Olen tullut tunnetuksi sellaisena ihmisenä, joka möläyttelee poliittisesti epäkorrekteja lausuntoja juuri silloin, kun poliittiseen ryhmään kuuluva jäsen sattuu olemaan takanani kadulla. Tosielämän mokat eivät kuitenkaan usein ole vetäneet vertoja nettimokille, joiden peruminen on huomattavasti hankalampaa kuin tosielämässä, missä voi vetäytyä tyytyväisesti taka-alalle.
Näin me olemme mokanneet netissä - ja näin sen olisi voinut meriselittää.
Tapaus Kaveri ja Tunnustusten luola
Kaverillani oli huomattavan pitkä ja tasapainoiselta vaikuttanut suhde naisen kanssa. Mielen syövereissä mies kuitenkin pohti eroa naisesta ja haaveili aivan toisenlaisista suhteista, joita en siveyssyistä paljasta. Kaveri helpotti taakkaansa ja purki tuntonsa pitkäksi tarinaksi Tunnustusten luolaan. Palvelusta sai koodin, jolla voi käydä tarkastamassa saamansa kommentit. Kaveri tallensi syntinsä tunnustaneena ja helpottuneena osoitteen ja koodin koneensa kiintolevylle. Ikävä kyllä utelias tyttöystävä sattui avaamaan tämän tiedoston ja löysi tiensä Luolaan, osasi yhdistää asiat toisiinsa ja veti vuoden itkupotkuraivarit.
Meriselitys: Aina kannattaa syyttää liiasta uteliaisuudesta: "No mä vain testasin, luulisitko sä mua tollaseks... Ja oikeesti, luuleksä että mä oikeesti tykkäisin suupalloista?"
Miten kävi: Ero.
Miten välttää: Maun mukaan joko puhumalla suoraan tai kryptaamalla kiintolevy.
Tapaus Kämppis ja 2700 euroa
Digitaalisten laskujen aikakautena on aivan normaalia unohtaa maksaa lasku ja saada siitä perintätoimiston kirje (jep, olen katkera). Joskus laskujen maksaminen tosin voi olla liiankin tehokasta, kuten ex-kämppikselleni kävi. Neito maksoi 300,00 euron sijasta 3000 euroa vuokranantajan tilille. Vuokranmaksun jälkeisenä päivänä hän oli lähdössä matkalle, ja 2700 euroa olisi ollut about se matkabudjetti kertaa viisi. Vuokranantaja lomaili Etelä-Amerikassa, eikä tekstiviesteihin ja puheluihin tullut vastausta. Kämppis perui maksun soittamalla pankkiin, mutta rahat viipyivät silti päälle viikon jossain Etelä-Amerikan ja Suomen välissä.
Meriselitys: Sama selitys isovanhemmille = kunnon hätäreissukassa.
Miten kävi: Rahat tulivat juuri kun kämppis alkoi olla kyllästynyt pelkkien rinkeleiden syömiseen.
Miten välttää: Ottamalla silmä käteen tai siirtymällä mummojonoon pankkiin.
Tapaus "Se on kusipää, muttei kerrota sille"
Irkkikanavalla oltiin kyllästyneitä tyrannisoivaan "kaveriin". Valitukset hoidettiin yksityisviestein - irkissä tämä hoituu /msg-viestillä. Jos kenoviivan vahingossa typottaa esimerkiksi pelkäksi seiskaksi (7msg), ilmestyy erittäin yksityiseksi tarkoitettu viesti koko kanavan näkyville. Ennusteiden mukaisesti jossain vaiheessa iltaa kanavalle, jossa ääliö vielä irkkasi, ilmestyi viesti: "7msg Vois toikin kusipää ymmärtää lähteä."
Meriselitys: "Kusipää" on erittäin yleinen suomalainen lempinimi!
Miten kävi: Jätkä ymmärsi lähteä kanavalta. Ja perustaa vihakanavan samalla.
Miten välttää: Pysyttelemällä kaukana kusipäistä. Vaihtamalla lankapuhelimeen.
Tapaus "Oikea viesti väärälle ihmiselle"
Miespuolinen kaveri löysi Messengerin ja alkoi viihtyä siellä, etenkin kun pystyi keskustelemaan Puolassa vaihdossa olevan tyttöystävänsä kanssa. Skypestä innostunut mummo aktivoitui myös Messengerin saralla ja kyseli säännöllisesti kuulumiset nuorelta herralta. Kofeiinin ja kaipauksen säväyttämä keskustelu lähti uusille urille, kun mummo sai lapsenlapseltaan hämmentävän, tosin melko viattoman, viestin: "Haluaisin pussailla sua peiton alla koko yön".
Meriselitys: Ei kaipaa meriselitystä, mummo toivottavasti uskoo aidon selityksen.
Miten kävi: Mummo antoi rahaa valmistujaisissa ja tyttöystävä palasi Puolasta.
Miten välttää: Puhumalla niin absurdisti, ettei viesti väärälle ihmiselle haittaa, vaan aiheuttaa vain hämmennystä ja mahdollisia mielenterveysepäilyitä.
Tapaus Laiska paska
Mies haki töihin erääseen firmaan, jonka toimiala liittyi erittäin tiukasti nettiin. Haastattelussa hän oli hurmaava ja tunnollinen jätkä, joka odotti innolla pääsevänsä ns. uusien haasteiden pariin. Rekrytoija kuitenkin teki jokaisen työnantajan pakollisen peliliikkeen, googletti miehen. Älyn jättiläinen oli kirjoittanut netin keskustelupalstalle omalla nimellään työmotivaatiota tihkuvan viestin: "Kävin just haastattelussa. Jos ja kun pääsen duuniin, aion vain kaikki päivät tsiigata pornoa ja nostaa liksaa!"
Meriselitys: Työttömät ja moraalittomat kaimat. Pahansuovat pitkäaikaistyöttömät kaverit.
Miten kävi: Mies jäi työttömäksi, mutta konttori sai parit naurut.
Miten välttää: Googlelta ei pääse pakoon, joten nimeksi kannattaa vaihtaa Suomen yleisin kombo, Juhani/Maria Virtanen.
Jätin maanantaina hyvästit Citylle. Kaksi ja puoli vuotta näpersin täällä, mutta nyt on hitaan mummoelämän (kävelylenkkejä Töölössä, menolippu Barcelonaan) aika. Vuosiin on mahtunut duuniporukalla reissuja eksoottisiin kohteisiin, huomattavan paljon bileitä (toimittajatko muka juovat paljon, joo-o, entä koodaajat sitten) ja välillä töitäkin. Suurimmalle osalle me viisi City.fi:n duunaria olemme olleet nimiä yhteystietosivulla, joten tässä tulee aakkosjärjestyksessä meidän 15 minuuttia blogijulkisuudessamme.
CityFi-Del
Muikeana läksiäisissä Ylikellotusbaarissa.
Minut palkattiin Cityyn erittäin mediaseksittömällä "asiakaspalvelija"-tittelillä. Olen vastaillut palautteisiinne ja mm. antanut puhelimessa ohjeita Windowsin admin-salasanan vaihtoon, en tosin osaa käyttää Windowsia. Kaikki deitti-ilmoitukset ja Vikakerta.fi:n tarinat ovat menneet sensuurini läpi, joten 2,5 vuoden jälkeen uskallan kutsua itseäni rakkauden ammattilaiseksi. Voisikohan rakkauskonsulttina muuten tienata..? Olen selvitellyt riitoja ja poistanut ex-puolisoiden blogikirjoituksia. Kun City osti nuorten yhteisöpalvelun ii2.orgin vuonna 2007, pääsin tekemisiin myös tulevaisuuden toivojen kanssa. Epäilijöille sanottakoon, että ei nykynuoria ole vielä menetetty. Jossain välissä myös lehden nettiin paneminen delegoitiin minulle. Olen siis myös vastuussa siitä, että City kirjoitti pari numeroa sitten "Penri Vähäkainusta".
Jesse
Ikivanha cityläinen, ollut messissä jo vuodesta 2000, jolloin pukeutui seiloriasuun. Jesse on meidän web-päällikkö, vaikka kerran näinkin unta, että sain Jessen työpaikan. Web-päällikkönä Jesse pääsee mukaviin keskustatoimistoihin palavereihin, joissa tarjotaan hampurilaisia ja kaakkua. Jesse hoitaa kaikki kuivat paperityöt, e-Cityn paimentamisen ja suunnittelee uutta ja jännittävää Cityn käyttäjien iloksi. Jossain välissä ehtii myös kokeilla uusia ennätyksiä ällöttävän ruoan fiksaamisessa - vai onko kaalimaksalaatikko raejuustolla muidenkin mieleen? Epämiellyttävistä makutottumuksista huolimatta Jesse on hieno (esi)mies, joka on varmasti saanut koulussa hymypoikapatsaan.
Juhani
Salaperäinen web-ohjelmoija, jota kukaan ei ole nähnyt tekemässä muuta kuin töitä. Tai no, yhden kerran Juhani taisi pelata flash-peliä, mutta Cityn flash-masterina hän selitti kyseessä olleen tutkimusmateriaalin. Juhani väsää flash-mainoksia ja pitää niitä silmällä. Oli flasheistä mitä mieltä hyvänsä, Juhani varmasti osaisi murahdella vastapuolen vakuuttuneeksi. Tulen varmasti muistaneeksi Juhanin "enlähe"-tokaisusta, joka on ilmeisesti saanut alkunsa risteilyltä ja aamusta, jolloin Juhani ei halunnut lähteä ulos. Fläshien lisäksi Juhanikin kehittelee ja toteuttaa kaikkea uutta hienoa. Juhanin sukunimi on Pelli ja Jessen Valli, joten kaksikko on totuttu tuntemaan myös "vellipalli"-nimellä.
Miro
Vuoden alussa samaan aikaan minun kanssani aloittanut Juha siirtyi kohti "uusia haasteita", ja Juhan paikalle palkattiin Miro. Hän web-ohjelmoi ii2.orgia, ja pari kuukautta Miron kanssa samassa huoneessa töitä tehdessäni en ole huomannut suurtakaan eroa Juhaan. Kummankin huumorintaju on liian härskiä painettavaksi. Miro osaa antaa arvion jokaisesta pohjoishelsinkiläisestä kebab-ravintolasta. Kunnioitettavaa.
Tomi
Tomilla on hyvin epämääräinen titteli, web-master. Aikoinaan Tomin työpisteen takana olleella sohvalla makoillessani tuli selväksi, että Tomi vastaa ainakin City.fi:n ulkoasusta ja koodista. Tomi on myös tehnyt upeita toteutuksia, kuten Deitin uutuuden, Esileikin. Vähemmän hieno puoli web-masterissamme on houkutella minut pitäjänmäkeläiseen olut- ja viiniravintolaan Stobeen (hyvä paikka erota kirkosta, kuten Tomi huomasi) tiistai-iltaisin, juuri silloin kun pitäisi olla kotona kirjoittamassa uutta bloggausta. Kierona savolaisena vieritän Tomin vastuulle aamuyöllä aikaansaadut laatukirjoitelmat. Tomi on ollut 2000-luvun alussa jonkun lehden artikkelin mukaan "Isänmaan toivo". Oman kommenttinsa mukaan Tomin "usko on mennyt, mutta toivoa ja rakkautta on jäljellä".
Loppuun kiitokset Cityn duunareille, käyttäjille ja blogini lukijoille. Vaikka työni City.fi:ssä on nyt tehty, aion mummoelämän lomassa jatkaa blogikirjoittelua. Konala hiljenee, netti ei. Tms.
Varusmiespariskunnan pornovideo levisi nettiin. Muistan uutisen kolmen vuoden takaa, sillä siinä "esiintyi" puolituntematon puolitutun tuttu. Foorumeille levisi kuumeinen kuhina - mistä videon löytää? Latasin jo pari versiota, mutta ne eivät olleet aitoja! En katsonut videota, en halunnut tirkistellä. Muut todellakin halusivat, ja anonyymit runkkaajat löysivät aidon videon ja pitivät huolen, ettei kukaan jäisi paitsi. Videon poistaminen internetistä ei ilmeisesti onnistu, spekuloi Ilta-Sanomat. "Ilmeisesti" on ilmeisesti lipsahtanut artikkeliin vahingossa. Siellä on ja pysyy, porukan katsottavana ja arvioitavana (tyttö on nätti, mutta miehellä on pikkupippeli).
Nettiin päätyneet intiimit hetket tulivat kolmen vuoden jälkeen uudestaan mieleen, kun törmäsin keskusteluun galleriapissiksistä. Viattomien ankkahuuliposeerausten seassa oli maininta erään tytön suihinottovideosta. Ikää ottajalla reilusti alle 16, loppurepliikkinä hei mikä sun nimi oli. Samoihin aikoihin radiossa alkoi soida Jenni Vartiaisen uusi Nettiin-biisi, jossa sanoittaja Teemu Brunila pohtii, kannattiko luvata, että saa kuvata. Hilpeältä Rednex-henkiseltä hitiltä kuulostavassa biisissä on ahdistava tunnelma. Niin ahdistava, että haluan kuulla omakohtaisia kokemuksia. Siispä karuja kohtaloita metsästämään.
Huhuiluuni vastaa yksityisviestillä kolmekymppinen Kati, joka joutui nettiin neljä vuotta sitten eron seurauksena. Usean vuoden suhde päättyi hyvässä hengessä ja sovussa vuokrakaksiossa. Kati otti kirjat ja huonekalut, miehen mukaan lähti tietokone. Läppärin kiintolevyllä oli näppärästi piilotettu kansio, jota Kati ei muistanut erotessaan. Sisältönä oli muutamia kymmeniä otoksia Katista syntymäpuvussa järven rannalla. Hän muisti kuvat vasta sitten, kun kaveri lähetti tekstiviestin: Mies löysi muka vahingossa sun kuvat, vahingossa varmaan juu... Kaverin opastuksella kuvat löytyivät suomalaisesta nakugalleriasta. Vaikka ylläpito poistikin albumin nopeasti, jäivät kuvat ulkomaalaisiin gallerioihin, joiden ylläpitoa ei tuntunut kiinnostavan erään suomalaisen häpeä.
Eksä ihmetteli tunteen- ja kuvapurkaustaan, ja tuntui olevan häpeissään myös, mutta totesi realistisesti, että eihän asialle mitään voi. Keskikokoisessa kaupungissa alkoi tulla pitkiä katseita. Kati ei tiennyt, oliko vain vainoharhainen, mutta kukaan ei ainakaan tunnustanut nähneensä kuvia. Silti likainen ja turhautunut olo seurasi häntä. Pariin päivään Kati ei poistunut kaksiostaan, mutta jossain vaiheessa jääkaapin tyhjennyttyä maailma piti kohdata. Kun meni ulos, tuli olo, että ihan sama vaikka jättäisi vaatteet pukematta, kyllähän tämä on jo nähty.
Kati yritti etsiä kohtalotovereita, mutta heitä ei löytynyt. Katin tapaus on kuitenkin varmasti se tavallisin tarina - mies laittaa naisen nettiin eron jälkeen, alistaakseen, kostaakseen, halventaakseen, hallitakseen. Näen joskus painajaisia, joissa kävelen ulkona ja huomaankin olevani alasti. Tähän kauhistuttavaan tunteeseen munapää-eksätkin luottavat. Nolosta kännikuvasta (kaksoisleuka, punaiset silmät, kuolaa poskella) pääsee yli, mutta hekumallinen ja kaunis alastonkuva jää kaihertamaan. Käsivaralta kuvatussa videossa ei feikata kuten silikonipornossa.
Katin viestit saivat ärsytyskertoimeni nousuun, etenkin kun hän mainitsi sivusta, jolla on pelkästään eksien kuvia. Kati tosin epäili suurinta osaa kuvista ekshibitionististen amatöörien omiksi, ja yhdyin mielipiteeseen. Jotkut kuitenkin selvästi saavat kiksit ajatuksesta, että katsovat kuvia ja videoita ihmisistä, jotka ovat vastentahtoisesti esillä (sivu mainostaa, että kuvat on saatu sekä hakkeroimalla että kostonhimoisilta eksiltä). Miksi? Pelkästä uteliaisuudesta? Tiedosta, että sellaisessa pornossa asia on aitoa, ei dollareilla buustattua? Samoista syistä kuin alistavat ja halventavat eksät?
Eksien kuville tumputtava mies löytyy helposti tutulta foorumilta. Kysyn vain simppelisti "miksi". Öääääöö. "Siksikö, että se on aitoa?" Saan yksitavuisen myöntävän vastauksen. Kysyn, miettiikö hän koskaan, miltä nettiin laitetuista naisista tuntuu. Eihän ne tiedä, että mä niitä katson. Ja jos antaa filmata, niin ei varmaan haittaa jos ne kuvat leviääkin. On varmaan rohkee luonne. Ei kuvien katselu ketään haittaa, ei kukaan edes saa tietää. Kerron Katista, jonka kanssa juttelin vain pari tuntia sitten. Ei hemmetti, mä muistan ne kuvat! Tosi tyylikkäitä! Ei varmaan pitäis kysyä, mutta onko sulla sen sähköpostiosoite?
Tällä vuosituhannella on sattunut muutamia traagisia tapauksia. Tuoreimpana niistä muistilokeroista löytyy se kevät, kun jouduin olemaan viikon ilman Internetiä (ja sänkyä, mutta mitä väliä) jyväskyläläisessä kimppakämpässäni. Soittelin Soneralle päivittäin, joko yhteyteni saataisiin kuntoon. Loppuaikana en saanut vastausta - jouduin varmaan mustalle listalle ja ikuiseen jonoon.
Ensimmäisinä netittöminä päivinä hankin kirjastokortin ja raahasin naapurissa olevasta kirjastosta sellaisia määriä kaadettua puuta, että epäilin hissin painorajan ylittyvän parilla kilolla. Pystyn lukemaan pari murha-aseeksi sopivaa kirjaa päivässä, mutta keskittymistäni häiritsi patjan vieressä nukkuva MacBook Pro. Tässä luen rauhassa kirjaa, kun jotain on voinut sattua! Presidentti on voitu murhata, Turkuun on voinut iskeä hurrikaani tai ehkä ydinvoimala on räjähtänyt. Kaikki muut ovat jo nakertamassa näkkäriä kellareissaan, mutta ei tämä pimennossa elävä Del. Tein erikoisen ratkaisun - jätin kirjan kesken - ja painuin Omena kainalossa kahvilaan, jonka ovessa oli wlan-tarra.
Kun pöytäni oli varustettu parin tunnin intensiivisen irkki- ja foorumiselauksen kestäväksi teekupeilla, porkkanakakulla ja läppärillä, kahvimikko tuli aran näköisenä sanomaan, että heillä on ollut ongelmia Applen koneiden ja wlanin kanssa. En ollut aikaisemmin törmännyt moiseen ongelmaan, joten ajattelin miehen hourivan omiaan. Seuraavan minuutin aikana kävi selväksi miehen olleen oikeassa. Istuin ylikallis leivos edessäni, eikä bitti liikkunut mihinkään suuntaan. Mitä tietokoneella tekee ilman nettiä? Pakko asentaa pasianssi. Poltin kieleni teehen ja poistuin oikeaan nettikahvilaan, sellaiseen jossa tunti iloa maksaa viisi euroa, ja sillä hinnalla voi käyttää yhteyttä, joka riittäisi raskaan verkkopelin ja Mikko Alatalon levyn warettamiseen - yhtä aikaa.
Ravasin nettikahvilassa pari päivää, kunnes päätin parantaa tapani ja olla oikeasti ilman nettiä. Pelasin jatsia irkkubaarissa ja ravasin öisin Jyväsjärven lenkkipolkuja. Ravaamiseni päättyi aina Mattilanniemeen, jossa on myös yliopiston IT-tiedekunta. Mietin, tuomittaisiinko minut syyntakeettomana, jos heittäisin yhden rantavallin kiven ikkunasta sisään ja käpertyisin verkkojohtovyyhtien sisään nukkumaan. Jäi kokeilematta, mutta kotona huomasin Suomen voittaneen mitalin jääkiekossa. Onneksi oli teksti-tv, tuo kasari-Internet.
Ystävystyin loppuviikosta monen teksti-tv-chattiä käyttävän kanssa. Ystävyytemme oli tosin yksipuolista; minä tunsin gay-chatin trans-Mirkun sukkahousumaun, mutta Mirkulla/Markulla tuskin oli pienintäkään tietoa siitä, että eräässä jyväskyläläisessä huoneessa istui Internetistä eristetty ihminen, jonka ainoa kontakti ulkomaailmaan oli teksti-tv:n chat. Aloin olla pohjalla siinä vaiheessa, kun yritin yhdistää naapurin langattomaan verkkoon tiskipöydällä seisten ja kone katossa kiinni.
Seitsemäs päivä valkeni ihmeen seesteisenä. Fillaroin pitkin kaupunkia ja tein lupauksia paremmasta elämästä, johon ei kuulu gay-chat tai viikon nettimaratonit. Kolmen tunnin päästä peruin puheeni Soneran pakettiauton lähtiessä pihasta.
8 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta