Verkossa

Uskomatonta - ilmaista rahaa jaossa! Toimi heti!

Teininä kuljetin mukanani resuista paperinpalaa, jonka kulmat olivat harmaat ja muste levinnyt. Säännöllisin väliajoin kaivoin rakkaan lappuni esille ja vein sen vanhempieni eteen. "Että jos voisitte allekirjoittaa..?" Puolen vuoden taivuttelun jälkeen paperiin ilmestyi pari allekirjoitusta. Muistan vieläkin kukkapostimerkin, jonka liimasin paperiin. Muutaman päivän päästä se oli virallista - olin eronnut kirkosta.

(Tässä vaiheessa lukijan tulee ähkäistä äänekkäästi, rikkoa toista käskyä huudahtamalla "ei hyvä jumala taas tätä fanaattista eroakirkosta-liitykirkkoon -jauhamista". Voin kuitenkin vannoa, että kirjoitus on pinnallinen ja puhtaan rahanahne.)

Kärsinyt lappuseni oli tulostettu eroakirkosta.fi-sivustolta. Kuusi vuotta vanha palvelu mahdollistaa aikuisen eroamisen minuutissa. EK:n kulta-aika on juuri nyt käynnissä; eroamalla ennen ensi vuotta säästää kirkollisveron. Perinteiset 2500 euroa kuussa nostava säästää n. 265 euroa vuodessa. Itse käytän "kirkollisveroni" uskonnottomiin hyväntekeväisyysjärjestöihin. Jos maksaisin kirkollisveroa, tukisin hyväntekeväisyyttä vain 18 eurolla. Hah, I'm holier than thou!

Erottuani kirkosta paikallinen seurakunta lähetti paluupostissa kirjeen, jossa yritettiin vielä saada minua pohtimaan eroani. Taisi olla muuten ihan mustekynällä allekirjoitettu. Jätin tilaisuuden hyödyntämättä, mutta nykyään taivaan merkit nähnyt voi liittyä takaisin kirkkoon, no, liitykirkkoon.fi:ssä tietenkin. Leikin profeettaa ja ennustin LK:n samana vuonna kuin eroakirkosta.fi julkaistiin. Kirkko todisti olevansa kankea, sillä sivusto avattiin vasta viime kesänä.

Ja onhan kirkkoon liityttykin, mutta EK:n suosio on ollut hämmentävä; kuuden vuoden aikana netin kautta eronneita on ollut melkein 180 000. Iso osa eronneista eroaa joulukuussa ja vapautuu ensi vuoden veroista. Netti mahdollistaisikin pihille tapauskovaiselle tai -uskomattomalle oivan tilaisuuden shoppailla uskontoa. Joulukuussa erotaan, tammikuussa liitytään, hmm, häät tulossa, kyllähän ne pitää kirkossa pitää. Joulukuun piikistä huolimatta en usko liitykirkkoon.fi:n ensimmäisen tammikuun rikkovan ennätyksiä. Odotan kuitenkin innolla ensimmäistä pihiä kirkonrottaa. Ilmoita toki itsestäsi kommenttilaatikossa.

Vetäydyn loppuvuodeksi seuraamaan eroakirkosta.fi:n tilastojen kulmien jyrkkenemistä ja toivotan kaikille hyvää vuotta 2010. <3

www.eroakirkosta.fi TJEU - Tsekkaa jos et usko
www.liitykirkkoon.fi TJU - Tsekkaa jos uskot

---

Näytä tissit! (eli mitä yksi lauantai tapahtui)

Unohtakaa jännityksen etsiminen nettikasinoilta. Internetin uusin uhkapeli on Chat Roulette, jossa voittaa joka kerta. Kyseessä on yksityinen web-kamerallinen chat-keskustelu, jossa juttelukumppani arvotaan. Ruletissa on yleensä 1500-2000 käyttäjää ympäri Tellusta (tutkimuksen mukaan lähinnä Saksasta, Jenkeistä ja Turkista). Jos arvottu naama ei miellytä, uuden kaverin saa nappia painamalla. Yksinäinen lauantai-ilta on mitä mainioin aika pyöräyttää ruletti käyntiin.

Start-nappulaa painaessani tutustun ilmiöön, jonka tulen näkemään vielä monta kertaa illan aikana: kaverillani ei ole web-kameraa. Suosittelen Omeglea, joka on CR ilman kameraa. Kaveri kiittää vinkistä heittämällä muutaman ilkeyden ja lopettaa jokaisen virkkeensä sanaan "bitch". Vastaan kohteliaasti ja kuulemma ärsytän hänet hulluuden partaalle. "Your partner disconnected. Press "Next" to find a new person!"

Ei kovin lupaava alku. Menkää Omegleen, kamerattomat ihmiset!

Toinen tapaus. Kohdalleni osuu krakovalainen mies, jolle alan hehkuttaa muutaman vuoden takaista Krakovan visiittiäni typerä hymy naamallani. Olen juuri kertonut myrtseistä vessamummoista ja siirtymässä zlotyn maksaviin rinkeleihin, kun mies kääntää kameransa kohti haarojaan. Miehen kädessä oli aivan jotain muuta kuin mielessäni siintänyt rinkeli. "You disconnected. Press "Next" to find a new person!"

Kolmas tapaus. Teksasilainen tatuoitu muusikko huomaa taka-alalla näkyvän Fenderin kitaran. Omat musiikilliset lahjani loppuvat nokkahuilulla soitettuun Ostakaa makkaraa -tulkintaan, mutta puhun kitaroista yllättävän ammattimaiseen sävyyn.

Neljäs tapaus, joka tapahtui yllättävän myöhäisessä vaiheessa. "Show me your tits", bongista hengittelevät jenkkiteinit pyytävät. Kieltäydyn kohteliaasti. "Show me panties!" Onnekseni olen erittäin laiska siivoamaan ja löydänkin talouteni mieshenkilön bokserit hylättynä lattialta. Nostan kalsarit ruutuun ja joudun ulos pelistä.

Illan häiriintynein tapaus tulee illan ainoan, heti yhteyden katkaisseen, naisen jälkeen. Miehellä on sikanaamari ja hän pyytää minua kääntämään kaiuttimeni päälle voidakseen röhkiä. Pudistelen päätäni kameralle. Joulusika työntää punaisen omenan suuhunsa. Next.

Tuntia myöhemmin olen nähnyt kaiken jo pari kertaa. Muutamasta törkytapauksesta huolimatta uskoni ihmisten ystävällisyyteen alkaa palata. Kyynikkona oletan kuitenkin CR:ssa harvinaisen sukupuoleni auttavan juttuseuran saannissa. Suostuttelen pitkään miestäni kameran eteen. Parrakkaan miehen huomatessaan melkein jokainen sulkee yhteyden. Seuraan hämmentyneenä tilannetta. Jokaisen hylkäyksen myötä tulee selvemmäksi, ettei miehiselle ystävyydelle ole tilaa Ruletissa.

Kuudes tapaus on illan positiivisin. Saksalainen mies löpisee saksalaisista bisseistä, bissekellareista ja post-rockista. Suomalaisella lagerilla ei voi keulia, mutta mies ihastuu epänationalistisesti nimettyyn Magyar Posseen. Mies on basisti ja käännän suomalaisia basistivitsejä englanniksi. Niistä ei voi ymmärtää mitään, mutta saksalainen nauraa ja jähmettyy liikkumattomaksi pikselimössöksi ruudulleni. Ffuu.

Seuraavakin yritys osoittautuu saksalaiseksi. Hetken juteltuamme poika alkaa kouristella hälyyttävästi penkillään. Suunnittelen eurooppalaiseen hätänumeroon soittamista, kun hän palaa ruudun ääreen kertomaan suosikkijoukkueensa jalkapallovoitosta.

Kello kaksi yöllä kohdalle osuu turkkilainen mies, jalkapallofani hänkin. Istanbulissa asunut kalsarisankarini turinoi turkkilaisen kanssa eri joukkueista kiivaaseen tahtiin. Yritän sanoa jotain kebabista ja jogurttikastikkeesta väliin.

Herra numero yhdeksänkin on kebabin syntysijoilta. Lyhyen tutustumisen jälkeen minua kositaan web-kameran välityksellä. Kieltäydyttyäni mies kysyy, haluaisinko ehkä mennä naimisiin hänen kaverinsa kanssa (tässä välissä kaveri tulee hymyilemään nenä kamerassa kiinni). Oletan hänen käyvän koko sukunsa läpi, mutta seuraava kysymys yllättää: "If you prefer girls I have a sister too?".

Tuntia myöhemmin iskee baarista tuttu ilmiö; otetaan yhdet vielä. Kahlaan läpi kymmeniä ihmisiä. Monet kertovat nähneensä paljon suomalaisia - itse en ole tavannut yhtään. Ruletti yrittänee parittaa eri kansalaisuuksia yhteen IP-osoitteiden perusteella.

Aura-autot aloittavat kolistelunsa, ja lopetan ruletin pyörittelyn. Viimeiseksi jäänyt floridalainen poika vilkuttaa ja pyytää käymään. "I promise", sanon ja vilkutan takaisin. Aion tietenkin rikkoa lupaukseni, mutta vieraan ihmisen ystävällisyys lämmittää oudosti introvertin suomalaisen mieltä. Aamulla konttorilla virittelen web-kameraa kiinni iBookiin ja näppäilen Ruletin osoitteen selaimeen. Blogikirjoitus on jo valmistunut, joten en voi panna Rulettia taustatyön piikkiin. Tunnustan, olen ehkä hieman koukussa. Sormi Start-napilla nojaudun eteenpäin jännittämään, mitä tänään tapahtuu.

www.chatroulette.com
www.omegle.com

---

Rumat ihmiset pois ruudultani!

"Kauniille ihmisille päiväkin on aina kaunis", brasilialainen mies toteaa uimahousuissaan hiekkarannalla. 11 000 kilometrin päässä Helsingissä on räntäinen lauantai. Yhdysvaltalaiset johnit ja puolalaiset henrykit ovat pari päivää pähkäilleet ja päättäneet, että olen tarpeeksi kaunis heidän yhteisöönsä. Katson kuvaani, jota Michael kertoi rakastavansa. Kuvakulmalla ja tarpeeksi pimeällä huoneella saa ihmeitä aikaan.

BeautifulPeople.com on palvelu ihmisille, jotka ovat kyllästyneitä näkemään rumia ihmisiä mainstream-sivustoilla. BP:ssä voi deittailla lihaksikkaita uroksia ja flirttailla tsekkikaunottarien kanssa. Keskustelupalstalla voi todistaa, että samaan päähän mahtuu sekä kollageenia että älyä. Panen kauniit ihmiset tiukille ja klikkaan itseni lukemaan politiikkaan liittyviä keskusteluja. Salaliittoteoriat näkyvät kiinnostavan kauniita. Ollaankohan siellä huolissaan rumien soluttautumisesta?

Olen aina tuntenut tiettyä myötähäpeää katsoessani amatöörien kuvia, joissa mutristellaan huulia sotkuisessa makuuhuoneessa tai pullistellaan hauiksia hammastaharoiskeisen peilin edessä. BP on tämän heimon koti. Koska sivulle rekisteröityviä kandidaatteja ei tutkita mittanauhan ja kultaisen leikkauksen avulla, vaan vastakkaiset sukupuolet äänestävät toisiaan, on kauneuden kirjo vaihteleva. Vaikka yritän hylätä negatiivisen asenteeni käyttäjiä kohtaan, en pysty puuduttavalla selauksella näkemään yhtään komeaa tapausta. Olen löytänyt Internetin Onnelan!

Niin alentuvasti kuin yritänkin BP:iin suhtautua, tunnen kylmän vihlaisun brassipojan ilmaistessa ettei pärställäni pääse palveluun. Avaan miehen profiilin ja totean mielessäni, että ruma olet sinäkin. Vihaan reaktioitani, vihaan että kenenkään tarvitsee hakea hyväksyntää tällaiselta sivustolta. Mitä BP:n tarkoitus on? Eivät kai netissä roikkuvat "rumat" ihmiset ole ajaneet ketään paniikkikohtauksen partaalle? Onko jäsenillä Mensan sinkkuryhmän jalo tarkoitus kirkastaa geeniallasta? Vaikea uskoa. BP tarjoaa voitelua ja hyväksyntää, ei komeita deittikumppaneita.

Puoli tuntia jäsenyyttä riittää minulle. BP pyytää perustelua sille, miksi haluan palata takaisin tavallisten kuolevaisten joukkoon. Tässä vaiheessa selviää etteivät BP:n perustajat mitään estetiikan filantrooppeja ole; vaihtoehtona pitkässä valikossa on palvelun kalliit maksut. Itse ohitan kyselyn, vaikka osatotuus löytyykin listalta: "Minusta tuntuu, että BP vaikuttaa negatiivisesti omaan imagooni". Deletoin profiilini ja lähden ulos joulukuiseen pimeyteen. Kaukana ovat Brasilian aurinkorannat ja kauniit ihmiset. Kalevankadulla vastaan tulee mainosjuliste: "Arvioimme esineitä, emme ihmisiä." Harmi BP:lle, että helsinkiläinen panttilainaamo ehti ottaa sloganin ennen heitä.

---

Himottoman shoppaajan salainen unelma

Harva nainen suhtautuu shoppailuun yhtä intohimoisesti kuin minä. Kaupat saavat aikaan syvän tunnekuohun ja kärsimättömän odotuksen... milloin täältä pääsee pois. Sovituskoppijonossa kerran pari litraa hikoilleena ja uusimman bassovoittoisen Rihannan albumin kuulleena olin valmis luovuttamaan. Suunnittelin hienpitävän ostostaktiikan; ennen kuin menen rikkaisiin naimisiin ja palkkaan itselleni ompelijan, ostan lähinnä vain sikoja säkissä postimyynnistä. Mitä tyrä ja Hietalahden postin eläkeläisille suunnittellut aukioloajat ovat verrattuna kauppojen uhkaan sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle?

Monet vaateketjut myyvät pukineitaan sekä kivijalka... ostoskeskusliikkeissään että netissä. Jokainen on varmasti raahannut sormet verillä H&M:n pahvilaatikoita kotiin, ja etenkin nuorempi sukupolvi on ottanut Gina Tricot'n omakseen. Päädyin viime talvena tälle hämmentävän huonosti toteutetulle sivustolle ja huomasin myynnissä olevan uhanalaisen yksilön: tekokuiduttoman ja edullisen villapaidan. Sulkevilla Shuren kuulokkeilla varustettuna päätin lähteä käymään kerrankin "oikeassa" kaupassa ostamassa paidan. Henkarissa roikkui tuttuun tapaan kymmenittäin villakasoja koossa 34 ja 44, joista tulisi toki ihan sopiva koko, jos luvut laskisi yhteen ja jakaisi kahdella. Niinpä luotin nettiin - tai luulin luottavani. Lyhyehkön kauppareissun aikana mahdollinen talviromanssini oli kadonnut sieltä.

Puhisin hetken ja kirjoitin foorumille, miksei jokaisella kaupalla ole netissä palvelua, josta näkisi jokaisen tuotteen ja sen reaaliaikaisen määrän liikkeissä. Hienoa esimerkkiä ovat näyttäneet mm. Alko ja DinSko. Kuinka upeaa voi olla, kun näkee ketjun jokaisessa liikkeessä olevien kenkien kuvat ja koot netistä! Vaihtoehtona kun on vastaanottaa ilkeitä murhakatseita perinteisen kenkäkaupan jonossa, kun myyjä soittelee kolmatta varttia työkavereilleen Oulusta Helsinkiin etsien nololle asiakkaalle räpylänlämmikettä.

Olen miettinyt salaliittoteorioita sille, miksi DinSkon esimerkkiä on seurattu niin nihkeästi. Oikea syy lienee kassajärjestelmien päivittämisen sietämätön raskaus, mutta yöllä keksii parempiakin selityksiä. Onko syynä pelko siitä, että me shoppaluallergiset lopettaisimme paniikissa tehtyjen virheostosten haalimisen? Kun saan itseni kauppaan, en hemmetti sentään luovuta, ellen löydä jotain kamalaa ja liian kallista, joka jää kaappiin pariksi vuodeksi päätyen lopulta sekajätteisiin. Jättäisikö ihmiset kaupparavit väliin, jos kotona voisi tsekata putiikin edelleen pursuavan samaa vanhaa rojua? Varmasti joku vähentäisi ostamista. Voin toisaalta kuvitella muotibloggareiden kuvatulvat, joiden seurauksena innokkaat fanitytöt ja -pojat vilistäisivät laumana kohti ostoskeskusta.

Koska toiveeni tosielämän fruugosta on toistaiseksi utopiaa, pitää shoppailua välttelevänkin harrastaa laumatoimintaa. Olen jo vuosia vaihtanut tietoja hyvistä bongauksista äitini kanssa. Siinäpä vasta suullista kansanperinnettä parhaimmillaan.

---

Sigmund Freud, analyze this!

Olen valmis tunnustamaan Facebookin ainoan hyvän puolen: typerät testit. Työpäivä ei ole koskaan mennyt yhtä nopeasti kuin selvitellessä, olenko oikeasti savolainen (ehkä) tai mikä Nalle Puh -hahmo olen (Nasu). Muutenkin yksi elämäni rakkaus liittyy testeihin - puhelinhaastattelut nimittäin. Olen kuullut puhelimen päässä monesti puhdasta epäuskoa ilmaistessani ajokortittoman ihmisen innokkuuden vastata teiden suolausta koskeviin kysymyksiin. Ikävä kyllä puhelingallupeja ei tehdä tarpeeksi usein, mutta onneksi Internet ja naistenlehdet tuovat armahduksen.

Ensimmäinen kosketukseni itseanalysointiin tapahtui sinä vuonna, kun sain käteeni naistenlehden, joka lupasi kertoa tulisiko minusta hyvä pomo. En muista tulosta, mutta pomoa minusta ei tullut. Ja tuskin tuli niistäkään, jotka testin tekivät ja siihen uskoivat. Naistenlehtien testeillä on aina ollut paha karma, ne ovat olleet self help -hyllyillä norkoilevien kauraa. Luokkaretkillä viihdytimme bussia lukemalla Cosmopolitanin testejä ääneen ja tenttaamalla kysymyksiä pojilta. Julkisesti naistenlehtitestin tekeminen olisi yhtä nöyryyttävä kokemus kuin raskaustestin osto.

Internet on muokannut testeistä salonkikelpoisempia ja esitellyt testit myös miehille - etenkin ÄO-testin tuloksista väitellään foorumeilla miehekkäästi. Parasta hupia alle 100 pojoa saaneiden kesken on muuten vittuilla niille etu- ja takaavokaleista pihalla oleville "ÄÖ" 284 -tyypeille. Epäilyttävillä ulkomaalaisilla sivuilla liikkuneet tuskin ovat välttyneet bannereilta, joissa kerrotaan julkkiksen ÄO ja kehotetaan surffailijaa testaamaan, onko fiksumpi kuin esim. Paris Hilton. Suomalainen julkkiskin pääsi banneriin, mutta ilmoitti ettei ole koskaan tehnyt ÄO-testiä. Ne, jotka testin tekivät, maksavat siitä nyt 12 euroa kuussa tekstiviestien muodossa. Se kertonee jotain heidän maalaisjärjettömyydestään.

Oma tulokseni on muuten 158. Nyt olisi aika alkaa epäillä testien luotettavuutta, mutta pelastan teidät pohdinnalta ja kerron, että tulokseni perustuu siihen, että ajaisin mieluiten Kehä ykköstä ja pidän mustista oliiveista enemmän kuin vihreistä. Homokaasun, tuon mainion epäkorrektin sivuston, testi irvailee testeille ja niiden tekijöille. Vaikka Homokaasun fanityttö olenkin, en ole homofobinen, vaan "suhtaudun aikuismaisen luontevasti niihin, jotka eivät ole perusheteroita" (Homofobia.fi:n testi). Syytä olisikin, kun henkistä ikää on Testimaan mukaan 26 vuotta. Pieni vinkki muuten niille ikälopuille, jotka ilmoittavat henkisen ikänsä (yleensä 16-25) nettiprofiileissaan: ei näin. Se on melkein yhtä myötähävettävää kuin 12-vuotias lapsi pätemässä Demissä olevansa parikymppinen henkisesti.

Muidenkin kuin henkisen iän testituloksia käytetään surutta väärin. Testit ovat vainoharhaisten lääkärissä ravaavien tautipesäkkeiden taivas. Netissä voi diagnosoida itselleen mm. diabeteksen, masennuksen, syömishäiriön ja migreenin. Oikein käytettynä testi on tosin mainio apuväline sellaiselle, joka vähättelee sairauttaan; tulostettu testitulos kädessä on helpompi marssia vastaanotolle. Maihin, joissa abortti on kielletty, voi tilata aborttilääkkeitä netistä - nettitestin tehtyään. Olisikohan tässä ratkaisu ruuhkautuneisiin terveyskeskuksiin?

Kuten yleensäkin netissä, testien heikoin puoli on näppäimistön ja tuolin välissä. Onko joku muka oikeasti yllättynyt testiensä tuloksesta, ellei kyseessä ole sitten "Oletko Nalle Puh vai Kaniini" -henkinen testi? Ei ole. Testeihin vastataan sen perusteella, mitä halutaan saada vastaukseksi. Homokaasun absurdi testi on onnistunut - siinä ei tiedetä, mitä testataan, ja kysymyksetkin ovat täysin järjettömiä.

Järjettömimmän nettitestin titteliä kantaa Hyvä ihminen -testi. Se on jonkun hourivan uskonveljen tai -sisaren tuotos, jossa udellaan kuinka hyvin on noudattanut viittäkymmentä prosenttia kymmenestä käskystä. Rikoin mahdollisesti jotain käskyä valehtelusta (?) ja vastasin jokaiseen kysymykseen kristillisen kiltisti; en ole varastanut, en ole katsonut ketään himoiten... Tulokseni? "Raamattu sanoo, että kaikki ihmiset ovat syntisiä. Voit jatkaa testiä vasta sitten, kun olet valmis myöntämään sen." Vastausvaihtoehdot? "Olet oikeassa, taidan ansaita Helvetin." Kiitokset tästä, Helvetissä tavataan - Hesarin ilmoittamana kuolinpäivänäni 26.8.2073.

Linkkejä testeihin:

leikit.city.fi (penisosamäärä, itsetunto jne.)
www.pilpi.net/hip/nallepuh (Nalle Puh -persoonallisuustesti)
www.mensa.fi/sivu.php/nettitesti (ÄO-testi)
homokaasu.org/testaaitsesi (Testaa itsesi -testi)
www.homofobia.fi/?sivu=oletkohomofobikko (Homofobia-testi)
www.testimaa.com/testi.php?t=age (Henkinen ikä -testi)
www.oletkohyva.com (Hyvä ihminen -testi)
www.hs.fi/viesti/deadline (Kuolinpäivä)
fi.wikipedia.org/wiki/Raskaustesti (Raskaustesti)
www.womenonweb.org (Aborttilääke-testi)

---