Verkossa

Tasa-arvo, sananvapaus ja laajakaista

Suvi Lindén antoi meille meidän jokapäiväisen laajakaistamme heinäkuun alussa. Megan yhteys jokaisessa suomalaisessa ghettokopissa ja omakotitalossa on nyt perusoikeus siinä missä sananvapaus ja omituiselta kuulostava omantunnon vapauskin. Uusi perusoikeus tuo mieleen Ultra Bran kahdentoista vuoden takaisen TeliaSoneralle tehdyn mainoksen, jossa puhutaan yhteinäistämisestä ja luetaan YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Voisikohan Ultra Bra lämmittää vanhan sopan uudelleen ja päivittää Me yhtenäistämme -biisinsä vuoteen 2010?

On vaikea nähdä laajakaistaa perusoikeutena. "Perusoikeus" kuulostaakin jalolta, sellaiselta joka saa ulkomailla suomalaisen turinoimaan miten hienosti meillä on asiat, Suomessa kun on perusoikeutena tuo uskonnonvapaus jne. Miten erikoiselta kuulostaakaan, kun laajakaistaa sanotaan perusoikeudeksi. Olen aina pitänyt laajakaistaa itsestäänselvyytenä, mutten kuitenkaan sellaisena, johon kaikilla pitäisi olla lain mukaan edellytys. Mihin meillä onkaan oikeus - mahdollisuus paskanjauhantaan foorumeilla, nettipelaamiseen, laskujen maksamiseen? Eikö perusoikeuden pitäisi olla asia, jolla turvataan kansalaisen terveys, toimeentulo ja muu normaali toiminta? Jos totta puhutaan, netissä ei ole mitään elintärkeää. Ei edes mitään melko tärkeää, mitä ei voisi suorittaa mukavalla pikku virastorundilla ja jonotusnumerohelvetillä. Sananvapaus kyllä kärsisi, koska oikeassa elämässä joutuu miettimään mitä sanoo.

Vuonna 1998, TeliaSoneran, ihmisten kanssa asioinnin ja Ultra Bran aikaan, laajakaista oli harvinaista herkkua ainakin kehäteiden tuolla puolen. Vuosituhat ehti vaihtua ennen kuin sain ruman beigen tietokoneeni kiinni laajaan letkuun. Ennen sitä jokainen modeemilla netissä vietetty minuutti maksoi rahaa. Epämääräisen muistikuvan mukaan taksa oli 30 penniä minuutissa - kolme euroa tunnissa. Sain olla muksuna pari tuntia päivässä netissä (en kuitenkaan joutunut kirjoittamaan ruutupaperille jokaista vierailtua sivua, kuten kaverini), mutta loppujen lopuksi pari venyi aika moneksi tunniksi, jolloin ajattelin että on parempi tunkea puhelinlaskut avaamattomina kaappiin, saattaa vaikka joku kaappimörkö ne onnekkaasti syödä.

Tähtitieteellisiä summia kuultiin myös muutama viikko perusoikeusuutisen jälkeen poronhoitoalueen pohjoispuolelta. Utsjokelaiset joutuvat maksamaan 2300 euroa perusoikeudestaan (megahypertarjouksena 1300 euroa elokuun loppuun saakka). Summa ei ihan putoa "kohtuuhinta"-lokeroon, kuten perusoikeuden julistuksessa lukee. "Pakkoko asua jossain Siperiassa", foorumilla kommentoitiin. Ei varmaan, mutta mistäs teet poronkäristyksen ilman tundralta Stockan Herkkuun ilmestyvää tuoreporoa.

