Verkossa

Internet-perheeni

Painokoneet seis - nettiyhteisöön samastutaan voimakkaammin kuin naapureihin! Tähän tulokseen tultiin tutkimuksessa, jossa udeltiin henkilökohtaisia Habbon käyttäjiltä. Vaikka he ovatkin turvallisesti teini-iässä, voin kertoa, että itsekin samastun nettiyhteisöön naapureita, kaukaisia sukulaisia ja vanhoja kavereita enemmän. En tiedä kuka on aikoinaan keksinyt, että serkkuihin pitää pitää yhteyttä tai naapureiden kanssa jauhaa small talkia rappukäytävässä, jolloin valo luultavasti sammuu ja jutustelutuokion jälkeen tulee raput nenä edellä alas. Olen muuttanut tähän taloon asumaan naurettavan halvan hinnan ja sijainnin takia, en ollakseni sosiaalinen naapureiden kanssa. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei edes paria samaa geeniä kuten suvun kanssa. Internetissä asia on eri.

Muistan teinivuosilta, miten chateissä kyseltiin, haluaisiko joku tuntematon olla "chat-sisarus". Termi ei koskaan täysin auennut minulle, mutta kaipa sillä viitattiin johonkin kirjekaverin tapaiseen viritelmään. ii2.orgissa sorvatessani huomasin nykyajan vastineen chat-sisaruksille; "weljet". Yritin vanhana ja kankeana kysellä teineiltä, miksi jokaisen nimimerkki on muotoa "anniweli". Sain epämääräisen selityksen kiinteistä suhteista. Nettisisarusten perinne elää yhä, paitsi että nykyään on vain veljiä. Perhearvot kiinnostavat, kunhan sanaan on saatu tungettua vierasperäinen kirjain?

Tiettyyn biologiseen perheeseen syntyminen on sattuman kauppaa, eikä siinä välttämättä kysellä omaa tahtoa. Verkkoyhteisöön liittyminen on omaa tahtoa parhaimmillaan. Millainen haluaa olla, ja millaisena haluaa muiden näkevän itsensä. Habbon tutkimuksen mukaan yhteisöjä tulisi pitää "nuorten identiteetin kehittymisympäristönä". Monikohan Habbon käyttäjä ymmärsi edellisen lauseen? Me vanhemmat ja ehkä viisammat ymmärrämme, ja tämäkin teesi pitää paikkansa myös mopoiän ohittaneiden kesken.

Miten netissä voi tai miten netti voi kehittää tällaisen stabiilin aikuisen identiteettiä? Yhteisöissä saa mielettömästi palautetta itsestään (vihaavaa ja rakastavaa), ja niiden päälle vielä puhtaita valheita ja ilkeitä arvailuja luonteestaan. Itsetutkiskelua parhaillaan erottaa asia ja sonta, ja olla vielä ottamatta nokkiinsa viimeisestä. Netissä olen tullut varmemmaksi; on monia asioita, joita en sanoisi ääneen. Internetissä olen sanonut, eikä vastaanotto ole ollut yhtään niin jäätävää kuin voisi olettaa. Olen yrittänyt pikku hiljaa tuoda samaa varmuutta ja huolettomuutta (ei ilkeyttä tai ajattelemattomuutta, toim. huom.) näppäimistön ulkopuolellekin.



Maanisilmeisen muroweljen kanssa syömässä viittä (60) juustelia miitissä, jonka henkilöihin samastun naapureitani enemmän.

---

Internet Kill-Switch

Jenkit valitsivat Suomen maailman hienoimmaksi maaksi, joten maailman hienoimman maan kansalaisena lähetän pienen viestin meren yli... ali kaukaisille länsinaapureillemme: ette omista Internetiä, ettekä voi sitä sulkea. Viime kuussa naapurit ilmoittivat aikovansa rakentaa sähköpääkytkimen tyylillä toimivan paniikkinappulan, jolla Obama saisi paineen kasvaessa ainakin osan verkosta alas.

Koko idea kuulostaa erittäin hämärältä, enkä voi olla raapimatta päätään pohtiessaan motiivia moiseen. Jenkkien senaatista on tullut perinteistä poliittista informatioköyhää löpinää kriittisistä tiloista. Painettaisiinko paniikkinappulaa ennaltaehkäisevästi hyökkäysten välttämiseksi? Missä osassa terrorismi on? Estetäänkö hyökkäykset ajamalla verkko alas? Sekoaako Obama ja pyjamassa naureskellen panee eräs yö kaiken paskaksi? Tuliko kellekään muun verkkokalvoille mielikuva Tarja Halosesta paituli päällä?

Jos vakavoidutaan, niin netin tappaminen on ajatuksena yhtä hellyyttävä kuin lapsi, joka haluaa isona astronautiksi. Kumpaakaan tuskin tulee tapahtumaan. Olisi varmasti mahdollista eristää osa Jenkkejä sivistyneestä maailmasta, mutta koko Internetin ajaminen alas ei vain toimi. Vai onko Jenkeissä tyydytty siihen, ettei tarvitsekaan, kun omat ovat turvassa pelottavalta maailmanlaajuiselta verkolta? Jatkakoon Nigerian pojat postitteluaan ja venäläiset kräkkerit kuutamourakoitaan, kunhan oman maan ympärillä on muuri.

Suomi varmasti pärjäisi oikein mukavasti, vaikka Yhdysvallat pimentäisi itsensä maailmankartalta ja palaisi takaisin agraariseen elämäntyyliin. Spämmiboksin sisältö vähentyisi radikaalisti ja iltapäivälehtien artikkelit parantuisivat yli sadalla prosentilla, kun toimittajat eivät voisi enää suomentaa jenkkiartikkeleita. WTC-iskusta kuultaisiin parin vuoden päästä. Suuri osa Facebookista katoaisi sinne, minne sen luonnoksen olisi pitänyt joutua seitsemän vuotta sitten.

Unelmoidahan saa aina, sanoo tuleva astronautti. Mutta yhtä varmaa kuin hämmentävän huonot lakiehdotuksetkin, on varmuus siitä, ettei tällaista infrastruktuuria pystytä kaatamaan millään paniikkinappuloilla. Seuraavaa Wikileaks-vuotoa odotellessa Yhdysvaltojen isoille kihoille voisi hankkia mukavat geelitäytteiset stressipallot. Lisätään painetta vielä kertomalla, että ruotsalaiset piraattipuolueen jäsenet ottivat Wikileaksin palvelimet huomaansa.

---

Rakastatko digipaperin kahinaa aamuisin?

...eli asioita, jotka ovat ärsyttäneet lähiaikoina tai vähän kauemminkin.

§ Miksei enää luoteta vanhaan hyvään html:ään, vaan kaikille nettilehdille ja ravintoloiden ruokalistoille pitää olla oma ja toki erilainen digipaperitsydeemi, jonka käyttäminen on aivan kakkosesta? Sujuva lukeminen on aivan mahdotonta, kun sanomalehden aukeama on pakotettu digimuotoon ruudulle. Joko fontti on eläkeläismallia tai sitten pientä pikselitöhryä. Siinä sitten yrittää sorkkia nuolia skrollatakseen, mutta hups, tuosta nuolesta kääntyikin koko sivu. Pahinta on äänitehosteet. Haluaako joku kuunnella epäaitoa sanomalehden kahinaa sorkkiessaan hiirellä digilehteään? Eikö kukaan?

§ Tapaukset, jotka tilaavat Kiinasta ilmaista (toimituskulut 150 e lisätään) laihdutusvalmistetta ja menettävät satoja euroja, jonka jälkeen tulevat itkemään kuinka vaarallinen paikka netti on. Eihän se netin vika ole, että ahneet ja typerät myyvät lattiavahapillereitä ihmisille, jotka kärsivät pakkoliikkeestä tunkea sipsejä nassukkaan.

§ Palvelut, jotka toimivat vain Windows 98:lla tai ylipäätään vain Windowsilla. Kuka tahansa voi omille kotskasivuilleen panna niin paljon Windows-kamaa kuin jaksaa, mutta jossain on menty metsään, jos nettipankin tai suuren kaupallisen kanavan netti-tv ei toimi Ompuilla. Tulee vähän epämiellyttävä olo ajatellessa nettipankkia, joka ei toimi Safarilla. Monellakohan paketilla purkkaa nettipankki ylipäätään pysyy pystyssä?

§ Ihmiset, jotka kopioivat kuvia "Googlesta" ja ottavat kuvia "webillä". Suurella todennäköisyydellä samat ihmiset omistavat "mp3:n", eikä nyt puhuta tiedostosta.

§ Oululaiset, joilla on toripolliisin lisäksi keskustan alueella toimiva ilmainen wlan. Helsingissäkin pitäisi olla joku Espa wlan, mutta jos joku tietää missä kohti se kuuluu, voi vinkata kommenttiboksissa. Pahinta on tosin langattomat verkot, joita luulee ilmaisiksi ja toimiviksi, mutta selaimeen räjähtääkin "maksa kymppi ja saat surffailla kolme minuuttia" -sivu. Liian hyvin kuuluva wlan on pahin ansa.

§ Foorumeilla kirjoittelevat ihmiset, jotka lainaavat 800 merkin multilainauksia sisältävän rimpsun ja kirjoittavat perään parhaassa tapauksessa hymiön. Epäolennaisen skeidan kumittamiseen menee noin 10 sekuntia, ja pari sekuntia elämästään säästää kun on kirjoittamatta sen "samaa mieltä". Muilta ihmisiltä säästää vitutuksen vaivan.

Mikä muita hienoja ihmisiä on ärsyttänyt lähiaikoina?

---

ATK:ssa muna voittaa kanan

"Mikä tietokoneessa käynnistyy ensimmäisenä", kokeessa lukee. "BIOS", paperiin ilmestyy. Kokeen palautuksessa vastauksen viereen on ilmestynyt punainen nolla. "Ensimmäisenä tietokoneessa käynnistyy Windows", yläasteen opettaja korjaa harhaoppisia oppilaitaan Microsoftin lahjuspaidassa tyytyväisesti myhäillen.

Nauroin kuullessani tuon tositarinan 2000-luvun alusta. Naurussa ei olisi ollut pelonsekaisuutta 1990-luvulla, jolloin ATK-opettaja oli yleensä kerran elämässään tietokoneesta unen nähnyt matikanopettaja. Nykyään kaikkia luonnontieteitä etäisesti muistuttavia aineita ei ole enää dumpattu samalle tyypille, mutta Lauri Wilen Jyväskylän yliopistosta tuli kolmen vuoden tutkimuksensa aikana siihen tulokseen, että tietotekniikan opetuksessa on puutteita. Rakkaalta viime vuosituhannelta kalskahtavassa "ATK:ssa" muna on vieläkin kanaa viisaampi.

Mitä opin Internetistä koulussa? Ensimmäiset ATK-tuntini istuin yläasteella 1990-luvun lopussa ja parhaiten on jäänyt mieleen korppujen heittely. Vasta lukiossa perehdyimme kunnolla nettiin - haimme Googlella vastauksia kysymyksiin, joita paperille oli printattu. En muista, että tehtäviä olisi analysoitu mitenkään - saatoin saada neuvon hakukoneen teknisistä ominaisuuksista. En rehellisesti muista paljoakaan ATK-tuntien nettiopetuksesta, sillä en oppinut mitään uutta. PowerPoint tuli sentään tutuksi, samoin pienet jekut; selain meni aina eräälle shokkisivulle riippumatta osoitteesta.

Saan päänsäryn kirjoitusvirheiden määrästä; etsin ensikäden tietoa nykyajan tietotekniikan/ATK:n opetuksesta menemällä kentälle, teinipalstalle. Steinerkoulun oppilas ei osaa päättää, onko netittömyys hyvä vai huono juttu, mutta toisen mielestä heillä on tiedonhakua. Yksi valittaa, kun ei pääse Feissiin koulun koneelta. Osaavampi Jonne neuvoo käyttämään proxya. Tunnen ylpeyttä nuorista toivoista, mutta mieliala opetuksen suhteen on oppilaillakin matala. Erään yhteisöpalvelun ATK-kriittisestä yhteisössä on hieno kuvaus: "Kaikille, jotka odottivat koulun ATK-tunneilta paljon, mutta tunnit osoittautuivatkin kuvien muokkaukseksi ja tarinoitten kirjoittamiseksi."

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä ehdotan paria juttua, jotka olisin halunnut itseni ja muidenkin oppivan netistä mahdollisimman varhaisessa iässä (nykyään eskarissakin on koneet):

- netissä ei kannata olla ilkeä, typerä ja ikävä ihminen - kunnianloukkaukset, nettikiusaaminen, anonyymiteetti rikollisuus, miten raportoida ja kenelle
- huijaukset ja terve järki - kannattaako antaa puhelinnumeronsa saadakseen ilmaisen iPodin
- tekijänoikeuslait - voiko Justin Bieberin kuvan kopsata galtsuihin
- nettiriippuvuus, sen tunnistaminen ja hoito
- netti on muutakin kuin vilkkuvaa fläshiä ja selainpelejä - asiallisen sisällön etsiminen kököstä
- kuinka paljon nopeammin googlettaa itse vastauksen ongelmaansa, kuin kirjoittaa sen foorumille ja hakkaa perään sata kysymysmerkkiä.

Sähköpostitilin avaamista on turha opettaa peruskoululaisille. Vähän sama kuin laittaisi ankalle pelastusrenkaan, käsikellukkeet räpylöihin ja opettaisi sitä uimaan. Nuorilla on enemmän taitoa kuin järkeä netissä, joten vähemmän hakukoneen massahakkausta ja enemmän puhetta. Eikä varmaan entistä tiukempi yhteistyö eri aineiden ja netin keskenkään tappaisi; kuvistunneilla voisi surffailla deviantARTissa, uskonnossa erota kirkosta ja äikässä blogata.

Loppuun pieni puuhatehtävä - mitä "ATK" tarkoittikaan?

---