Blogi: Eloveenus
13.6.2010 08:55 Ilmeisesti lomaan siirtyminen on onnistunu, en osaa enää stressata ees lähestyvistä juhlista. Yhes lasten kans on siivoiltu- ny riittää jaksamista painostaa niitä osallistumaan.Lisäks oon näperrelly keittiössä- suklaan pursotus on viä ihan hakusessa mut ainakin sotkut vois syödä :P Konvehtien eka kierros opetti et massan pitää olla riittävän kuumaa. noihin on ny jääny ilmaa ku kerkes vähän jähtyyn ennen muottiin kaatamista.
Kutomaan en o kerenny ku yhen rivin- mut se onkin enempi stressilääke ja jos ei stressaa ni tariiko sit kutookkaan?
Kävin aamusella vaakassakin ja säikähdin- vasta 2 lomapäivä menos ja paino pudonnu liki 2 kiloo. Enhän mä oo ees dieetillä. Tätä vauhtia mä en pysy hengissä loman loppuun asti ;P No, luotan siihen et eiköhän se ruoka ala maistua ny lomallakin ku eka hössötysinto laantuu.
Jahka saan aamukaffin juotua niin vois miettiä mitä eilen väsättyjen kakkujen päälle laittas- kaupas ei ollu hopeetoffeeta (kait se viel on makkinoilla??) joten jouduin tyytymään pariin käckiin (niil on kyl joku muu nimi ny) ja sitä pitäs hyödyntää. Toisen- sen isoimman- kakun päälle tulis perinteinen mansikkakermahässäkkä ja kolmanteen vois harkita jotain kinuskia tms. Ja nakkipiiloja pitää tehä, rinsessa lupas jeesata siinä hommasa jos saa syyä kuormasta :P
Loppupäivästä ois si tarkotus ottaa lunkisti- tulee kaffivieraita ja menee varmaan hihittelyks :D Suunnittelin hetken et pitäsin huomisen sit pyjamapäivänä mitään tekemättä, mut kait se on pakko alkaa siivoilemaan niit Juniorin rippijuhlia varten- kovin paljoo ei yhen päivän aikana voi kiillottaa ja puunata, tulee pianaika niin kipiäks ettei si kykene mihinkään. Siis vähän kerrassaan ja loppupäivät laiskottelua, jos pysyis sit lomafiilis :D
11.6.2010 20:51 Taas menin hassaamaan liikaa rahaa :( Mutku viimeyön tillittelin silmät verenkarvasina kakkublogeja ja suunnittelin Juniorin rippijuhlia niin pitihän sitä jotain käydä ostaan. Uudet tyllat ja konvehtimuotti ja muuta pientä.. Muori sentäs lupas kustantaa mulle ton liekinheittimen (puhalluslamppu keittiökäyttöön) synttäreitten kunniaks kun sellanen vihdoin sattu kohalle. Tuuletusrekinkin ostin- saa siinä kevyemmät matot kuivattua ja ziljoona henkarivaatetta ulos tuulettuun. Oiskohan jossain viel olemas mittari joka mittaa ulkoilman allergeenipitosuuden? Pojilla kun välil nokka tuhisee ja silmät punottaa ku on jollekin pölyttäville kasveilla vähän turhan herkkiä.Tuuleta siinä ny sitten pihalla ja ihmettele ku pojille tulee nuha sekunnis..
Huomena laitan kyl rinsessan kauppaan- listalla on jo ny tonni tomusokrua ja kondensoitua maitoo, mut jos lähen ite shoppaamaan ni yhet kärryt ei riitä (eikä kesälomatili). Tuisko joku toppuuttaan ku alan leipoo- vieraita ei tosiaan o tulos pataljoonan vertaa joten leipomuksiakaan ei tari tehä hullunlailla.
Ja kääkäthän joutuu taas testikappaleiks- sunnuntaina ois rupsahduskaffet ku oikeita pippaloita ei ny kerkee/ehi/jaksa pitää. Ny pitäs päättää, riittääkö kahen munan kakkutaikina kahteen 15 sentin irtoreunavuokaan. Ja tehä sokerimassaa pursotteluharjotuksia varten- onkohan mul tarpeeks sitä tomusokrua harjotteluun?
7.6.2010 17:51 Mietin ku hikipääs taas ähersin silmukoita aikataulutettuun huiviin, et alkaa lipsua päätös pitää kutominen vain ja ainoastaan hyvänmielen harrastuksena. Muutama viime vuos on joulunaluset jätetty unet vähiin ku on tikuteltu lapasia ja sukkia urakalla läheisille. "Tilauslista" on pitkä ku nälkävuosi, vaik otankin tilauksi tyyliin teen jos huvittaa eli mitään takuuta valmistumisesta ei oo.
Mitäs jos. Jos jättäsin ens jouluna kaikki lahjoitta - paitti ne ipanoitten ostolahjat. Ja kutosin loppuvuoden vain ja ainoastaan omaksi iloksi, ilman aikatauluja tai pakkoa. Jos ny vahingos ja ilolla jotain poislahjotettavaa aikaan saiskin, niin vois antaa sen muuton ku jouluks. Kääkkiä voi ihan hyvin lahjoo jollain muullakin ku neuleilla. Vai voiko?
1.6.2010 19:35 Ärsyttävää kun varmaan jo kolmatta päivää päässä pyörii tuon vanhan lastenlaulurenkutuksen kertosäe. Tarttis varmaan harhauttaa itteensä et pääsis siitä eroon..
Juniorin rippijuhlat lähestyy uhkaavaa vauhtia. Tänään sain kutsut valmiks, pitäis muistaa kurvata huomena postilaatikon kautta. Ny ei si tarttis ku taltuttaa tää ikikaaos ja leipasta jotain tarjottavaa. Kauheesti ei töitten jälkeen jaksa ahkeroida, taitaa taas käyä niin et pari päivää ennen h-hetkeä siivotaan apinan raivolla yötämyöten ja si ollaan hipoissa aivan töttöröö. Onneks loma alkaa viikkoa ennen juhlia, jos si jaksais päiväseltään jotain.
Kyl mä ehtosin oon koittanu saaha joka päivä jotain aikaseks, jos ei muuta niin yks hylly/nurkka/laatikko selvitettyä. Täl viikolla raakannu jo 2 säkillistä tavaraa kierrätykseen, saman verran tulee varmaan lisää ennen viikon loppua.Huomisehtoon aattelin kyl huilia kokonaan, kamu tulee kaffitteleen enkä uhraa aatostakaan siivoomiselle.
Ipanoillakin alkaa lauantaina kesäloma- sit niil on kaiket päivät aikaa sotkea sitä vähää mitä ehtosin kerkeen siivoon. Huoh.Ois pitäny sittenkin lähettää ne kesäleirille...
Vieläköhän sitä tänään jaksais vaatehuoneen kimppuun vai yläkerran kylppärin? Siivouskohteissa on runsaudenpulaa :(
28.5.2010 21:15 Että voi immeisen lasta väsyttää. Tai siis noi ipanat ei tunnu olevan yhtään väsyjä, melskaavat ympäriinsä kun pitäs hammaspesuja touhuta. Kait se on työstressi joka vihdoinkin on iskeny- tekis mieli kömpiä peiton alle ja nukkua suoraan heinäkuuhun. Paitti et kello soittaa aamulla taas seittemältä, pitää potkia ipanat sängystä et ehtivät huvipuiston portille yhdeksäks. Mummu järkkäs jokku Aamulehden kanta-asiakasliput, pääsevät muutamaks tunniks hosumaan ja kieppumaan sydämensä kyllyydestä.
Ei yhtään helpottanu väsyä eilinen vapaapäivä- siitä huolimatta et se meni lepposasti kaverin tukkaa takuttaessa. Saas nähä auttaako elämäni eka virallinen kesälomakaan- kaks viikkoo ois putkella jo ens kuussa, tosin eka puolisko menee apinan raivolla siivotes juniorin rippijuhlia varten. Sen toisen viikon voikin sit maata raatona riippumatos ja olla tekemättä yhtikäs mitään.Lapset voi opetella muutaman ruokalajin valmistuksen lisää ettei tartte ees kokkailemaan nousta :P
Tämmösinä väsypäivinä sitä haikeilee, et ois siin vierellä se toinen, joka hetkeks tarttuis elämän peräsimeen ja antais mun autuaana tuijottaa tyhjää kunnes aivot palautuu.Mutkun ei niin ei- kai se on taas tyydyttävä aivojen pikanollaukseen b-luokan kauhuleffan ja sukankutimen parissa ja aikaseen nukkumaanmenoon, sit taas jaksaa kunnes saa stressitekijät tasapainotettua.Mun mielestä kun arki ois tarkotus täyttää siedettävien stressitekijöiden ja laiskottelun tasapainolla- hyvästä elämästä ei tarvi ottaa lomaa koska se sisältää riittävästi lepoa ja palautumista. Kamujen kanssa hurvittelu voi olla hauskaa ja ihanaa- mut se on kuitenkin eräänlainen stressitekijä, varsinkin tällaisille erakkotyypeille kun ite oon. Lepo sisältää sit hiljasuutta, toimettomuutta- polla säteilee tyhjää ja elimistö huoltaa itteensä. Jos sen hoksaa ajoissa niin ei tartte päätyä lataamoon jotta saa akkunsa täyteen :P
20.5.2010 10:37 Kun en itte osaa päätellä,minkälaista miestä kaipailen niin piti sit testata etusivulla vilkkuvaa deittipeliä- sehän se sit kerto mulle yhteenvedon siitä,millanen mies mul ois hakusessa:
"Tässä pelissä tekemiesi valintojen perusteella unelmiesi kumppani on 42-vuotias mies, jonka asuinpaikka on XXXXXX. Hän on yksin asuva vapaa hetero, joka ja puhuu äidinkielenään suomea.
Hän on 186 cm pitkä, ruuminrakenteeltaan sopusuhtainen ja tyyliltään vapaa. Hänellä on blondit hiukset ja vihreät silmät.
Hän käy ravintoloissa syömässä, ei käytä alkoholia ja ei tupakoi. Hänellä on korkeakoulutason koulutus."
no ei kauheen kauas menny- edellinen ihastus ois ollu ton mukaan vaan väärän ikänen,väärältä paikkakunnalta, väärän mittanen, väärä ruumiinrakenne, väärä silmien väri, ryyppäs toisinaan ja savutti. Koulutuskaan ei ollu korkeakoulutasoa, joten ei si ihme ettei juttu ottanu tulta alleen, sehän oli sit mulle ihan väärä miäs :P
Kumma juttu kuinka sitä joskus sanoo,ettei vois ihastua semmoseen tai tämmöseen vaan pitäs olla just tietynlainen jotta vois kiinnostua. Seuraavaks huomaa retkahtavansaj ust päinvastaseen tapaukseen. Ainoo mistä en o toistaseks joutunu tinkaamaan on sukupuoli- en ny vaan tykkää tytöistä silleen...
Pitäskö laatia vaihteeks ilmotus jos vaikka tärppäis-tyylin jotta etitään aikuista täyspäistä miestä. Siinähän se oleellisin taitas olla :D
12.5.2010 21:06 Suomi KIPpaa ens kuussa, neuleratikkaan en kerkee mukaan ja muutenkin tuntuu välillä, et oon vähän pihalla maailman menosta. Mut onko tuo ny si loppuviimeks niin paha asia..
Oon ruvennu jo puoliks vakavissaan ruotimaan todellisuutta irti mielikuvista- mikä on totta ja mikä mielikuvituksen heijastumaa. Tää ei liity mitenkään siihen poliisitutkintaan jossa Juniori on silminnäkijänä, vaan ihan ihmissuhteisiin. Kuinka paljon vuorovaikutuksesta on harhaa ja päänsisäistä, mitä itse asiassa tapahtuu ihmisten tavatessa?
Itsensä kanssa väittely voi olla mielekästä silloin, kun koittaa muokata omaa käytöstään, mut ittensä kans juttelu silloin kun pitäis keskustella toisen immeisen kans voi olla hiukan häiritsevää. Pikku Ääni takaraivon puolelta saattaa heittää kommenttia jota toinen ei kuule- ilmankos sitä sit joskus vaikuttaa hiukka sekopäiseltä. Ei niin että kuulisin oikeesti ääniä, olen vaan tottunu pohtimaan asioita itekseni.
Ois kyl mielenkiintosta tietää, miten muut juttelee ittelleen päänsä sisällä. Jotkut ihmiset kyl vaikuttaa siltä, ettei ne ees tiiä et ittekseen voi puhua, on niin hirvee hinku aina muitten seuraan eikä osata olla yksin. Pelkääköhän ne omia ajatuksiaan?
11.5.2010 19:13 Vaari poikkes vaimoineen pikakaffilla (ja tuomassa kierrätyskuorman). Oli ukolta lähteny tukka päästä- en kyl kysyny, lähtikö kaikki syöpähoitojen seurauksena vai leikattiinko loput ihan ite.
Vaarilla on ollu yllättävän tuuheat hiukset, kun ottaa huomioon et on jo yli 70. Mahtaa tuntua oudolta olla tukatta ekaa kertaa syntymänsä jälkeen..
Kaffipöydässä koin deja vu- tunteen: aivan kuin vastapäätä ois istunu oma pappani (joka on maannu haudassa varmaan jo yli 20 vuotta). Kiiltävä päälaki ja sairaudesta riutuneet kasvot- vastahan niitä tuijottelin sairaalavuoteessa. Onko kaikki vanhat miehet lopun lähestyes samanlaisia- elämän kuihduttamia? Vaarilla sentäs viel polla leikkaa vaikka jatkuva lääkitys väsyttääkin ja saa joka paikan särkemään. Pappa ei loppuvaiheessaan enää ees tunnistanu läheisiään. Kuinka yksinäistä onkaan mahtanut olla- luulla kuolinvuoteellaan ettei kukaan välitä..
Jotta ei vallan itkuvirreks menis, niin hehkutetaan vähän. Tänään saatiin taas Tarpeellista Tawaraa- lähes uudenveroisia tyynyjä - oiskohan nää jo mulle ku oma on 8 vuotta vanha littana?, matto, kenkiä ja mehupullontulppia ( kiitti Laama).Nii ja vaarin ite kasvattamia pottuja- näitä ipanatkin varmaan taas suostuu syömään :D Välillä niin kylmässä ja itsekkyyttä tihkuvassa maailmassa on ihanaa huomata, et on viel ihmisiä jotka jakavat omastaan pyyteettä.
11.5.2010 08:17 Ny ei o kysymys työurasta, vaan urautuneesta ajattelusta. Mitä vanhemmaks tulee, sen pahemmin ajatuksen urautuu- näin mä sen ennen oon ajatellu, miksen siis nytkin?
Tosin monasti pieni joustovara ois tarpeen- lopputulos vois olla toisenlainen tai ainakin piirun verran parempi, jos osais aatoksissaan poiketa pikkasenkin tutulta polulta.Maailmasta vois löytyä miljuuna ihanaa asiaa lisää, jos niitä vaan osais kattoo toisesta vinkkelistä. Eikä ne kanssaeläjätkään ois aina niin kummallisii. Tai ehkä ne ois viel oudompii jos niittenkin ajatukset laukkais vapaina eikä totutuilla urilla :P
Ehkä urautumattomassa ajattelussa ois huonotkin puolensa- joutuis joka kerta keksimään uudestaan toimintamallin tiettyihin tilanteisiin- ei ois hyötyä kokemuksesta tai harjottelusta.Vois ahistaa..
Mut pääsispä tästä ittensä aivopesusta pois :P Oon huomannu alkavani märehtiin asioita ja ihmisiä. Positiivisia kylläkin mut silti. Ja mua kun on iankaiken ärsyttäny immeiset, joitten elämä tuntuu jääneen jumiin yhteen ihmiseen tai tapahtumaan vuonna keppi ja kivi eikä osata siirtyä elämään tätä hetkeä, pitää vaan vinkua ja valittaa et koko elämä on pilalla kun joku teki jotain sinä vuonna ku apinat tuli alas puista.. Nyt mä huomaan itteni kyvyttömäks siirtymään elämässä eteenpäin- roikun siinä samassa ajatusten ympyrässä eikä ulospääsyä näy.Että osaa olla ärsyttävää..
9.5.2010 00:26 Äitejä on ollut aina. Luolamiehet tuskin kantoivät äideilleen kortteja toukokuussa - tuomisina oli todennäköisesti pienriistaa ja kevätvihanneksia. Eikä sitä nimtetty äitienpäiväksi vaan huolenpidoksi. Vanhoissa oli viisaus ja elämänkokemus, joista oli hyötyä nuoremmille sukupolville.Tosin sillonen äitee oli vanha jo 30 vuotiaana- mähän oisin sit ihan mummokamaa sen aikasella mittapuulla :P
Oon saanu mielikuvan, et harva on tasapainosis väleis äiteensä kanssa nykypäivänä. Vanhemman sukupolven kokemusta ei enää arvosteta ja mielipiteet osuu vastakkain tuon tuostakin. Mumma koittaa pitää kiinni siitä ainoosta minkä tuntee ja nuorempi sukupolvi vänkää vastaan jos ei muuton niin siitä syystä et nykyään on hyväksyttyä olla erimieltä. Mumma tuntee sit olonsa turvattomaks ja nykyäiti sinnittelee yksinään koska oishan se noloo tehä niinkuin äiti sanoo..
Mähän väitän äitelleni vastaan. Ja nalkutan harva se päivä- vaikkei äitee oo ees vanhuudenhöperö tms. Isä kuuntelee joskus sivusta ja tuumaa, et siinä kaks härkäpäätä vänkää eikä pääse ratkasuun. (päästäänpäs).
Mut kaikesta nahistelusta ja poikkipuolisuudesta huolimatta mä rakastan äitiä. Onhan siinä huonotkin puolensa, osaa se joskus ärsyttää- mut niitten asioitten kans opii elämään. Kyl mä tiän et äitiä yhtälailla nyppi mun vastahankasus ja omapäisyys-mut koskaan ei o ollu kyseenalasta etteikö äiti rakastais. Vaikka huutais ja paiskois tavaroita- silti voi tuntea olevansa turvassa ja rakastettu.
Kaikilla ei välttämättä oo näin hyvin. Jaksamista heille- ja Mun Omalle Äiteelle Ihanaa Äitienpäivää <3
|
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta