Blogi: EliisaAlatalo28.4.2010 11:57 Lopullinen ydinvoimapäätös lähenee. Kansalaisjärjestöt hiovat vielä aseitaan ja valmistautuvat 8.4. voimanponnistukseen. Olen siellä itsekin mukana, jopa puhumassa Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjassa mukana olevien nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen puolesta.
Parhaat naurut liittyen yv-lobbaukseen sain jälleen kerran Lehdestä. Osuva satiiri iskee mukavasti lobbareiden pääperusteisiin. Ja lobbareitahan riittää ja lobbausbudjetti pullistelee! Suhteetkin ovat energiayhtiöillä kunnossa. TVO nimittäin edusti Kokoomusta hallitusneuvotteluiden energianeuvotteluissa säätytalolla, kertoo toissapäiväinen A-studio.
Ydinvoiman lisärakentaminen on järjetöntä, koska se tähtää sähkön vientiin eikä sillä vähennetä kasvihuonepäästöjä. Toisaalta, vaikka sepitetään, että yv olisi päästötöntä, niin mistäs se uraani tulee? Sen louhiminen jättää jälkeensä tuhansia kuutioita jätemaata sekä saastuttaa pohjavedet ja maan.
Mielestäni keskittäminen on muutenkin niin 1900-lukua ja klassista taloushöttöä. Tärkeämpää olisi hajauttaa ja pilkkoa energiantuotantoa sekä valita kestäviä keinoja. Kestävät energiaratkaisut tuottavat työpaikkoja. Ydinvoima on myös kallista.
16.4.2010 09:38 Jatketaan näillä päivät-aiheisille postauksilla.
Pöljät päivät alkovat keltaisine sukuelinmaskotteineen, kuten katukuvasta näkyy. Samalla käynnissä on laillinen lakko ja sitä rikkovat solidaarisuuden puutteesta ja työntekijöiden yhteisistä oikeuksista mitään piittaamattomat rikkurit ja erittäin törkeästi rikkurivoimaa haalivat yritykset.
Kun työministerikin pitää tilannetta vain "valitettavana", voi vain kaivautua syvemmälle poteroonsa ja todeta, että villin lännen päiviä eletään. Yritykset maksavat samaan aikaan mittavia osinkoja osakkeenomistajilleen ja jakavat avainhenkilöilleen optio-oikeuksia eivätkä halua parantaa työntekijöiden oloja.
Ei se totuus voittojen repimisestä selkänahasta ole hävinnyt minnekään.Tagit: kapitalismi lakko pam rikkurit työ
11.4.2010 17:25 Olin ihan ällikällä lyöty, kun annoin itselleni kertoa, että munasolu elää vajaan yhden päivän ovulaation aikana. Tämä on takuulla koulun seksuaalivalistuksen ansiota. Muistan, että siellä sanottiin, että raskaaksi voi tulla milloin tahansa kuukautiskierron aikana, ei mitään munasolun eliniästä. No, voihan sitä tullakin, jos kuukautiskierto on epäsäännöllinen. Useilla ikäisilläni se ei ole. Tämän tiedon turvin olen valinnut ehkäisyksi ns. varmat päivät.
Olen ollut kiitollinen osaavasta ehkäisyneuvonnasta, mutta silti niin varmoja päiviä ei ole suositeltu ehkäisykeinoksi. En ole voinut käyttää hormoniehkäisyä, koska se laukaisee tympeän vaivan, joka ei ole edes kovin harvinainen. Pidän hormoniehkäisyä muutenkin huonona vaihtoehtona. Suurten kaupunkien edustoilla kalat vaihtavat sukupuoltaan, koska naisten virtsan mukana kulkevat hormonijäämät päätyvät vesistöihin. Tästä kirjoitti vastikään esimerkiksi Yliopisto-lehti.
Luonnollisiin ehkäisymenelmiin kuuluu mielestäni myös kuparikierukka, mutta sen saaminen edellyttää nollatulosta papa-testistä. Eli vilkkaasti käyttäytyvät solut voivat kieliä syöpäriskistä eikä kierukkaa siksi saa.
Ehkä aihe pölähti mieleeni muistin syövereistä, koska kevät on korkannut kaikkien seksi-sidukat. Kirjoitin vuosi sitten julkaistuun edesmenneeseen opiskelijakunnan kesälehteen jutun luomuehkäisystä.Tagit: ehkäisy hormonit seksi
25.3.2010 17:49 "Talouskasvua ei koskaan tule", sanoi filosofi Tere Vadén eräässä tilaisuudessa. Ja hyvä niin.