---

Nettisalapoliisit pedon jäljillä

Pari päivää sitten Sunnuntaisuomalaisessa julkaistiin artikkeli toimittajanaisesta, joka tekeytyi chateissä teiniksi ja raportoi tuloksensa. City teki vastaavan jo vuosia sitten, mutta tulokset olivat molemmilla lehdillä samat - paljon seksivonkausta, peniskuvia ja rahan tarjoamista webbisessioista ja seksistä. Tänä kesänä on uutisoitu myös teinien rappiosta, ts. seksin myymisestä Kampin keskuksessa, tuossa Suomen suurimmassa päiväkerhossa, ja lisääntyvistä päikkäreistä. Ikäryhmän huomioon ottaen kyseessä ei ole kuitenkaan päiväunet, vaan -kännit. Enemmän on silti kohistu aikuisten miesten (harvoin naistenkin) moraalisesta rappiosta. Miten aikuinen mies voi olla niin vastuuntunnoton, että vonkaa seksiä 13-vuotiaalta?

En tiedä. Sairaat paskat. Nettipalstoilla, etenkin niillä naisten suosimilla, arvuuteltiin löytääkö joku vaimo miehensä pyykkikasasta beigen Helly Hansenin paidan ja sinisen fleecetakin, ne vaatteet joihin rahaa seksistä "teinille" tarjonnut mies oli pukeutunut toimittajan ja kuvaajan pompatessa esiin. Samalla keskusteluissa nousi esiin idea pedo- ja efebofiilien käräytyksestä netin avulla. Ajatus on tuttu amerikkalaisesta Pedon jäljillä -sarjasta. Jenkeissä poliisit voivat olla pikkupoikia, ja telkussa saa näyttää seksirikollisten naamakuvat vaikkapa zoomattuina tai Andy Warhol -henkisenä kollaasina. Suomessa ei tehdä kumpaakaan, joten huolestuneet kansalaiset ovat suunnittelemassa oikeuden ottamista omiin käpäliinsä.

Idea kansalaisbustauksesta ei ole uusi. Pari vuotta sitten aikuinen nainen bustasi yhden lainrikkojan kuten SS:n toimittajakin. Nainen toimitti keräämänsä todistusaineiston (mm. kuvan miehestä 14-vuotiaan tytön kanssa) poliisille, joka löysi miehen koneelta lisää kuvia. Miehen ansaittu kohtalo varmasti pani lapsiinsekaantujat hetkeksi varpailleen ja pois mesejensä ääreltä. SS:n artikkelin luettuani ajattelin saman tapahtuneen nytkin, kunnes kävin pyörähtämässä teinichatissä parin minuutin ajan - ja sain neljä ehdotusta. "Haluaisin suukottaa sua nivusille", äijä sanoo 12-vuotiaalle roolilleni. Haluaisin potkaista sua nivusiin, ajattelen. Chat-visiitti sai veren kiehumaan ja tällaisen rauhallisen persoonan haluamaan oikeutta maailmaan. Ymmärrän hyvin äitejä, isiä ja lapsettomiakin, jotka haluavat toimia.

Äitien foorumilla on selvä suunnitelma pedojen kiinnisaamiseksi; pitää tallentaa chat-logit ja suostua seksiin autossa, mitä miehet tuntuvat usein ehdottavan. Omakotitalossa kun on omat teinit ja vaimo. Sitten vain kamera räpsymään ja ilmoitusta poliisille. Kuulostaa helpolta, mutta helppoa on myös ottaa kuva kusipäisen pomon autosta ja lähettää se chat-logien kera matkaan. Kansalaisbustauksessa on omat haasteensa, samoin vaaransa. Nurkkaan ahdistettu lastenahdistelija saattaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä siinä missä bustaajakin. Kannattaako myöskään antaa aikuisille äijille sellaista kuvaa, että joka toinen alaikäinen on suostuvainen seksiin, kuten härnäävät ja provosoivat bustaajat antavat ymmärtää?

Mites sinä, rakas lukijani, alkaisitko pedobustaajaksi? Voiko yksityishenkilö saada likaiset sedät ja tädit nalkkiin - miten? Uskaltaako Kampin keskukseen mennä pelkäämättä trenssitakkien alta työntyviä setelitukkoja?

---

Fruugo - FAIL

Siitä piti tulla verkkokauppojen Google. Hallitukseen värvättiin johtohahmoja Bob Helsingistä, F-Securesta, Tokmannista ja Sanomasta. Eikä pidä unohtaa Jorma Ollilaa. Fruugolla oli tarpeeksi itsetuntoa verrata itseään Googlen lisäksi muihin suuriin pioneereihin; Les Pauliin ja Beethoveniin. Käytän päivittäin Googlea, olen kuunnellut joskus Beethovenia ja jopa soittanut Les Paulia (kunnes tajusin kielten voivan räpsähtää sormille ja lopetin ikiajoiksi). Fruugoa en ole koskaan käyttänyt - eikä ole kovin moni muukaan. Tällä viikolla tulleen tiedon mukaan Fruugon viime vuoden liikevaihto oli 8236 euroa. Tappiota tuli rennot 11 miljoonaa.

"Mikä ihmeen Fruugo", parin vuoden takaisen, nyt myötähävettävän, hypen unohtanut saatta raapia päätään. Fruugon unohtaminen on inhimillistä, sillä sitä ei ole mainostettu missään, mitä ei saisi adblockattua. Fruugo on verkkokauppahakukone kielitaidottomille ja liian rikkaille. Se näyttää aivan normaalilta nettikaupalta, mutta ei myy mitään; shampoon ostava suomalainen antaa rahaa Fruugolle, joka antaa rahat eurooppalaiselle shampookaupalle. Saippuakauppias laittaa paketin postiin, ja Fruugo vetää pienen provikan välistä.

Osaava ja uskalias shampoonvaahdottaja voisi toki tilata tuotteensa suoraan saippuakauppiaaltakin. Fruugon etusivun myydyimpien tuotteiden lista näyttää perin naisvoittoiselta - helvetillinen kasa kauneudenhoitotuotteita ja myydyimpänä tuotteena lastenrattaat. Sovinisti voisi heittää vain naisten olevan niin yksinkertaista väkeä, että sortuvat tilaamaan Fruugosta. En silti tuomitse tilaajia idiooteiksi tai ideaa täysin kuolleena syntyneeksi; Fruugo on varmasti kauppa paikallaan ihmisille, joita on peloteltu huijaavilla ulkomaalaisilla nettikaupoilla ja luottokorttivarkauksilla. Fruugo säästää pari minuuttia aikaa - tavaratalollisen kamaa voi ostaa yhdellä kerralla, kun normaalisti pitäisi rekisteröityä miljoonaan erikoiskauppaan ja maksaa jokainen tilaus erikseen.

Fruugo käytti suunnattomasti rahaa kehitykseen ja sai paljon palstatilaa julkkishallituksensa vuoksi. Jokin kuitenkin feilasi ja pahasti. Eikö kohderyhmä löytänyt perille? Oliko idea niin outo, että luotettavuuden korostaminen vaihtui ihmisten mielissä epäluotettavuudeksi? Netissä yhdytään ensimmäiseen väittämään; palvelu on täysin tuntematon. Ne, jotka palvelun tuntevat, tilaavat tuotteensa halvemmalla muualta.

Jotta Fruugo ei päätyisi Riot-E-pinoon (hirmuisesti rahaa sijoittajilta, mutta mitään ei synny konkurssin lisäksi), annan pari ilmaista vinkkiä Kaivokadun konttorille. Ensinnäkin mainostus - mammafoorumit ja Vanhan ketun mainoskatkot täyteen mainoksia. Samaan aikaan pari alipalkattua web-ohjelmoijaa spämmäämään foorumit ja Facebook täyteen surullisia kertomuksia, kuinka ulkomaalainen nettikauppa varasti luottokorttitiedot ja tililtä katosi kesälomarahat.

Ihmisillä on taipumus uskoa mitä tahansa netissä kirjoitellaankaan, joten jos näillä vinkeillä ei ala tappion ja liikevaihdon summat vaihtaa paikkaansa, kannattaa vain vähin äänin kadota Malediiveille tuhlaamaan loput rahat ja kehitellä samalla parempi idea.

---

Foorumikriisi

Kesäkuun loppupuolella kuljeskelin kirjakaupassa ja huomasin Muro ja minä -nimisen lastenkirjan. Samalla laskin sormillani, kuinka kauan olen tuntenut Muron, Muropaketin, Murobbs:n foorumin. Joskus ylikellottajien pyhän paikan, nykyään perusjampahtavan ajatustenvaihtopisteen. Melko kauan, mutta lähemmissä tekemisissä olemme olleet vasta neljä vuotta. Olen lukenut seitsemännen vuoden kriiseistä, mutta tämän suhde alkoi lähestyä sitä pistettä, kun pomppaan jatkojohtoineni aidan yli niityn vihreämmälle puolelle. Ainoa ongelmani on se, etten tiedä mistä löytäisin paremman foorumin.

Foorumi on muutenkin kuollut formaatti. Se on jotain, mikä on integroitu sosiaaliseen mediaan heti alussa. En kaipaa hajanaista ajatustenvaihtoa tuttujen kanssa; teen sen mieluummin yökävelyllä tai puun alla puistossa. Olen kaivannut minun ja Muron suhteeseen jotain intohimoa, sellaista mitä aina alussa uuteen ympäristöön, uuteen foorumiin tutustuessa - kuplaa otsassa kun ei vain pysty lopettamaan keskustelua, mahan kääntyilyä ja kurnutusta, kramppaavaa sormea joka hakkasi selaimen päivytysnappulaa odottaen arvokasta viestiä vastapuolelta. Eikä erä lopu tunnin päästä, vaan sanasota voi kestää vuorokausia.

Aloin kelailla päässäni läpi suomalaisia foorumeita, joille voisi olla jotain annettavaa. Harrastelijoille löytyy fooruminsa; kuka nyt kehtaisi Facebookissa ilmoittaa, että mä nyt liityin tähän Vanhojen pallogrillien keräilijät -yhteisöön. En halua koko loppuaikaani keskustella vain harrastuksistani (lintubongaus ja urban exploration), en ole niin autistinen. Mieleen pompsahti vain Suomi24, joka päätyi huonojen ideoiden koppaan. Mitähän aineita käytti se kehittäjä, joka keksi miljoonat alakategoriat? Voimahali tuntui hiipivän lupaavalta jatkuviin database erroreihin saakka. Ja niihin raskauskuviin. Olen joskus keskustellut pari tuntia Kaksplus-vauvafoorumilla - jos muksujen itkupotkuraivari kaupassa on ehkäisyvalistusta, hetki Kaksplussassa saa hapuilemaan puhelinta ja soittamaan sterilisaatioaikaa.

Löysin taas itseni Murosta kuuntelemasta tuntemattomien vittuilua. Se on hyvä huudella sieltä nimimerkin takaa, joku liikkuu täällä nimittäin omilla tiedoillaan! Foorumi on anonyymi, jos sitä haluaa. Jostain syystä silti hymyilin pienesti, kun joku tuli vauhkoamaan Savon Sanomien foorumin pienestä uudistuksesta tai bugista; viestien kirjoittajana näkyi nimimerkin sijaan tyypin oikea nimi. SS:lla, Facebookilla, Murolla, kaikilla on oma vastuunsa sisällöstä. Foorumin perustaminen on helppoa, jopa esiteini-ikäinen pro ana -kiihkoilija osaa sen perustaa. Eikä sellaista foorumia rajoita mikään ylläpito tai laki. Pro ana- ja pommiohjefoorumeita on yritetty sulkea vuosikymmeniä, mutta silti pääsisin halutessani keskustelemaan tetrakloorimetaanin sulamispisteestä. En halunnut.

En löytänyt parempaa foorumia, ja muutenkin nyt jälkikäteen vähän kaduttaa koko ryntäily. Uuden suhteen solmiminen on iso vaiva. Ja kun meillä on näitä lapsiakin, haaremillinen hyviä tyyppejä. "Mites Cityn keskustelu?", kuulen rekisteröityneen nimimerkin kommentoivan bloggaustani. Olisi jotenkin outoa palata takaisin entiselle työmaalle vapaaherrattaren roolissa. Ihan kuin vanha kaupan myyjä menisi jonglööraamaan omenoilla hevi-osastolleen.

---