kyllä menisi vannomaan.

Arton tapasin ensimmäistä kertaa ja ihan käsipäivää ja moi siinä tuli
vaihdettua. Olen saanut Artosta todella sosiaalisen kuvan, mutta hirveen hiljainen oli tällä kertaa.Saa nähdä mitä jaksosta nyt sitten tulee. Uskon että Johannan häitä tulee katsomaan miljoonayleisö. Sehän tässä stressaakin. Ja jo valmiiksi mollaajille voin sanoa. Johanna on julkisuudessa niinkuin minäkin. Sitä kautta olemme tutustuneet.Jos ihminen on minua kohtaan ystävällinen ja kiltti niin minulla ei olle mitään syytä vihata henkilä vaikka 99% suomessa tekisi niin. Joten nielaise jo valmiiksi ilkeä kommenttisi! Jokaisella on oikeus olla onnellinen ja mennä naimisiin :) Onnea Johanna!

Tagit: häät johanna lappi morsiusneito tukiainen

---

Shoppailu-Masennuslääke

Kuinka moni rakastaa shoppailua? Minä en voisi kuvitellakaan, että en pääsisi ihaniin kauppoihin ihastelemaan kenkiä, vaatteita ja laukkuja. Apu huonoon mieleen löytyy minulle nykyään Guessin liikkeestä. Olen ihastunut totaalisesti heidän laukkuihinsa, koruihin ja kaikkeen mahdolliseen. Ostin juuri upeat farkut ja tunsin itseni täydelliseksi nuo farkut jalassa. Kuinka paljon mieleen voi vaikuttaa se vaatekappale, mitä pidät juuri yllä, ja ylipäänsä kaikki materiaali ja asusteet.

Kun olet kotona oloasussa ja allapäin, niin mitä tapahtuukaan kun puet yllesi lempifarkut, upean topin tai vaikka sen lempimekon. Sitten vielä vähän meikkiä ja upea laukku. Minä ainakin tunnen oloni hetkessä upeammaksi ja mieli muuttuu iloiseksi. Sama asiahan pätee mielestäni myös juhlafiilikseen. Jos olen istumassa iltaa hyvien ystävien luona tai kotona verkkareissa voi menofiilis jopa yllättäen lopahtaa. Meno on huipussaan juuri silloin, kun olet tip top ja tunnet olosi kauniiksi ja ilta voi alkaa. Juhlafiilis on valmis.

No entäs se shoppailu.

Siinä vaiheessa kun ostat itsellesi uusia vaatteita ja puet ne ekaa kertaa yllesi tunnet olevasi prinsessa ja kaunein. Shoppailu on mielestäni yksi terapiamuoto, ja se että ilahdutat itseäsi ostamalla jotain miellytävää itsellesi saa olon hetkessä tuntumaan loistavalta. Minä shoppailen aina yksin ja itse itseni kanssa ja se on parasta mielestäni. Kierrän lempikaupat läpikotaisin ja ostan kaiken mitä haluan. Siinä välissä on ihana käydä syömässä ja vaikka yhdellä drinkillä ja rentoutua. Shoppailureissun jälkeen olo on ihana ja iloisena aina soittelen kaikille ystävilleni. Ja kumma kyllä silloin tulee aina sellainen fiilis että olisi ihana lähteä tyttökavereiden kanssa ulos juhlimaan. En vielä tarkkaan tiedä miten tuo tunne tuleekin aina juuri shoppailun jälkeen, mutta silloin kun on lähtenyt ulos illalla vielä, niin ilta on ollut kaikinpuolin loistava. Paitsi jos ostamasi vaate, koru häviää. Kovasti jäin tämän viikonlopun jälkeen kaipaamaan guessin upouutta rannekoruani. Se on nyt löytänyt uuden paikan, omistajan :( Shoppailu on vähintään yhtä hyvää kun suklaa ja seksi.

Tagit: guess kengät shoppailu vaatteet

---

Pahan suudelma

No kyseessähän on tietenkin Vares. Olin otettu kun postiluukusta yllättäen tipahti kivannäköinen kirje joka herätti mielenkiinnon. No sieltähän tuli kirje suoraan itse Markus Seliniltä ja Solar Films:ilta jossa pyydettiin saapumaan turkuhalliin 3.1.2011. Kutsu oli avecillinen, ja kutsun saatuani päätin että menen tietenkin katsomaan kutsuvierasennakkonäytökseen tuon ystäväni kanssa. Matka Turkuun autolla oli yhtä painajaista ja turkuhallista ei ollut tietoakaan. Jo Helsingissä juutuimme heti kättelyssä kiireellä aikataululla ruuhkaan. Turusta ajattelimme tietenkin löytävämme helposti tuon turkuhallin, ja soitimme jopa ystävälleni kysyäksemme neuvoa. Turhaan!

Etsimme paikkaa ja kysyimme neuvoa kymmeniltä ihmisiltä joista jokainen neuvoi eri suuntaan. Katastrofi oli syntynyt. Löysimme vihdoin tien joka johti turkuhallin. Tuolla kyseisellä tiellä jono oli kaksi kilometriä! No reilussa tunnissa selvisimme paikalle jolloin leffan olisi pitänyt alkaa jo puoli tuntia sitten. Ruuhkasta tietoisena sitä oli onneksi siirretty. Saadessani kutsun en tosiaan osannut arvata, että paikalle oli kutsuttu yli 3 000 ihmistä. Luulin tapaavani paikalla tuttuja ja mediaa, mutta toisin kävi. Valmistauduimme tapahtumaan tuntikausia, emme nähneet ketään, saimme huonot paikat ja hermot olivat palaneet jo matkalla loppuun. Ei ihan tavanomainen reissu.

Yleensä näytökset järjestetään hiukan pienempimuotoisina. Paikanpäällä on tarjoilua ja kaikilla on mukavaa. Tämä oli kuitenkin todella suuri tilaisuus ja kutsuvieraaksi tunsi itsensä sen perusteella että sai nähdä sentään elokuvan aiemmin kuin muut. Itse elokuvasta voin sanoa että tämä kerta Vareksen toteutuksessa oli todella persoonallinen ja omaperäinen ja juoni ei ollut yhtenäinen vaan ratkaisu selvisi lopussa, mutta ehkä jotain paloja jäi puuttumaan. Elokuvassa oli paljon synkkyyttä, pimeää ja karua, eikä tällä kertaa niin paljon huumoria mukana. Arvostan silti suomalaisia elokuvia, olemmehan sentään Suomessa joten pakkohan tuo on teidänkin katsoa!

Jatkot Apollossa olisivat olleet vain toiveunta, sillä kun kaikki 3000 kutsuvierasta haluaa päästä samaan aikaan sisään voit kuvitella mitä siitä syntyy. Luovutimme ajoissa ja käännyimme autolle päin ja päätimme että juhlamme ovat ohi. Ajomatkalla kotiin selvisimme lumipyryssä ja pimeässä yhdellä "läheltä piti, meinasimme kuolla tilanteella". No mutta kaikin puolin reissu oli hauska kokemus ja seura oli hyvää. Kutsut on aina kivoja ja kivahan se on niitä saada ja käydä katsomassa ennakkoon elokuvia tai mitä vain. Nyt pystyin jakamaan kokemuksen kanssanne ja tottakai suosittelen että katso, koe ja näe itse tuo elokuva paremmalla tuurilla kun meillä oli.

Tagit: elokuva jatkot kutsuvieras turku vares

---