Blogi: EmmaKariLöytyi 3 merkintää tagilla meret. 21.2.2012 10:58 Miten sinievätonnikalat liittyvät Mitsubishiin? Toinen on Nikon-kameroita, ydinvoimaloita ja autoja valmistava suuryritys, toinen dipataan syömäpuikoilla soijakastikkeessa ja wasabissa. Toinen on kuolemassa sukupuuttoon ja toinen tekee sillä rahaa.
Sushivillitys on koitumassa sinievätonnikalan kohtaloksi. Sinievä on tonnikaloista suurin, halutuin ja uhanalaisin. Kaupallisen kalastuksen päästyä vauhtiin sen kannat maailman valtamerillä ovat romahtaneet. Se hetki ei ole enää kaukana, jolloin viimeinen sinievätonnikala nostetaan merestä.
EU:n vesillä sinievätonnikalojen laajamittainen pyynti kiellettiin kaksi vuotta sitten. Lajia yritettiin pelastaa YK:n kokouksessa Qatarissa, jossa Monaco ehdotti sinievätonnikalan kansainvälinen kaupan kieltoa.
Japani ankaran lobbauksen tuloksena myyntikielto kaatui. Luonnonsuojelijat raivostuivat, mutta kaikille tonnikalan uhkaavat sukupuutto ei ollut pelkästään huono uutinen.
Sukupuutolla voi tehdä myös bisnestä ja tämän Mitsubishi on ymmärtänyt. Kun tuotetta on vähän ja kysyntää paljon, hinnat nousevat taivaisiin. Harvinaistuvasta kalasta ollaan valmiita maksamaan tähtitieteellisiä summia: muutama viikko sitten Tokiossa maksettiin yhdestä 269 kiloa painaneesta sinievätonnikalasta 560 000 euron hinta .
Mitsubishin arvioidaan hallitsevan 40 prosenttia kaikesta kalastetuista sinievätonnikaloista. Kun sinievätonnikalan sukupuutto alkoi näyttää todennäköiseltä, alkoi yritys pakastaa tuhansia tonneja sinievätonnikalaa. Nyt Mitsubishin varastoissa muhii kultakaivos. Kun Tyynenmeren ja Atlantin sinievätonnikalakannat ovat kuolleet sukupuuttoon, näyttävät tällä hetkellä tonnikaloista maksetut huippusummat karkkirahoilta.
Tonnikala on lohen jälkeen suosituin kala myös Suomessa. Tietenkään kaikki tonnikala ei ole sinievää, mutta varsinkin tuoretonnikala on lähes poikkeuksetta peräisin uhanalaisista kannoista. Myös suuri osa purkkitonnikalasta on uhanalaista kalaa. Kaikki tonnikalakannat ovat suuressa riskissä hävitä kokonaan, jos kalastusta ei vähennetä. Tonnikalojen pelastuminen vaatii suurta muutosta.
Monet helsinkiläiset sushiravintolat ovat jo jättäneet tuoreen tonnikalan ruokalistoiltaan. Jätä sinä ravintolavalikoimastasi ne sushiravintolat, jotka eivät ole näin tehneet. Jos haluat auttaa tonnikaloja, jätä purkit kaupanhyllyille ja tue niitä järjestöjen toimintaa, jotka kampanjoivat kansainvälinen sinievätonnikalakaupan kiellon puolesta.
Näytä ystävillesi Charles Cloverin mykistävä dokumentti End of the line.
Ja jätä Nikon-kamera ostamatta ja kerro se Mitsubishille.Tagit: kalat meret monimuotoisuus ruoka sinievätonnikala
13.7.2011 15:41 Näin kesällä Suomen lehdissä kaloja käsitellään pääasiassa ruokaohjeissa. Kalat eivät Suomen mediassa juuri kuohuta, mutta muualla Euroopassa päivä on ollut suuria tunteita täynnä. Tänään komissio hyväksyi esityksen EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistamiseksi. Mutta jos kalastuspolitiikka ei Suomessa kiinnosta juuri ketään, miksi se on niin tärkeää?
Jopa 75 prosenttia EU:n kalakannoista on ylikalastettu ja kolmasosa niistä on romahtamassa. Tällä hetkellä yli 60 % kalasta tuodaan EU:n ulkopuolelta, sillä omista vesistämme kalastettu kala ei enää riitä. Komission arvioi, että jos jatkamme kalastusta nykyiseen malliin, vain kahdeksan kalakantaa nykyisestä 136 on enää kymmenen vuoden päästä kestävällä tasolla.
Oikeastaan kysymys kuuluu, miten asiat on voitu mokata näin pahasti? Ja miten tästä kierteestä päästään ulos?
Kalastuspolitiikan on sanottu pohjaavan kestävän kehityksen periaatteeseen, mutta kun vastakkain ovat olleet muutaman kalastajan työpaikan turvaaminen tai muutaman kalakannan pelastaminen, kalat ovat aina hävinneet. Jotta ylisuuria kiintiöitä ei enää ylitettäisi, kalastajat ovat olleet pakotettuja heittämään ylimääräiset tai väärää lajia olevat kalat takaisin mereen. Pahimmissa tapauksissa jopa 80 prosenttia kaloista on heitetty mereen, suurin osa kuolleina. Työpaikkojen turvaamisen nimissä kalastajien elinkeinon perusta on lähes tuhottu.
Ongelman keskiössä ovat olleet jäsenmaiden asenne kalastuskiintiöiden kokoon. Kaikki ovat pyrkineet omien kiintiöidensä maksimointiin, mikä on toistuvasti johtanut kestämättömiin kalastusmääriin. Tähän asti myös Suomen maa- ja metsätalousministeri on keskittynyt kestävän kalastuspolitiikan torppaamiseen EU:ssa.
Nyt komissio yrittää tehdä Euroopassa sen, mitä Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on pystytty tekemään. Kalastuskiintiöiden pohjaksi halutaan luonnontieteelliset arviot kalakantojen kooista. Kalojen heittäminen takaisin mereen halutaan kieltää. Kalastusalusten täydellinen ylimitoitus halutaan purkaa. Lisäksi käyttöön halutaan ottaa ostettavat ja myytävät kalastuskiintiöt.
Komission ehdotuksen suunta on oikea. Oikeastaan se on ainoa mahdollinen. Kalat eivät elä maiden aluevesien rajojen mukaan. Siksi kalakantojen pelastaminen on juuri niitä asioita, joissa tarvitsemme kansainvälistä säätelyä. Tavoitteet on asetettava yhteisesti, mutta toteutus on jätettävä paikallistasolle. Kiintiöiden perustaksi on saatava varovaisuusperiaate ja kalakantojen ekologinen kestävyys. Siksi Suomen on siirryttävä kalastuspolitiikan junttiosastosta kalojen kavereihin.
Tilanteessa, jossa kolme neljäsosaa kalakannoistamme on ylikalastettuja, meillä ei ole enää varaa mokata. Kuten kalastuskomissaari Damanaki totesi tämän päivän lehdistötilaisuudessa: "If we don't do this right, our children won't see fish on their plates. They will see them only in pictures."Tagit: eu kalat meret monimuotoisuus
11.1.2011 22:01 Kalat ovat hyvä esimerkki eläimistä, joiden suojelu harvoin herättää suuria intohimoja. Syytä kuitenkin olisi, sillä kalat ovat pulassa. Ja kun kalat ovat pulassa, niin ovat ihmisetkin.
YK:n ympäristöohjelman, UNEP:in, mukaan noin kolmasosa maailman kalakannoista on romahtanut. Romahtamisella tarkoitetaan sitä, että kannan suuruus on alle 10 prosenttia sen aikaisemmasta koosta. Vain neljäsosan kalakannoista arvioidaan olen kestävässä tilassa. UNEP ennustaakin maailman kaikkien kaupallisten kalakantojen romahtavat 50 vuodessa, mikäli kalastusta jatketaan nykyiseen tapaan.
Kysynnän kasvaessa kalakannoille tuhoisaa kehityskulkua on vaikea muuttaa. Mutta tähän on pystyttävä. Parhaita keinoja kalakantojen suojeluun olisivat uhanalaisten kalojen kaupan kansainväliset kiellot ja mertensuojelualueiden verkoston perustaminen.
Kalakantojen romahtaminen on hyvä esimerkki siitä, miten epätasa-arvoisesti ympäristöongelmat näkyvät ihmisten elämässä. Vaikka kantojen tilanne on huomattavasti heikennyt, ei tämä näy Stockmannin kalatiskin tarjonnassa vielä pitkään aikaan. Kalakadon kokevat pahiten köyhien maiden rannikkoyhteisöt, joiden rannikkovedet ovat kalastettu tyhjiksi.
Myöskään viljelty kala ei ole ratkaisu kalakantojen romahtamiseen. Viljeltävien kalojen ruokkimiseen kuluu enemmän kalaa kuin mitä itse viljely tuottaa. Lisäksi esimerkiksi Itämerellä kalankasvatus aiheuttaa rehevöitymistä lisääviä päästöjä.
Ympäristöjärjestö WWF julkaisi tänään päivitetyn kalaoppaan, jossa kalat on luokiteltu niiden pyynnin ja kalakantojen kestävyyden mukaan. Jos siis syöt kalaa, yksinkertaiset nyrkkisäännöt ovat: suosi kotimaista äläkä syö petokaloja.Tagit: ekologisuus ekosysteemit kalat meret ruoka
|
1 kommentti 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta