AKT:n lakosta kertovat uutisotsikot ovat olleet jännittävän yksipuolisia. Lakko "vaarantaa" ja "uhkaa" sitä ja tätä, suistaa koko maan hyvät, nuhteettomat ja kirkasotsaiset elinkeinonharjoittajat äärettömään ahdinkoon. Voima- ja ylisanoissa ei säästellä. Ekonomit vakuuttavat kuola leualla, että nyt se talous vasta romahtaakin.
Missä työntekijöiden näkökulma, huhuu? Journalisteja ei kokonaisuus kiinnosta, kunhan saa EK:n tiedotetta vähän referoida lehteen, niin jo on omakin palkka ansaittu.
Journalistit eivät kirjoita siitä, kuinka koko työnantajapuolta edustava Elinkeinoelämän keskusliitto todellisuudessa vaarantaa suomalaisen sopimusjärjestelmän ja uhkailee (tietysti eduskunnassa istuvan etuvartionsa avulla) murtaa lakko-oikeuden.
Kun tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo iskettiin jäihin, jäivät yksittäiset ammattiliitot vastakkain sekä oman sopimuskumppaninsa että koko EK:n kanssa. Nyt EK iskee jokaiseen yksittäiseen lakkoilijaan ja kaappaa mediatilan väitteillään Suomen edun vastaisesta toiminnasta ja ahneista työntekijöistä. Tämä lakko on laillinen, tarpeellinen ja mielestäni äärettömän tärkeä solmukohta suomalaisessa työtaisteluhistoriassa.
Lukekaa ihmeessä suoraan täältä, mistä edes on kysymys. Ahtaajat joutuivat vielä 70-luvulla käymään joka aamu satamassa mutkan tarkistamassa onko töitä. AKT:n tavoittelema muutosturva on selkeästi sellainen asia, jolla työntekijöiden asemaa voidaan kohentaa lyhytnäköisen voitontavoittelun ja ennustamattomien globaalitalouden heilahtelujen varalta.
Siitähän tässä on kysymys, irtisanomisen hinnasta. Anna Kontula naljailee blogissaan, että "yksikään suomalaisen yritysmaailman ykkösnimistä ei kommentoinut sitä, miksi ahtaajan vaatimus vuoden erorahasta on kohtuuton mutta johtajien eromiljoonat ihan jees."
Työehtojen heikentäminen ja jouston lisääminen tarkoittaa AKT:n tapauksessa massia suoraan ylikansallisten yhtiöiden omistajien taskuihin. AKT:n kanssa neuvottelupöydässä istuvan Satamaoperaattorit ry:n jäseniä ovat muun muassa ahtauspalveluita pyörittävät monikansalliset Multi-Link Terminals, Finnsteve ja Steveco. Jäsenenä on myös Stora Enso, joka on tullut tunnetuksi Brasilian hurjasteluistaan ja paikallisten maattomien kurmottamisesta. Todellisia "Suomen edun ajajia" siis.
Kuten Reko Ravela kirjoittaa, vaikuttaa EK:n esillä pitämän "kansallisen edun" keskeinen sisältö olevan se, että että suomalaisten työntekijöiden tulisi nöyrtyä ylikansallisen pääoman ehtoihin.
Suomalainen irtisanomissuoja on heikko. Nyt on jo korkea aika saada se samalle tasolle kuin muuallakin euroopassa.
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta