Blogi: daisy
26.9.2009 19:55 Olen aina rakastanut romanttisia komedioita. Romanttisen elokuvan katselu saa minut hyvälle tuulelle ja suorastaan rakastan kliseisiä, itsestäänselviä loppuja. Happily_ever_after ja sitä rataa, tykkään!
20.9.2009 20:04 Kuten käy ilmi edellisistä merkinnöistä, muutin elokuussa. Uusi koti on vielä osittain vaiheessa, vaikka osittain järjestyksessä. Lasten kanssa möbleeraaminen on ei nyt mahdotonta, mutta, hmmm... haastavaa :D
Siivoamista ja järjestelyä on ohjelmassa joka päivä joka tapauksessa, kun talouteen kuuluu useita alle kouluikäisiä... Kun joka aamu/päivä/iltapäivä järjestää leluja/tavaroita, ei meinaa energia millään riittää sen jatkamista, kun lapset nukahtaa iltaisin. No, pikkuhiljaa. Onko koti koskaan valmis? Voiko olla? Luotan siihen, että ei ja jatkan puuhailuani sitä mukaa, kuin jaksan.
17.9.2009 22:29 En haluaisi jankuttaa, mutta kun pyörii mielessä... Haluaisin niin kovasti seksiä. En ohimennen roiskasuja tuntemattomien kanssa, vaan tunteita, hellyyttä, koskettelua, naurua... Ja tarpeeksi usein, kiitos! Voiko se nyt muka olla niin mahdoton yhtälö?
Jos/kun saa vähän, alkaa tehdä mieli lisää..ja lisää...ja lisää, kiitos. Äh. Turhauttavaa.Tagit: yksinyöllä
6.9.2009 17:40 Tunnen itteni ihan hölmöksi. Miksi kannattaisi ikinä innostua mistään...? Ei se onnistu kuitenkaan. Juuri nyt tuntuu, ettei todellakaan kannata ryhtyä mihinkään, turpaan tulee yrittämättäkin.
Onneksi ♥ lapset ♥ on maailman ihanimpia, se auttaa jaksamaan, vaikka aikuiset onkin ärsyttäviä, rasittavia, tunnevammasia ja kyvyttömiä!Tagit: hipaisuraapaisu
8.8.2009 08:21 Vanha koti ei ole vielä tyhjä, mutta selvästi ei enää koti. Enemmän kuin kodista luopumista suren särkynyttä unelmaani tässä kodissa asuvasta perheestä... Onneksi olen hyvällä mielellä ja uusi alku tuntuu ihan oikeasti uudelta alulta, uudelta mahdollisuudelta. Elämä voittaa ja minä aion myös!Tagit: onnenhetkiä
6.8.2009 20:30 En yleensä jaksa liikuttua maailman pahuudesta, mutta Naamakirjassa pyydettiin liittymään erääseen ryhmään... En liittynyt, mutta jäin miettimään...pienen Briana Lopezin kohtalo itkettää. (Ja ikävä kyllä maailma on täynnä vastaavanlaisia tapauksia.) Olen itsekin tukistanut lapsiani, mutta millainen ihminen kykenee pahoinpitelemään ja raiskaamaan oman muutaman kuukauden ikäisen lapsensa ;(
Miksi me ihmiset ollaan niin pahoja?
3.8.2009 00:21 En odota prinssiä valkealla ratsullaan... Mutta kyllä ois silti mukavaa herätä suudelmaan, myönnetään. Läheisyydenkaipuu on pahimmillaan öisin.Tagit: yksinyöllä
2.8.2009 10:00 En osaa pukea sanoiksi tätä tunnetta. Tuntuu hyvältä, hämmentyneeltä...ja taas kerran ihan älyttömän väsyneeltä... :) hitsi vieköön, voisko opetella nukkumaan...iso ihminen!Tagit: hipaisuraapaisu
31.7.2009 02:49 Valvominen alkoi kuin varkain.. Ensin se oli ihan vaan vähän aikaa sen jälkeen, kun lapset oli menneet nukkumaan. Vähitellen "vähän aikaa" olikin jo tunti, puolitoista, puoli yötä... Mikä ihme siinä on, ettei aikuinen ihminen osaa/pysty/viitsi mennä nukkumaan, kuin pakon sanelemana..? Höh. Yksin on tylsää nukkua. Se on yksi syy ;)Tagit: yksinyöllä
27.7.2009 22:43 Ihanaa! Loma! Ihanaa :)))takana eka päivä ja tosi monta edessä...Tagit: onnenhetkiä
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta