Verkossa

Greetings from Nigeria!

Kaupunkiin muuttanut henkilö tekee hyvän päätöksen ja päättää luopua ruostetta keränneestä autostaan. Kärry on ollut vasta hetken myynnissä netissä, kun haggiksenpurija lähettää viestin, jossa lupautuu ostamaan auton mukavalla ylihinnalla, 4000 eurolla. Myyjä esittää pienen voitontanssin, sillä on epäillyt ettei ketään kiinnosta vanha kosla. Skotin englanti on ihmeen heikkoa, mutta myyjä kuitenkin suostuu tekemään kaupat ja jää odottelemaan shekkiään. Kun sellainen tulee, hän käy lunastamassa sen pankissa ja lähettää biilinsä meren yli matkaan.

Parin viikon päästä pankista tulee ikävä puhelu: shekki oli katteeton - ja se peritään suomalaiselta myyjältä. Skotista ei kuulu enää mitään ja sähköpostiviestien osoitetiedot kertovat, ettei viestejä tosiaan lähetetty Briteistä vaan Nigeriasta. Voitontanssi vaihtuu vihaiseen raivoamiseen. Onneksi Keskusrikospoliisin luo voi mennä vaatimaan oikeutta. "Ai neljä tonnia? Sori, mutta me ei puututa ulkomaisiin alle viiden tonnin petoksiin. Ota vihreetä teetä, se rauhoittaa."

Käsi ylös, jos et ole koskaan saanut sähköpostia, missä kerrotaan miljoonien lottovoitosta. Summan saa tililleen kunhan ensin maksaa muutaman satasen järjestelykulut. Kun lottokakku on leivottu ja Balin loma varattu, ei rahoja enää näy. Ei lottorahoja eikä omia järjestelyrahoja. Aina kusettajat eivät ole pelkän rahan perässä; myös tavara kelpaa. Huuto.net on kärsinyt nigerialaistulvasta, kun myyjät ovat saaneet viestejä, joissa ostettaisiin myynnissä oleva tuote mukavaan ylihintaan. Rahat siirretään odottamaan kuriirifirman lähetyskoodia pankkiin, jota ei ole olemassa. Kun paketti on lähtenyt ostajan veljenpojalle Nigeriaan, ei mielikuvituspankista enää kuulu mitään. KRP:n mukaan nettipetoksia raportoidaan huimasti, eikä kukaan ei ole saanut rahojaan takaisin ulkomailta.

"Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?", pohdittiin Liikenneturvan mainoksessa jokunen vuosi sitten. Samaa on varmasti pohtinut pari rahansa Nigeriaan menettänyttä suomalaistakin. Helpon rahan houkutus meihin menee, vaikka pienestä asti on kerrottu, ettei ilmaisia lounaita ole, ja jokaisen pennin eteen on väännettävä duunia niska limassa ja perse ruvella. Luulisi, että vain opportunistisia amerikkalaisia saisi kusetettua, mutta nettipetosten uhriluku kasvaa vuosi vuodelta. Kaikista seniileimmät netinkäyttäjät pelastuvat kusetuksilta puutteellisen kielitaidon ansiosta (ihan vähän vähemmän seniilit lähettävät rahaa lemmenhimoisen itätytön matkakassaan), nuorimpien taas pitäisi ymmärtää mistä hommassa on kyse.

Kuka siis joutuu nettipetoksen uhriksi? Nelikymppinen mies, jonka pitäisi olla kaukana sinisilmäisestä lapsukaisesta. Järkevä suomalainen juntti, joka ei kehtaa edes mennä pyytämään rahojaan takaisin poliisin kera, mutta jaksaa kirjoittaa foorumille viestin. Kuka kusettaa Suomessa? Poliisin mukaan pari-kolmekymppinen mies, jolla on velkoja tai päihdeongelma. Ulkomailla? "Nigerialaisia kirjeitä" ei suotta kutsuta nigerialaisiksi, sillä nuo länsiafrikkalaiset veijarit tehtailevat suuren osan kusetuksista. Kaikkea kyseenalaista kunniaa ei kuitenkaan voi antaa päiväntaasajan asukeille, sillä miljardeja huijataan muuallakin.

Nigeriaan matkustavia huijattuja on kidutettu ja tapettu, mutta petoksilla on myös humoristisempi puoli; kusettajien kusettaminen. Tähän on erikoistunus 419 Eater -sivusto ("419" on Nigerian laissa pykälä, jossa turistaan kirjehuijauksista), jossa on massoittain tarinoita ja hupaisia kuvia nigerialaisista veikoista mm. kala pään päällä. Onpa joku veistänyt hienon Commodore kuusnelosen puusta "brittiläiselle taiteensuosijallekin", joka lupasi maksaa tuhansia laadukkaista puuesineistä. Länsimaat - Nigeria 6 - 0.

---

Warastajat

Pedofiilin vankilatuomio muutetaan kolmen viikon ehdolliseksi, koska vankilat ovat täynnä Mikko Alatalon Känkkäränkkä-albulin warettaneita teinejä. Vanha vitsi, mutta muistin sen lukiessani tänään lehteä (Digitodaytä) aamukahvilla (Pascual-mehulla). Kaidalla tiellä pysyneille kopioin Urbaanista sanakirjasta kuvaavan sanaselityksen: "waretus eli lataaminen netistä. useinmiten laittomasti jonkin ohjelman kautta." Digiuutisissa kerrottiin ruotsalaisen piraattipuolueen ottavan huolekseen Piratebay-torrentsivuston saksalaisen nettioperaattorin taivuttua lain kouran alla.

Aamukahvittelu jatkui Iltalehden lueskelulla. Sofi Oksanen on pian miljonääri ja saa jokaisesta myydystä kirjastaan kolme euroa. Kolme euroa! Sehän maksaa kirjakaupassa 27 euroa. Lukisin kirjan mielelläni, mutta taloudellisiin seikkoihin vedoten olen jättänyt sen hyllyyn (ostin sen sijaan tänään Juha Vuorisen Painajainen Piparitalossa -dekkarin). Lataisin mielelläni kirjan pdf:nä ja veisin Sofin postiluukkuun parikymppisen. Kultaan kiedottuihin välikäsiin kyllästyi myös Radiohead, joka vuonna 2007 jakeli albumiaan ilmaiseksi netissä. Lataajat saivat itse päättää paljonko maksoivat vai maksoivatko mitään. Tulihan sitä rahaa ja aika paljon ilmaista mainostakin. Rebel!

Valven logo on tunnettu pelikoteloiden kansista, yleensä logo löytyy femmalla alkavan hintalapun oikealta puolelta. Firma yllätti tarjoamalla Portal-peliään ilmaiseksi (24.5. saakka, mutta kuitenkin). Kyyninen paska epäilee syyksi joko Valven uutta Mac-kampanjaa tai Portalin loppuvuodesta ilmestyvää jatko-osaa, mutta ainakin yksi Portal-fani innostui ja yritti ladata mökillä sitä GPRS-yhteydellä. Onneksi jostain löytyi laillisesti hankittu kanadalainen rikoselokuva DVD-formaatissa, ettei tarvinnut nauttia helteestä.

Viisi-kymmenen vuotta sitten leffassa käyneet saattavat muistaa mainoksen, jossa varastetaan auto sekä mummelin käsilaukku ja verrataan varkautta nettilataamiseen. Warettaminen onkin sikäli simppeli ongelma, ettei siinä ole muuta väärää kuin seitsemännen käskyn rikkominen. Warettaja varastaa managereilta, mainoskampanjoilta - ja pari euroa muusikoilta, pelintekijöiltä tai näyttelijöiltä.

Warettajat eivät joko koe ongelmaksi käskyn rikkomista tai käyttävät puolustuksena "emmä tätä leffaa kattois jos joutuisin maksamaan" -lausetta. Tai "ostan levyn jos bändi on hyvä". Molemmat ovat totta. Kuinka paljon oma leffa(teatteri)kulutukseni onkaan kasvanut Internetin myötä. Muovisia levyjä en vieläkään osta, mutta käyn keikoilla ja joskus pitkin hampain ostan jotain iTunesista haaveillen palvelusta, joka toimisi ilman välikäsiä - artistille rahat, ylläpitäjälle pari kolikkoa ja mulle levy.

Levy- ja pelifirmojen merenrantatoimistoissa keksitään puntit vapisten uusia keinoja estää warettaminen. PC-pelien julkaisemista vältellään helpon kopioimisen takia - konsolipelistä saa 70 euroa, eikä niiden laiton pelaaminen modatuilla konsoleilla ole kuin marginaalinen ilmiö. Atarin perustaja puhui pari vuotta sitten tietokoneeseen rakennetusta salauspiiristä, jota ei tosin ole näkynyt. Musiikin ja leffojen laittoman jakamisen estävät tekniikat estävät ehkä Mikko Alatalon kuuntelijoita, mutta muuten peli on kirjaimellisesti menetetty. Firmat eivät voi kuin hoitaa sairautta haastamalla oikeuteen megajakelijoita, kuten suomalaiselle Finreactorille kuusi vuotta sitten kävi. Tekijänoikeusrikkomuksista maksettiin korkeimmillaan 5000 euroa per nokka. Samalla hinnalla saisi kymmenisen pahoinpitelyä, mutta suosittelen kuitenkin warettamista.

---

In your Face, Book!

Joutilaan elämäntyylin mukana on tullut sellaisia nautintoja kuin lounaan syöminen ja konttorirottien stressille hymyily. Perjantaina lounasaikaan Kampin keskuksen päiväkodissa, eli viidennessä kerroksessa, kiermurteli pitkä salaattijono. Katselin tiukasti vitriinin hylättyjä soijasuikaleita kuunnellen edessä jonottavien nasaaliäänikeskustelua: "Ja sit mä olin Facebookissa ja se oli Facebookissa ja sitten me oltiin Facebookissa..." Sosiaalisen median hylkiönä pyörittelin silmiäni, kunnes näkökenttään osui läppäri. Facebook auki. Silmäys kahvilan toiseen päähän - Facebook auki. Parikymppisten suosima kahvila oli täysin naamat. Pakko päästä pois.

Tiistaina lähiön "olutravintolassa" tapeltiin ja luettiin tappouhkauksia. Jukeboksissa soi Leevi and the Leavings, kun avauduin entiselle työkaverilleni Tomille Facebook-vitutuksestani. Kun lopetin työt City.fi:ssä, poistin duunien takia käytössä olleen FB-tunnukseni. Naamakirja yllätti minutkin, kun viikon päästä huomasin jonkun FB-linkin avattuani, ettei tunnus ollutkaan poistunut. Pian tilitykseni jälkeen ravintolaan saapui neljän hengen naisjoukko, joka vyöryi kohti baarin ylpeyttä, putkinäyttöistä ysäritietokonetta. Turkmenialaisen tyttöystävän yli kuului "Facebook". Teki mieli tukehtua punkkukolaan. "In your face, book", Tomi kiteytti.

Coca-Cola on ollut mukana muissakin projekteissa kuin tiistaissani. Heillä on oma "Coca-Cola Happiness Index", jolla mitataan, miten leveästi porukka hymyilee kolansyövyttämillä hampaillaan. Usean maan kansalaisilta kysyttiin, mikä heistä on päivän kohokohta. 40 % pitää kliimaksina rakkaiden näkemistä töiden jälkeen (entä työttömät?). Vain viisi prosenttia saa suurimmat kiksit sosialisoimalla Internetissä kavereidensa kanssa. Suomessa kyselyä ei tehty, mutta 16 maan joukossa oli seitsemän-yhdeksän Euroopan maata riippuen siitä, onko Venäjä ja Turkki osa Eurooppaa. Romania ikävä kyllä on.

Söpöä, että perinteisiä perhearvoja pidetään vielä kunniassa. Voin kuvitella teini-ikäisten lasten istuvan perheen kanssa takkatulen ääressä siemailemassa Colaa ja odottelemassa Cola-joulupukkia, eikä kukaan halua mennä angstaamaan Facebookiin. Suomessa kun juhlaperinteeseen kuuluu formulakisakatsomo ja lasten katoaminen pelejä hakkaamaan. Edellisen bloggaukseni perään joku oli linkittänyt uutisen, jonka mukaan FB:sta lähtee vetämään FarmVille ja muut saman firman yli 82 miljoonaa käyttäjää koukuttanutta peliä. Ihan tajuton määrä pelaajia muuten, tulisikohan osa hoitamaan kuolevia sukutiloja Suomeen?

Nyt olisi tilaisuus tehdä hömppäpömppä-sovelluksilla miljoonaomaisuus ja muuttaa formulatähtien naapuriin, koska 82 miljoonaa etsii uutta addiktiota. Pari ideaa, joiden testauksen FB onkin jo aloittanut:

- Home Wars - julkaisee käyttäjän yksityisviestejä esim. puolisolle, kavereille tai pomolle
- Account Roulette - venäläisen ruletin tyyliin; poistuuko tunnus, eikö poistu...
- Randomness - lähetä viesti kaverillesi, se saattaakin päätyä turkkilaiselle ystävärohmulle
- Depression Test - estää käyttäjän pääsyn sivustolle palvelinvikaan vedoten
- Being Stupid - käyttäjän pitää arvata, saako hän 1000 dollarin Ikea-lahjakortin luovuttamalla henkilötietonsa
- Cluedo Mysteries - facebookaajat selvittävät ryhmässä, kuka on kräkännyt kenen tilille ja lähettänyt sitä kautta uhkaavia viestejä itselleen.

Terveisin cranky Del, joka heräsi yöllä ghettokopin toisen asukkaan iPhonen kilinään - FB-sovellus ilmoitti, että ystäväksi lisätty henkilö "tykkäsi" ystäväksi lisäämisestä. Olisin voinut nukkua yöni rauhassa ilman tätäkin tietoa.

Ja nyt vasta muistin, että tuossa blogikirjoitukseni yläpuolella on samanlainen Like-namiska!

---

Pakkohoitoon FarmVilleen

Jätkä istuu valehtelematta 24/7 koneella viimeiset 4 vuotta. Oon ollu tässä äitillä nyt vierailulla 3päivää ja veli istunut tasan KOKOAJAN koneella pelaamassa WOW:ia, kerran käynyt kaupassa tänä aikana. Ja tämmöstä se on JOKA PÄIVÄ täällä! -- Se ei käy missään ikinä, sillä ei ole yhtään ystävää/kaveria EI VIRTUAALI maailmassa, moneen vuoteen ollut.
Huolestunut pikkusisko

Mä tunnen sinut, pikkusisko. Kun yleensä Suomessa seurataan läheisten alkoholiriippuvuutta lapsena, pääsin seuraamaan peliriippuvuutta täysi-ikäisenä. Katselin pari vuotta tuolilla edestakaisin nytkyvää selkää, kahdehdittavaa uppoutumista taikamaailmoihin. Istuin 45 minuuttia eteisen kiikkerällä Ikea-jakkaralla silmät luotuna kohti ylävasenta, sähköjen pääkatkaisijaa. Koskaan en sanonut mitään, katselin vain kuinka addikti jätti koulunsa hoitamatta ja alkoi kiskoa nauruntäyteisissä juhlissa hihastani puoli tuntia ennen pelinsä alkua. Pelikavereita ei voi pettää. Oikeat voi.

Tiistai-aamuna luin uutisen 16-vuotiaasta ruotsalaispojasta, joka joutui pakkohoitoon tietokoneriippuvaisuutensa takia. Poika oli viimeiset kolme vuotta keskittynyt koneeseensa sellaisella intensiteetillä, ettei ollut käynyt koulussa ja uhkaili itsemurhalla, mikäli kone vietäisiin pois. Olen aina ollut siinä uskossa, ettei tietokoneaddikteja suljeta laitoksiin kuin "demokraattisissa kansantasavalloissa", mutta laitoksessa poika nyt makaa. Jopa Hesarin keskustelupalsta sympatisoi poikaa; tiedä millainen koodariguru jätkästä olisi tullut. Kerroin uutisesta 50 täyttä päivää vuodessa wowia hakkaavalle addiktille, joka nosti esiin keski-ikäisten moralistien telkkuaddiktiot ja sen, että kaikkeen voi jäädä koukkuun. "Tai siis, nykyisinhän keski-ikäiset hakkaa FarmVilleä naama hiessä." Ilmeisesti joku maatilapeli Facebookissa.

Miksi netti koukuttaa. En tiedä, kertokaa te. Mutta kysymys on erittäin epäajankohtainen. 1990-luvulla kingi oli se, jolla oli suurin modeemilasku. Samaan aikaan alettiin vaahdota nettiaddikteista ja syrjäytyneistä. Tällä vuosituhannella perustarpeisiin kuuluu jopa sossun mielestä lääkkeiden ja sähkön lisäksi netti. Jokainen tietotekniikkatumpelo pystyy aloittamaan uran addiktina sosiaalisessa mediassa, mikä onkin päihdeklinikoiden uusi kirosana. Joku hakkaa himassaan wowia 68 tuntia putkeen, joku luettelee Facebookissa päivän aikana syömänsä mikroravinteet ja kolmas ahmii alastomia nymfoja ruudultaan. Mielenkiintoisin nettiaddiktio liittyy tiedonhakuun - on olemassa ihmisiä, jotka ovat koukussa Wikipedian selailuun. Se muistuttaa niistä ajoista, kun olin muksu ja kotini mielenkiintoisin kirja oli tietosanakirja, josta opiskelin korinttilaisten ja joonialaisten pylväiden eroja.

Ruotsalaispoika on tuskin joutunut tutkimaan tietosanakirjoja. Taapero on lykätty näppäimistön eteen heti, kun hän on erottanut näppäimistön tuttipullosta. Poika luultavasti edustaa rakastamaani nörttityyppiä; introverttiä, aivan liian matemaattisloogisesti älykästä ja epäsosiaalista. Vanhemmilleen hän oli kertonut haluavansa vain koodata. En oikein osaa päättää, pitäisikö poikaa ihailla vai sääliä. Addikti siinä missä liimaa imppaava ikätoverinsakin (tosin toisista tehdään leffat, toisista ei).

Vaikka Internet ja tietokoneet ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä, poika varmasti olisi päässyt iltapäivälehden hyväntuuliseen Hullu maailma -boksiin, mikäli tekisi ikebana-asetelmia orvokeista. Mutta ainakin muutaman addiktiksi leimatun suulla kehtaan sanoa, etteivät kaikki halua olla sosiaalisesti hyväksyttyjä, kolme kertaa viikossa urheilevia aikuisia. Joillain on ihan helvetin kivaa yksin bunkkerissa verkkojohdon kera.

Arvaa minkä takia teen töitä? RAHAN. Raha on minulle ainoa motivaatio, kaiken muun ajan viihdyn yksin koneen ääressä. Minua silti halveksitaan, kukaan ei pidä minusta tai minun tavastani elää. Joten inhoan yhteiskuntaa yhtä paljon kuin se inhoaa minua.
Glettu

Lainaukset foorumilta Päihdelinkistä, josta löytyy myös testi nettiriippuvuuden arvioimiseen. En kuulemma ole.

---