Kohahdusko kuuluu vasemmalta oikealle? Ei tietenkään. Keskusta-vasemmistohan (muusta oikeistosta puhumattakaan) tykkää jatkuvaan kasvuun perustuvasta kapitalismista, koska vain kasvun aikaan voidaan parantaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tuloerot ovat kuitenkin lisääntyneet tasaisesti. Ympäristökriisit ja ilmastonmuutos todistavat, ettei kapitalismi tunnista kasvun rajoja. Vaihtoehtoja niin sanotulle vihreälle kapitalismille (tai jaar-jaar-jaar vihreä talous bullshitille) on olemassa.
Degrowth (hyvää suomennosta ei ole vielä keksitty) on 2006-henkisesti "kuuminta hottia". Se on keinovalikoima, jolla tuhokapitalismi selätetään. Suoremmin ilmaistuna se on suunniteltu ja hallitusti rakennettu lama, kokonaisvaltainen talouden kutistaminen ja kulutuksen lakkauttaminen. Vastareaktiona kysytään, että haluanko sitten mennä luolaan asumaan. No, en. Kyse on pröystäilevän ja varojensa yli elelevän länsimaailman talouden supistamisesta ja köyhän maailman talouden kasvattamisesta. Tavoitteena on löytää kaikkialla se piste, jossa luonnon kantokykyä ei ylitetä.
Degrowth-ajatteluun kuuluu olennaisena osana ihmisten hyvinvoinnin lisääminen. Hyvinvointia taas ei mitata bruttokansantuotteena, kuten yleensä tehdään, vaan muilla mittareilla (Human Development Index). Degrowth-ajattelu tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön. Tavoitteena on koko verotuksen progressiivisuus, perustulo, koroton ja velaton talous. Itselleni merkittävä pointti on vähentää työtä, koska se vähentää talouskasvua ja mitä vähemmän on talouskasvua, sitä vähemmän on kapitalismin ympäristölle aiheuttamaa tuhoa.
Fyysisiäkin esteitä jatkuvalle talouskasvulle on. Öljy loppuu. Ilman tätä määrää öljyä emme voi tehdä tätä määrää työtä: emme voi kuljettaa turhaa roinaa ees taas emmekä tuottaa sitä samaista roinaa. Öljyn loppumisesta voi lukea täältä.
Uskoisin, että ilmastonmuutoksen tajuamisen myötä kaikkialle on levinnyt viesti, että kulutusta on vähennettävä. Tämä ei vielä ole konkretisoitunut mitenkään, sillä tavaraa tuotetaan samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Kulutuksen supistaminen on tyrkätty yksilöiden harteille. Samalla höpistään vihreästä taloudesta, innovaatio- ja immateriaalitaloudesta, jossa voitto otetaan aineettomista hyödykkeistä. Miten musiikki- tai muu kulttuurituotanto pystyy yksistään tuottamaan massiivisia määriä talouskasvua, kun nyt jo kaiken immateriaalisen saa aina jollain keinolla käsiinsä maksamatta siitä mitään?
Kirjoitan aiheesta lisää ensi viikolla.Tagit: degrowth kapitalismi talous vihreätalous
11.3.2010 19:26 AKT:n lakosta kertovat uutisotsikot ovat olleet jännittävän yksipuolisia. Lakko "vaarantaa" ja "uhkaa" sitä ja tätä, suistaa koko maan hyvät, nuhteettomat ja kirkasotsaiset elinkeinonharjoittajat äärettömään ahdinkoon. Voima- ja ylisanoissa ei säästellä. Ekonomit vakuuttavat kuola leualla, että nyt se talous vasta romahtaakin.
Missä työntekijöiden näkökulma, huhuu? Journalisteja ei kokonaisuus kiinnosta, kunhan saa EK:n tiedotetta vähän referoida lehteen, niin jo on omakin palkka ansaittu.
Journalistit eivät kirjoita siitä, kuinka koko työnantajapuolta edustava Elinkeinoelämän keskusliitto todellisuudessa vaarantaa suomalaisen sopimusjärjestelmän ja uhkailee (tietysti eduskunnassa istuvan etuvartionsa avulla) murtaa lakko-oikeuden.
Kun tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo iskettiin jäihin, jäivät yksittäiset ammattiliitot vastakkain sekä oman sopimuskumppaninsa että koko EK:n kanssa. Nyt EK iskee jokaiseen yksittäiseen lakkoilijaan ja kaappaa mediatilan väitteillään Suomen edun vastaisesta toiminnasta ja ahneista työntekijöistä. Tämä lakko on laillinen, tarpeellinen ja mielestäni äärettömän tärkeä solmukohta suomalaisessa työtaisteluhistoriassa.
Lukekaa ihmeessä suoraan täältä, mistä edes on kysymys. Ahtaajat joutuivat vielä 70-luvulla käymään joka aamu satamassa mutkan tarkistamassa onko töitä. AKT:n tavoittelema muutosturva on selkeästi sellainen asia, jolla työntekijöiden asemaa voidaan kohentaa lyhytnäköisen voitontavoittelun ja ennustamattomien globaalitalouden heilahtelujen varalta.
Siitähän tässä on kysymys, irtisanomisen hinnasta. Anna Kontula naljailee blogissaan, että "yksikään suomalaisen yritysmaailman ykkösnimistä ei kommentoinut sitä, miksi ahtaajan vaatimus vuoden erorahasta on kohtuuton mutta johtajien eromiljoonat ihan jees."
Työehtojen heikentäminen ja jouston lisääminen tarkoittaa AKT:n tapauksessa massia suoraan ylikansallisten yhtiöiden omistajien taskuihin. AKT:n kanssa neuvottelupöydässä istuvan Satamaoperaattorit ry:n jäseniä ovat muun muassa ahtauspalveluita pyörittävät monikansalliset Multi-Link Terminals, Finnsteve ja Steveco. Jäsenenä on myös Stora Enso, joka on tullut tunnetuksi Brasilian hurjasteluistaan ja paikallisten maattomien kurmottamisesta. Todellisia "Suomen edun ajajia" siis.
Kuten Reko Ravela kirjoittaa, vaikuttaa EK:n esillä pitämän "kansallisen edun" keskeinen sisältö olevan se, että että suomalaisten työntekijöiden tulisi nöyrtyä ylikansallisen pääoman ehtoihin.
Suomalainen irtisanomissuoja on heikko. Nyt on jo korkea aika saada se samalle tasolle kuin muuallakin euroopassa.Tagit: akt kapitalismi lakko työ
19.2.2010 17:53 Koulutuksen vientiä pohtinut opetusministeriön työryhmä ehdottaa, että korkeakoulujen toiminnan kaupallistaminen otetaan osaksi seuraavan hallitusohjelman valmistelua. Muun muassa lukukausimaksut ovat osa esitettyä strategiaa. Lukukausimaksut otettaisiin käyttöön tässä esityksessä nimenomaan kansainvälistä vientiä varten. Kummaa sinänsä, koska vientiä varten on lakimuutokset jo tehty.
Voi olla totta, että koulutuksen kaupallistamiskeskustelussa menevät sekaisin lukukausimaksut ja tilauskoulutus, joka on ollut mahdollista jo vuoden päivät. Tilauskoulutus tarkoittaa, että suomalaisia korkeakoulututkintoja voi myydä kelle tahansa EU:n ulkopuolelle ja ulkopuolella. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa Kokkolassa osan tutkinnostaan opiskelevat kahdeksan kiinalaista sairaanhoitajaa maksavat koulutuksesta itse noin 14 000 euroa. Lukukausimaksut ovat jo täällä, oli lukukausimaksukokeilu alkanut eli ei.
Lukukausimaksujen tylyn ujuttamisen kritiikki on kohdistunut Kokoomuksen ja syystäkin, ovathan kokoomuspoliitikot ajaneet koulutuksen kaupallistamista äänekkäimmin jo vuosia. On todellista saivartelua väittää, ettei Kokoomus ajaisi lukukausimaksuja ja koulutuksen kaupallistamista. Opetusministeriö tekee, mitä valtaapitävät käskevät ja tällä hetkellä se valmistelee juuri tällaisia strategioita, kehittämissuunnitelmia ja hallitusohjelmaluonnoksia, joista pitkällä tähtäimellä paistaa poliittinen tahto pistää hintalappu koulutukseen. Tämän näkevät nuo noin 30 tuhatta kiisteltyyn "Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi!" FB-ryhmään liittynyttä vallan mainiosti.
Koulutusviennin (jonka osana lukukausimaksut ovat) edistämiseen halutaan perustaa "vahva vientiklusteri", jota koordinoisi Finpro. Puulaaki on kansainvälistymistä tukeva suomalaisyritysten yhdistys. Vahva vientiklusteri kuulostaa korviini täysin samalta kuin parisen vuotta sitten perustettu Oulun korkeakoulutuksen ja yrityselämän yhteistyölössi Oulu Triple Helix, tai oikeastaan kaikki Suomen innovaatiostrategiat. Ne ovat olennainen osa korkeakoulutuksen ylätason suunnittelua, mutta opiskelijoita (tai ketään muutakaan kansalaisyhteiskunnan merkittävää toimijaa) niihin ei haluta mukaan.
Minua huvittaa vieläkin, että vuosia sitten eräässä ammattikorkeakoulujen tilaisuudessa puhunut Esko Aho korosti, että innovointi on vastakohta imitoinnille, jota Suomi ei tarvitse yhtään enempää. Seuraavassa lauseessa hän sitten sanoi, että lukukausimaksut pitää saada, koska muillakin on. Toisaalta oikeistolaisiin näyttää purevat juuri se näkökulma, että maksuton koulutus on innovatiivinen vientivaltti ja imagoasia. Oli retoriikka mikä hyvänsä, olen varma, että maksut asetetaan myös suomalaisille mikäli porvarit jatkavat Suomi oy ab:n johtamista.
Saivartelusta voisin vielä mainita sen, että strategiaa esitettäessä (otetaan esimerkiksi vaikka tämä Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia tai kk-kenttää karsiva Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suunnitelma) voidaan aika varmasti sanoa, että ne toteutetaan. Strategiat ovat vastaansanomattomasti aina hyviä asioita ja tahtoa nykystrategioiden toteuttamiseen löytyy.
Poliittisella oikeistolla on käynnissä maan mainio hajota ja hallitse -sumutustaktiikka. Sen lisäksi, että ylipäätään kiistetään, ettei lukukausimaksuja edes suunnitella, hajotetaan opiskelijatoimijoiden rivit siirtämällä muun muassa toimeentuloon ja koulutuksen rakenteisiin (kuten opintoajat) liittyviä asioita toisistaan erillään oleville työryhmille ja strategisille yhteenliittymille. Päätöksenteko karkaa junttajengeille ja julkista keskustelua hyssytellään. Kun korkeakoulutuksen suunnittelu otetaan pois korkeakouluilta, ei niille jää enää mitään siitä autonomiasta, jonka pitäisi taata, ettei vain pääoma sanele korkeakoulutuksen tulevaisuutta.
Täällä on hyvä listaus työryhmän esittämässä strategiassa olevista kohdista, joissa kaupallistaminen/lukukausimaksut varsin selkeästi sanotaan: blogs.helsinki.fi/eranti/mika-maksaa-paljonko-maksaa/
28.1.2010 21:02 Tukka on tällä hetkellä kuin petolinnun perse ja fiiliskin pakkasesta ja epä-älyllisten verkkokeskustelun seuraamisesta aivan pielessä.
Eihän verkkokeskusteluja kannattaisi seurata, jos tietää mitä sieltä saa, mutta joskus on tiedonhaun yhteydessä niihinkin kurkattava. Hassua, että ennen julkisena keskusteluna pidettiin uutisten, kolumnistien ja mielipidekirjoittajien ääniä, mutta nyt julkisena keskusteluna pitäisi pitää myös sivistymättömien nettikeskustelijoiden trollailuita.
Mutta kampaaja-asiaan. Haluaisin leikkauttaa kuontaloni paikassa, jossa maksetaan työehtosopimuksen mukaista liksaa, hoidetaan työnantajapuolelta asiat laillisesti ja pidetään työtekijöistä huolta.
Nykyään ei voi lainkaan tietää, onko jotain palvelua ostettaessa kaikki asiat kunnossa. Varsinkin palvelualoilta löytyy useita tarinoita epäselvistä työsopimuksista, maksamattomia lomakorvauksia, kesken kaiken muutettuja työtuntilistoja ja kuumotusta järjestäytymistä vastaan. Samaan aikaan valvontaa harjoittava viranomainen on täysin ylibuukattu eivätkä työntekijät liity ammattiliittoihin.
Järjestöni viimesyksyinen kepuli-pomojen ilmiantokampanja keräsikin noin 400 tarinaa ja niitä läpikäyneenä nousee esiin nimen omaan palvelualojen villin lännen meininki. Monista tarinoista kuulee sen, että työntekijät tietävät, mikä heille kuuluisi, mutta kyynisesti todetaan, ettei asioille voi tehdä mitään. Ei varmaan voikaan, jos ei pane vähän vastaan.
Esimerkiksi jotkut nettikeskustelijat olivat sitä mieltä, että on pienyritysten etu, että kilpailevat laittomuuksia harjoittavat firmat paljastetaan. Varsinaisia ilmiantoja onkin luvassa sitä mukaan, kun tarinat varmistetaan haastatteluin tässä kevään aikana.
Hyvän Helsingissä toimivan kampaajan saa siis ilmiantaa!
15.1.2010 15:52 Tämä on ensimmäinen bloggaukseni Cityn lukijoiden seksikkäässä seurassa. Päätyönäni isken punaisia nauloja kapitalismin arkkuun ja opettelen elämään Helsinkilän hektisessä metropolissa. Olen Lapista kotoisin ja sitä kautta metsästys, marjastus, sienestys, metsäkiistat ja metsänhoito ovat tuttuja asioita. Tutuista asioista on hyvä aloittaa.
Tähän saakka metsänomistajilla on ollut metsänhoidolleen oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko parturoida koko hoito yhdeltä istumalta (avohakkuu) ja istuttaa uudet taimet tilalle. Toinen vaihtoehto on ollut suojella metsänsä, jolloin tietenkään metsä ei tuota omistajalleen. Sen sijaan jatkuvan metsänkasvatuksen periaatteella metsäänsä kasvattavia on kuumotettu ja haastettu oikeuteen jo kymmeniä vuosia.
Possukohussa kiemurrellut maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on kerrankin tehnyt jotain oikein. Yle uutisoi vasta maa- ja metsätalousministeriön aikeista uudistaa metsälakia, joka on ollut ahdas ja epätasa-arvoinen toisinajattelija-metsänomistajia kohtaan. Jatkuva metsänkasvatus aiotaan sallia ja oikeudenkäynnit saattavat jopa loppua.
Jatkuva metsänkasvatus tuottaa parempilaatuista puuta, sillä puut kasvavat vähäoksaisina toistensa varjossa, hitaammin. Jatkuva metsänkasvatus tuottaa myös sankemman pusikon, jolloin yhtä neliömetriä kohti on massaa enemmän sitomassa hiilidioksidia.
Kumpi metsä näyttää tuottoisammalta? Vasemmalla nykymetsätalouden tuotos, oikealla jatkuvan metsänkasvatuksen lopputulos. Lähde: Ekometsätalouden liitto
Metsien luontaista kasvua jäljittelevä kasvatustapa tai niin kutsuttu "luomumetsänhoito" tuottaa myös tasaisesti toimeentuloa, sillä harvennuksia tehdään lyhyemmällä aikavälillä. Nyt kerralla metsäänsä parturoivat menettävät toimeentuloa, sillä taimet, lannoittaminen ja pienten puiden tuhoaminen tasaisin väliajoin maksaa.
Sen sijaan avohakattavissa tasaikäiseksi muokatun metsän puissa on paljon oksia, jolloin tukit eivät kelpaa muuhun kuin paperiteollisuudelle ja rakentamiseen. Laadullahan ei ole aiemmin ollut juurikaan merkitystä. Mutta miksi sillä nyt on?
Pelkään pahoin, ettei metsälain uudistamisen taustalla kuitenkaan ole vaihtoehtoisen metsätalouden kannattajien pitkä vaikutustyö, vaan kapitalismin tyly logiikka. Metsäteollisuus on hilpaissut muihin maihin eikä kotimaiselle sellulle ole kysyntää. Sen sijaan kysyntää on korkealle jalostetuille puutuotteille, jonka raaka-aine syntyy vain hitaasti ja hartaasti kasvattamalla.
Olisi tosi hienoa vanhana mummelina viedä lapsenlapset metsään, joka ei muistuta puupeltoa tai umpeen kasvanutta hoitamatonta kliimaksipöpelikköä. Tulkoon uusi metsälaki ja olkoon se hyvä!
|
9 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta